Efesolaiskirjeen sanoma

Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut oppinut taivasten valtakunnan kuningaskuntaan  opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa

Matt. 13:52

sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja. (biblia)

Therefore every scribe which is instructed (matheteuo) unto the kingdom of heaven is like unto a man that is an householder, which bringeth forth out of his treasure things new and old. (KJV)

matheteuo 3100 (4)

1) to be a disciple of one

1a) to follow his precepts and instructions

2) to make a disciple

2a) to teach, instruct

***

 

s.31-32

". . . Ei ole siis mitään ihmettelemistä siinä juutalaisen Paavalin julistuksessa, että Messias on Jumalan salattu viisaus (1.Kor.2:7) ja että sana, jota me saarnaamme, käsittelee sitä ja että jokainen lunastettu ihminen on osoitus hänen viisaudestaan (1.Kor.1:30)

Maailma ei voi sitä käsittää, sille tämä kaikki on hulluutta. Emme edes me, lunastetut ja vapautetut, käsitä sitä täysin. Me nautimme Jumalan armon kyllyydestä uskon, toivon ja rakkauden kautta, mutta ymmärryksemme on hyvin hämärtynyt. Toisin kuin maailma, me ymmärrämme määrämittaan saakka, mutta emme täysin. Sen vuoksi meitä kehotetaan uskomaan. Elämme vasta pelastuksen ensi asteella. Tiedmme puolittain ja olemme pelastetukin vain puolittain. Kaikki, mitä meillä on, on "ennakkoa", ja sen on tarkoitus täydellistyä ja tulla täydellisesti omistetuksi Vapahtajamme palatessa taivaasta. Me ja koko luomakunta odotamme täydellistä lunastustamme ja huokaamme sisimmässämmesitä odottaessamme (Room.8:22-25).

Synti on vielä meissä. Me voimme vastustaa sitä ja voittaa sen, koska sen voima on heikentynyt Karitsan veren kautta, joka sinetöi meidät. Mutta silti on yhä totta, että jos sanomme: "Meissä ei ole syntiä, me petämme itsemme ja totuus (Messias) ei ole meissäja me teemme hänet (Jumalan) valhettelijaksi" (Joh.1:8-10).

Kuitenkin meidän osapelastuksemme on vakuutena täydellisestä pelastuksesta. Saamme astua sen siunattuun omistamiseen Messiaan palatessa. Silloin muuttuvat alennustilassa olevat ruumiimme Messiaan ruumiin, hänen kirkastetun ruumiinsa, kaltaisiksi, joko ylösnousemuksen tai muuttumisen kautta (1.Tess.4:13-18). Silloin hän muuttaa meidän huonon ja heikon saviastiamme ja muovaa sen oman ruumiinsa kaltaiseksi (Fil.3:21), ja me tulemme hänen kuvakseen (1.Joh.3:2) ja olemme synnittömiä, kivuttomia, sairauksista vapaita, kuolemattomia. Silloin usko muuttuu ymmmärtämiseksi (1.Kor.13:12). Halleluja!"

***

s.35-42

mowrashah 04181 (9)
1) a possession

2.Moos. 6:8
5.Moos. 33:4
Hes. 11:15, 25:4, 25:10, 33:24, 36:2, 36:3, 36:5

MORASHAH - PERINTÖOSA

"Morashah on äärettömän tärkeä perusilmaus israelilaisessa ajattelutavassa. Kreikan sana kleru vastaa heprean sanaa morashah. Englannin heritage-sanan ensisijainen merkitys on "arpa" tai "arpaosa". Useimmiten se on käännetty "perintö". Franz Delitsvh käänsi sen sanalla nahalah. Mutta nahalah on morashah-sanan synonyymi eikä täysin vastaa sen merkitystä. Juutalainen Salkinson ymmärsi paremmin juutalaisen Paavalin ajatusmaailmaa ja käytti sopivampaa sanaa puhuessaan juutalaislle lukijoille. Messiaanisia juutalaisia, Jeshuan juutalaisia opetuslapsia, syytetään jatkuvasti siitä, että he ovat luopuneet Israelin perintöosasta (morashat Israel). Mitä on täsmennettynä "isien perintö"?

Lukiessani ensi kertaa tätä kohtaa ja kohdatessani sanan morashah muistin heti lauseen, joka minua oli opetettu toistamaan joka aamu heti vuoteesta noustuani, ennen kuin olin puhunut kenellekään, ennen kuin olin syönyt tai juonut. "Mooses antoi meille lain perintönä Jaakobin seurakunnalle" (5.Moos.33:4). Ei, emme ole luopuneet isien perinnöstä. Jeshuan, JHWH:n halveksitun ja hylätyn palvelijan, kautta olemme astuneet täydellisempään perintöosan nauttimiseen, sillä hän on pleroma, Tooran täyttymys. Eräs Messiaalle määrätyistä tehtävistä oli Tooran (lain) korottaminen ja kohottaminen, sen arvovallan ja vaikutuksen (Jes. 42:21) lisääminen. Hänen tuli toteuttaa se uuden liiton puitteissa, kun Toora kaiverretaan Israelin sydämeen (Jer.31:32). Eikö olekin merkityksellistä, että hän aloitti Tooran korottamisen vuorisaarnassa sanoessaan nuo tunnetut sanansa: "En tullut Tooraa (lakia) kumoamaan vaan korottamaan" (suom.täyttämään; Matt.5:17). Toora annettiin vuorella ja hän korotti sen vuoren huipulta. Tämä katkaisee siivet kristikunnan suosimalta opilta, jonka mukaan Toora on kumottu ja poistettu tieltä ja sen tilalle on annettu uusi, parempi Toora kuin Siinailla saatu. Tämä "kristillinen dogma" ei ainoastaa tue meitä vastustavien veljien kiistahalua, vaan saattaa Messiaan itsensä valehtelijaksi. Hän sanoi: "Minä en ole tullut Tooraa (lakia) kumoamaan." Mutta dogma todistaa, että hän on sen kumonnut.

Se tekee myös JHWH:sta, Herrasta, valehtelijan, sillä hän julisti, että Messias korottaa ja vahvistaa lain eikä alenna ja mitätöi sitä. . .

. . . Mutta morashah ei koske ainoastaan Tooraa, vaan myös maata (2.Moos.6:8). Toora ja Erets Israel muodostavat perintömme. Me messiaaniset juutalaiset pidämme kiinni perinnöstämme emmekä ole hyljänneet Tooraa emmekä myös oikeuttamme Erets Israeliin. . .

13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Ef.1:13-14

Kun Ef. 1:12 asettaa israelin valokeilaan, nämä kaksi jaetta tuovat esille ei-juutalaiset. Selventävä suomentajan käännös tästä: "Häneen te myös uskoitte, kun kuulitte totuuden sanan, evankeliumin sanan, te pelastuitte ja uskoitte häneen ja te olette sinetöidyt Pyhällä Hengellä hänen lupauksensa mukaan". 

Pyhä Henki on meidän perintömme vakuutena, kunnes perintö tulee lunastetuksi ja meidän omaisuudeksemme, JHWH:n kirkkauden ylistykseksi.

Viisi kertaa mainittu sana "te" viittaa ei-juutalaisiin uskoviin. Kahdesti mainitu sana "meidän" sisältää sekä juutalaiset että ei-juutalaiset uskovat ja kirjoittajan itsensä.

Pelastava usko tai pelastava luottamus syntyy Jumalan sanan kuulemisesta, evankeliumin sanan, totuuden sanan (Room. 10:17). Tämän kuulemisen täytyy aktivoitua Jumalan sanalla, niinkuin jakeen jälkimmäisessä osassa sanotaan.

Totta on, että pelastus on seurausta Messiaan kuuliaisuudesta, kuuliaisuudesta joka merkitsi sijaiskuolemaa Israelin ja maailman tähden. Mutta se tulee meissä toimivaksi, sinussa ja minussa, uskottuamme totuuden sanan. Emme voi hyötyä siitä mitään muuta tietä. Usko ilmenee tottelemisena ja totteleminen tekemisenä, ja tekeminen on kuulemisen tulemista täydelliseksi.

Kuulemalla sanan - tässä kahtalaisessa merkityksessä - sinä uskot Messiaaseen, koska evankeliumin sana perusolemukseltaan on Messiaan sanaa. Kun uskot häneen, sinut hänen sanansa mukaan sinetöidään Pyhällä Hengellä.

JATKUVA TAPAHTUMA

"Luottaminen" tai "uskominen" on jatkuva tapahtuma eikä mikään kertakaikkinen uskontapahtuma. Samoin on "sinetöiminen". Sekin on jatkuvaa tapahtumaa. Uskosi täytyy uudistua päivittäin, "aamu aamulta". Sinetöiminen on merkki omistusoikeudesta. Sinetöity henkilö kuuluu Jumalalle aivan erityisellä tavalla. Se on myös merkki suojeluksesta ja turvallisuudesta. Se on perintömme pantti ja ennakko. Olemme Jumalan perillisiä ja Messiaan kanssaperillisiä (Room.8:17).

MORASHAH - PERINTÖOSA

Opimme edellä, että morashah (perintö) sisältää Tooran ja maan, mutta siihen sisältyy paljon muutakin. Se käsittää

- maailman (Room.4:13)
- lupaukset (Hepr.6:17)
- pelastuksen (Hepr. 1:14)
- uskon vanhurskauden (Hepr.11:7)
- kuningaskunnan (Jaak.2:5)
- elämän armon (1.Piet. 3:7)
- kaikki asiat (Hepr. 1:2)

Perintö on "toisen" hallussa ja odottaa vielä lupausta, ennen kuin se voi tulla meidän omaisuudeksemme. Maailma, kosmos, taas on pahan vallassa (1.Joh.5:19). Lupauksista useimmat eivät tulleet lunastetuiksi Messiaan ensimmäisessä tulemuksessa, ja ne odottavat hänen toista tulemustaan tullakseen "lihaksi", historiaksi. Pelastuksesta me taas iloitsemme ainoastaan toivossa. Pelastuksemme on yhäti toivossa, silllä henkemme vielä huokaa ja odotamme lapseksi ottamista, ruumiin lunastusta (Room.8:23-24). Vanhurskaudesta iloitsemme nyt yksilöinä Messiaan vanhurskauden ansioista, mikä on seurausta henkilökohtaisesta uskostamme. Maailma kokonaisuutena kuitenkin on paha ja epävanhurskas."

***

s.76-77

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä
Ef. 3:14

"Paavali ei kirjoita "Pojan edessä" tai "Jeesuksen edessä". Hän polvistui JHWH:n edessä, Isän, joka on taivaissa. Kristityt korottavat ja ylistävät väärää henkilöä. Protestantit korottavat Pojan Isän edelle, ja katolilaiset asettavat Marian Pojan yläpuolelle. Isä on pantu jonnekin huomaamattomalle sijalle. Tämän vuoksi ei heidän rukouksiinsa vastata, ja ne vastaukset joita he luulevat saavansa, ovat vääriiä vastauksia.

Jeshua Messias ei anastanut Isän paikkaa ja asemaa. Hän ei koskaan ohjannut opetuslapsiaan rukoilemaan itseään. Kun he pyysivät häntä opettamaan, kuinka tulee rukoilla, hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä meidän, joka olet taivaissa..." (Matt.6:9). Samarialaiselle naiselle hän sanoi: "Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa" (Joh.4:33). Hän ei sanonut, että totistet rukoilijat rukoilevat Poikaa, "Jumalan Poikaa" tai "Ihmisen Poikaa". 

23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
25 Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
Joh.16:23-26

Hän kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan Isää hänen nimessään (Joh.16:23-24,26; 15:16). Rukoukset, jotka osoitetaan Isälle hänen nimessään, otetaan huomioon ja niihin myönnytään. Hän, Jeshua, kantaa heidän rukouksensa isälle, nimessään, omissa rukouksissaan Isälle. Hän itse sanoi: "Isä on minua suurempi" (Joh.14:28). "

***

Saarnamies

Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
1. Kor. 4:20

***

C.H. Spurgeon: Saarnamies kotona ja kokouksissa (1959)  s.27-28

"Saarnaajan ensimmäisenä ja tärkeimpänä huolena täytyy olla jatkuvan oikean suhteen säilyttäminen Jumalaan. Saarnaajan on tietysti täytynyt kokea uudestisynnyttävä ja uudestiluova voima omassa elämässään, muuten hänellä ei ole mitään tekemistä saarnatuolissa. Tosi ja aito jumalanpelko on ensimmäinen ehto. Pappistutkinnolla tai jossakin saarnaajain oppilaitoksessa suoritetulla tutkinnolla ei tässä ole ratkaisevaa merkitystä. Jos saarnaaja elämässään osoittaa, ettei hän ole vihkiytynyt sille Herralle, jota palvelee, ei paimenen kutsumus totisesti kuulu hänelle.

Pelottava on sellaisen saarnaajan tila, joka ei ole kääntynyt Jumalan puolelle. Se on mitä luonnottomin ilmiö. Häntä voidaan verrata sokeaan, joka on nimetty optiikan professoriksi, tai kuuroon, joka on määrätty musiikin opettajaksi. Olkoon hän luontonsa puolesta kuinka runsaasti varustettu tahansa - jos häneltä puuttuu hengellistä elämää, hän on kykenemätön hengelliseen työhön. Silloin hänen on lopetettava opettajan tehtävänsä seurakunnassa ainakin siihen asti, kunnes Jumala on saanut hänet pelastaa.

Kääntymättömän saarnaajan asema on hirveä myös muissa suhteissa. Miten hän voi olla jäsenilleen lohdutukseksi ja kehoitukseksi, miten hän voi ymmärtää heitä ja antaa heille neuvoja? Hänhän on sitäpaitsi aivan vieras jäsentensä hengellisille kokemuksille! Millaiset tuntemukset mahtanevatkaan vallata hänet syntisten huokaillessa ja katuvina etsiessä armoa ja pelastusta - ja hän itse on paatunut? Kyllähän Jumala voi suuressa armossaan ja mittaamattomassa rakkaudessaan siunata Sanan, jota myös jumalattomat saarnaajat kylvävät, sillä Jumala puolustaa Sanaansa, mutta millaiseen hämmenykseen joutuukaan sellainen julistaja, joka itse on vieras evankeliumin uudestiluovalle vaikutukselle, joutuessaan vastakkain hengellisten taistelujen ja hengellisten ahdistusten  kanssa tai kun hänen on kuolinvuoteella annettava lohdutusta ja varmuutta kuoleville? - Hän on miehen kaltainen, joka yrittää ohjata laivaa suuntaan, jota ei tunne ja jonka merimerkit ovat hänelle täysin vieraat.

Olisi parempi särkeä saarnatuolit kuin täyttää ne kuolleilla saarnaajilla. Sillä nämä tappavat myös ne nälkäiset ja kaipaavat sielut, jotka tulevat pyhä odotus sydämessään. Heistä tulee tavallaan epäuskon parhaita esitaistelijoita. Vai voidaanko löytää tehokkaampaa keinoa sielujen turmioksi kuin komea kirkko, jossa on kuollut pastori, kalliit urut, maallistunut laulukuoro ja kuulijakuntana hienosto ja varakas kansa? Helvetin jälkeen ei varmastikaan ole tehokkaampaa keinoa ihmisten kadottamiseksi.  He istuutuvat hienoihin kirkonpenkkeihin hurskaasti luottaen siihen, että ovat hyviä kristittyjä, koska ovat seurakunnan jäseniä ja säännöllisesti kuuntelevat lahjakasta puhujaa ja nauttivat hienosta musiikista.

Niin, on hirveää joutua kadotetuksi saarnatuolin varjossa, mutta vielä valitettavampaa on joutua kadotetuksi itse saarnatuolissa. Varmaa on, että Jumala ei milloinkaan tehnyt ihmistä autuaaksi vain sen vuoksi,  että hän on ollut saarnaaja ja pappismies tai että hän on ollut lahjakas puhuja. Ei, ehdottomasti ei! Ihminen pelastuu vain uskon kautta Kristukseen, sen uskon kautta, joka vanhurskauttaa."

Kuollut pois

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 
2 Sillä ELÄMÄN HENGEN LAKI Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut SYNNIN JA KUOLEMAN LAISTA.
Room. 8:1-2

Ensimmäisestä jakeesta on 38- ja 92-käännöksissä jätetty pois sanat: JA JOTKA EIVÄT VAELLA LIHAN, VAAN HENGEN MUKAAN.

1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut. (biblia)

1 There is therefore now no condemnation to them which are in Christ Jesus, who walk not after the flesh, but after the Spirit.
2 For the law of the Spirit of life in Christ Jesus hath made me free from the law of sin and death. (KJV)

1 There is therefore now no condemnation to those in Christ Jesus, who do not walk according to flesh, but according to Spirit.
2 For the law of the Spirit of life in Christ Jesus set me free from the law of sin and of death. (Green's literal)

1 There is therefore no condemnation, to them who, in Jesus Messiah, walk not after the flesh.
2 For the law of the spirit of life, which is in Jesus Messiah, hath emancipated thee from the law of sin and death. (engl. käännös Peshitta)

***

Pieni sana "pois" hämmentää; "kuollut pois synnistä" vaiko "kuollut synnille". King James-käännöksessä sitä ei käytetä ja vaikuttaa siltä, että se on kääntäjän lisäämä sana.

@

Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä synnille kuolleet, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Room. 6:2

How shall we, that are dead to sin, live any longer therein? (KJV)

Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän? (biblia)

***

...sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Room. 6:7

For he that is dead is freed from sin. (KJV)

Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty. (biblia)

***

Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Room. 6:10 

For in that he died, he died unto sin once: but in that he liveth, he liveth unto God. (KJV)

Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle. (biblia)

***

...mutta nyt me olemme irti meidät on irrotettu (synnin) laista ja kuolleet pois siitä sille, mikä meidät piti vankeina meitä vallitsi, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa (Elämän Hengen laki) emmekä kirjaimen vanhassa.
Room. 7:6

Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa. (biblia)

But now we are delivered from the law, that being dead wherein we were held; that we should serve in newness of spirit, and not in the oldness of the letter. (KJV)

But now we have been set free from the law, having died to that in which we were held, so as for us to serve in newness of spirit, and not in oldness of letter. (Green's literal)


But now we are absolved from the law, and are dead to that which held us in its grasp: that we might henceforth serve in the newness of the spirit, and not in the oldness of the letter. (engl. käännös Peshitta)

***

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista laille, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu
Gal. 2:19

Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. (biblia)

For I through the law am dead to the law, that I might live unto God. (KJV)

For through law I died to law, that I might live to God. (Green's literal)


For I, by the law, have become dead to the law, that I might live to God; and I am crucified with the Messiah. (engl. käännös Peshitta)

***

20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 ( "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta ) ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Kol. 2:20-22

20 Jos te siis olette Kristuksen kanssa maailman säädyistä kuolleet, miksi te teitänne annatte säädyillä solmita, niinkuin te maailmassa eläisitte?
21 Älä siihen rupee, (sanovat ne,) älä maista, älä pitele,
22 Jotka kaikki kulumisessa hukkuvat, ja ihmisten käskyt ja opit ovat (biblia)

20 Wherefore if ye be dead with Christ from the rudiments of the world, why, as though living in the world, are ye subject to ordinances,
21 (Touch not; taste not; handle not;
22 Which all are to perish with the using;) after the commandments and doctrines of men? (KJV)

20 If, then, you died with Christ from the elements of the world, why are you under its decrees, as living in the world?
21 Do not handle, do not taste, do not touch,

22 These things are all to rot away in the using, according to the "injunctions and teachings of men." (Green's literal)

20 For if ye are dead with the Messiah from the rudiments of the world, why are ye judged as if ye were living in the world?
21 But, touch thou not, and taste thou not, and handle thou not:

22 for these things perish in the using; and they are the commandments and doctrines of men. (engl. käännös Peshitta)

***

...joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois synneille kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".
1. Piet. 2:24

Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet. (biblia)

Who his own self bare our sins in his own body on the tree, that we, being dead to sins, should live unto righteousness: by whose stripes ye were healed. (KJV)

who "Himself bore in His body our sins" onto the tree; that dying to sins, we might live to righteousness; of whom, "by His wound, you were healed. (Green's literal)


And he took away all our sins, and, in his body, lifted them to the cross; that we, when dead to sin, might live by his righteousness: for by his wounds, ye are healed. (engl. käännös Peshitta)

***

11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Room. 6:11-13

***

Ulkokullattu

Niilo Tuomenoksa : Kristusta kohti, s. 94-97

"Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta"
Matt.16:6

"Farisealaisuutta ei tarvitse lähteä etäältä etsimään. Nopeimmin sen löytää itsestään. Kaikki hurskaus, kaikki uskovaisuus ja jumalisuuden harjoitus, jota ei ole vastaamassa todellisuus sydämessä, elämässä ja käytännössä, on farisealaisuutta. Hämmästyisimme ehkä kuitenkin, jos Jeesus sanoisi meille: "Voi sinua, ulkokullattu!".

Jeesus moitti aikansa fariseuksia valheellisuudesta. He kerskasivat olevansa uskovaisista ensimmäisiä, isä Aabrahamin lapsia. Mutta kerskaus oli valheelllinen. Jeesus tahtoi antaa heille oikean todistuksen heidän jumalisuutensa määrästä ja laadusta ja sanoi: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?" Se oli ankara lausunto. Se veti heidät portaitten yläpäästä ei vain alinpaan päähän, vaan sitäkin alemma. Kuinka vaikeaa olikaan Aabrahamin lapseksi itseään sanovan ajatella, että hän onkin kyykärmeen sikiö? Mutta Jeesus paljastaa pohjia myöten uskonnollisen valheellisuuden. On väärin tunnustautua siksi, jota ei kuitenkaan ole. On väärin puhua pyhyydestä siinä, missä pahuudestaan pitäisi valittaa.

Jeesus moitti fariseuksia myöskin hengellisestä pahansuopaisuudesta. "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." He eivät itse menneet sisälle. Tosin he luulivat olevansa jo sisällä, mutta eivät kuitenkaan olleet. Mutta oven luo he olivat tulleet ja siinä nyt hälisivät. Paljon puheta jumaluudesta, paljon muotoja ja menoja, mutta kukaan ei tahtonut käydä sisälle.

Eikä pahaa rajoitettu siihen. Jos joku tahtoi mennä sisälle, he eivät päästäneet. He sulkivat tien. He karkottivat pyrkijän tiehensä.  Ehkäpä monen jo valheellisella jumalisuudellaan. Pyrkivä kohtasi ensinnä sen, ennen oveakin sen. Paavali sanoo, että me olemme "Kristuksen kirje". Maailma lukee meitä, lukee meitä paremmin kuin Raamattua. Ensin meitä luetaan, sitten vasta sanaa. Mutta kun pyrkivä jäi tutkimaan farisealaista jumalisuutta, niin hän kauhistui ja lähti pois. Monen herääminen sammuu jumalisuuden jalkoihin.

Mutta ei vain valheeellinen jumalisuus ollut tietä sulkemassa. Farisealainen, joka kyllä oli valmis käännynnäisiä tekemään, ohjasi sisälle pyrkivät väärästä ovesta sisään. Ihminen oli Jumalan valtakuntaan menossa, mutta joutuikin muualle. Heistä piti tulla parempia ihmisiiä, mutta heistä tulikin pahempia (Matt.23:15). Vielä suruttomina nuo ihmiset olivat laatuun käypiä, mutta nyt, kun he olivat vääärän jumalisuuden turmelemia, niin ei oikein tiedä mitä heistä ajattelee.

Jeesus sanoo: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" Edelleenkin on olemassa jumalsuutta, josta pelastuminen on yhtä tärkeää kuin kaikkein kauheimmasta synnistä. Väärällä tavalla jumalinen voi olla surutontakin pahempi.

Farisealainen naamioi mustan valkealla. "Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen." (Matt. 23:14, puuttuu 38-käännöksestä) Jumalisuutensa avulla he pääsivät leskien talot syömään. Mutta jotta asia ei olisi näyttänyt  pahalta, siihen sotkettiin pitikä rukouksia. Jos leskien talojen syönnistä on jo kova tuomio, nii se siitäkin kovenee, kun siihen pitkiä rukouksia lisätään. Olemmeko me hurskauden avulla yritääneet vääryydellä hyötyä?

Fariseus yritti pettää Jumalaakin. "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää" (Matt. 23:23). Pieniä hurskauksia, tai sanottiinko niitä "uhrauksiksi", harjoitetttiin, jotta niillä olisii voitu peittää suruttomuus kaikkein tärkeimmissä. uskollisuudella pienissä asioissa ajateltiin voitavan korvata uskottomuus suurissa. Oikeus ostettiin mintuilla, laupeus tilleillä ja uskollisuus kuminoilla.

Mutta todellakaan meidän ei tarvitse juosta sitä farisealaisuutta penkomaan, jota Jeesuksen aikana esiintyi. Sitä on lähempänä. Eikä vain naapureissa, vaan juuri siinä, missä itse olemme."

***

Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti

17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, 
18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
2.Piet.3:17-18

joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
1.Kor.10:12

"Meitä varoitetaan. Ehkä nuoria, äsken tielle löhteneitä erikoisesti, mutta myös niitäkin, jotka jo kauan ovat kilvoitelleet päästäkseen elämään sisälle. Varoittelemista tarvitsee vanhakin vaeltaja, sillä jos nuoruudella on omat loukkunsa, joihin jalka voi tarttua, niin on vanhuudellakin. Paljon on kauansitten kaidalle tielle lähteneitä, joissa Herran tuli on aikoja sitten sammunut. Taivastien loppuvirstoja kuljetaan, mutta sydän on liimautunut maallisiin, kellä rahaan ja tavaraan, kellä muuhun katoavaan. 

Jos kenestä niin vanhoista kristityistä pitäisi voida Pietarin tavalla sanoa: "Jumalan ja kirkkauden Henki lepää teidän päällänne". Toisin usein on, sillä sameuden ja kärtyisyyden henki varjostaa monia, joiden kasvoille jo pitäisi langeta valojen kajastus vastarannalta. Parannukseen pitäisi sydämen olla kiirehtimässä, mutta sepä onkin kutistumassa hiljaiseen, armottomaan paatumukseen. 

Meitä varoitetaan, että kuka tahansa voi langeta. Petämmme itseämme, jos kuvittelemme kristityn kilvoituksen helpponevaksi. Taivastie on kapea alusta loppuun. Tienoot voivat olla silloin tällöin kesäisesti aurinkoisia, mutta äkkiä voi polku painua korpimaisemiin. Ei ole toivottava, että kokemusten, saavutusten ja ehkä iänkin lisääntyessä vaellus vapauttaisi meidät vaaroista ja taisteluista. Loppunousuissa kilvottelu voi olla ankarampaa kuin alussa, jolloin saatettiin lapsen askelin kuljeskella Herran kukkavainioilla. Ei pientä ja pahaista heitetä taisteluun. Paimen hoitaa karitsat sylissään. 

Mutta kun vartutaan, kun päästään hengelliseen miehuuteen, ehkä täysi-ikäisyyteenkin, vähän on kukkaniittyjä, mutta sitä enemmän rannatonta erämaata, jota tuulet syvyydestä lakaisevat. Suloisista tuntemisista on siirryttävä alastomaan uskoon. Jotakin olevansa luullut riisutaan luuloistaan ja lihanpyhästä tehdänn syntisistä suurin. Kun on oltu opetuslasten tavalla saatanan seulassa, niin halu kerskaukseen on saanut parantumattoman vamman. Lähiottelussa vihollisen kanssa omiin voimiin nojailu on katsottu vaaralliseksi ja kilvoittelijasta on tullut lopullinen armonkerjäläinen.

Vihollinen on hellittämätön, väsymättömästi hyökkäysvalmis. Se on uupumattomasti kierroksellaan, eikä sen juonilla ole loppua. Tuhansien konstien mestarina se siveellisen puhatuden  pölynpyyhkijää lihansynteihin on langettamassa. Moneen erinomaisen siistiin sydänasuntoon on muuttanut hieno paheperhe. Moitteettoman jumalisuuden keskellä kukkii itsekkyys, pahansuopaisuus, kolkko kopeus ja muu sellainen pahuus, jonka hävittämiseen muotojumalisuus ei ihmistä ahdista. Monille hurskaille paholainen on rakentanut sellaisen turvapaikan, linnoituksen, että se vasta mies, joka heihin Jumalan sanalla pääsee käsiksi.

Kovettuneen sydämen kristillisyydessä ei asu Herra, sillä pintasärkyneisyys ei riitä. Suu voi tuprutella minävastaista joka päivä, mutta sydän on särkymätön. Eivätkä pitkätkään itkut todista sitä, että ihminen on lopullisesti kukistunut. Vihollinen antaa meidän vollotella vaikka läpi vuorokauden, kunhan vain emme taivu tomuun ja anna armon piiskata sydäntämme täysin hajalle ja Herran käsiin. Kristillisyydessä huonouttaan huutavat komeat tulevat viimeisinä portille. 

Pahin vihollisemme, ja samalla läheisin, on oma turmeluksemme. Jos tulet itsesi kanssa toimeen, niin sitten toistenkin. Turmeluksemme istuu ikäänkuin linnoituksessa eikä ole karkoitettavissa pois. Jos sitä yrität virutella ulos hengellisillä kokemuksilla, paastoilla ja rukouksilla, niin ponnisteluihisi väsyttyäsi oleet viisastunut ja huomaat, että turmelus asuu sinussa elinikäisen vuokralaisen oikeuksilla. 

Parhaissa tapauksissa turmelus voi olla meissä kätkeytynyttä, mutta luulisin että ei ole sieluntilaa johon sen säteily ei vaikuttaisi. Ihanasti vanhurskaat ovat aina syntisinä vanhurskaita. Mitä enemmän heissä on Jumalan kirkkautta, sitä syvemmin ja selvemmin he näkevät itsessään vain synnin loputtoman sameuden. 

Vapisevina pyhät huomaavat, että turmelus on heissä kuin pantteri pensaikon takana. Se on pyhyyksienkin keskellä valmis hyppyyn. Se tulee nuolena keskelle hyvänkin hurskautta. Päästä rauhaan turmeluksestaan tai turmeluksensa kanssa on mahdotonta. Sitä ei hukuteta vesiin eikä se pala tulessa. Elämän lapsipuolissa se on usein sisukkaampaa kuin niissä, joita on rehevyydelllä siunattu. Vaarattomampaa se on siellä, jossa sillä on peitteenä tiukasti tilkityt pyhät pinnat. Huipuilla langetaan hienosti, mutta sitä vaarallisemmin. Ne, jotka eivät ollenkaan päässeet perille, olivat niitä, joilta hengellinen itsevarmuus oli hävittänyt synnin- ja oman kelvottomuuden tunnon.

Vähiä eivät ole nekään vaarat ja voimat jotka uhkaavat kristittyä ympäristön, pahan ja kuiluihin syöksyvän maailman taholta. Ei kaukana, vaan jalkojemme juuressa virtaa synnin hmahtava kymi. Kokeneellakin on siinä valvomista, ettei hän virran vietäväksi ja sen nieluihin joudu. Synnin maailma on toimelias joka suuntaan. Se vaatii menoihinsa ja tapoihinsa mukautumista. Siinä vallitsevaa henkeä kristityn on vaikea pellittää sielunsa ulkopuolelle. 

Kuitenkin meidän on elettävä juuri siinä ja sen kanssa. Suuri Esirukoilija ei vieläkäään rukoile Isää, että hän ottaisi meidät maailmassta, vaan että me varjeltuisimme synnistä. Mitä lähempänä joku uon Kristusta, sitä lähempänä hän on häntä itseään ympäröivää elämää. Sytytettyä kynttilää ei ole aiottu sängyn alle piilotettavaksi. Ja mitä pimeämpää jossakin on, sitä oikeampi paikka se on elävälle kristitylle. Tunnet itsesi ehkä tuikkukristyksi, vähävaloiseksi. Älä pyri sinne ja siihen, missä jo monet suuret valot valaisevat. Siellä tuijusi joutuu ehkä pilkattavaksi. Täyspimeässä voit sinäkin jotakin merkitä. Mutta mitä pimeämpää on, sitä yksinäisempää. 

Maailmasta uhoava ympäristövaikutus on hyytävän kylmää, hallaista. Voi kristittyriepua, jonka ympäriltä uskonystävät ovat kokonaan hävinneet. Jos häneltä puuttuu salattu yhteys Herraan, on hän vaarassa joutua maailman jalkoihin. Hengellisyys, jonka hän Herralta sai, joutuu rietasten tallattavaksi. Vaikeinta on hoitaa alttaritulta siellä, missä sitä on yksin maailman vihurituulten keskellä hoidettava.

Vaaran lankeamiseen tarjoavat kristitylle nekin voimat, joita Raamattu nimittää henkivalloiksi. Kristityn varsinainen sota ei olekaan lihaa ja verta, vaan noita pimeyden voimia vastaan, jotka milloin mihinkin muotoon pukeutuneina ovat kierroksella elämässämme. Väliin ne pääsevät lähelle, niinkin lähelle, että eräänä hetkenä opetuslapsetkaan eivät tienneet minkä hengen omia he olivat. Ne tunkeutuvat profetoivan sieluun ja puhuttavat ihmisparalla petosta. Kun niilllä on kiire päästää erittäin korkeisiin pyhyyksiin, pukeutuvat ne valkeuden enkeleiksi, ihmeitä ilmoille loitsiviksi. Ne voivat Ilmestyskirjan saastaisina sammakkoina hypellä kaiken elämän keskellä. 

Todellakaan ei ole vähäinen vaara, jonka henkivallat aiheuttavat valvovallekin kristitylle. Erikoisesti ne ovat siveellisesti puhtaitten kimpussa huiskimassa hengen saastaa sielun maailmaan, varsinkin ylpeyttä. Paholainen on vihainen nöyrän ja särkyneen paikalla olevalle kristitylle. Se on valmis muuraamaan meidät väärään eheyteen ja luvattomaan lujuuteen. Korkealle kiskotutkin tulevat Jumalan pudottamina alas, mutta usein Herralla näyttää olevan helpompi nostaa ihminen syvyydestä korkealle kuin pudottaa joku korkealta syvyyteen. 

Kristytn autuus on ahdistettua autuutta. Hurskaan sielua ei ole siunattu metsälammen häiriintymättömällä tyyneydellä. Meiltä kielletään oikeus asettua taistelua karttavan hengellisen itsekkyyden mukaviin laiskanlinnoihin taivasikäväämme hellimään. Elävä kristilliyys ei milloinkaan suostu elämänvierauteen ja kuin pilvistä katselemaan surkeata maailmaa. Kukkaisten keskellä tipsutteleva kristillisyys luulee tunnelmien tuoksuissa hyräillen pääsevänsä perille. Ehkä pääsee, mutta sinne tultuaan sillä ei ole paikka niiden kuorossa, jotka tulivat suuresta vaivasta. 

Kirkkauteen ei mennä minään sputnikkina korkealla ja kaukana elävästä elämästä, ei enkelikyydillä, vaan pitkin ja poikin kylmää maailman lattiaa, läpi sumujen, soitten ja korpien. Kristitty on aiottu kolhittavaksi ja kun matkamme parasta on, on se matkaa kukistumiseemme. Tosi hengellisyys on kaiken sen kimpussa, mikä meissä on lihan mieltä, sala- tai julkiylpeyttä, suureksi kohotelemista tai muuta paholaisensukuista. Hengellisen kilvoittelun ankaruus on vienyt monelta niin jalat alta, että nyt konttailemalla siinnä edetään, missä ennen juostiin. Monen ahdistuksen kautta menemme Jumalan valtakuntaan.

Tietenkin kristyn osaa voidaan kuvailla toisinkin. Joku Herran asioilla liikkuva, kehotellessan ihmisiä Kristuksen matkaan, voi eksyä rönsyilevaan tarjoiluun, jjossa mahdollisimman vähällä luvataan mahdollisimman paljon. Joku oikoo opinpatjoja helpolla päästettävien makuusijoiksi. Taistelun sijasta tarjotaan loikoilua. Armosta tehdään siirappia ja taivastiestä rullaluistelurata. Ei puhettakaan siitä, että vuori on korkea ja tiekin vaivalloinen. 

Toisaalta on kyllä niin, ettei kristityn osaa kykene kukaan kyllin ylistelemään. Armossahan on mahdollista olla onnettomanakin onnellinen. Mutta puhua kristillisyydestä niin kuin oltaisiin hyristelemässä makuuvaunussa taivaan päääteasemalle tai siirtyilemässä elämän markkinailloista toisiin, on väärin. Meille tarjottu autuus on ankaraan elämän arkeen liittyvää autuutta. Ristiimme kätketään koko kohtalomme ja se on kannettavanamme aina. 

Kristuksessa olevalta lakka pako elämän velvollisuuksista ja sen kipeimmistäkin yhteyksistä, ja ihminen painaa itsensä kaikkeen hänelle kuuluvaan. Taistelu syntiä vastaan käy rajuksi. Saavuttamattomissa on se pyhyys, jossa kiusauksen voima vähenisi. Ihmisessä on aina sillanpääasema saatanalle, ja sielunvihollinen voii olla kaikkein herkimmin siellä valvomassa, missä pyhät Hengen täyteydessä tekevät matkaa.

Tämä on sanottava, sillä ei ole vähän niitä matkamiehiä, joille ahdistetun, kiusatun ja taistelussa heikoksi käyneen kristityn osa on outo ja ikäänkuin kilvoitukseen kuulumaton. Vaivattu ja uupunut voi sitäkin kuvitella, että hän sellaisen on muita vähemmän armoitettu, yksin kulkemaan jätetty, jota Kristus kaukaa kaarrellen kiertää. Ei mistään voida sen helpommin valmistaa epäuskoa ja sielun piemeyttä kuin luuloista, ettei Herra ole kiusatun lapsensa matkassa. Moninkertaistutamme taakkamme väärillä murheilla ja tehtailemme pimeyttä, johon sitten nääntyen eksymme.

Kaikessa kiusattu Kristus on jokaisen ahdistetun lapsensa matkassa. Haavoille lyöty tietää niidenkin haavojen kipydestä, joita meihin isketään. Korpi-saatanan ahdistamana ollut Jumalan Poika rukoilee niiden puolseta, jotka vailla kaikkea ihmislohdutusta yrittävät kestää yhden miehen sodassaan  helvettejä vastaan. sielusi tila on kovasti normaalinen, kun sinut näkemisstä ja tuntemisista on riisuttu alastomaan uskomiseen, kun ihmistuet on kaadettu ja kun vaelluksesi on vaellusta pimeässä laaksossa. Pyhä Henki ei asu vieraassa ja oudossa, kun se asuu kiusatun ja ahdistetun kristityn sydämessä."

Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti s.9-16

BE BAPTIZED

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Apt. 2:38


Then Peter said unto them, Repent, and BE BAPTIZED every one of you in the name of Jesus Christ for the remission of sins, and ye shall receive the gift of the Holy Ghost. (KJV)

Then Peter said to them, “Repent, and let every one of you BE BAPTIZED in the name of Jesus Christ for the remission of sins; and you shall receive the gift of the Holy Spirit. (NKJV)

And Peter said to them, Do ye penance [Penance, he said, do ye], and each of you BE BAPTIZED in the name of Jesus Christ, into remission of your sins; and ye shall take the gift of the Holy Ghost. (WYC)

And Peter answered them, Repent (change your views and purpose to accept the will of God in your inner selves instead of rejecting it) and BE BAPTIZED, every one of you, in the name of Jesus Christ for the forgiveness of and release from your sins; and you shall receive the gift of the Holy Spirit. (AMP)

***

Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' 

Apt.22:16 (38)

And now why tarriest thou? arise, and BE BAPTIZED, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord. (KJV)

And now why are you waiting? Arise and BE BAPTIZED, and wash away your sins, calling on the name of the Lord.’ (NKJV)

And now, what dwellest thou? Rise up, and BE BAPTIZED, and wash away thy sins, by the name of him called to help [Rise up, and be baptized, and wash away thy sins, in-call the name of him]. (WYC)

And now, why do you delay? Rise and BE BAPTIZED, and [a]by calling upon His name, wash away your sins.(AMP)

***

Pyhän kosketus

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee,
koskettaa meitä kuin viljaa,
sillä Jumalan pelloilla tuulee.

Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin pyhä koskettaa.

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran...

Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin pyhä koskettaa.

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran...

Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat, silloin pyhä koskettaa.

- Pekka Simojoki

***