Vietätkö Rooman juhlia?

Raamattu ei tunne joulua, sillä Jumala ei ole sitä säätänyt vietettäväksi. Osallistumalla joulunviettoon et kunnioita Jeesusta, vaan
ROOMAN ASETTAMAA JEESUKSEN 'KUVAA' - 'IKONIA'.

Kumarrat siis JUHLAN ASETTAJAA, joka on siis ROOMA, ja sitä kautta paavinistuinta,
siis PETOVALTAA.

Jeesuksen syntymäpäivän viettäminen ei ole Taivaallisen Isän istutus ja sen vuoksi se on juurineen revittävä pois.

Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Matt. 15:13

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina
1. Kor. 5:7

TEE PARANNUS!!!

***

SATURNALIA JA SOL INVICTUS

Muinaiset roomalaiset viettivät 17-23.12 Saturnalia-juhlaa. 
Talvipäivänseisauksena 25.12. oli juhla Mithran, 'Sol Invictuksen' eli 'Voittamattoman auringon' kunniaksi.

http://www.kotipetripaavola.com/Jeesuksensyntyma.html
http://www.israel-apu.org/kirjoituksia/joulu.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mithralaisuus

***

ROOMAN KEISARI-JUMALAT

"Roomalainen keisari julistettiin jumalaksi kuolemansa jälkeen eli hän koki apoteoosin (kreikaksi ‘apotheosis’), muuttumisen jumalaksi. Antiikissa vallinneen käsityksen mukaan ihmisestä, yleensä hallitsijasta, saattoi kuolemansa jälkeen (joskus jo eläessään) tulla jumala. Apoteoosissa ihminen nousi jumalien luo taivaaseen, usein itse asiassa tähdeksi tähtitaivaalle. ... Hänestä tuli jumala, divus, ja hän sai oman kulttinsa, keisarikultin, roomalaisen valtionuskonnon piirissä. Keisarin jumalaksi julistamisen seremonia sekä hänen taivaaseennousunsa kuvasto ja ideologia olivat keisarikultin perusta."

http://www.maijastinakahlos.net/b/kirjoituksia/uskonnot-roomassa/56/

***

KALENTERI :

PEDON SARVI, Rooma, asetti itsensä jumalaksi on muutti Jumalan säätämät ajat ja lait.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää (vainoaa ja tappaa) Korkeimman pyhiä (uskovia). Hän pyrkii muuttamaan (luulee voivansa muuttaa Jumalan asetttamat) ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Dan. 7:25

1 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:
2 "Tämä kuukausi olkoon teillä  k u u k a u s i s t a   e n s i m m ä i n e n ; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.
3 Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti.
2. Moos. 12:1-3

14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että  h ä n  o l i s i  k a i k e s s a  e n s i m m ä i n e n .
Kol. 1:14-18

Jumala on luomistyössään säätänyt vuorokauden alkamaan illalla auringonlaskusta, pimeästä valoon päin.

Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.
1. Moos. 1:5

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk18.html

ROOMAN KALENTERI

Rooma on nimennyt viikonpäivät jumaliensa, taivaankappaleiden, mukaan, josta ne ovat muotoutuneet myös meille.

- Roomalaiset aloittivat ajanlaskun Rooman synnystä 753 eKr.
- 1.1.45 eKr. Julius Caesar uudistutti roomalaisten ajanlaskun Juliaaniseksi. Vuoden vaihteena pidettiin päivää 1. tammikuuta, koska tuolloin Rooman konsulit astuivat virkaansa. 
- 500-luvulla munkki Dionysius Exiguus (470-544) laski, että Jeesus oli syntynyt vuonna 754 Rooman perustamisesta.
- v. 1582 vastauskonpuhdistaja eli uskonpuhdistuksen vastustaja, paavi Gregorius XIII (paavina 1572-1585) uudisti kalenterin nykyiseksi 'gregoriaaniseksi' kalenteriksi.

***

USKOVIEN VAINOT :

Rooma vainosi systemaattisesti alkuseurakunnan uskovia 60-luvulta 300-luvulle.

- 64 jKr Uskovien laajamittaiset vainot alkoivat Rooman palosta, josta keisari Nero syytti kristittyjä.
- 202-210 ankarat vainot, keisari Septimius Severus (193–211)
- 250 Decius määräsi järjestelmälliset vainot kristinuskon hävittämiseksi kokonaan ja vaati jokaiselta kansalaiselta viranomaisen todistuksen siitä, että oli uhrannut keisarin kuvalle.
- 304 Diocletianus (keisarina 284-305) sääti lain,joka pakotti kristityt uhraamaan roomalaisille jumalille. Ankarat vainot.
- 311 Galerius (305–311) oli ensimmäinen keisari, joka laillisti kristinuskon ja määräsi, että tulee suvaita kaikki uskonnot.
- 313 Milanon edikti, Rooman keisari Konstantinus Suuri (306–337) poisti lopullisesti esteet uskontojen harjoittamiselta ja lopetti uskovien vainot joksikin aikaa. Konstantinus Suurta pidetään ensimmäisenä 'kristittynä' keisarina, mutta todellisuudessa hän pysyi mithran palvojana loppuun asti. 

VAINOJEN JÄLKEEN :

Vainothan eivät varsinaisesti pääty koskaan, sillä maailma vainoaa aina uskovia, jotka eivät tee kompromissia sen kanssa. Sen jälkeen kun aluseurakunnan uskovien järjestelmälliset vainot virallisesti päättyivät, v. 313, muotoutui Rooma parinsadan vuoden aikana valtionkirkoksi. Alettiin rakentaa kirkkoja vanhojen pakanatemppelien raunioille. Laadittiin jumalanpalveluksen kaava ja alettiin tehdä pakanoista kirkon jäseniä (pakko-) kastamalla heitä. heistä ei tullut kristittyjä, vaan kastettuja pakanoita. Sama käytäntö on jatkunut meidän päiviimme saakka.

"Raamattu ei opeta mitään ns. kirkollisesta kasteen sakramentista, eikä muistakaan sakramenteista. Sakramentin syntymä juuret ovat vanhoissa mysteeri uskonnoissa ja kirkkolatinan sana sacramentum tulee kreikan kielen sanasta mysterion."

http://www.kotipetripaavola.com/vesikaste18.html


KIRKKO MUOTOUTUU

Kun Rooman mahtava imperiumi kukistui, niin sen raunioilta nousi kirkkolaitos ihan samassa hengessä. Erityisen merkittävä Rooman tunnus oli sapatin vaihtaminen sunnuntaiksi vuonna 321.

321 Konstantinus Suuri määräsi sunnuntain, 'Voittamattoman auringon' päivän, Rooman valtakunnnan viralliseksi lepopäiväksi.
325 Nikean kirkolliskokous vahvisti kolminaisuusopin määritelmän ja pääsiäisen ajankohdan
354 'Voittamattoman auringon' juhla, 25.12, muutettiin Jeesuksen syntymäpäiväksi
364 Laodikean konsiilissa kehotettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta pyhittämään sunnuntai.
380 keisari Theodosius I Suuri (379–395) teki kristinuskosta valtionuskonnon
392 Theodosius teki kristinuskosta ainoan sallitun uskonnon ja kielsi kaikki pakanakultit.
431 Efeson kirkolliskokouksessa julistettin Neitsyt Maria 'Jumalansynnyttäjäksi'
538 perustettiin paavinistuin
1054 Rooma jakautui kahtia -> ortodoksikirkko on rakentunut yhtälailla pakanalliselle pohjalle. Se on samaa teatteria kullatuissa kulisseissa kuin mitä katolisesssakin kirkossakin. 
Mitä sanoo Raamattu


"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa." 
Ilm. 18:4-5

1095 ristiretket ja miekkalähetykset; ne, jotka eivät kääntyneet katolisuuteen tapettiin
1184 katolisen kirkon inkvisitiolaitos, josta muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83031/gradu05459.pdf?sequence=1
http://www.areiopagi.fi/2014/09/jarkyttava-totuus-inkvisitiosta/

***

Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.
1. Kun. 18:21

Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
3. Moos. 19:2

pyhä = maailmasta Herralle erotettu 

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
2. Kor. 6:14-18

Jos Jeesus on sinun Herrasi, niin ÄLÄ KUMARRA ROOMAA.

TEE PARANNUS!!!

http://www.maijastinakahlos.net/b/hoosiannaa-ja-jumalien-kulkueita/
http://www.laverdaduniversal.org/katolisuus.html
http://www.nysalor.net/kirja/rooma.html
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kkovuosi.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

Synnin ja kuoleman laki

Kokosin kirjoituksen seuraavan linkin pohjalta

http://www.lightofmashiach.org/romans7.html

Käytän tässä 38-käännöstä (keltainen), mutta vertailun vuoksi olen laittanut myös käännökset Raamattu Kansalle (vihreä) ja King James (sininen). 

1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Room.7:1-3

1 Veljet, otan esimerkin laista, jonka me tunnemme. Tehän tiedätte, että laki määrää ihmisen elämästä niin kauan kun hän elää. 
2 Laki esimerkiksi sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kun mies elää.  Mutta jos mies kuolee, vaimo pääsee vapaaksi tästä lainsäädöksestä. 
3 Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, häntä pidetään avionrikkojana, mutta jos mies on kuollut, vaimo on vapaa lainsäädöksestä eikä tee aviorikosta mennessään naimisiin toisen miehen kanssa. (RK)

1 Know ye not, brethren, (for I speak to them that know the law,) how that the law hath dominion over a man as long as he liveth?
2 For the woman which hath an husband is bound by the law to her husband so long as he liveth; but if the husband be dead, she is loosed from the law of her husband.
3 So then if, while her husband liveth, she be married to another man, she shall be called an adulteress: but if her husband be dead, she is free from that law; so that she is no adulteress, though she be married to another man. (KJV)

Paavali vetoaa tässä yleiseen lakiin - ei tooraan. Paavali tuo esiin ilmeisen - 'Ettekö, veljeni, ymmärrä, että lailla on tuomiovalta ainoastaan tämän elämän ajan'. Paavali osoittaa puheensa erityisesti juutalaisille veljilleen ('niille, jotka tuntevat lain'), koska he syntyivät juutalaiseen perheeseen ja kasvoivat aikuiseksi tooraa opiskellen. Hänen juutalaisilla veljillään todella on vakaampi ote ja ymmärrys lain tuomiovaltaan kuin 'laittomilla', vasta uskoontulleilla pakanoilla.

Paavali mainitsee kolme lakia: 
1) Jumalan laki, toora
2) yleinen laki, jonka mukaan emme voi olla samanaikaisesti kahden vastakkaisen lain alla
3) yleinen, tässä vaiheessa vielä nimeämätön laki.

Paavali vetoaa meidän järkeemme, että emme voi olla yhtäaikaa naimisissa kahden ihmisen kanssa - ts. emme voi palvella kahta herraa! 'Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella' (Joos. 24:15). Paavali sanoo, että hänen veljiensä, jotka tuntevat tooran, tulisi ymmärtää tämä periaate helposti. 

Joten jakeiden 1-3 sanoma mukailtuna; 'Ettekö, veljeni, (puhun niille, jotka tuntevat Tooran), ymmärrä, että lailla (millä tahansa lailla) on hallintavalta ihmiseen ainoastaan hänen elämänsä ajan? Jos mies kuolee, on vaimo vapaa miehestään. mutta jos hän miehensä eläessä menee naimisiin, on hän avionrikkoja, mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa tästä laista, niin että hän ei ole avionrikkoja, vaikka hän meneekin uudelleen naimisiin.'  

Tämä yleinen periaate, että täytyy olla vapaa jostakin suhteesta päästäkseen toiseen, toistuu toorassa. 

4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu (tulleet/tehty kuolleiksi) laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

Veljet, samoin on teidän laitanne. Kristuksen kuoleman johdosta te olette kuolleet ja päässeet irti laista, te olette nyt toisen omia, hänen, jonka Jumala herätti kuolleista. Nyt me voimme elää niinkuin Jumala tahtoo 

Wherefore, my brethren, ye also are become dead to the law by the body of Christ; that ye should be married to another, even to him who is raised from the dead, that we should bring forth fruit unto God. 

Nyt Paavali alkaa tarkentamaan asiaa. Hänen yleisessä aloituksessaan esimerkkinä oli avioliitto, mutta nyt Paavali siirtää vertauksen uskoviin Jeesuksen seuraajiin.

Meidän täytyy kuolla laille Jeesuksen ruumiin kautta, voidaksemme avioitua toisen kanssa - Jeesuksen, joka herätettiin kuolleista. Avain tämän jakeen ymmärtämiseen on selvittää, minkä lain kanssa tällä hetkellä olemme naimisissa, jolle meidän täytyy kuolla, voidaksemme avioitua uudestaan.

Sana 'laki' ei tässä viittaa ensimmäisen jakeen kahteen ensiksi mainittuun lakiin ; (1) 'tooran lakiin', jonka Paavalin veljet tunsivat eikä (2) siihen yleisen periaatteen lakiin, että 'täytyy jättää yksi suhde päästäkseen toiseen'.

Kumpikaan näistä laeista ei ole uusien häiden esteenä eivätkä ne edellytä sitä, että täytyy olla 'kuollut'. Ensimmäinen laki, johon jakeessa 1. viitataan, toora, ei ole vastakkainen Jeesukselle (Jeesus piti tooran ja sanoi, että Hän ei tullut sitä kumoamaan eikä sen yksikään piirto muuttuisi), joten MEIDÄN EI TARVITSE KUOLLA TOORAN LAILLE, voidaksemme avioitua uudelleen.

Toinen laki jakeessa 1 toteaa ainoastaan, että meidän täytyy olla vapaat ensimmäisestä suhteesta ennen kuin voimme siirtyä toiseen suhteeseen. Se on tervettä järkeä. Itse asiassa, kuoleminen tälle laille olisi kuolemista sille periaatteelle, jota ihminen nimenomaan tarvitsee voidakseen valita näiden lakien välillä! Näin siksi, jotta olisimme kuolleet sille laille, joka kieltää moniavioisuuden ylipäätään. Niinpä jakeessa 4. mainittu laki on erityinen, vielä nimeämätön, mutta meille on kerrottu, että meidän täytyy kuolla, voidaksemme elää Jeesuksessa. 

Paavali on tässä todella aloittamassa rakentaa väittämää, jonka lain hän nimeää 'SYNNIN LAIKSI'. 

Meidän täytyy kuolla meitä hallitsevalle SYNNIN LAILLE, ollaksemme laillisesti vapaat astumaan suhteeseen Jeesuksen  kanssa. Siihen asti kunnes kuolemme SYNNIN LAILLE, yleinen periaate estää meitä palvemasta syntiä ja Jeesusta samanaikaisesti. 'Et voi palvella kahta herraa'.

5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,

Kun elimme itsekkäiden taipumustemme mukaisesti, meitä ohjasivat syntiset toiveet, joita laki synnytti. Me elimme tavalla, joka johtaa kuolemaan, 

For when we were in the flesh, the motions (passions) of sins, which were by the law, did work in our members to bring forth fruit unto death.

Jumalan toora on päinvastainen tälle kolmannelle lain tyypille, SYNNIN LAILLE - nämä lihassamme asuvat 'jäsentemme synnin himot'. Toora on välinpitämätön meidän kapinallemme - meidän lihallinen luontomme, SYNNIN LAKI MEISSÄ, kapinoi tooraa vastaan ja tuo kuolemaa - vika ei ole toorassa vaan SYNNIN LAISSA.

6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

mutta nyt me olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille, mikä piti meitä vankeinaan. Me emme enää palvele Junalaa vanhalla tavalla, vain kirjaimen mukaan, vaan uudella tavalla, Hengessä. 

But now we are delivered from the law (vapautetut laista), that being dead wherein we were held ; that we should serve in newness of spirit, and not in the oldness of the letter.

But now we have been set free from the law, having died to that in which we were held, so as for us to serve in newness of spirit, and not in oldness of letter.(GL)

Mutta nyt me olemme vapautetut laista, kuolemalla sille, joka meitä pidätti; että voisimme palvella uudessa hengessä, ei kirjaimen vanhassa. 

Vapautettu mistä laista? Toorasta? - Ei, vaan vapautettu 'synnin himoista', SYNNIN LAISTA, niin että voimme palvella uudessa hengessä. 

Oikeuttaako teksti tässä jakeessa sanomaan lakia 'synniksi'? Kyllä. Paavalin valmistelee tässä hänen myöhempää pointtiaan (jakeessa 23), että meissä tekee työtään nimenomaan 'SYNNIN LAKI', Jumalan lain, tooran, ELÄMÄN LAIN, vastakohta. 

SYNNIN LAKI HALLITSEE MEITÄ ja me kapinoimme tooraa, ELÄMÄN LAKIA vastaan. Ratkaisu on hengellinen - koska Jumala itse laittoi Henkensä meihin, voidaksemme voitaa synnin lain, joka aiheuttaa kapinaa. Siten me palvelemme uudessa Hengessä, ei vanhassa, joka kapinoi Hänen Sanaansa vastaan.

7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.

7 Mitä johtopäätöksiä meidän pitää tästä tehdä? Onko laki ehkä syntiä? Ei tietenkään. Mutta ellei lakia olisi, minä en tietäisi, mitä synti on. Minä en olisi oppinut haluamaan kiellettyä, ellei laki olisi sanonut: 'älä himoitse'. 
8 Synti käytti tiedon tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen ja  herätti minussa kaikenlaisia vääriä haluja. Jos lakia ei olisi, synti olisi voimaton. 

7 What shall we say then? Is the law sin? God forbid. Nay, I had not known sin, but by the law: for I had not known lust, except the law had said, Thou shalt not covet. 
8 But sin, taking occasion by the commandment, wrought in me all manner of concupiscence. For without the law sin was dead. 

Nyt Paavalin osoittaa tooraa. Onko laki syntiä, koska se tuo meissä esiin kapinaa? Pois se! Kapina johtuu meissä olevasta SYNNIN LAISTA - ei toorasta, jota vastaan se kapinoi! Toora, tässä esimerkissä, palvelee tehdäkseen meidät tietoisiksi SYNNIN LAISTA, joka tekee työtään meidän jäsenissämme.

9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.

9 Minä elin kerran tuntematta lakia. Kun opin tuntemaan lain käskyt, synti tuli eläväksi, 
10 mutta minä kuolin. Käskyt, joiden tarkoituksena oli antaa minulle elämä, olivatkin minulle kuolemaksi. 
11 Synti, joka käytti käskyjä hyväkseen, petti minut ja tuotti käskyillään minulle kuoleman.

9 For I was alive without the law once: but when the commandment came, sin revived, and I died.
10 And the commandment, which was ordained to life, I found to be unto death.
11 For sin, taking occasion by the commandment, deceived me, and by it slew me.

Tulemalla tietoiseksi lain (tooran) totuudesta, pystymme tunnistamaan itsessämme asuvan kapinallisuuden, SYNNIN LAIN. Muussa tapauksessa emme koskaan kykene ymmärtämään tarvettamme vapautua tästä syntisestä luonnosta, joka pitää meitä vankinaan ja lopulta tappaa. 

12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Laki on siis itsessään pyhä ja sen käskyt pyhiä, oikeita ja hyviä. 

Wherefore the law is holy, and the commandment holy, and just, and good. 

Paavalin todennäköisesti sanoo sen juuri tässä vaiheessa siksi, että hän tiesi ihmisten ymmärtävän hänen opetuksensa väärin ja sanovan 'Jos toora tuo esiin minun syntisen luontoni, niin vika on toorassa'. Mutta se ei ole Paavalin pointti lainkaan! Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä - se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Meidän syntinen luontomme on ongelma, ei toora, joka ohjaa meitä näkemään oman syntisyytemme ongelman.

13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

Merkitseekö tämä siis, että hyvä asia on tuottanut minulle kuoleman? Ei suinkaan. Sen teki synti. Synti käytti hyvää asiaa apunaan, tuottaakseen minulle kuoleman. Näin lain käskyt tekevät synnin entistä pahemmaksi. 

Was then that which is good made death unto me? God forbid. But sin, that it might appear sin, working death in me by that which is good; that sin by the commandment might become exceeding sinful. 

Toora ei tuo kuolemaa, vaan sitä tuo meidän syntimme. Toora saa meidän kapinallisen luontomme uhmaan ja tekemään enemmän syntiä. Synnin palkka on kuolema - se ei ole tooran vika, että olemme uhmakkaita. Tooran puhtauden läsnäolossa syntinen luontomme tulee pahemmaksi  - me kapinoimme ja tulemme pahemmiksi.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä taas olen vain heikko ihminen, myyty synnin orjaksi. 

For we know that the law is spiritual: but I am carnal, sold under sin.

Toora ei ole ainoastaan pyhä, vanhurskas ja hyvä, se on myös hengellinen. Ongelma ei siis ole toorassa, vaan meissä itsessämme; me olemme lihallisia. Ratkaisun on siis oltava siinä, että hengellinen toora laitetaan meihin 'sisälle'.  Uuden liiton lupaus; 

Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jer. 31:33

Tässä on todellinen ongelma. Toora on pyhä, vanhurskas ja hyvä; toora on hengellinen, mutta me olemme lihallisia, kapinallisia ja meitä hallitsee uhmamieli. Tarvitsemme uuden sydämen palvellaksemme Jumalaa oikeasti.

15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

15 En ymmärrä omia tekojani, sillä en tee sitä, mitä tahtoisin tehdä, vaan sitä, mitä vihaan. 
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä minä en tahdo, minun on myönnettävä, että laki on hyvä.
17 Oikeastaan minä en teekään itse sitä, mitä minä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti 
18 Tiedän, että minussa, toisinsanoen, itsekkäässä, inhimillisessä luonnossani, ei ole mitään hyvää. Minä kyllä tahtoisin tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 
19 En tee sitä hyvää, mitä tahtoisin, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 
20 Jos siis minnä teen sitä, mitä en tahdo, sitä en teekään minä itse, vaan minussa asuva synti. 

15 For that which I do I allow not: for what I would, that do I not; but what I hate, that do I. [allow: Gr. know]
16 If then I do that which I would not, I consent unto the law that it is good.
17 Now then it is no more I that do it, but sin that dwelleth in me.
18 For I know that in me (that is, in my flesh,) dwelleth no good thing: for to will is present with me; but how to perform that which is good I find not.
19 For the good that I would I do not: but the evil which I would not, that I do.
20 Now if I do that I would not, it is no more I that do it, but sin that dwelleth in me. 

Jakeissa 15-20 Paavali esittää meissä olevan SYNNIN LAIN voiman - tämä on se lihallinen luonto, joka tappaa meidät.

21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

Minä huomaan siis, että elämässäni vallitsee tämä sääntö; tahdon tehdä hyvää, mutta en voi olla tekemättä pahaa. 

I find then a law, that, when I would do good, evil is present with me. 

Tässä Paavali määritelee tämän 'lain' - se on periaate, että ihminen on läpikotaisin syntinen. Tämä periaate tulee esiin niin, että jopa tooran vaikutuspiirissä - sen sijaan, että tulisi paremmaksi, ihminen kapinoi ja tulee vielä pahemmaksi.

22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

Sisimmässäni minä mielelläni noudattaisin Jumalan lakia, 

For I delight in the law of God after the inward man: 

Jumalan laki on toora, juuri se, mitä meidän sisäinen ihmisemme tarvitsee - me tarvitsenmme sydämeemme Jumalan lain, ei SYNNIN LAKIA, joka meissä vaikuttaa.

23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

mutta huomaan, että käytännössä toimintaani ohjaavat toisenlaiset lait. Toimintani on ristiriidassa ajatusteni kanssa ja tekee minusta sen synnin vangin, joka vaikuttaa teoissani. 

But I see another law in my members, warring against the law of my mind, and bringing me into captivity to the law of sin which is in my members. 

SYNNIN LAKI on helpommin tunnistettavissa tässä ('toinen laki'), vaikka Paavalin oli jo aiemmin tässä luvussa viitannut siihen toisilla nimillä ('laki', 'synnin himot', 'lihallinen luonto', 'liha'). SYNNIN LAKI on meidän todellinen ongelmamme; meidän täytyy kuolla SYNNIN LAILLE, ja elää Hengessä - tämä oli Paavalin alkuperäinen lähtökohta jakeessa 4. 

hänelle, joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". 
1 Piet 2:24

Paavali jatkaa:

24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Voi minua onnetonta! Kuka pelastaa minut tästä tilasta, joka vie kuolemaan? 

O wretched man that I am! who shall deliver me from the body of this death? 

Jeesus lähetti meihin asumaan hänen Henkensä, joka auttaa meitä SAAMAAN VOITON meissä vaikuttavasta SYNNIN LAISTA.

25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Jumalalle kiitos, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden, tällaisena voin siis noudattaa Jumalan lakia vain sismmässäni. Itsekäs ihmisluontoni noudattaa synnin lakia.

I thank God through Jesus Christ our Lord. So then with the mind I myself serve the law of God; but with the flesh the law of sin. 

Paavali näyttää edessämme olevan taistelun. Meidät on kutsuttu taisteluun omaa lihaamme, lihallisessa luonnossamme taistelevaa SYNNIN LAKIA vastaan. 

Uuden liiton suunnitelma on nujertaa, tappaa tämä lihallinen luonto täydellisesti. Meillä uskovilla on Pyhä Henki, joka tekee työtään meissä, mutta me kapinoimme vastaan. Uudessa liitossa meidän tulee kuolla SYNNIN LAILLE voidaksemme elää Jumalan tooran, Jeesuksen Hengessä.

Tässä se nyt on, kahdeksannen luvun alussa, seitsemännen luvun loppupäätelmä:

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä ELÄMÄN HENGEN LAKI Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut SYNNIN ja KUOLEMAN LAISTA.
Room. 8:1-2

1. Niitä, jotka elävät Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, ei siis tuomita. 
2. Minä olen nyt Hengen hallinnassa. Henki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen omille, on vapauttanut minut synnin ja kuoleman vallasta. 

1 There is therefore now no condemnation to them which are in Christ Jesus, who walk not after the flesh, but after the Spirit.
2 For the law of the Spirit of life in Christ Jesus hath made me free from the law of sin and death. 

Lihan mieli täyttää SYNNIN LAKIA ja Hengen mieli ELÄMÄN LAKIA. Elämän lain noudattaminen vaatii itsekuria ja kieltäytymistä, Jeesuksen ristin valitsemista maailman huipputarjousten sijaan. Se tarkoittaa lihan kuolemista. 

3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 ETTÄ LAIN VANHURSKAUS TÄYTETTÄISIIN MEISSÄ, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on LIHAN MIELI, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on HENGEN MIELI.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, SILLÄ SE EI ALISTU JUMALAN LAIN ALLE, EIKÄ SE VOIKAAN.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. 
Room.8:3-8 (1938)

3 Jumala teki sen, mihin laki ei kyennyt, koska se oli ihmisten syntisen luonnon tähden voimaton. Jumala lähetti oman poikansa syntisten ihmisten kaltaisena maailmaan uhriksi, joka sovitti synnit, ja tuomitsi siten ihmisten synnit. 
4 Hän teki näin, että me, jotka elämme Hengen johtamina, emmekä pahojen taipumustemme mukaan, voisimme täyttää lain oikeat vaatimukset. 
5 Ne, jotka antavat pahojen taipumustensa ohjata elämäänsä, pyrkivät itsekkäisiin päämääriin. 
6 Ne, jotka antavat Hengen ohjata itseään, pyrkivät sen sijaan Hengen osoittamiin päämääriin. Itsekkäät pyrkimykset tuottavat kuoleman, mutta Hengen johtama toimnta antaa elämän ja rauhan. 
7 Se, jota itsekkäät tavoitteet ohjaavat, on Jumalan vihollinen, eikä hän tottele, eikä voikaan totella Jumalan lakia.
8 Ne, jotka elävät itsekkäästi, eivät voi olla Jumalalle mieleen. 

3 For what the law could not do, in that it was weak through the flesh, God sending his own Son in the likeness of sinful flesh, and for sin, condemned sin in the flesh: 
4 That the righteousness of the law might be fulfilled in us, who walk not after the flesh, but after the Spirit.
5 For they that are after the flesh do mind the things of the flesh; but they that are after the Spirit the things of the Spirit.
6 For to be carnally minded is death; but to be spiritually minded is life and peace. 
7 Because the carnal mind is enmity against God: for it is not subject to the law of God, neither indeed can be. 
8 So then they that are in the flesh cannot please God. 

Pyöristetty 'armoriittää-evankeliumi' ei alistu Jumalan lain alle, vaan saattelee ihmisiä 'taivastielle' synneissään, ilman katumusta ja parannuksen tekoa, ilman mielenmuutosta ja sitä seuraavaa elämäntapojen muutosta. 

****

Teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä

5 Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä ottaisitte tavaksenne tehdä niin siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.
6 Vaalikaa ja ottakaa tavaksenne tehdä niiden mukaan, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa'.
5. Moos. 4:5-6

***

5 Katso, minä olen opettanut teille käskyt (choq) ja säädökset (mishpat), niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä ottaisitte tavaksenne tehdä ('asah) niin siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.

Katso, minä opetin teille käskyt ja oikeudet, niinkuin Herra minun Jumalani minulle käskenyt on, niin tehdäksenne maalla, johonka te tulette, omistamaan sitä. (biblia)

Behold, I have taught you statutes and judgments, even as the LORD my God commanded me, that ye should do so in the land whither ye go to possess it. (KJV)

6 Noudattakaa Vaalikaa (shamar) ja seuratkaa niitä ottakaa tavaksenne tehdä niiden mukaan ('asah), sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt (choq), sanovat he: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa'.

Niin pitäkäät siis ja tehkäät ne; sillä tämä on teidän ymmärryksenne ja toimellisuutenne kaikkein kansain edessä, koska he kuulevat nämät käskyt, niin he sanovat: tämä suuri kansa ainoastaan on toimellinen ja kuluisa kansa. (biblia)


Keep therefore and do them ; for this is your wisdom and your understanding in the sight of the nations, which shall hear all these statutes, and say, Surely this great nation is a wise and understanding people. (KJV)

7 Sillä mikä kansa on niin suuri, jota Jumala niin lähestyy, niinkuin Herra meidän Jumalamme, niin usein kuin me häntä rukoilemme? (biblia)

7 Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? (33)

For what nation is there so great, who hath God so nigh unto them, as the LORD our God is in all things that we call upon him for? (KJV)

8 Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt (choq) ja säädökset (mishpat), kuin on koko tämä laki oppi (towrah), jonka minä tänä päivänä teille annan?
5. Moos. 4:5-8

choq (subst.mask.) 02706 (127)
1) statute, ordinance, limit, something prescribed, due
1a) prescribed task
1b) prescribed portion
1c) action prescribed (for oneself), resolve
1d) prescribed due
1e) prescribed limit, boundary
1f) enactment, decree, ordinance
1f1) specific decree
1f2) law in general
1g) enactments, statutes
1g1) conditions
1g2) enactments
1g3) decrees
1g4) civil enactments prescribed by God

mishpat (subst.mask.) 04941 (421)
1) judgment, justice, ordinance
1a) judgment
1a1) act of deciding a case
1a2) place, court, seat of judgment
1a3) process, procedure, litigation (before judges)
1a4) case, cause (presented for judgment)
1a5) sentence, decision (of judgment)
1a6) execution (of judgment)
1a7) time (of judgment)
1b) justice, right, rectitude (attributes of God or man)
1c) ordinance
1d) decision (in law)
1e) right, privilege, due (legal)
1f) proper, fitting, measure, fitness, custom, manner, plan

`asah (verbi) 06213 (2633)
1) to do, fashion, accomplish, make
1a) (Qal)
1a1) to do, work, make, produce
1a1a) to do
1a1b) to work
1a1c) to deal (with)
1a1d) to act, act with effect, effect
1a2) to make
1a2a) to make
1a2b) to produce
1a2c) to prepare
1a2d) to make (an offering)
1a2e) to attend to, put in order
1a2f) to observe, celebrate
1a2g) to acquire (property)
1a2h) to appoint, ordain, institute
1a2i) to bring about
1a2j) to use
1a2k) to spend, pass
1b) (Niphal)
1b1) to be done
1b2) to be made
1b3) to be produced
1b4) to be offered
1b5) to be observed
1b6) to be used
1c) (Pual) to be made
2) (Piel) to press, squeeze

shamar (verbi) 08104 (468)
1) to keep, guard, observe, give heed
1a) (Qal)
1a1) to keep, have harge of
1a2) to keep, guard, keep watch and ward, protect, save life
1a2a) watch, watchman (participle)
1a3) to watch for, wait for
1a4) to watch, observe
1a5) to keep, retain, treasure up (in memory)
1a6) to keep (within bounds), restrain
1a7) to observe, celebrate, keep (sabbath or covenant or commands), perform (vow)
1a8) to keep, preserve, protect
1a9) to keep, reserve
1b) (Niphal)
1b1) to be on one's guard, take heed, take care, beware
1b2) to keep oneself, refrain, abstain
1b3) to be kept, be guarded
1c) (Piel) to keep, pay heed
1d) (Hithpael) to keep oneself from

towrah (subst.fem.) 08451 (219)
1) law, direction, instruction
1a) instruction, direction (human or divine)
1a1) body of prophetic teaching
1a2) instruction in Messianic age
1a3) body of priestly direction or instruction
1a4) body of legal directives
1b) law
1b1) law of the burnt offering
1b2) of special law, codes of law
1c) custom, manner
1d) the Deuteronomic or Mosaic Law

Kristinusko ja pakanuus solmivat liiton

Ote Ellen Whiten kristinuskon historiasta kertovasta kirjasta 'Suuri Taistelu'  (The Great Controversy Between Christ and Satan: The Conflict of the Ages in the Christian Dispensation), joka on ensimmäisen kerran julkaistu siis vuonna 1858.

Tämä teksti on luvusta 'Marttyyrien vuosisadat'  s.45-46

". . . Saatanan yritykset tuhota Kristuksen seurakunta väkivalloin osoittautuivat tuloksettomiksi. Suuri taistelu, jossa nämä Jeesuksen opetuslapset  uhrasivat henkensä, ei päättynyt näiden uskollisten valonkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. Tappio merkitsi heille voittoa. Jumalan työntekijät surmattiin, mutta hänen työnsä eteni. Evankeliumi jatkoi leviämistään ja sen kannattajat lisääntyivät. Se valloitti alueita, joihin Rooman kotkatkaan eivät kyenneet lentämään. Eräs kristitty, joka nuhteli pakanallisia hallitsijoita siitä, että nämä kehottivat jatkamaan vainoa, sanoi: 'Te voitte tappaa meitä, kiduttaa meitä, tuomita meitä . . . Teidän vääryytenne on meidän viattomuutemme osoitus . . . eikä teidän julmuutenne hyödytä mitään'. Se oli vain omiaan tuomaan toisia heidän joukkoonsa. 'Mitä enemmän meitä surmaatte, sitä enemmän joukkomme kasvaa: kristittyjen veri on siemen.'

Tuhansia heitettiin vankeuteen ja surmattiin, mutta toisia astui esiin täyttämään heidän paikkansa. Kristus vahvisti niitä, jotka joutuivat uskonsa tähden kärsimään marttyyrikuoleman, ja luki heidät voittajien joukkoon. He olivat taistelleet hyvän taistelun, ja kristuksen saapuessa he saavat vastaanottaa kirkkauden kruunun. Heidän kohtaamansa kärsimykset lähensivät heitä toisiinsa ja Lunastajaansa. Heidän elämänsä esimerkki ja heidän kuolemansa todistus merkitsivät jatkuvaa todistusta  totuuden puolesta; ja kun vähiten saatettiin odottaa, saatanan alamaiset jättivät hänen palvelemisensa ja asstuivat Kristuksen lipun alle.

Tämän vuoksi saatana suunnitteli tehostaa taisteluaan Jumalan hallitusta vastaan asettamalla oman lippunsa kristilliseen seurakuntaan. Jos Kristuksen seuraajat onnistuttaisiin pettämään ja heidät voitaisiin estää miellyttämästä Jumalaa, silloin heidän voimansa, mielenlujuutensa ja kestävyytensä pettäisivät  ja he muodostaisivat helpon saaliin.

Suuri vastustaja yritti nyt saavuttaa viekkaudella sen, mitä hän ei ollut onnistunut  samaan väkivalloin. Vaino lakkasi ja sen sijaan astuivat ajallisen menestyksen ja maallisen kunnian vaaralliset viettelykset. Epäjumalanpalvelijat omaksuivat osan kristillisestä uskosta, vaikka he samalla hylkäsivät toisia tärkeitä totuuksia. He tunnustivat vastaanottavansa Jeesuksen Jumalan Poikana ja uskovansa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, mutta heillä ei ollut todellista synnintuntoa eivätkä he tunteneet tarvitsevansa parannusta tai sydämen muutosta. Tehtyään omalta puoleltaan myönnytyksiä, he ehdottivat, että kristityt tekisivät samoin, jotta kaikki voisivat yhtyä uskossaan Kristukseen. 

Hirvittävä vaara uhkasi nyt seurakunta. Tämän rinnalla vankeus, kidutus, tuli ja miekka olivat olleet siunauksia. Muutamat kristityistä seisoivat lujina. He selittivät, etteivät voineet ryhtyä sovitteluihin. Toiset taas suosittelivat, että muutamista uskonkohdista luovuttaisiin tai niitä mukailtaisiin liittyen niihin, jotka olivat omaksuneet osan kristinuskosta. Heidän mielestään näin saatettaisiin helpottaa viimeksi mainittujen täydellistä kääntymistä. Tämä oli sývän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille. Valekristillisyyden viittaan pukeutuneena saatana oli hiipimässä seurakuntaan turmellakseen sen uskon ja kääntääkseen sen mielet pois totuuden sanasta.

Useimmat kristityistä suostuivat lopulta alentamaan tasoa, ja kristinusko ja pakanuus solmivat keskenään liiton. Vaikka epäjumalien palvelijat väittivät olevansa kääntyneitä ja liittyivät seurakuntaan, he siitä huolimatta riippuivat kiinni epäjumalanpalveluksessaan, vaihtaen vain palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten kuviin. Epäjumalanpalveluksen löyhkäävä hapatus, jota tällä tavoin pääsi seurakuntaan, jatkoi turmiollista työtään. Epäterveet opit, taikauskoiset juhlamenot ja epäjumaliset seremoniat saivat jalansijaa seurakunnan uskonkäsityksissä ja jumalanpalveluksessa. Kristuksen seuraajien liittyessä epäjumalanpalvelijoihin kristinusko turmeltui ja seurakunta menetti puhtautensa ja voimansa. Oli kuitenkin muutamia, jotka eivät antaneet näiden erhdysten johtaa itseään harhaan. He pysyivät uskollisina totuuden Alkuunpanijalle ja palvelivat yksin Jumalaa."

http://www.great-controversy.org/Finnish/st.html
http://www.endtime.net/finsk/okumene.htm

Tukholman profetia

Oli erikoinen johdatus, että koin tehdä koosteen ekumeenisten kirkkojen kaste-opeista edellispäivänä ja sen jälkeen vastaani tuli todistusvideo, jonka liitin kirjoitukseeni. Viime viikonloppuna huomasin tämän Tukholman profetia-äänitteen, mutta ehdin kuuntelemaan sitä vasta nyt ja upotuskaste tulee tässäkin vahvasti esille.

http://johannesleijona.blogspot.fi/2014/05/venaja-miehittaa-osan-suomea-kertoo.html

Erilaisia kasteita?

Kastetta ja ehtoollista korostetaan erityisen paljon vanhoissa kirkoissa ja ne ovatkin selkeästi Raamatussa asetettuja ja myös  m ä ä r i t e l t y j ä . Niissä on silti paljon kirkkokuntakohtaisia eroja ja suoranaisia valheita, Raamatun ulkopuolisia oppeja.

http://www.chick.com/reading/tracts/0082/0082_01.asp

Kasteessa oleellisin jako on kahteen; 'lapsikaste' ja 'upotuskaste', joista ainoastaan jälkimmäinen, uskovan upotuskaste, on raamatullinen ja pätevä myös Jumalan silmissä.  Tämä ei ole mielipide- eikä mieltymyskysymys, ei edes traditiokysymys tai vapaavalintainen vaihtoehto, vaan kasteessa on kysymys  k u u l i a i s u u d e s t a  Jumalan Sanalle, joka  o n  absoluuttinen totuus.

Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Apt. 2:38

Raamatun mukainen kaste tehdään uudestisyntyneelle uskovalle upottamalla. Se on  nöyrtymisen ja kuuliaisuuden askel, symboli 'vanhan ihmisen' upottamisesta kasteen hautaan. Raamatussa vauvakastetta ei ole missään muodossa; ei kummin kanssa eikä ilman, ei valelemalla, pirskottamalla eikä upottamalla. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vauvalla ei ole omakohtaista uskoa. Vauva ei siis uudestisynny eikä saa Pyhä Henkeä lapsikasteessa. Kasteen kautta ei myöskään liitetä kirkkokunnan jäsenrekisteriin, jos toimitaan Raamatun mukaan. Kummikäytännöt, mirhavoitelut ja erinäiset riittit eivät ole raamatullisia.

Raamatullinen upotuskaste on niin suuri vastustuksen aihe, että sen täytyy olla erityisen merkittävä tekijä myös sarvipään kannalta. Sille on osavoitto jo siinä, jos se saa uskovan pysymään poissa kastealtaasta ja luottamaan lapsikasteeseensa.

Jos joku sitten päätyy ottamaan upotuskasteen, niin siinäkin vihollinen on päässyt peukaloimaan, ettei ainakaan Jeesuksen nimeen kastettaisi. Vapaiden suuntien upotuskaste tehdään useimmissa seurakunnissa 'Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen', eikä Jeesuksen, Jeshuan nimeen, kuten se tulisi tehdä. Raamattu todistaa itse itseään, se vahvistaa kaikki asiat, lain mukaan, kahden tai kolmen todistajan sanalla (2. Kor. 13:1). 'Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen' löytyy Sanasta ainoastaan yhden kerran ja se on vihollisen vaikuttama väännös, siis harhautus.

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Kol. 3:17

Raamatussa kaste on hyvin yksinkertainen toimitus. Filippus kertoi hoviherralle evankeliumin ja tämä ymmärsi kuulemansa, katui, tunnusti syntinsä ja pyysi Jeesusta sydämeensä. Hoviherra pyysi Filippusta kastamaan itsensä ja näin myös tehtiin.

35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
Apt. 8:35-38 (Biblia)

###

Olen koonnut tähän omaksi huvikseni muutamien kirkkojen kastekäytäntöjä. Poimin listaan ekumeenisen neuvoston suomenkieliset jäsenkirkot:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko (lapsikaste)
Suomen ortodoksinen kirkko (lapsikaste)
Suomen Vapaakirkko (upotuskaste)
Katolinen kirkko Suomessa (lapsikaste) 
Suomen Pelastusarmeija (kaikki käy)
Suomen Metodistikirkko (lapsikaste)

ja tarkkailijat:

Suomen Adventtikirkko (upotuskaste)
Suomen Baptistikirkko (upotuskaste)
Suomen Helluntaikirkko (upotuskaste)

Myös ekumenian ulkopuolella on (onneksi) paljon seurakuntia.

***

RAAMATULLINEN USKOVAN UPOTUSKASTE

Uskovien upotuskasteen käytäntöä noudattavat ko. listan kirkoista Adventtikirkko, Baptistikirkko, Helluntaikirkko ja Vapaakirkko.

ADVENTTIKIRKKO

"Kasteessa tunnustamme uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja todistamme kuolemastamme synnille ja tarkoituksestamme vaeltaa uudessa elämässä. Siten me tunnustamme Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi, liitymme hänen kansaansa ja meidät otetaan jäseniksi hänen seurakuntaansa. 
Kaste on vertauskuva yhteydestämme Kristukseen, syntiemme anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste tapahtuu veteen upottamalla ja sen edellytyksenä on kastettavan antama vakuutus uskostaan Jeesukseen ja synnistä kääntyminen. Kaste seuraa Raamatun opettamista ja sen opetusten vastaanottamista."

http://www.adventist.fi/oppi-jumala

BAPTISTIKIRKKO

"Kaste suoritetaan veteen upottamalla Uuden Testamentin esimerkin mukaisesti. Uskonsa tunnustaneet  kastetaan ja kasteen kautta liitytään seurakuntaan. Vauvoja ei kasteta, vaan pidetään nimenantotilaisuus, jossa heidän puolestaan rukoillaan. Lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan ilman kastetta. Lapset ovat tietämättään ja tahtomattaan osallisia syntiinlankeemuksesta, mutta samoin osallisia lunastuksesta ilman omia tai toisten heidän puolestaan suorittamia tekoja."

http://www.baptisti.fi/sbk/suomen-baptistikirkko/oppi-pahkinankuoressa.html

HELLUNTAIKIRKKO

"Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kastettu liitetään paikalliseen seurakuntaan."

http://www.suomenhelluntaikirkko.fi/tunnustus_ja_opetus_2/uskon_paakohdat

VAPAAKIRKKO (ekumenian täysjäsen)

"Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste toimitetaan uskoville veteen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumala todistaa kasteessa Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on mahdollinen Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman takia. Kasteessa uskova tulee puetuksi Kristukseen. 

Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi. Ihmisen usko ei ole kasteen peruste, vaikka kaste suoritetaankin vain uskoville. Kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön, jonka lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. Ilman ihmisen henkilökohtaista uskoa ei kasteella katsota olevan merkitystä eikä se pelkkänä suorituksena voi pelastaa ihmistä. Kaste on rajana maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Sen asema on merkittävä juuri tästä syystä. Uskovalle ja seurakunnalle kaste on ilon ja voiton juhla, koska se todistaa sovituksen voimasta."

http://www.svk.fi/?sid=231

***

EPÄRAAMATULLINEN LAPSIKASTE

Lapsikastetta noudattavat siis ekumeenisen neuvoston täysjäsen-kirkot (paitsi vapaakirkko) : Luterilainen kirkko, Katolinen kirkko, Ortodoksinen kirkko ja Metodistikirkko. Periaatteessa myös Pelastusarmeija, joka on niin mukautuvainen, että ei ota kantaa kastekysymykseen tai kastamattomuuteenkaan. Näin on tilanne myös monissa muissakin seurakunnissa; kasteopetusta ei pidetä esillä, ettei kukaan loukkaantuisi. Upotuskaste on ikäänkuin tabu, josta ei ole sopivaa puhua, koska lapsikastetut voivat loukkaantua. Näin on tehty kompromissi, jolla julistetaan, että lapsikaste tai kastamatta jättäminen olisi ihan yhtä hyväksyttävää kuin raamatullinen upotuskastekin, 'pääasia, että ihminen on uudestisyntynyt'. 

Kysymys on Eedenin synnistä; 'Onko Jumala todella sanonut...?' . Upotuskaste on kuuliaisuuden askel.

Erikoista on, että nimenomaan lapsikastetta noudattavilla kirkoilla on pitkät selostukset kasteesta ja siihen 'kuuluvista' erilaisista rituaaleista, siinä missä upotuskastetta noudattavat seurakunnat voivat kertoa kasteesta muutamalla sanalla.

LUTERILAINEN KIRKKO

"Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen. Tämä lahja annetaan jo lapselle. ... Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.

Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, ja kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Siinä kastettava tulee osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Jumala vahvistaa kastetun uskoa Pyhän Henkensä avulla. Kaste on aina voimassa. Sen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu."

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/33CF08DD8BE85D7EC2257022003E2FBD?OpenDocument&lang=FI

KATOLINEN KIRKKO

"Kasteessa ihminen syntyy uuteen elämään Jeesuksessa Kristuksessa, hänestä tulee Pyhän Hengen temppeli ja hänet liitetään Jumalan perheen, kirkon, jäseneksi. Herran tahdon mukaan kaste on tarpeen ihmisen pelastumiseksi, kuten on myös kasteen antava kirkko itse. Ihminen saa tässä sakramentissa anteeksi perisynnin ja kaikki henkilökohtaiset syntinsä. Kerran pätevästi saatua kastetta ei voida toistaa.

Katolisella vanhemmalla on vakava velvollisuus antaa lapselleen kaste katolisessa kirkossa sekä sen mukainen kasvatus katoliseen uskoon. Kastetta ei tule viivyttää tarpeettomasti, vaan lapsi kastetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Kaste toimitetaan pääsääntöisesti kirkossa. Se ei ole nimenantamisjuhla, vaan vanhemmat antavat jo aikaisemmin lapselleen nimen, jota kasteen toimittaja tilaisuuden alussa kysyy ja jolla hän puhuttelee kastettavaa lasta. Aikuiset kastetaan tavallisesti pääsiäisyönä noin vuoden kestävän opetuksen eli katekumenaatin jälkeen.

Kummeja tulee olla vähintään yksi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen. Hänen tai heidän lisäkseen kasteella voi olla ei-katolinen todistaja, jonka täytyy olla kristitty."

Vahvistuksen sakramentti

Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen. Se antaa Pyhän Hengen lahjat, joita kastettu tarvitsee voidakseen juurtua syvemmin Jumalan lapseuteen, liittyä läheisemmin Kristukseen sekä vahvistua yhteydessään kirkkoon, jonka lähetystehtävästä hän on osallinen. Samalla se auttaa häntä todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin. Kun on tullut aika, jolloin nuoren tulee kantaa vastuu omasta hengellisestä elämästään, hän saa vahvistuksen sakramentin. Sitä edeltää vanhempien ja seurakunnan antama opetus, joka johdattaa häntä kristilliseen elämään.

Vahvistuksen sakramentin jakaa tavallisesti piispa. Vahvistettavat tunnustavat seurakunnan edessä uskonsa ja uudistavat kastelupaukset, jotka vanhemmat ja kummit heidän puolestaan ovat kasteessa antaneet. Sitten piispa antaa vahvistuksen sakramentin vahvistettaville panemalla kätensä heidän päälleen ja voitelemalla ristinmerkin heidän otsaansa pyhällä krismalla, vihityllä öljyllä. Vahvistettavalla on kummi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen."

http://katolinen.fi/?page_id=158

ORTODOKSIKIRKKO

"Kaste merkitsee Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi syntymistä ja vanhasta elämästä luopumista. Kasteen sakramenttiin antaa perustan Jeesuksen oma kaste Jordanilla (Matt. 28:19-20; Mark. 16:16). Kaste on ainutkertainen, eikä sitä toimiteta uudelleen (Ef. 4:5).

Vaikka alkukirkon aikoina aikuiskaste oli vallitsevana muotona, kastettiin myös kokonaisia perhekuntia ja siten myös lapsia jo kirkon varhaisessa historiassa. Myöhemmin aikuiskaste hävisi lähes kokonaan ja lapsien kastaminen yleistyi.

Kastetta edeltää nimenantamistoimitus. Se kuuluisi toimittaa perinteen mukaan kahdeksantena päivänä syntymästä, mutta tavallisesti se yhdistetään kastetoimitukseen. Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi. Nimellä tulisi olla yhteys ortodoksiseen nimistöön ja taivaalliseen esirukoilijaan... Kirkon perinteen mukaan lapsella tulee olla yksi ortodoksikummi. Kummi vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa. Lapsella voi olla lisäksi muitakin kummeja.

Kastetoimitukseen kuuluu muun muassa vedensiunaamisrukouksia ja kastettavan voitelu öljyllä. Varsinainen kaste tapahtuu upottamalla kastettava veteen kolme kertaa Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Tämän jälkeen puetaan kastepuku.

Mirhavoitelu

Kaste ja mirhavoitelu liittyvät saumattomasti yhteen, vaikka toimituksia kirkon perinteessä käsitelläänkin erillisinä. Mirhavoitelu on Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus. Kun kaste käsitetään ihmisen lupaukseksi yhdistyä Jumalaan, on mirhavoitelu Kirkon tälle lupaukselle antama vahvistus, sinetti. Mirhavoitelu, Pyhän Hengen vuodattaminen, läntisellä termillä ilmaistuna konfirmaatio, on sama toimitus, jonka apostolit toimittivat kastetuille, jotka eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä (Ap.t. 8:17).

Kirkon varhaisessa historiassa piispat toimittivat kätten päällepanemisen toimituksen kastetuille joko heti kasteen yhteydessä tai myöhemmin hiippakuntaansa kiertäessään. Kristittyjen määrän lisääntyessä vakiintui itäisessä kirkossa tapa siunata erityinen sakramenttiöljy, mirha. Tätä piispan siunaamaa öljyä jaettiin papeille, jotta he saattoivat toimittaa Pyhän Hengen vuodattamisen jo kasteen yhteydessä.

Mirhavoitelu toimitetaan tavallisesti heti kasteen jälkeen. Pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla: "Pyhän Hengen lahjan sinetti." Kummit vastaavat joka kerran: "Aamen."

http://www.ort.fi/kirkkotutuksi/sakramentit

METODISTIKIRKKO

"Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste on säilytettävä kirkossa."

http://files.kotisivukone.com/helsinginmetodistiseurakunta.kotisivukone.com/tiedostot/uskonkappaleet.pdf
http://www.metodistikirkko.fi/

PELASTUSARMEIJA

"Kaste ja ehtoollinen olivat käytössä liikkeen alkuaikoina, mutta niistä luovuttiin vuoden 1883 alusta lähtien. Armeija painottaa sitä, että on vaarallista luottaa pelkästään ulkonaiseen toimitukseen ikään kuin sillä olisi arvoa itsessään ja Jumalan armo voitaisiin saada pelkän ulkonaisen teon avulla. Pelastusarmeija pitää ensiarvoisen tärkeänä ihmisen henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen ja näin ollen sen suhtautuminen sakramentteihin tulisi ymmärtää tätä taustaa vasten. Pelastusarmeija hyväksyy täysin sakramenttien hengellisen merkityksen ja niiden toimittamisen silloin, kun ne palvelevat tätä tarkoitusta. Pelastusarmeijan jäsenet saavat käydä ehtoollisella ja kastattaa itsensä ja lapsensa, jos he pitävät sitä tarpeellisena. Pelastusarmeija ei halua väheksyä muiden kirkkokuntien näkemyksiä sakramenteista. (Pelastusarmeija 2007.)

Kasteesta luopumista perusteltiin sillä, että Uuden testamentin mukaan tärkein kaste on pyhän hengen kaste ja että Jeesus ei säätänyt vesikastetta eikä velvoittanut seuraajiaan toimittamaan sitä. Armeijassa on myös haluttu pitäytyä kastetta koskevien oppiriitojen ulkopuolella. (Haverinen 1980, 17.)" 

"Vaikka Pelastusarmeija ei käytäkään sakramentteja ja karttaa perinteisissä kirkkokunnissa esiintyvää ulkonaisten symbolien korostamista, niin on sille kuitenkin vakiintunut oma rituaalikäytäntönsä. Kasteen sijaan Pelastusarmeijassa on käytössä lapsivihkimys. Pyhässä toimituksessa vanhemmat osoittavat, että he jättävät lapsensa Jumalan huolenpitoon ja että he sitoutuvat olemaan kristityn esikuvina ja että he tekevät kaikkensa, jotta lapsi kasvaisi kristillisessä vaikutuspiirissä. Samalla seurakuntaa kehotetaan ottamaan vastuuta kasvavasta sukupolvesta. (Pelastusarmeija 2007.)"

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=25
http://pelastusarmeija.fi/uploads/media/Pelastusarmeija_Kristuksen_ruumiissa_Kirkko-opillinen_julistus.pdf

###

https://www.youtube.com/watch?v=spUb6XyDLJ0
https://www.youtube.com/watch?v=a258Y5AHZSU