"Hengellisiä ihmisiä on maan päällä ani harvassa. Hengellisiä ovat ne, jotka vaeltavat jo hengellisellä tasolla ja katsovat asioita tältä näkökannalta. Meillä on lupa tehdä niin, ja on tarkoituskin, että teemme niin. Siksi nämä asiat täytyy selittää niin monelta eri puolelta, koska elämä on niin kirjavan moninainen. Täytyy ottaa puheeksi nöyryydet, hiljaisuudet, sävyisyydet jne. ja ruveta näin negatiivisesti neuvomaan , että on pantava pois tuo ja tuo lihan hedelmä. Mutta apostoli ei ole sillä tinkinyt absoluuttisesta totuudesta, vaan hän tahtoo sanoa, että se on nyt sovellettava elämään. Pitäkää itsenne kuolleina. Kun teitä kiusaa rakkaudettomuutenne, muistakaa, että teillä on Kristuksessa rakkauden täydellisyys. Ei teidän tarvitse olla rakkaudettomia. Te saatte jakaa kaksin käsin, kun olette saaneet Kristuksessa rakkauden.
Paavali puhuu myös opillisesta puolesta seuraavissa jakeissa. Ef. 4:4-6 "yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa."
Näistä kehoituksista huolimatta meillä ei ole kristittyjen kesken yksi usko, yksi toivo. Eivät kaikki käsitä kastetta samalla tavalla jne. Täällä on monta uskon käsitystä ja tavallaan monta Jumalaa. Toisilla on toisenlainen Jumala kuin toisilla. Toisilla on Jumala, joka puhuu lain mukaan, toisilla on armon Jumala. Toisilla on koston Jumala, toisilla rakkauden Jumala. Löydämme kovin monta kuvaa Jumalasta, kun kuuntelemme ihmisiä. Ja nyt pitäisi olla vain yksi Jumala. Miten tämä kaikki on käsitettävä?
Tämä sekaannus johtuu jälleen siitä, että ihmiset eivät ole taivaallisella kannalla. Kristuksessa tultaisiin kaikki yhdeksi, mutta kun ollaan lihallisia, niin taivaan valtakuntaan tuodaan kaikkia lihan käsityksiä. Sinne tuodaan kaikenlaisia oppeja, joita on opittu ihmisiltä ja joista pidetään kiinni. On kyllä saatu jotain välittömästi Herralta, mutta ei ole hylätty kaikkea vanhaa. Ei olla kaikessa Hengen opetuslapsia eikä uskalleta jättäytyä tyhjän varaan ja alkaa aakkosista.
Olemmeko Herran edessä tyhmiä, että tulisimme viisaiksi? Hylkäämmekö kaikki entiset ja uskallammeko olla tietämättömiä niissä asioissa, joissa emme vielä ole valaistuja? Eihän meidän tarvitse tietää enempää kuin mitä Herra on meille opettanut. Voimme sanoa esim. kasteesta, että en sitä ymmärrä, ei Herra ole minulle sitä opettanut vielä. Mutta miten voisikaan mikään selvitä sellaiselle ihmiselle, joka on pitäytynyt: tässä kehässä olen elämäni loppuun asti. Herra, sinä et saa viedä minua mitään muuta tietä kuin tätä, jonka olen itselleni valinnut. Mutta jospa Jumalan tie johtaisikin juuri sieltä ulos. Jumala ei sa johtaa, kun itse pannaan vastaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti