Kuolematon sielu?

Kysyin AI:lta, "Mikä on sielu?"

Ei niin, ettenkö itse olisi sitä jo tutkinut ja tutkimusten kautta olen saanut ymmärryksen sen mukaan miten pyhyyden henki niitä on minulle avannut.  Ne tutkimukset löydät tästä blogista. Nyt minua kiinnosti se, löytääkö äly samoja vastauksia. Kysymyksiä piti kohdistaa riittävän tarkasti, niin kyllähän se löytää. 

AI-yhteenveto         

Sielu on käsite, joka viittaa ihmisen aineettomaan, sisäiseen ja usein kuolemattomana pidettyyn ydinolemukseen, tietoisuuteen tai henkiseen puoleen. Se erotetaan fyysisestä ruumiista, ja monissa uskonnoissa, filosofioissa ja henkisissä suuntauksissa sen ajatellaan jatkavan olemassaoloaan kuoleman jälkeen.

Sielun keskeisiä määritelmiä:

Uskonnollinen näkökulma: Raamatun mukaan sielu on Jumalan elävöittämä ihmisen näkymätön ydinosa, joka muodostaa kokonaisuuden fyysisen ruumiin kanssa. Se on elämän ja persoonallisuuden keskus.

Filosofinen ja henkinen näkökulma: Sielu ymmärretään usein yksilölliseksi tietoisuudeksi, joka muistelee ja kokee. Sielun uskotaan ohjaavan ihmistä intuition tai "sydämen äänen" kautta.

Psykologinen näkökulma: Sielu nähdään ihmisen psyykenä, tietoisuutena ja henkisenä toimintana.

Sielunvaellus: Joissakin uskonnoissa (esim. hindulaisuus, teosofia) sielun ajatellaan vaeltavan ruumiista toiseen useissa jälleensyntymissä. wikipedia

Sielu ei välttämättä ole sama asia kuin "henki", vaan henki voi viitata korkeampaan, jumalalliseen osaan, kun taas sielu edustaa yksilön sisäistä persoonaa. gnostilaisuus

https://share.google/aimode/wvo0Hlbi5AOYklEQy 

 

Missä jakeissa Raamattu sanoo, että sielu on kuolematon?

AI-yhteenveto         

Raamattu ei sano suoraan lauseella ”sielu on kuolematon”, mutta useat kohdat viittaavat siihen, että ihmisen sielu tai henki jatkaa olemassaoloaan ruumiillisen kuoleman jälkeen. Sielun kuolemattomuus on kristillisen teologian keskeinen ajatus, joka perustuu ylösnousemususkoon ja iankaikkiseen elämään. gnosis.fi

Tässä on keskeisiä raamatunkohtia, joihin ajatus sielun kuolemattomuudesta perustuu:

1. Sielun iankaikkisuus ja paluu Jumalan luo

Saarnaaja 12:7: "Tomu palaa maahan, josta se on tullut, ja henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanutkin."

Matteus 10:28: "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi sielua tappaa; vaan peljätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Tämä jae korostaa sielun erillisyyttä ja katoamattomuutta ruumiin kuollessa).

Luukas 23:43: Jeesus sanoi ristillä: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa."

2. Ylösnousemus ja elämä kuoleman jälkeen

Johannes 11:25-26: Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka hän olisi kuollut."

1. Korinttolaiskirje 15:53-54: Paavali puhuu katoavaisuuden pukeutumisesta katoamattomuuteen, mikä viittaa kuoleman voittamiseen.

3. Sielu ja henki erotettuna ruumiista

1. Mooseksen kirja 2:7: Ihmisestä tuli "elävä sielu" (tai elävä olento), kun Jumala puhalsi elämän henkäyksen häneen, mikä erottaa aineettoman elämänvoiman tomusta.

2. Korinttolaiskirje 5:8: "Me olemme kuitenkin rohkealla mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran luo." 

Huomioitavaa: Jotkut raamatunkäännökset ja suuntaukset (kuten adventistit) painottavat, että sielu on ihminen itse, ja kuolleet ovat tiedottomassa tilassa ("nukkuvat") odottaen ylösnousemusta (esim. Saarn. 9:5, Ps. 146:4). Sielun kuolemattomuus onkin usein tulkittu tarkoittavan kristillistä toivoa ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä, ei välttämättä ihmisen luonnollista, automaattista kuolemattomuutta. 

https://share.google/aimode/VuwGnf6hmkJrC0h90

 

Miten Vanha testamentin heprea määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Vanha testamentti määrittelee sielun hepreankielisellä sanalla nefesh (נֶ֫פֶשׁ), joka eroaa merkittävästi kreikkalaisesta tai myöhemmästä kristillisestä käsityksestä aineettomasta, ruumiista erillisestä sielusta. wikipedia

Tässä ovat keskeiset piirteet:

Kokonaisvaltainen ihminen: Nefesh viittaa ihmiseen kokonaisuutena – elävänä olentona, elämänvoimana, kurkkuna, hengityksenä tai jopa ruumiillisuutena. Se ei ole jotain, joka on ihmisellä, vaan se on se, mitä ihminen on.

Elävä olento: 1. Moos. 2:7 sanoo, että ihminen tuli eläväksi nefeshiksi (eläväksi sieluksi/olennoksi), kun Jumala puhalsi häneen elämänhenkäyksen. Se tarkoittaa fyysistä ja psyykkistä elämää yhdessä.

Veri ja elämä: Heprean ajattelussa nefesh yhdistetään usein vereen, sillä veri on elämän symboli ja ylläpitäjä.

Ei kuolematon: Vanhan testamentin nefesh ei ole itsessään kuolematon, vaan se on haavoittuva ja voi kuolla. Kuolemassa nefesh menee manalaan (Sheol), joka on varjojen valtakunta, ei taivas. 

Vanha testamentti näkee ihmisen elävänä kokonaisuutena, jossa ruumis ja sielu (nefesh) ovat erottamattomia.

https://share.google/aimode/MeP6R2iIi1ge6ntsa

Miten Uuden testamentin kreikka määrittelee sielun?

AI-yhteenveto 

Uuden testamentin kreikankielinen sana sielulle on psykhē (𝜓𝜐𝜒𝜂), ja se määritellään raamatullisessa kontekstissa useimmiten ihmisen eläväksi olemukseksi, elämänvoimaksi tai kokonaiseksi persoonaksi, eikä niinkään ruumiista erilliseksi, aineettomaksi osaksi. 

Tässä keskeiset piirteet psykhe-sanan käytöstä Uudessa testamentissa:

Elävä olemus ja elämä: Sielu kuvaa henkistä olemusta, jota ilman ihmisellä ei olisi elämää. Se on ihmisen sisäinen, tietoinen puoli.

Koko ihminen: Raamatun heprealaisen taustan mukaisesti sielu (psykhe) viittaa usein yksinkertaisesti ihmiseen itseensä, "elävään sieluun", eikä dualistiseen ruumiin ja sielun jakoon.

Laaja merkitys: Kreikan kielen sana psykhe on hyvin laaja-alainen. Kaikissa kohdissa sitä ei suomenneta "sieluksi", vaan se voi viitata ihmisen tahtoon, tunteisiin tai koko elämään.

Pelastus: Kun Uusi testamentti puhuu "sielun pelastumisesta", kyse ei ole vain aineettoman osan pelastumisesta, vaan koko ihmisen pelastumisesta. 

Vaikka antiikin kreikkalaisessa filosofiassa (kuten Platonilla) sielu ymmärrettiin usein ruumiin vankina olevaksi kuolemattomaksi olemukseksi, Uuden testamentin käyttö on lähempänä Vanhan testamentin ajatusta, jossa ihminen on kokonaisuus (ruumis ja sielu yhdessä). 

https://share.google/aimode/Cn4sC0vWiX9hu1vyy

Miten Platon määritteli sielun?

AI-yhteenveto         

"Platon määritteli sielun (mieli/henki) aineettomaksi, ikuiseksi ja kuolemattomaksi osaksi ihmistä, joka on olemassa ennen ruumiiseen syntymistä ja jatkaa olemassaoloaan sen jälkeen. Hänen mukaansa sielu on ihmisen todellinen olemus, joka hallitsee ruumista. wikipedia 

Platonin sielukäsityksen keskeiset piirteet ovat:

1. Järkisielu (logistikon): Sijaitsee päässä, etsii totuutta ja viisautta, ja sen tulisi ohjata muita osia.

2. Intosielu/tahtosielu (thymoeides): Sijaitsee rinnassa, liittyy tunteisiin, tahtoon ja kunnianhimoon.

3. Himosielu/halusielu (epithymetikon): Sijaitsee vatsan alueella, käsittää ruumiilliset halut ja nautinnot.

Kuolemattomuus ja anamnesis (Phaedon-dialogi): Sielu on ikuinen ja on olemassa jo ennen ruumiiseen kytkeytymistä. Tämän vuoksi oppiminen on Platonin mukaan "muistamista" (anamnesis) niistä totuuksista, jotka sielu on nähnyt ideamaailmassa ennen syntymää.

Parivaljakkovertaus (Faidros-dialogi): Platon vertaa sielua parivaljakkoon, jossa on kaksi hevosta (intohimo ja halu) ja ohjastaja (järki), joka yrittää ohjata niitä kohti ideamaailmaa. 

Platonin ajattelussa sielu on ruumiin vanki, ja sen tavoitteena on vapautua aistimaailmasta ja palata kuolemattomien ideoiden pariin. 

https://share.google/aimode/gtCQQ2KiijndCE8so

 

Miten gnostilaiset määrittelivät sielun?

AI-yhteenveto

Gnostilaisuudessa sielu määritellään keskeisesti jumalalliseksi kipinäksi, joka on vangittuna aineelliseen ruumiiseen. Se nähdään ihmisen todellisena, kuolemattomana olemuksena ja tietoisena persoonallisuutena, joka on peräisin Valon maailmasta (aeoneista). 

Tässä on gnostilainen käsitys sielusta tarkemmin:

Jumalallinen alkuperä ja vankeus: Sielu on lähtöisin korkeammasta, henkisestä todellisuudesta, mutta se on pudonnut tai vangittu aineelliseen, alemman luojajumalan (demiurgin) luomaan maailmaan.

Ruumis on "astia": Ruumis nähdään sielun vankilana tai "astiana", jota henki elävöittää.

Tavoitteena paluu: Sielun päämäärä on vapautua aineellisesta maailmasta ja palata takaisin jumalalliseen Valon maailmaan.

Gnosis (Tieto): Sielu vapautuu gnosiksen – sisäisen, koetun tiedon – kautta. Tämä tieto käsittää ymmärryksen siitä, mistä sielu on tullut ja mikä on sen jumalallinen alkuperä.

Sielu vs. Henki: Gnostilaiset erottivat usein toisistaan sielun (yksilöllinen tietoisuus) ja hengen (yleisempää jumalallista energiaa), vaikka molemmat liittyvätkin ihmisen korkeampaan olemukseen. gnosis

Gnostilaisessa ajattelussa kuolemassa aineellinen ruumis hajoaa, kun taas sielu pyrkii vapautumaan takaisin omaan todelliseen kotiinsa. 

https://share.google/aimode/BJZBIDWqKlVzw2QgA

 

Miten nykyinen juutalaisuus määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Nykyisessä juutalaisuudessa sielu ymmärretään monitahoisena käsitteenä, joka yhdistää ihmisen jumalalliseen ja toisaalta maalliseen olemassaoloon. Sielu ei ole vain yksi yhtenäinen kokonaisuus, vaan usein kuvataan, että juutalaisessa perinteessä sielulla on kaksi pääpuolta: 

Jumalallinen puoli: Tämä on sielun ydin, joka tekee juutalaisesta syvimmiltään juutalaisen.

Eläimellinen puoli: Tämä puoli sielusta liittyy inhimillisiin vaistoihin ja maalliseen elämään. 

Juutalainen uskontunnustus, "Kuule Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi", korostaa monoteismia, mikä heijastuu myös käsitykseen ihmisen sisäisestä ykseydestä ja jumalasuhteesta. Peda.net

Vaikka nykyjuutalaisuus jakaantuu useisiin suuntauksiin – kuten ortodoksijuutalaisuuteen, konservatiiviseen juutalaisuuteen ja rekonstruktionismiin – sielun käsite pohjautuu perinteisesti ajatukseen, että se on elämänvoima, joka on peräisin Jumalalta. Juutalaisuus on vahvasti etninen uskonto, joka korostaa Jumalan ja juutalaisen kansan välistä liittoa, ja sielu nähdään osana tätä ikuista sidettä. wikipedia

https://share.google/aimode/O1I3OY72d8pDCdH6f

 

Miten katolinen kirkko määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Katolisen kirkon mukaan sielu on ihmisen sisin, hengellinen ja kuolematon osa, joka luo yhteyden ruumiin ja hengen välille. Se on Jumalan luoma, tekee ihmisestä persoonan ja "elämänvoiman", ja se erotetaan ruumiista kuolemassa, mutta odottaa ylösnousemusta. Facebook 

Katolisen kirkon sielunmäärittelyn keskeiset piirteet:

Aineeton ja kuolematon: Sielu ei kuole ruumiin mukana, vaan jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen.

Persoonallisuus: Sielu viittaa ihmisen sisimpään, jossa sijaitsevat kyvyt.

Yhteys ruumiiseen: Sielu ja ruumis muodostavat ykseyden. Sielun osat selittävät kyvyn kokea kipua ja tunteita, mikä osoittaa ruumiin ja sielun välisen yhteyden.

Luominen: Kirkon mukaan Jumala luo jokaisen sielun hedelmöityksen hetkellä, mikä antaa ihmiselle arvon ja oikeudet heti alusta alkaen.

Päämäärä: Kuoleman jälkeen sielu menee Jumalan luo (tai helvettiin), ja taivaassa ihminen saa uuden ylösnousemusruumiin. Facebook 

Katolinen katekismus opettaa sielun olevan ihmisen henkinen perusta, joka tekee hänestä Jumalan kuvan. peda.net

https://share.google/aimode/3rqFK4rqLhcjk5Jfg


Miten ortodoksinen kirkko määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Ortodoksinen kirkko määrittelee sielun ihmisen hengelliseksi, kuolemattomaksi ja persoonalliseksi ytimeksi, joka on olemassa sekä ruumiillisessa elämässä että sen jälkeen. Sielu nähdään yhteydessä Jumalaan, ja sen puhdistuminen himoista sekä kehittyminen Jumalan tuntemisessa ovat ortodoksisen askeesin ja hengellisen elämän päämääriä. 

Ortodoksisen käsityksen mukaan sieluun liittyy seuraavia piirteitä:

Kuolemattomuus ja tietoisuus: Kuoleman jälkeen sielu jää elämään tietoisena olentona.

Kuolemanjälkeinen tila: Erottuaan ruumiista sielu siirtyy heti joko iloon tai murheeseen, mikä on esimakua iankaikkisesta autuudesta tai kärsimyksestä ennen lopullista tuomiota.

Sielun ja ruumiin ykseys: Ihminen on kokonaisuus, jossa on biologinen ja hengellinen taso. Täydellinen palkinto tai tuomio tapahtuu vasta, kun sielu ja ruumis yhdistyvät ylösnousemuksessa.

Puhdistuminen: Sielu voi sairastua himoista, ja sen puhdistaminen tapahtuu hengellisen elämän, katumuksen ja sakramenttien kautta.

Yhteisöllisyys: Ihmissielu on luonteeltaan yhteisöllinen ja sen kasvu toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin ja Kirkkoon. 

Ortodoksisessa perinteessä sielun hoito, eli hengellinen elämä, on keskeistä, ja kirkko toimii ikään kuin "sielujen sairaalana". 

https://share.google/aimode/pJ3uHyfFDsuys6E7u

 

Miten luterilainen kirkko määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Luterilainen kirkko määrittelee sielun ihmisen aineettomana, kuolemattomana olemuksena, joka tekee ihmisestä elävän persoonan. Evl

Tässä keskeiset kohdat luterilaisesta näkemyksestä:

Jumalan luoma: Sielu ymmärretään henkiseksi olemukseksi, jonka Jumala on puhaltanut ihmiseen elämän henkäyksenä (1. Moos. 2:7).

Aineeton ja kuolematon: Kirkon tradition mukaan sielu on ihmisen aineeton puoli, joka erkaantuu ruumiista kuolemassa, mutta jatkaa olemassaoloaan.

Yhteys Jumalaan: Sielu ei ole vain tunteiden paikka, vaan se liittyy koko ihmisen elämään ja suhteeseen Jumalan kanssa.

Kuoleman jälkeen: Luterilaisessa ajattelussa on esiintynyt erilaisia tulkintoja, mutta yleisin kanta on, että kuolemassa sielu erkaantuu ruumiista. Raamatun ja tradition mukaan sielu odottaa ylösnousemusta.

Ruumiillisuus: Vaikka sielu on aineeton, luterilaisuus korostaa ihmisen kokonaisvaltaisuutta, jossa ruumis ja sielu kuuluvat yhteen. Evl

Tiivistettynä sielu on luterilaisessa uskossa ihmisen sisin olemus ja persoonallisuus, joka on luotu iankaikkisuutta varten.

https://share.google/aimode/fvHn7M9UsUPQfbaSj 

Miten helluntailaisuus määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Helluntailaisuus määrittelee sielun perinteisen kristillisen ja protestanttisen tulkinnan mukaisesti, perustuen Raamattuun sen ylimpänä auktoriteettina. Vaikka helluntailaisuus keskittyy vahvasti Pyhään Henkeen ja armolahjoihin, sielukäsityksessä korostuvat seuraavat piirteet:  Uskonnot Suomessa

Kuolematon sielu: Sielu nähdään ihmisen persoonallisuuden, tahdon ja tunteiden keskuksena, joka on kuolematon.

Ikuisuusperspektiivi: Sielu erottuu ruumiista kuoleman jälkeen ja jatkaa olemassaoloaan joko yhteydessä Jumalaan tai erossa Hänestä.

Henkilökohtainen pelastus: Helluntailaisuudessa korostetaan yksilön henkilökohtaista uskonratkaisua ja «henkikastetta», joilla on suora merkitys sielun pelastukselle.

Kolminainen ihmiskäsitys: Monesti helluntailaisessa ajattelussa (kuten muussakin evankelikaalisessa kristillisyydessä) ihminen nähdään sielun, hengen ja ruumiin kokonaisuutena. Uskonnot Suomessa Uskonnot Suomessa

Helluntailaisuus painottaa pietististä ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, mikä tarkoittaa, että sielun tila on keskeisessä asemassa uskonelämässä. 

https://share.google/aimode/UYBPodPti3WtO8Mv5

 

Miten adventismi määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Adventistinen käsitys sielusta eroaa monista muista kristillisistä suuntauksista, ja se perustuu kokonaisvaltaiseen (holistiseen) ihmiskäsitykseen, jossa sielu ei ole ihmisestä erillinen, kuolematon osa. 

Tässä keskeiset kohdat siitä, miten adventismi määrittelee sielun:

Sielu on elävä kokonaisuus: Adventismin mukaan sielu (heprean nefesh) tarkoittaa koko elävää olentoa tai ihmistä itseään, ei erillistä henkeä ruumiin sisällä.

Ruumiin ja hengen yhdistelmä: Sielu muodostuu ruumiin ja hengen (elämänvoiman) yhdistelmästä. Kun Jumala loi ihmisen, ruumiiseen puhallettiin "elämän henki", ja ihmisestä tuli elävä sielu (1. Moos. 2:7).

Ei luonnostaan kuolematon: Adventistit uskovat, että vain Jumala on kuolematon. Ihminen ei ole syntyjään kuolematon sielu, vaan kuolevainen olento.

Kuolema on "sielununi": Koska sielu on elävä olento, kuolemassa ihminen lakkaa olemasta elävä sielu. Adventistit opettavat, että kuolleet odottavat haudoissa "unessa" ylösnousemusta, eivätkä he ole tietoisia olemassaolosta taivaassa tai helvetissä.

Ylösnousemus: Sielu tai ihminen "herätetään" kuolemanunesta ylösnousemuksessa, jolloin he saavat uuden, kuolemattoman ruumiin. Jämsän adventtiseurakunta https://jamsa.adventist.fi/kysymyksi-kuolemasta

Lyhyesti sanottuna, adventismissa ihminen ei omaa sielua, vaan ihminen on sielu, ja tämä sielu on kokonaan riippuvainen Jumalasta ja odottaa ylösnousemusta kuoleman jälkeen. 

https://share.google/aimode/BSR66lomVFYJHNFVA


Miten Jehovan todistajat määrittelevät sielun?

AI-yhteenveto         

Jehovan todistajien mukaan sielu ei ole ihmisessä oleva kuolematon osa, vaan se on itse ihminen tai eläin, eli koko elävä olento. Tämän käsityksen mukaan sielu kuolee ja lakkaa olemasta, kun ihminen kuolee. 

Tässä on keskeisiä kohtia Jehovan todistajien sielukäsityksestä:

Sielu on elävä olento: Jehovan todistajien mukaan Raamattu käyttää sanaa sielu kuvaamaan koko ihmistä, ei vain sen aineetonta osaa.

Sielu kuolee: Koska sielu on sama asia kuin elävä olento, kun ihminen kuolee, myös sielu kuolee. He eivät usko, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka jatkaa elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen.

Raamatun tulkinta: Jehovan todistajat perustelevat tätä näkemystä omalla Raamatun tulkinnallaan, jossa he katsovat sielun olevan "veressä" tai vertauskuvallisesti koko ihminen.

Kuolemanjälkeinen tila: He uskovat, että kuolleet ovat "tiedottomassa tilassa" (kuin unessa) ja odottavat ylösnousemusta maan päälle, lukuun ottamatta 144 000 valittua, joiden he uskovat menevän taivaaseen. 

Tämä käsitys eroaa monien muiden kristillisten suuntausten opetuksista, joiden mukaan sielu on kuolematon ja erillinen ruumiista.

https://share.google/aimode/awEkcX9VZOepw3Uk6

Miten teosofia määrittelee sielun?

AI-yhteenveto         

Teosofiassa sielu määritellään ihmisen aineettomaksi, yksilölliseksi ja tietoiseksi osaksi, joka toimii välittäjänä kuolemattoman hengen ja kuolevaisen fyysisen ruumiin välillä. Toisin kuin fyysinen ruumis, sielu ei kuole. Wikipedia 

Tässä teosofian keskeiset näkemykset sielusta:

Eri asia kuin henki: Teosofiassa tehdään ero sielun ja hengen välillä. Sielu on yksilöllisyyden ja tietoisuuden koti, kun taas henki on korkeampi, jumalallinen periaate.

Jälleensyntyvä kokija: Sielu kantaa mukanaan kaikkien aiempien elämien muistot ja kokemukset, ja se inkarnoituu eli syntyy uudelleen useissa kehoissa kehittyäkseen.

Elämäntehtävä: Sielun korkeampi päämäärä on oppia, kasvaa ja tulla rakkauden sekä ykseyden keskukseksi.

Kuolemanjälkeinen matka: Kuoleman jälkeen sielu jättää fyysisen ruumiin ja palaa takaisin Valon maailmaan. Gnostilainen Seura

Teosofisessa ajattelussa (erityisesti H.P. Blavatskyn opetuksissa) ihminen nähdään monitasoisena olentona, jossa sielu toimii astraalisella tasolla ennen siirtymistään korkeammille tasoille

https://share.google/aimode/5ycEV5wp2hkgKthww

Mikä on Raamatun kokonaisilmoitus sielun kuolemattomuudesta?

AI-yhteenveto

Raamatun kokonaisilmoitus sielun kuolemattomuudesta on moniulotteinen, ja siitä vallitsee kristillisen teologian sisällä erilaisia tulkintoja. 

Keskeiset linjat voidaan jakaa kahteen pääkäsitykseen:

Sielu on kuolevainen/ihminen on kokonaisuus: Raamatun alkuperäiskielissä sielu (hepr. nefeš, kreik. psykhē) viittaa usein elävään olentoon, persoonaan tai elämään itseensä, ei niinkään ruumiista erilliseen kuolemattomaan osaan. Raamattu kertoo ihmisestä, josta "tuli elävä sielu" (1. Moos. 2:7), ja kuoleman kohdatessa sielun sanotaan voivan kuolla tai lakata olemasta. Tämän näkemyksen mukaan kuolema on tiedoton tila (lepo), ja toivo perustuu ruumiin ylösnousemukseen, ei sielun luonnolliseen kuolemattomuuteen.

Sielu on kuolematon/elää kuoleman jälkeen: Toisen tulkinnan mukaan ihminen koostuu hengestä, sielusta ja ruumiista, ja kuolemassa sielu eroaa ruumiista jatkaen olemassaoloaan. Uudessa testamentissa Jeesus puhuu sielusta, jota ihminen ei voi tappaa, vaikka ruumis kuolee (Matt. 10:28), ja viittaa iankaikkiseen elämään tai kadotukseen. adventist

Keskeisiä teemoja kokonaisilmoituksessa:

Ylösnousemus: Raamatun ydinopetus ei ole niinkään sielun kuolemattomuus, vaan kuolleiden ylösnousemus. Kristukseen uskova saa uuden, kuolemattoman ruumiin ylösnousemuksessa.

Jumalan lahja: Kuolemattomuus ei ole ihmiselle luontainen ominaisuus, vaan se on Jumalan lahja, joka liittyy iankaikkiseen elämään Kristuksessa.

Tuomio: Raamattu opettaa viimeistä tuomiota, jossa ihminen vastaa teoistaan. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka ajatus sielun luonnollisesta kuolemattomuudesta on saanut vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, Raamatun vahva linja on kuoleman todellisuus ja ylösnousemuksen tuoma toivo.

https://share.google/aimode/EJlCHsWSJjZ9Rm6BN
 

Biblical Eating

 

Autiomaa opettaa - Veijo Heikkilä

 

Aleksander, vaskiseppä

14 Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.
15 Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.
16 Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.
17 Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.
18 Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
2Tim 4:14-18 (KR38)

____________ 

 

14 Aleksander, vaskiseppä (chalkeus 5471), on tehnyt (endeiknumi 731) minulle paljon pahaa (kakos 2556); Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan.

14 Seppä Aleksandros oli minulle paha monissa asioissa. Meidän Herramme maksaa hänelle hänen tekojensa mukaan. (Levänen)

14 Alexander the coppersmith did me much evil; may the Lord repay to him according to his works, (YLT) 

14 Alexander the coppersmith showed many evil things against me - the Lord will render to him according to his works (DLNT) 

deiknuo 1166 - The verb δεικνυμι (deiknumi), also known as δεικνυω (deiknuo), means to show or bring to light, and stems from the Proto-Indo-European root "deyk-", to show or point out, which is the same root that yielded the noun δικη (dike), formal justice, and probably also the noun δακτυλος (daktulos), finger. Our verb δεικνυμι (deiknumi) may be used in the sense of to point out, to reveal something physically or by explaining something. 

endeiknumi 731 - Together with the common preposition εν (en), meaning in: the verb ενδεικνυμι (endeiknumi), literally meaning to "en-demonstrate"; to show something that is inside something else, or to show something through something else. This hard-to-translate verb crucially differs from its parent verb — the Oxford dictionary lists an adjective "endeictic", which it defines as "serving to show or demonstrate," but unfortunately no corresponding verb. 

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/d/d-e-i-k-n-u-m-i.html

kakos 2556 - The adjective κακος (kakos) means bad or worthless, and is an opposite of words like αγαθος (agathos), meaning good, virtuous or beneficial, and καλος (kalos), meaning good in the sense of pleasant and complete. Our adjective κακος (kakos) refers to disharmony, disturbance or incompleteness, or simply to a waste product: some worthless residual after all beneficial or useful components have been extracted. Note that the Greek word κακκη (kakke) refers to human excrement, and derives from the Proto-Indo-European root "kaka-", meaning to defecate. 

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/k/k-a-k-o-sfin.html 

chalkeus 5471 - The noun χαλκευς (chalkeus), literally meaning copper-man, but used to denote any metalworker, from refined goldsmith to iron-blasting blacksmith. This word occurs in the New Testament in 2 Timothy 4:14 only, as epithet of one Alexander the Coppersmith. Since Paul's writings are riddled with poetic code, Alexander the Coppersmith may very well have been a reference to the pernicious legacy of Alexander the Great and ultimately Aristotle and the Greek philosophical tradition (see our article on πασχω, pascho, to experience).

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/ch/ch-a-l-k-o-sfin.html 

15 Kavahda (phulasso 5442) sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.

15 Mutta sinä myös, varo häntä, sillä hän on todella ylimielinen meidän sanojamme kohtaan. (Levänen) 

15 You also watch out for him, because he greatly opposed our message. (OJB)

15 as to whom you also be guarding yourself, for he greatly opposed our words. (DLNT)

phulasso 5442 - The verb φυλασσω (phulasso) means to watch or keep watch in the sense of to guard (to ensure safety, security, integrity, purpose), which was a very common occupation in the old world, particularly by night. This verb could be used not only in a defensive but also in an offensive sense: one could watch out for someone or even lie in wait (to ambush) them. Sailors or travelers could peer into the darkness watching out for the fire of a lighthouse. Folks would watch for, or "observe", a specific time, day or event. They would "heed" commands, "hold fast" to a belief, "be on their guard" for danger or deception, or generally tread their ways "with care".

The Hebrew equivalent of this verb φυλασσω (phulasso) is שמר (shamar), from which comes the name Samaria and thus the ethnonym Samaritan. Possibly not technically related but similar enough to tickle poetic sensibilities, is the noun שמור (shamor), which describes a particular thorny bush, the proverbial symbol of ruin (Isaiah 5:6). The Greek name for this same plant is μαραθον (marathon), and, as everybody in Biblical times would remember, at the Battle of Marathon of 490 BC, the Persians were defeated by the Greeks. This caused the whole world to become Greek, and this in turned opened the door for the Romans. Hence, in Biblical times, nobody would have interpreted Jesus' crown of thorns as a mere torturous gimmick, but rather as a literary motif in the explanation of how the entire world was almost lost.

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/ph/ph-u-l-a-s-s-om.html

16 Ensi kertaa puolustautuessani (apologia 627) ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.

16 Minun puolustuksessani ei aluksi ollut ketään minun kanssani, vaan he kaikki jättivät minut. Ei lueta tätä heille syyksi.  (Levänen)

16 in my first defence no one stood with me, but all forsook me, (may it not be reckoned to them!) (YLT)

apologia 627 - rom the same as 626; a plea ("apology"):--answer (for self), clearing of self, defence. (Strong's)

apologeomai 626 - middle voice from a compound of 575 and 3056; to give an account (legal plea) of oneself, i.e. exculpate (self):--answer (for self), make defence, excuse (self), speak for self. (Strong's) 

17 Mutta Herra auttoi (paristemi 3936) minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin (rhoumai 4506) jalopeuran (leon 3023) kidasta.

17 Mutta Herra oli minun puolellani ja vahvisti minun, että saarna minun kauttani piti vahvistettaman, ja kaikki pakanat piti sen kuuleman; ja minä pelastettiin jalopeuran suusta. (Biblia) 

17 Mutta minun Herrani seisoi minua varten, ja antoi minulle voimaa, että se julistus täyttyisi minun kauttani, ja kaikki kansakunnat kuulisivat, että minä pelastuin leijonan suusta. (Levänen)  

17 But the Lord stood-by me and strengthened me, in order that through me the proclamation might be fulfilled and all the Gentiles might hear. And I was delivered out of a lion’s mouth. (DLNT) 

paristemi 3936 - From G3844 and G2476; to stand beside, that is, (transitively) to exhibit, proffer, (specifically) recommend, (figuratively) substantiate; or (intransitively) to be at hand (or ready), aid: - assist, bring before, command, commend, give presently, present, prove, provide, shew, stand (before, by, here, up, with), yield. (Strong's) 

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/i/i-s-t-et-m-i.html 

rhoumai 4506 - rescue, deliver (Mounce) 

The verb ρυομαι (rhoumai), which is really the middle deponent of the parent verb ρυω (ruo), to deliver (see above) — and a middle deponent verb is a verb that is passive in form but in English translations ends up with an active meaning, largely due to English lacking the sophistication to keep up with the depth and elegance of Greek. Middle verbs are verbs that describe a subject doing something for herself, toward herself or in her own interest. In our present case, this would suggest that the protector (the subject of our verb) engages in the act of redeeming or saving someone or drawing someone to herself, not because the object understands what's going on or has expressed the desire to be put out of harm's way, but because the subject does. 

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/r/r-u-om.html 

leon 3023 - The noun λεον (leon) is the common Greek and hence Latin, Germanic and thus English word for lion. It occurs 9 times in the New Testament. 

Our noun is of unclear origin but it looks suspiciously like it has to do with a plural genitive of whatever the adverb λεως (leos) has to do with. The adverb relates to the noun λαος (laos), meaning people, but means entirely or wholly, and the noun λεον (leon) looks like it means "all a y'all".

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/l/l-a-o-sfin.html

18 Ja Herra on vapahtava (rhoumai 4506) minut kaikesta ilkivallasta (poneros 4190, ergon 2041) ja pelastava (sozo 4982) minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

18 Ja minun Herrani on minut pelastava kaikesta pahasta työstä, ja tekevä minut eläväksi hänen kuningaskunnassaan, joka on taivaissa, sillä hänelle kirkkaus, aina ja iankaikkisesti, amen! (Levänen)

18 The Lord will deliver me from every evil work and save me into His heavenly kingdom— to Whom be the glory forever and ever, amen. (DLNT)

18 The Lord will rescue me from every evil deed and will bring me safely into his heavenly kingdom,  to whom be glory for all time. Amen. (Mounce) 

rhoumai 4506 - rescue, deliver (Mounce) 

poneros 4190 - The important adjective πονηρος (poneros), meaning pertaining to or subjected to πονος (ponos), which means labor out of necessity and the pain, sorrow and disgrace this entails. Our adjective describes an antagonistic quality or behavior that reduces and debases, or hinders and impedes someone, and this may cover anything from having to slave for money to suffering from reasonable or unreasonable fear, your or others' ignorance, your or others' addictions, weaknesses or any sort of impediment; anything that keeps you from going to where your Creator wants you to be — which in turn translates to not a booming voice from the sky but rather a quiet and familiar yearning in one's own heart.

Our adjective describes a condition that follows the imposition of any load or burden (Matthew 23:4), which results in loss of freedom, which results in missing one's target or intention (the verb αμαρτανω, hamartano means precisely that). Its Hebrew counterpart is the familiar word שטן, satan, meaning adversary. The alternative "load" which Christ offers is not a burden that diminishes the bearer but an instrument with which freedom is extended (compare Matthew 11:29 to Colossians 2:3, John 8:32 and Galatians 5:1).

In translations our adjective is normally translated with "evil" but that unfortunate English word is not part of a group of words that explains its core meaning (our word evil doesn't come from a common noun, which in turn comes from a common verb) and it tends to be associated with some mythical anti-god or the embodiment of evil (the "evil one"), who features prominently in pagan models. It's true that our adjective is frequently juxtaposed to the words αγαθος (agathos) and καλος (kalos), which both express virtue and pleasantness, but it must be stressed that contrary to certain pagan models, in the Bible good and its alternative are not opposite poles of some linear spectrum. The Bible is not bipolar or dualistic but monopolar. Or as YHWH says through Isaiah: "I form light and create darkness, I bring wholeness (שלום, shalom; peace) and create brokenness (רע, ra'; evil); I, YHWH , do all these things."

In God is freedom, and impediment demonstrates the absence of freedom, but not the presence of something else. Likewise darkness is the absence of light but not the presence of something else. Stupidity too is the absence of knowledge, not the presence of something else. Hate too is the absence of love, and not the presence of something else. Our adjective πονηρος (poneros) describes the absence of freedom.

The word Christ describes having no earthly superior, and thus being completely autonomous, responsible and free. The word antichrist describes the opposite, namely a loss of autonomy and the having of a boss. Christ ends all rule and dominion (1 Corinthians 15:24), and in his world people work directly for God; from the heart and in utter freedom, with nobody telling them what to do or how to live their lives. In Christ's world there are no slaves and there is no labor, and everybody works according to his own convictions. Our adjective is used 76 times in the New Testament. 

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/p/p-e-n-o-m-a-i.html

sozo 4982 - The verb σωζω (sozo) means to save. It's part of a cluster of words of a σω - stem that revolves around wholeness and soundness: σωμα (soma), meaning body; σοφια (sophia), meaning wisdom. As such, our word reminds of the familiar Hebrew word שלום (shalom), peace, from the verb שלם (shalem), to be or make whole or complete.

Our verb σωζω (sozo) comes from the unused adjective σως (sos), which means safe and sound, alive and well, whole and intact, and our verb describes the act of preserving the condition of σως (sos), or getting there: to find what is lost or repair what is broken. Where humans are concerned, the opposite of σως (sos) might be achieved through sickness, poverty or calamity, but also through a lack of knowledge or social skills: situations or conditions that prevent a person from being both wholly free and wholly connected to the collective from which any individual derives his identity.

https://www.abarim-publications.com/DictionaryG/s/s-om-z-om.html

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan

KUKA ON SE VARAS?

1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut SOKEA.
2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti SOKEANA syntymän?"
3 Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.
4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
5 Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus."
6 Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen
7 ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" -se on käännettynä: lähetetty. -Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.
8 Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?"
9 Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen".
10 Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?"
11 Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni".
12 He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En tiedä".

13 Niin he veivät hänet, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo.
14 Ja se päivä, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti.
15 Niin myöskin fariseukset kysyivät häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Ja hän sanoi heille: "Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen".
16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
17 Niin he taas sanoivat sokealle: "Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi sinun silmäsi?" Ja hän sanoi: "Hän on profeetta".
18 Mutta juutalaiset eivät uskoneet hänestä, että hän oli ollut SOKEA ja saanut näkönsä, ennenkuin kutsuivat sen näkönsä saaneen vanhemmat
19 ja kysyivät heiltä sanoen: "Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte SOKEANA syntyneen? Kuinka hän sitten nyt näkee?"
20 Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt;
21 mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa."
22 Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta.
23 Sentähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hänellä on kyllin ikää, kysykää häneltä".
24 Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen".
25 Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen".
26 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?"
27 Hän vastasi heille: "Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?"
28 Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.
29 Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä."
30 Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.
31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
32 Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.
33 Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."
34 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos.

35 Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
36 Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"
37 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".
38 Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".
40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "OLEMMEKO MEKIN SOKEAT?"
41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".
1 "Totisesti, totisesti MINÄ SANON TEILLE: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.

2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.

5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta HE EIVÄT YMMÄRTÄNEET, mitä hänen puheensa tarkoitti.

7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti MINÄ SANON TEILLE: minä olen (se) lammasten ovi.

8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.

9 Minä olen (se) ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. 

 

Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11 Minä olen SE hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

12 Mutta p-a-l-k-k-a-l-a-i-n-e-n, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.

14 Minä olen SE hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."

19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.
20 Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"
21 Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?"

Joh. 10:1

 

13 Mutta VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
14 VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen.
15 VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

16 VOI TEITÄ, TE SOKEAT TALUTTAJAT, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!
17 Te tyhmät ja SOKEAT! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?
18 Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'.
19 Te SOKEAT! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?
20 Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on.
21 Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu.
22 Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu.

23 VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
24 Te SOKEAT TALUTTAJAT, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!
25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
26 Sinä SOKEA fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

27 VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28 Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.

29 VOI TEITÄ, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30 ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!
31 Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.
32 Täyttäkää siis te isäinne mitta.
33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?
34 Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36 Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.

37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
38 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.
39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."
Matt 23 

Anna vielä tämä päivä

 

"Voimakas profeetallinen uni, jonka näin lokakuun 11. päivä 1999. Tästä unesta syntyi myös tämä laulu ”Anna vielä tämä päivä”.

Tämä oli uni, jota en voi unohtaa. Se ravisteli minua, sisintäni... Heräsin unesta omaan itkuuni, kyynelten poltteeseen ja sydämeni takoi kuin kuoleman hädässä. Nostin pääni tyynyltä ja silloin pelästyin. Tunsin Jeesuksen katsovan minua. Se oli pelottavaa, sillä Hänen pyhyytensä painoi minut kuin tuhkaksi.

Hänen olemuksensa oli niin kirkas, etten voinut katsoa. Ja vaikka Hän ei sanonut mitään, kuulin Hänen sanansa pääni sisällä aivan selvästi: ”Miksi et ole kertonut heille? Miksi? Ei ole enää paljon aikaa...” Ääni ei syyttänyt, ei tuominnut. Kysyi vain...

Kuitenkin nuo sanat iskivät kuin tikari sydämeeni, tajuntaani. Ymmärsin; ihmiskunta oli astunut jonkun rajan yli, josta Jeesus tahtoi varoittaa. Se tarkoitti, että viimeiset ajat olivat edessä. Ja meidän, jotka tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, tehtävä on varoittaa ihmisiä ja kertoa, kuinka selviytyä voittajana.

Näin unessa hirvittävän nälänhädän, jollaista eivät edes järkyttävimmät uutiset ole koskaan näyttäneet. Pellot olivat palaneet, maa oli autioitunut, ei edes ollut mitä kylvää, ei ollut edes yhtä siementä... Ihmiset olivat hyvin ilkeitä ja raakoja toisilleen. Kukaan ei auttanut ketään...

Kun ihmisten tuska kasvoi, he alkoivat syyttää kaikesta Jumalaa, vaikka kuitenkin ymmärsivät, että vain Jumala voisi heitä auttaa. Siksi he epätoivoisina, viimeisenä keinona, alkoivat suurina joukkoina huutaa Jumalaa avuksi, ei pyytääkseen syntejään anteeksi tai katuakseen, vaan täyttääkseen vatsansa:

”Anna meille, mitä voimme kylvää, sillä meillä ei ole mitään. Anna meille vielä yksi vuosi aikaa... Anna meille vielä tämä vuosi elämää...”

Mutta Jumala oli hiljaa, pelottavan hiljaa. Ei mitään vastausta, ei sanaakaan. Pakokauhu ihmisten keskuudessa levisi kauhuksi. Heidän huutonsa koveni ja koveni, korvia huumaavaksi ja huusivat: ”Jumala, anna vielä tämä päivä – edes yksi päivä, anna elää vielä edes yksi päivä...” 

Tuolloin yksikin päivä olisi ollut siunaus, mutta Jumala oli edelleen hiljaa. Hän oli puhunut ihmisille jo tuhansia vuosia, mutta ihmiset eivät olleet kuunnellen Häntä, vaan vain pilkanneet. Miksi Hän enää tahtoisi puhua heille?

Ihmisten viiltävä rukous tallentui sydämeeni ja aloin itsekin tuota rukoilla: 

”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta....” Silloin kuulin Herran sanovan:

"Jos he kääntyvät pahoilta teiltään, ja jos he etsivät Minua ja Minun tahtoani, teen Minä heille vielä laupeuden. Minä avaan taivaan kannen, ja annan sataa heidän päälleen elävää vettä. Ne sateet ovat siunauksen sateita. Ja Minä teen heistä minun kansani, vahvan kansan. Ja silloin he saavat kylvää ja saavat niittää, ja saavat koota voittajina lyhteitä Minun aittoihini....  elävää viljaa minun valtakuntaani... Mutta aikaa ei ole paljon, sillä Minä tulen pian."

Uni oli kuin olisin katsonut Ilmestyskirjan tapahtumia. Koko aamun tuo uni oli lähtemättömästi, kuin kallioon hakattuna mielessäni, ja siksi kirjoitin kaiken muistiin. Nyt sinä luet tuota kirjoitusta. 

Johtopäätös. Uni kertoi mitä ilmeisimmin lopun ajasta. Herran tuomiot valuivat alas taivaalta kuin hehkuva laava. Pakokauhu valtasi ihmiset ja he itkivät hysteerisinä kaaoksen ja hävityksen keskellä, mutta eivät syntejään. Ei parannusta, ei katumusta. He polkivat toinen toisiaan ja sotivat toisiaan vastaan.

Tähän ihmiskunta on juuri nyt menossa, ennen kuin se tuhoutuu. Herra sen tietää. Jos et minua usko, kysy Häneltä tai lue profetiat Raamatusta.

Vielä on ”armon aika” ja voimme kylvää hyviä siemeniä: viljan siemenet pelloille, evankeliumin siemenet teille ja aitovierille ja kaikkeen maailmaan, mutta aika ei ole loputon. Rukoilkaamme yhdessä:

”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta.... Jeesuksen nimessä. Amen.”

Modern Christianity Is Exactly What Paul Warned Us About