Olen äskettäin havahtunut huomaamaan, että minäkin olen kova ja ylpeä 'oikeaoppisuudestani'. Minulla on kiinnostus oppikysymyksiin senkin vuoksi, että ennen uskoontuloani uskoin 45 vuoden ajan sielunvaelluksen harhaan ja käväisinpä mutkan ortodoksikirkossakin. Olin tutkinut harhaoppeja niin paljon, että huomasin, ettei puhdasta, ainoastaan Raamattuun perustuvaa oppia ole missään. Olen koko uskossaoloaikani halunnut elämääni ainoastaan Raamatun totuutta, en isien perinnäissääntöjä.
Löysin opettajat, jotka kiivailivat puhtaan opin puolesta 'suurennuslasin' kanssa, osoittaen sormella valhekirkkoja. Aivan kuten minäkin. Eräs paasaa vuodesta toiseen ekumenian ja toinen lapsikasteen valheopista. Näinhän se onkin, ne ovat valhetta ja niistä kertominen täytti myös minunkin mieleni. Ihmettelin, kun opetus oli aivan oikein Raamatusta, mutta ARMOLAHJOJA ei näissä seurakunnissa juurikaan ollut. Kuuntelin monta vuotta, kunnes pikkuhiljaa huomasin, että kaikkein tärkein asia, rakkaus, puuttuu.
Olen kirjoittanut viimeisen parin vuoden ajan blogeja ja varottanut niissä monista harhaopeista, uskonnollisuudesta, kirkollisista kalenteripyhistä... Jumala vaikutti minussa viime talven ja kevään aikana kyllästymistä tähän loppumattomaan harhaoppien ja uskonnollisten perinnäissääntöjen suohon. Voin sanoa, että niitä kyllä riittää ja ne eksyttävät monia uskoviakin, jotka eivät tunne Raamatun kirjoituksia tai eivät ota niitä tosissaan.
Kirjoitin loppuvuodesta joulublogin http://joulu.blogit.fi/ jotta minun ei tarvitisisi joka joulu selittää samoja asioita siitä, miksi en vietä joulua, mutta en silti ole jehovantodistaja. Lopetin huhtikuussa ensimmäisen pitkäiaikaisen blogini http://nord.blogit.fi/ ja ajattelin, että kirjoitan vielä aloittamani pääsiäisblogin http://easter.blogit.fi/ valmiiksi ja jatkan sen jälkeen uusin aihein, jos vielä saan jotain kirjoitettavaa. (blogit.fi lopetettiin ja siinä hävisi nuo blogit, harmi)
Samanaikaisesti Jumala puhui minulle myös erään uskonveljen kautta, joka lähetti minulle kevään aikana useaan otteeseen sähköpostia, kirjoittaen mm näistä samoista asioista.
Viikko sitten koin hengessäni kehotusta lähteä kotikokoukseen erääseen paikkaan, jossa kävin viimeksi ehkä kolmisen vuotta sitten. Ilmapiiri siellä oli VAPAA, ilman negatiivista arvostelun henkeä. Siellä ei syynätty läsnäolevien taustoja, vaan rohkaistiin ainoastaan etsimään Jumalan kasvoja - ja kokouksessa toimivat monet ARMOLAHJAT. Siellä painopiste on Jeesuksessa, eikä kirkkojen valheopetuksen osoittelussa, - ja se tuntui hyvältä.
Kirkot saastuvat saastumistaan, niiden osoittelu on ajanhukkaa. Eivät uskonnollisen maailman asiat kuulu uskoville, meidän tehtävämme on julistaa Jeesusta. Toki minäkin vielä tarvittaessa ja sopivan tilaisuuden tullessa asiasta puhun, mutta en jaksa niistä enää jatkuvasti paasata.
Kun Pyhä Henki saa johtaa seurakunnan kokousta, Hän itse ohjaa ihmisiä rakkaudellisesti mm. profetian ja tiedon sanojen kautta.
Nyt ymmärrän, miten kovia ja yksisilmäisiä me uskovat olemmekaan kaikessa 'oikeaoppisuudessamme', - varsinkin uskonveljiämme ja -sisariamme kohtaan. Pidämme usein omaa uskoamme itse jotenkin erityislaatuisena Jumalan edessä. Jokainen uudestisyntynyt uskova on Jumalan lapsi.
Me olemme jokainen yksilöllisessä kasvunvaiheessa ja Jumala ohjaa meitä kaikkia. Kysymys on vain siitä, suostummeko Hänen ohjaukseensa ja jos, niin minkälaisessa aikataulussa.
En tarkoita sitä, että nyt juoksisin syli auki luterilaiseen kirkkoon ja tunnustaisin epäraamatullisia oppeja tai alkaisin uudestaan taas viettämään joulua ja muita kirkkopyhiä, jotka eivät ole totta. Ei, vaan haluan katsoa Jeesukseen ja täyttyä Hänen rakkaudestaan, enkä käyttää aikaani hedelmättömään kyyläämiseen ja väärien asioiden parissa puuhailuun.
'
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. " Room. 12:10
Muutos täytyy alkaa minusta itsestäni:
Jumala, Isäni, tässä olen katuvana Sinun Pyhyytesi edessä. Kiitos, että olet osoittanut minulle oman ylpeyteni. Heitän pois suurennuslasin, jonka läpi olen syynännyt seurakuntia, sisariani ja veljiäni. Tiedän, että minun elämäni ei kestä Sinun tarkasteluasi. Murra minut, vapauta kovasydämisyydestäni ja anna minulle mielenmuutos. Auta minua hallitsemaan kieleni puhumasta turhuuksia ja mieleni vastustamaan pahoja ajatuksiakin.
Auta minua tekemään parannus omatekoisesta vanhurskaudestani, oikeaoppisuudestani ja ulkokultaisuudestani. Täytä minut Sinun Pyhällä Hengelläsi, rakkaudellasi kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta erityisesti uskonsisaria ja -veljiä kohtaan. Anna minulle kärsivällisyyttä, lempeyttä ja oikeanlaista nöyryyttä. Avaa minun silmäni näkemään, korvani kuulemaan ja sydämeni ymmärtämään. Puhdista minut astiaksi jaloa käyttöä varten ja osoita minulle tehtäväni Sinun elopellollasi.
Tätä kaikkea minä pyydän Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, amen.