Anna vielä tämä päivä

 

"Voimakas profeetallinen uni, jonka näin lokakuun 11. päivä 1999. Tästä unesta syntyi myös tämä laulu ”Anna vielä tämä päivä”.

Tämä oli uni, jota en voi unohtaa. Se ravisteli minua, sisintäni... Heräsin unesta omaan itkuuni, kyynelten poltteeseen ja sydämeni takoi kuin kuoleman hädässä. Nostin pääni tyynyltä ja silloin pelästyin. Tunsin Jeesuksen katsovan minua. Se oli pelottavaa, sillä Hänen pyhyytensä painoi minut kuin tuhkaksi.

Hänen olemuksensa oli niin kirkas, etten voinut katsoa. Ja vaikka Hän ei sanonut mitään, kuulin Hänen sanansa pääni sisällä aivan selvästi: ”Miksi et ole kertonut heille? Miksi? Ei ole enää paljon aikaa...” Ääni ei syyttänyt, ei tuominnut. Kysyi vain...

Kuitenkin nuo sanat iskivät kuin tikari sydämeeni, tajuntaani. Ymmärsin; ihmiskunta oli astunut jonkun rajan yli, josta Jeesus tahtoi varoittaa. Se tarkoitti, että viimeiset ajat olivat edessä. Ja meidän, jotka tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, tehtävä on varoittaa ihmisiä ja kertoa, kuinka selviytyä voittajana.

Näin unessa hirvittävän nälänhädän, jollaista eivät edes järkyttävimmät uutiset ole koskaan näyttäneet. Pellot olivat palaneet, maa oli autioitunut, ei edes ollut mitä kylvää, ei ollut edes yhtä siementä... Ihmiset olivat hyvin ilkeitä ja raakoja toisilleen. Kukaan ei auttanut ketään...

Kun ihmisten tuska kasvoi, he alkoivat syyttää kaikesta Jumalaa, vaikka kuitenkin ymmärsivät, että vain Jumala voisi heitä auttaa. Siksi he epätoivoisina, viimeisenä keinona, alkoivat suurina joukkoina huutaa Jumalaa avuksi, ei pyytääkseen syntejään anteeksi tai katuakseen, vaan täyttääkseen vatsansa:

”Anna meille, mitä voimme kylvää, sillä meillä ei ole mitään. Anna meille vielä yksi vuosi aikaa... Anna meille vielä tämä vuosi elämää...”

Mutta Jumala oli hiljaa, pelottavan hiljaa. Ei mitään vastausta, ei sanaakaan. Pakokauhu ihmisten keskuudessa levisi kauhuksi. Heidän huutonsa koveni ja koveni, korvia huumaavaksi ja huusivat: ”Jumala, anna vielä tämä päivä – edes yksi päivä, anna elää vielä edes yksi päivä...” 

Tuolloin yksikin päivä olisi ollut siunaus, mutta Jumala oli edelleen hiljaa. Hän oli puhunut ihmisille jo tuhansia vuosia, mutta ihmiset eivät olleet kuunnellen Häntä, vaan vain pilkanneet. Miksi Hän enää tahtoisi puhua heille?

Ihmisten viiltävä rukous tallentui sydämeeni ja aloin itsekin tuota rukoilla: 

”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta....” Silloin kuulin Herran sanovan:

"Jos he kääntyvät pahoilta teiltään, ja jos he etsivät Minua ja Minun tahtoani, teen Minä heille vielä laupeuden. Minä avaan taivaan kannen, ja annan sataa heidän päälleen elävää vettä. Ne sateet ovat siunauksen sateita. Ja Minä teen heistä minun kansani, vahvan kansan. Ja silloin he saavat kylvää ja saavat niittää, ja saavat koota voittajina lyhteitä Minun aittoihini....  elävää viljaa minun valtakuntaani... Mutta aikaa ei ole paljon, sillä Minä tulen pian."

Uni oli kuin olisin katsonut Ilmestyskirjan tapahtumia. Koko aamun tuo uni oli lähtemättömästi, kuin kallioon hakattuna mielessäni, ja siksi kirjoitin kaiken muistiin. Nyt sinä luet tuota kirjoitusta. 

Johtopäätös. Uni kertoi mitä ilmeisimmin lopun ajasta. Herran tuomiot valuivat alas taivaalta kuin hehkuva laava. Pakokauhu valtasi ihmiset ja he itkivät hysteerisinä kaaoksen ja hävityksen keskellä, mutta eivät syntejään. Ei parannusta, ei katumusta. He polkivat toinen toisiaan ja sotivat toisiaan vastaan.

Tähän ihmiskunta on juuri nyt menossa, ennen kuin se tuhoutuu. Herra sen tietää. Jos et minua usko, kysy Häneltä tai lue profetiat Raamatusta.

Vielä on ”armon aika” ja voimme kylvää hyviä siemeniä: viljan siemenet pelloille, evankeliumin siemenet teille ja aitovierille ja kaikkeen maailmaan, mutta aika ei ole loputon. Rukoilkaamme yhdessä:

”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta.... Jeesuksen nimessä. Amen.”

Modern Christianity Is Exactly What Paul Warned Us About

 

Kuinka yksi kirkkokunta vaikutti siihen, mitä maailma syö

 

Lyhennetty versio; 40 minuuttia 👇

https://www.youtube.com/watch?v=kGGNKnFZxeM

Linkki:  Seitsemännen päivän adventistikirkon maailmanlaajuinen vaikutus ruokavalioon 

AI-yhteenveto

Seitsemännen päivän adventistikirkolla on ollut merkittävä, pitkäkestoinen ja maailmanlaajuinen vaikutus ruokavalioon ja terveysvalistukseen. Heidän lähestymistapansa korostaa terveyttä uskonnollisena velvollisuutena, ja se on vaikuttanut laajemmin ravitsemustieteeseen, kasvisruokavalion yleistymiseen ja elämäntapasairauksien ehkäisyyn.

Tässä keskeiset vaikutukset:

• Terveys osana uskoa: Adventistit uskovat, että keho on Pyhän Hengen temppeli, josta tulee pitää huolta. Tämä ajatusmalli on johtanut terveydenhuollon ja terveyden edistämisen painottamiseen jo 1800-luvulta lähtien.
• Kasvisruokavalion edistäminen: Adventistit suosivat kasvisruokavaliota (kasvissyönti, vegaani), joka koostuu palkokasveista, pähkinöistä, hedelmistä ja vihanneksista. Monet adventistit välttävät lihaa kokonaan.
• "Puhtaat" ja "saastaiset" eläimet: Raamatulliseen puhtauslakiin perustuen adventistit välttävät sianlihaa ja tiettyjä muita eläimiä sekä äyriäisiä.
• Päihteettömyys ja kofeiini: Adventistit välttävät alkoholia, tupakkaa ja huumeita. Lisäksi kahvin ja muiden kofeiinipitoisten juomien käyttöä vältetään.
• Pitkäikäisyys ja tutkimus: Adventistit tunnetaan "sinisenä vyöhykkeenä" (kuten Loma Linda, Kalifornia), jossa ihmiset elävät keskimääräistä vanhemmiksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että adventistien terveelliset elämäntavat vähentävät merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja paksusuolen syöpään.
• Kasvisruokateollisuuden juuret: 1800-luvun lopulla adventistien sanatorioissa kehitetty terveellinen ruoka ja lihankorvikkeet (esim. John Harvey Kellogg) olivat osaltaan luomassa modernia kasvisruoka- ja terveystuoteteollisuutta. [1, 2, 3, 4, 5, 6]

Adventistikirkon vaikutus näkyy siis paitsi sen jäsenten elämäntavoissa, myös laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa ruokavalion ja terveyden yhteydestä.

ELLEN G. WHITE

AI-yhteenveto

 Ellen G. White (1827–1915) oli yhdysvaltalainen kristillinen kirjailija ja keskeinen seitsemännen päivän adventistikirkon perustajajäsen. Häntä pidetään adventistiliikkeessä profeetallisena hahmona, jonka n. 100 000 käsikirjoitussivua kattava tuotanto on vaikuttanut merkittävästi kirkon oppiin ja elämäntapaan. [1, 2, 3, 4]

Keskeisiä asioita Ellen G. Whitesta:

• Profeetallinen rooli: White sai ensimmäisen näkynsä 17-vuotiaana vuonna 1844, ja häntä pidetään adventistikirkossa "profeetan lahjan" ilmentymänä.
• Tuotanto: Hän on yksi historian käännetyimmistä naiskirjailijoista ja kirjoittanut lukuisia teoksia, joista tunnetuimpia ovat Suuri taistelu (The Great Controversy) ja Kaikkien aikojen toivo (The Desire of Ages).
• Terveys ja elämäntapa: Hän korosti terveysuudistusta, kasvissyöntiä ja terveellisiä elämäntapoja, ja hänet tunnettiin myös voimakkaana saarnaajana.
• Perintö: Vaikka adventistit pitävät Raamattua ylimpänä auktoriteettina, Whiten kirjoitusten katsotaan antavan innoitettua ohjausta kirkon jäsenille. [1, 2, 3, 4, 5]

Hänen toimintansa keskittyi erityisesti raamatullisen totuuden ylläpitämiseen, hyvän ja pahan välisen taistelun kuvaamiseen sekä kristilliseen kasvatukseen ja elämäntapaan. [1]

 

JOHN HARVEY KELLOGG 

AI-yhteenveto

John Harvey Kellogg (1852–1943) oli seitsemännen päivän adventisti ja Battle Creekin parantolan johtaja, joka kehitti maissihiutaleet osana uskonnollisesti motivoitunutta terveellistä kasvisruokavaliota. Kellogg uskoi, että yksinkertainen ruoka ehkäisi synnillisiä himoja, kuten masturbaatiota, ja edisti fyysistä sekä henkistä puhtautta adventistien oppien mukaisesti.

Kelloggin ja adventismin yhteys:

• Tausta: John Harvey Kellogg ja hänen veljensä Will Keith Kellogg kasvoivat syvästi uskonnollisessa adventistiperheessä Michiganissa.
• Terveysfilosofia: Kelloggin "biologinen elämä" korosti kasvisruokavaliota, ei alkoholia, tupakkaa, kahvia tai teetä. Murojen alkuperäinen tarkoitus oli tarjota tylsää, terveellistä ruokaa, joka hillitsee sukupuoliviettiä.
• Battle Creek Sanitarium: Kellogg johti parantolaa, joka toimi adventistien terveyskäsitysten keskuksena.
• Välirikko: Kellogg erotettiin adventistikirkosta vuonna 1907 opillisten erimielisyyksien ja liiallisen itsenäisyyden vuoksi, minkä jälkeen hän suuntautui mm. eugeniikkaan. [1, 2, 3, 4, 5]

Vaikka John Harvey keksi hiutaleet, hänen veljensä Will Keith Kellogg perusti Kellogg Companyn vuonna 1906 ja lisäsi tuotteisiin sokeria, mikä teki niistä kaupallisen menestyksen, toisin kuin Johnin alkuperäinen ajatus oli.

 

 

LENNA FRANCES COOPER

 

AI-yhteenveto

Lenna Frances Cooper (1875–1961) oli merkittävä yhdysvaltalainen ravitsemustieteilijä, dieetikko ja yksi Amerikan dieettiyhdistyksen (Academy of Nutrition and Dietetics) perustajajäsenistä. [1, 2]

Keskeiset saavutukset ja elämä:

• Ura ja koulutus: Hän toimi Battle Creek Sanitariumin ruokapalvelupäällikkönä ja teki tiivistä yhteistyötä tohtori John Harvey Kelloggsin kanssa. Hän oli edelläkävijä kasvisruokavalioon perustuvassa ravitsemuksessa.
• Perustaja: Hän oli mukana perustamassa American Dietetic Associationia (nykyään Academy of Nutrition and Dietetics) vuonna 1917 ja toimi sen puheenjohtajana.
• Opettaja ja kirjailija: Cooper kirjoitti useita ravitsemusaiheisia teoksia ja kehitti dieettialan koulutusta. [1, 2]

Häntä pidetään pioneerina dieetiikan ja ravitsemustieteen alalla, erityisesti kasvisruokavalioon liittyvän tutkimuksen parissa.

MIKSI ENNEN VUOTTA 1900 RAKENNETUT SAIRAALAT PURETTIIN? 

 

AI-yhteenveto

Ennen vuotta 1900 rakennettuja sairaaloita on purettu tai otettu muuhun käyttöön pääasiassa siksi, että ne eivät vastanneet modernin lääketieteen, potilashoidon ja sairaalahygienian vaatimuksia. Vanhat rakennukset olivat usein teknisesti vanhentuneita, vaikeasti muunneltavissa ja sijaitsivat kaupunkirakenteen muuttuessa epäkäytännöllisillä paikoilla. 

Tärkeimmät syyt purkamiselle tai käyttötarkoituksen muutokselle olivat:

• Tilat eivät vastanneet nykypäivän vaatimuksia: 1800-luvun sairaalat oli suunniteltu aivan erilaiseen toimintaympäristöön. Huoneet olivat usein liian pieniä, sokkeloisia tai epäkäytännöllisiä uudenaikaiselle lääkinnälliselle tekniikalle, mikä teki modernisoinnista kalliimpaa kuin uuden rakentamisesta.
• Hygienia ja infektiotorjunta: Vanhojen sairaaloiden huoneilma, ilmanvaihto ja tilajako eivät täyttäneet nykyisiä sairaalahygienian standardeja, mikä lisäsi infektioriskejä.
• Saavutettavuus ja sijainti: Sairaala-alueet, jotka aikoinaan sijaitsivat kaupunkien laidoilla, jäivät kaupunkirakenteen kasvaessa keskelle tiheää asutusta. Tämä vaikeutti sairaankuljetusten pääsyä perille ja laajentumismahdollisuuksia.
• Korjauskustannukset: Vanhojen hirsirakenteisten tai teknisesti vanhentuneiden kiinteistöjen korjaaminen ja saattaminen nykystandardien mukaisiksi (esim. esteettömyys, paloturvallisuus) oli usein taloudellisesti kannattamatonta.
• Uusi toimintamalli: Sairaalahoito siirtyi pitkälti pois vanhoista paviljonki-tyyppisistä (hajautetuista) sairaalarakennuksista kohti keskitettyjä, moderneja sairaalakomplekseja. [1, 2, 3, 4, 5, 6]

Vaikka monia 1800-luvun sairaaloita on purettu, jotkin niistä, kuten Marian sairaala Helsingissä, ovat säilyneet, mutta niiden käyttötarkoitus on muuttunut kokonaan. [1]