Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. (1Joh 2:22-25)
Ote Ellen Whiten kristinuskon historiasta kertovasta kirjasta 'Suuri Taistelu' (The Great Controversy Between Christ and Satan: The Conflict of the Ages in the Christian Dispensation), joka on ensimmäisen kerran julkaistu siis vuonna 1858.
Tämä teksti on luvusta 'Marttyyrien vuosisadat' s.45-46
". . . Saatanan yritykset tuhota Kristuksen seurakunta väkivalloin osoittautuivat tuloksettomiksi. Suuri taistelu, jossa nämä Jeesuksen opetuslapset uhrasivat henkensä, ei päättynyt näiden uskollisten valonkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. Tappio merkitsi heille voittoa. Jumalan työntekijät surmattiin, mutta hänen työnsä eteni. Evankeliumi jatkoi leviämistään ja sen kannattajat lisääntyivät. Se valloitti alueita, joihin Rooman kotkatkaan eivät kyenneet lentämään. Eräs kristitty, joka nuhteli pakanallisia hallitsijoita siitä, että nämä kehottivat jatkamaan vainoa, sanoi: 'Te voitte tappaa meitä, kiduttaa meitä, tuomita meitä . . . Teidän vääryytenne on meidän viattomuutemme osoitus . . . eikä teidän julmuutenne hyödytä mitään'. Se oli vain omiaan tuomaan toisia heidän joukkoonsa. 'Mitä enemmän meitä surmaatte, sitä enemmän joukkomme kasvaa: kristittyjen veri on siemen.' Tuhansia heitettiin vankeuteen ja surmattiin, mutta toisia astui esiin täyttämään heidän paikkansa. Kristus vahvisti niitä, jotka joutuivat uskonsa tähden kärsimään marttyyrikuoleman, ja luki heidät voittajien joukkoon. He olivat taistelleet hyvän taistelun, ja kristuksen saapuessa he saavat vastaanottaa kirkkauden kruunun. Heidän kohtaamansa kärsimykset lähensivät heitä toisiinsa ja Lunastajaansa. Heidän elämänsä esimerkki ja heidän kuolemansa todistus merkitsivät jatkuvaa todistusta totuuden puolesta; ja kun vähiten saatettiin odottaa, saatanan alamaiset jättivät hänen palvelemisensa ja asstuivat Kristuksen lipun alle. Tämän vuoksi saatana suunnitteli tehostaa taisteluaan Jumalan hallitusta vastaan asettamalla oman lippunsa kristilliseen seurakuntaan. Jos Kristuksen seuraajat onnistuttaisiin pettämään ja heidät voitaisiin estää miellyttämästä Jumalaa, silloin heidän voimansa, mielenlujuutensa ja kestävyytensä pettäisivät ja he muodostaisivat helpon saaliin. Suuri vastustaja yritti nyt saavuttaa viekkaudella sen, mitä hän ei ollut onnistunut samaan väkivalloin. Vaino lakkasi ja sen sijaan astuivat ajallisen menestyksen ja maallisen kunnian vaaralliset viettelykset. Epäjumalanpalvelijat omaksuivat osan kristillisestä uskosta, vaikka he samalla hylkäsivät toisia tärkeitä totuuksia. He tunnustivat vastaanottavansa Jeesuksen Jumalan Poikana ja uskovansa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, mutta heillä ei ollut todellista synnintuntoa eivätkä he tunteneet tarvitsevansa parannusta tai sydämen muutosta. Tehtyään omalta puoleltaan myönnytyksiä, he ehdottivat, että kristityt tekisivät samoin, jotta kaikki voisivat yhtyä uskossaan Kristukseen. Hirvittävä vaara uhkasi nyt seurakunta. Tämän rinnalla vankeus, kidutus, tuli ja miekka olivat olleet siunauksia. Muutamat kristityistä seisoivat lujina. He selittivät, etteivät voineet ryhtyä sovitteluihin. Toiset taas suosittelivat, että muutamista uskonkohdista luovuttaisiin tai niitä mukailtaisiin liittyen niihin, jotka olivat omaksuneet osan kristinuskosta. Heidän mielestään näin saatettaisiin helpottaa viimeksi mainittujen täydellistä kääntymistä. Tämä oli sývän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille. Valekristillisyyden viittaan pukeutuneena saatana oli hiipimässä seurakuntaan turmellakseen sen uskon ja kääntääkseen sen mielet pois totuuden sanasta. Useimmat kristityistä suostuivat lopulta alentamaan tasoa, ja kristinusko ja pakanuus solmivat keskenään liiton. Vaikka epäjumalien palvelijat väittivät olevansa kääntyneitä ja liittyivät seurakuntaan, he siitä huolimatta riippuivat kiinni epäjumalanpalveluksessaan, vaihtaen vain palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten kuviin. Epäjumalanpalveluksen löyhkäävä hapatus, jota tällä tavoin pääsi seurakuntaan, jatkoi turmiollista työtään. Epäterveet opit, taikauskoiset juhlamenot ja epäjumaliset seremoniat saivat jalansijaa seurakunnan uskonkäsityksissä ja jumalanpalveluksessa. Kristuksen seuraajien liittyessä epäjumalanpalvelijoihin kristinusko turmeltui ja seurakunta menetti puhtautensa ja voimansa. Oli kuitenkin muutamia, jotka eivät antaneet näiden erhdysten johtaa itseään harhaan. He pysyivät uskollisina totuuden Alkuunpanijalle ja palvelivat yksin Jumalaa."
Oli erikoinen johdatus, että koin tehdä koosteen ekumeenisten kirkkojen kaste-opeista edellispäivänä ja sen jälkeen vastaani tuli todistusvideo, jonka liitin kirjoitukseeni. Viime viikonloppuna huomasin tämän Tukholman profetia-äänitteen, mutta ehdin kuuntelemaan sitä vasta nyt ja upotuskaste tulee tässäkin vahvasti esille.
Kastetta ja ehtoollista korostetaan erityisen paljon vanhoissa kirkoissa ja ne ovatkin selkeästi Raamatussa asetettuja ja myös m ä ä r i t e l t y j ä . Niissä on silti paljon kirkkokuntakohtaisia eroja ja suoranaisia valheita, Raamatun ulkopuolisia oppeja.
Kasteessa oleellisin jako on kahteen; 'lapsikaste' ja 'upotuskaste', joista ainoastaan jälkimmäinen, uskovan upotuskaste, on raamatullinen ja pätevä myös Jumalan silmissä. Tämä ei ole mielipide- eikä mieltymyskysymys, ei edes traditiokysymys tai vapaavalintainen vaihtoehto, vaan kasteessa on kysymys k u u l i a i s u u d e s t a Jumalan Sanalle, joka o n absoluuttinen totuus.
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Apt. 2:38
Raamatun mukainen kaste tehdään uudestisyntyneelle uskovalle upottamalla. Se on nöyrtymisen ja kuuliaisuuden askel, symboli 'vanhan ihmisen' upottamisesta kasteen hautaan. Raamatussa vauvakastetta ei ole missään muodossa; ei kummin kanssa eikä ilman, ei valelemalla, pirskottamalla eikä upottamalla. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vauvalla ei ole omakohtaista uskoa. Vauva ei siis uudestisynny eikä saa Pyhä Henkeä lapsikasteessa. Kasteen kautta ei myöskään liitetä kirkkokunnan jäsenrekisteriin, jos toimitaan Raamatun mukaan. Kummikäytännöt, mirhavoitelut ja erinäiset riittit eivät ole raamatullisia.
Raamatullinen upotuskaste on niin suuri vastustuksen aihe, että sen täytyy olla erityisen merkittävä tekijä myös sarvipään kannalta. Sille on osavoitto jo siinä, jos se saa uskovan pysymään poissa kastealtaasta ja luottamaan lapsikasteeseensa.
Jos joku sitten päätyy ottamaan upotuskasteen, niin siinäkin vihollinen on päässyt peukaloimaan, ettei ainakaan Jeesuksen nimeen kastettaisi. Vapaiden suuntien upotuskaste tehdään useimmissa seurakunnissa 'Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen', eikä Jeesuksen, Jeshuan nimeen, kuten se tulisi tehdä. Raamattu todistaa itse itseään, se vahvistaa kaikki asiat, lain mukaan, kahden tai kolmen todistajan sanalla (2. Kor. 13:1). 'Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen' löytyy Sanasta ainoastaan yhden kerran ja se on vihollisen vaikuttama väännös, siis harhautus.
Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. Kol. 3:17
Raamatussa kaste on hyvin yksinkertainen toimitus. Filippus kertoi hoviherralle evankeliumin ja tämä ymmärsi kuulemansa, katui, tunnusti syntinsä ja pyysi Jeesusta sydämeensä. Hoviherra pyysi Filippusta kastamaan itsensä ja näin myös tehtiin.
35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta? 37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. 38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen. Apt. 8:35-38 (Biblia)
###
Olen koonnut tähän omaksi huvikseni muutamien kirkkojen kastekäytäntöjä. Poimin listaan ekumeenisen neuvoston suomenkieliset jäsenkirkot:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko (lapsikaste) Suomen ortodoksinen kirkko (lapsikaste) Suomen Vapaakirkko (upotuskaste) Katolinen kirkko Suomessa (lapsikaste) Suomen Pelastusarmeija (kaikki käy) Suomen Metodistikirkko (lapsikaste)
ja tarkkailijat:
Suomen Adventtikirkko (upotuskaste) Suomen Baptistikirkko (upotuskaste) Suomen Helluntaikirkko (upotuskaste)
Myös ekumenian ulkopuolella on (onneksi) paljon seurakuntia.
***
RAAMATULLINEN USKOVAN UPOTUSKASTE
Uskovien upotuskasteen käytäntöä noudattavat ko. listan kirkoista Adventtikirkko, Baptistikirkko, Helluntaikirkko ja Vapaakirkko.
ADVENTTIKIRKKO "Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. Kaste on vertauskuva yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten vastaanottamista." http://www.adventist.fi/oppi-jumala BAPTISTIKIRKKO "Kaste suoritetaan veteen upottamalla Uuden Testamentin esimerkin mukaisesti. Uskonsa tunnustaneet kastetaan ja kasteen kautta liitytään seurakuntaan. Vauvoja ei kasteta, vaan pidetään nimenantotilaisuus, jossa heidän puolestaan rukoillaan. Lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan ilman kastetta. Lapset ovat tietämättään ja tahtomattaan osallisia syntiinlankeemuksesta, mutta samoin osallisia lunastuksesta ilman omia tai toisten heidän puolestaan suorittamia tekoja." http://www.baptisti.fi/sbk/suomen-baptistikirkko/oppi-pahkinankuoressa.html HELLUNTAIKIRKKO "Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan."
"Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste toimitetaan uskoville veteen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumala todistaa kasteessa Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on mahdollinen Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman takia. Kasteessa uskova tulee puetuksi Kristukseen.
Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi. Ihmisen usko ei ole kasteen peruste, vaikka kaste suoritetaankin vain uskoville. Kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön, jonka lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. Ilman ihmisen henkilökohtaista uskoa ei kasteella katsota olevan merkitystä eikä se pelkkänä suorituksena voi pelastaa ihmistä. Kaste on rajana maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Sen asema on merkittävä juuri tästä syystä. Uskovalle ja seurakunnalle kaste on ilon ja voiton juhla, koska se todistaa sovituksen voimasta."
Lapsikastetta noudattavat siis ekumeenisen neuvoston täysjäsen-kirkot (paitsi vapaakirkko) : Luterilainen kirkko, Katolinen kirkko, Ortodoksinen kirkko ja Metodistikirkko. Periaatteessa myös Pelastusarmeija, joka on niin mukautuvainen, että ei ota kantaa kastekysymykseen tai kastamattomuuteenkaan. Näin on tilanne myös monissa muissakin seurakunnissa; kasteopetusta ei pidetä esillä, ettei kukaan loukkaantuisi. Upotuskaste on ikäänkuin tabu, josta ei ole sopivaa puhua, koska lapsikastetut voivat loukkaantua. Näin on tehty kompromissi, jolla julistetaan, että lapsikaste tai kastamatta jättäminen olisi ihan yhtä hyväksyttävää kuin raamatullinen upotuskastekin, 'pääasia, että ihminen on uudestisyntynyt'.
Kysymys on Eedenin synnistä; 'Onko Jumala todella sanonut...?' . Upotuskaste on kuuliaisuuden askel.
Erikoista on, että nimenomaan lapsikastetta noudattavilla kirkoilla on pitkät selostukset kasteesta ja siihen 'kuuluvista' erilaisista rituaaleista, siinä missä upotuskastetta noudattavat seurakunnat voivat kertoa kasteesta muutamalla sanalla.
LUTERILAINEN KIRKKO
"Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen. Tämä lahja annetaan jo lapselle. ... Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä. Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu."
"Kasteessa ihminen syntyy uuteen elämään Jeesuksessa Kristuksessa, hänestä tulee Pyhän Hengen temppeli ja hänet liitetään Jumalan perheen, kirkon, jäseneksi. Herran tahdon mukaan kaste on tarpeen ihmisen pelastumiseksi, kuten on myös kasteen antava kirkko itse. Ihminen saa tässä sakramentissa anteeksi perisynnin ja kaikki henkilökohtaiset syntinsä. Kerran pätevästi saatua kastetta ei voida toistaa. Katolisella vanhemmalla on vakava velvollisuus antaa lapselleen kaste katolisessa kirkossa sekä sen mukainen kasvatus katoliseen uskoon. Kastetta ei tule viivyttää tarpeettomasti, vaan lapsi kastetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Kaste toimitetaan pääsääntöisesti kirkossa. Se ei ole nimenantamisjuhla, vaan vanhemmat antavat jo aikaisemmin lapselleen nimen, jota kasteen toimittaja tilaisuuden alussa kysyy ja jolla hän puhuttelee kastettavaa lasta. Aikuiset kastetaan tavallisesti pääsiäisyönä noin vuoden kestävän opetuksen eli katekumenaatin jälkeen. Kummeja tulee olla vähintään yksi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen. Hänen tai heidän lisäkseen kasteella voi olla ei-katolinen todistaja, jonka täytyy olla kristitty."
Vahvistuksen sakramentti
Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen. Se antaa Pyhän Hengen lahjat, joita kastettu tarvitsee voidakseen juurtua syvemmin Jumalan lapseuteen, liittyä läheisemmin Kristukseen sekä vahvistua yhteydessään kirkkoon, jonka lähetystehtävästä hän on osallinen. Samalla se auttaa häntä todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin. Kun on tullut aika, jolloin nuoren tulee kantaa vastuu omasta hengellisestä elämästään, hän saa vahvistuksen sakramentin. Sitä edeltää vanhempien ja seurakunnan antama opetus, joka johdattaa häntä kristilliseen elämään.
Vahvistuksen sakramentin jakaa tavallisesti piispa. Vahvistettavat tunnustavat seurakunnan edessä uskonsa ja uudistavat kastelupaukset, jotka vanhemmat ja kummit heidän puolestaan ovat kasteessa antaneet. Sitten piispa antaa vahvistuksen sakramentin vahvistettaville panemalla kätensä heidän päälleen ja voitelemalla ristinmerkin heidän otsaansa pyhällä krismalla, vihityllä öljyllä. Vahvistettavalla on kummi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen."
"Kaste merkitsee Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi syntymistä ja vanhasta elämästä luopumista. Kasteen sakramenttiin antaa perustan Jeesuksen oma kaste Jordanilla (Matt. 28:19-20; Mark. 16:16). Kaste on ainutkertainen, eikä sitä toimiteta uudelleen (Ef. 4:5). Vaikka alkukirkon aikoina aikuiskaste oli vallitsevana muotona, kastettiin myös kokonaisia perhekuntia ja siten myös lapsia jo kirkon varhaisessa historiassa. Myöhemmin aikuiskaste hävisi lähes kokonaan ja lapsien kastaminen yleistyi. Kastetta edeltää nimenantamistoimitus. Se kuuluisi toimittaa perinteen mukaan kahdeksantena päivänä syntymästä, mutta tavallisesti se yhdistetään kastetoimitukseen. Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi. Nimellä tulisi olla yhteys ortodoksiseen nimistöön ja taivaalliseen esirukoilijaan... Kirkon perinteen mukaan lapsella tulee olla yksi ortodoksikummi. Kummi vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa. Lapsella voi olla lisäksi muitakin kummeja. Kastetoimitukseen kuuluu muun muassa vedensiunaamisrukouksia ja kastettavan voitelu öljyllä. Varsinainen kaste tapahtuu upottamalla kastettava veteen kolme kertaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Tämän jälkeen puetaan kastepuku. Mirhavoitelu Kaste ja mirhavoitelu liittyvät saumattomasti yhteen, vaikka toimituksia kirkon perinteessä käsitelläänkin erillisinä. Mirhavoitelu on Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste käsitetään ihmisen lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, on mirhavoitelu Kirkon tälle lupaukselle antama vahvistus, sinetti. Mirhavoitelu, Pyhän Hengen vuodattaminen, läntisellä termillä ilmaistuna konfirmaatio, on sama toimitus, jonka apostolit toimittivat kastetuille, jotka eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä (Ap.t. 8:17). Kirkon varhaisessa historiassa piispat toimittivat kätten päällepanemisen toimituksen kastetuille joko heti kasteen yhteydessä tai myöhemmin hiippakuntaansa kiertäessään. Kristittyjen määrän lisääntyessä vakiintui itäisessä kirkossa tapa siunata erityinen sakramenttiöljy, mirha. Tätä piispan siunaamaa öljyä jaettiin papeille, jotta he saattoivat toimittaa Pyhän Hengen vuodattamisen jo kasteen yhteydessä. Mirhavoitelu toimitetaan tavallisesti heti kasteen jälkeen. Pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla: "Pyhän Hengen lahjan sinetti." Kummit vastaavat joka kerran: "Aamen."
"Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste on säilytettävä kirkossa."
"Kaste ja ehtoollinen olivat käytössä liikkeen alkuaikoina, mutta niistä luovuttiin vuoden 1883 alusta lähtien. Armeija painottaa sitä, että on vaarallista luottaa pelkästään ulkonaiseen toimitukseen ikään kuin sillä olisi arvoa itsessään ja Jumalan armo voitaisiin saada pelkän ulkonaisen teon avulla. Pelastusarmeija pitää ensiarvoisen tärkeänä ihmisen henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen ja näin ollen sen suhtautuminen sakramentteihin tulisi ymmärtää tätä taustaa vasten. Pelastusarmeija hyväksyy täysin sakramenttien hengellisen merkityksen ja niiden toimittamisen silloin, kun ne palvelevat tätä tarkoitusta. Pelastusarmeijan jäsenet saavat käydä ehtoollisella ja kastattaa itsensä ja lapsensa, jos he pitävät sitä tarpeellisena. Pelastusarmeija ei halua väheksyä muiden kirkkokuntien näkemyksiä sakramenteista. (Pelastusarmeija 2007.) Kasteesta luopumista perusteltiin sillä, että Uuden testamentin mukaan tärkein kaste on pyhän hengen kaste ja että Jeesus ei säätänyt vesikastetta eikä velvoittanut seuraajiaan toimittamaan sitä. Armeijassa on myös haluttu pitäytyä kastetta koskevien oppiriitojen ulkopuolella. (Haverinen 1980, 17.)" "Vaikka Pelastusarmeija ei käytäkään sakramentteja ja karttaa perinteisissä kirkkokunnissa esiintyvää ulkonaisten symbolien korostamista, niin on sille kuitenkin vakiintunut oma rituaalikäytäntönsä. Kasteen sijaan Pelastusarmeijassa on käytössä lapsivihkimys. Pyhässä toimituksessa vanhemmat osoittavat, että he jättävät lapsensa Jumalan huolenpitoon ja että he sitoutuvat olemaan kristityn esikuvina ja että he tekevät kaikkensa, jotta lapsi kasvaisi kristillisessä vaikutuspiirissä. Samalla seurakuntaa kehotetaan ottamaan vastuuta kasvavasta sukupolvesta. (Pelastusarmeija 2007.)"
10.12. vietetään 'ihmisoikeuksien päivää'. Se on YKn 'ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen', v 1948 tapahtuneen hyväksymisen vuosipäivä. Ihmisoikeuksien julistus on ikäänkuin ihmisten vastavetona Jumalan laille. Jumalan Laki sanoo 'älä tee...' ja ihmisoikeus vaatii: 'jokaisella on oikeus...'. Laki todella saa aikaan vihaa. Mitä tapahtuu kun Jumalan standardi korvataan inhimillisellä standardilla? Inhimilliset standardit on tehty näyttämään hyvältä, mutta ne aiheuttavat ongelmia. Ranskan kansalliskokous julkaisi 26.8.1789 laaditun 'ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen', jonka keskeisiä periaatteita olivat sananvapaus, tasa-arvo lain edessä, uskonnonvapaus ja yksityinen omistusoikeus. Mielenkiintoista on, että ranskalaiset julkaisivat ihmisoikeudet saman muotoisena kuin Jumalan laintaulut. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet 'Amnesty International on kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö, jonka tavoitteena on maailma, jossa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksessa lausutut oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille.' Ihmisoikeuksiin sisältyy myös seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisuus, sopii siis pohtia, onko se hyvä aate kannatettavaksi. https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/seksuaali-ja-sukupuolivahemmistot/ http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeuksien_yleismaailmallinen_julistus http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmis-_ja_kansalaisoikeuksien_julistus
Raamatussa ei ole mitään perusteita joulun vietolle. Jumala on antanut (3.Moos.23) omat juhla-aikansa seurakunnalle. Rooma puolestaan antoi omansa omalle seurakunnalleen, joka on surkea kopio Jumalan seurakunnasta. Suurin osa uskovista kumartaa Rooman seurakunnalle ja pyllistää Jumalalle.
Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa. Hes. 8:16
Herran juhlista (3.Moos.23) ensimmäinen on sapatti. Sen Jumala on säätänyt jo luomisessa, eikä Hän ole sitä koskaan perunut. Se on 'kiveen hakattu', kirjoitettu Jumalan sormella kymmenen käskyn kivitauluun, jota säilytettiin liiton arkissa - ja nyt pitäisi olla uskovien sydämessä. Rooma muutti sapatin sunnuntaiksi ja poisti myös kuvantekokiellon.
Jeesuksen syntymä oli profetoitu läpi Vanhan Testamentin ja Uudessa Testamentissa kerrotaan profetian täyttymys. Se oli ihmeellinen ja ainutlaatuinen tapahtuma, kun Jumala syntyi ihmisen hahmossa maailmaan, mutta se ei anna meille lupaa tehdä siitä juhlapäivää.
Jumala sääti tarkasti Nooan arkin rakenteen, Ilmestysmajan rakenteen ja kaluston, pappien puvut, uhritoimitukset jne. Niissä ei ollut mitään ihmisen omasta päästä lähteneitä muutoksia, lisäyksiä tai koristeluja.
14 Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa. 15 Ja näin on sinun se rakennettava... 22 Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki. 1.Moos.6:14-22 ...Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä. 1. Moos. 7:1-5 Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän. 2. Moos. 25:9
Uskovina me olemme Jumalan kansaa ja me saamme palkan ainoastaan kuuliaisuudesta, 'tilatusta työstä', ei omista hyvistä ideoista. Kaikki omatekoinen tulee palamaan, se tulee osoittautumaan turhaksi puuhasteluksi, josta palkkaa ei tule, sillä mikään omatekoinen ei kestä tulta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan... 2. Piet.1:3
Jumala antaa meille kaiken, mitä me tarvitsemme. Vanhurskautemme ei ole omaamme, usko on Jeesuksen uskoa, rukous ei suju omassa voimassa, armolahjat tulevat itsemme ulkopuolelta. Jumala antaa ylistyslaulutkin, joilla Häntä sopii ylistää. Kaikki omatekoinen musiikki on hengetöntä ja kuollutta, uskonnollista viihdettä. Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään muuta annettavaa Jumalalle kuin kuuliaisuutemme. Jumala etsii kuuliaisia lapsia.
Joulussa on kysymys 'kultaisesta vasikasta'; Aaron julisti, että huomenna on 'Herran juhla' (2. Moos. 32:1-6).Joulu on 100% lihan tuote, lihallinen juhla, made in Babylon. Joulu on kuin saastainen vaate Jumalan pyhien kasvojen edessä. Se on saatanan suurimpia petoksia. Se on jopa nostanut joulupöydälle sikapossun, jonka Jumala on sanonut olevan saastainen eläin (3.Moos.11).
Joulukuusta loppiaiseen on tyhjäkäyntiä. Uskovat tuijottavat lasittunein silmin seimen suuntaan ja valmistelevat joulua. Samaa henkeen sopii hyvin itsenäisyyspäivän juhlinta. Eilen sain huomata, että kokousaikaa oli aikaistettu linnan juhlien vuoksi. Ei meitä ole kutsuttu tv:tä tuijottamaan eikä maailman pukuloistoa seuraamaan.
Murheellinen on seurakunnan tila. Tämä sesonki-aika huonontaa tilannetta entisestään; aika menee tyhjän ohjelman pyörittämiseenja ylistyslaulutkin on vaihdettu joululauluiksi, joissa henkeä ei yksinkertaisesti ole.
Esimerkkinä vaikka tämä katolisen papin riimittelemä tunnelmapala:
Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaikk´ on työ, kaks´ vain valveill´ on puolisoa, lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään, seimikätkyessään. Jouluyö, juhlayö. Paimenill´ yksin työ. Enkel´ taivaasta ilmoitti heill´: Suuri koittanut riemu on teill´ Kristus syntynyt on, Kristus syntynyt on! Jouluyö, juhlayö. Täytetty nyt on työ. Olkoon kunnia Jumalalle! Maassa rauha, myös ihmisille olkoon suosio suur´, olkoon suosio suur!
Jeesus täytti työn vasta ristillä.
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. Joh. 19:30
1 Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: 2 "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. 4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. 2. Moos. 20:1-5
Jumalan kuva makaa nyt seimessä viattoman vauvan muotoisena ja sitä sanotaaan 'Jeesus-lapseksi'. Se on ollut seimessä vuodesta 354 alkaen. Sitä ennen se tunnettiin nimellä 'Mithras', aurinko-jumala, jonka kunniaksi vietettävän sunnuntain keisari Konstantinus v. 321 sääti lepopäiväksi syrjäyttäen siten Jumalan asettaman sapatin.
Taivaallinen Isämme itkee, kun lapset eivät ole pariin tuhanteen vuoteen saapuneet Hänen säätämiinsä perhejuhliin, vaan juhlivat omien kättensä töitä ja vielä luulevat siten kunnioittavansa Jumalaa. Jokainen, joka kieltäytyy kumartamasta tätä kultaista kuvapatsasta, leimataan Jumalan pilkkaajaksi. ...heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Dan. 3:5
Kukaan ei huomaa, että joululaulut ovat henkeä vailla, koska niistä puuttuu VEREN voima. Ne ovat ainoastaan tunnelman luojia.
Seimen lapsen juhla on rakennettu vahvalle Baabelin perustalle ja siitä on tullut mahtava linnoitus. Tätä perintöä vaalitaan mustasukkaisesti ja sen muurin pieniä halkeamia paikataan kilvan yhdessä maailman kanssa. Samanaikaisesti huulet sanovat 'Jeesus on minun Herrani'. Tämä kansa on sokeaa, ettekö huomaa, että 'seimenlapsella' on sarvet päässään?
Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Matt. 15:13
