Adventti

Adventus Domini - 'Herran saapuminen' - tarkoittaa kirkkovuoden ensimmäisiä viikkoja ennen joulua; adventti-aikaa.  Sana 'adventti' tulee latinasta; 'adventus'. Antiikin Roomassa 'adventus' merkitsi vastaanottoseremoniaa, jossa sotaretkeltään palaava keisari toivotettiin tervetulleeksi Roomaan.

Adventissa odotetaan siis Jeesus-lapsen tulevaa syntymää, mikä on nurinkurista, sillä Hän saapui jo 2000 vuotta sitten ja Hänet teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Hän ei jäänyt hautaan, vaan Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä kuolleista ja nosti ylös taivaaseen, jossa Hän istuu Isän oikealla puolella. Vain Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta me voimme saada elämän.

Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
1. Kor. 11:26

Raamatussa ei ole ainoatakaan kehotusta joulun tai Jeesuksen syntymäpäivän viettoon. Raamattu kehottaa meitä valvomaan ja odottamaan Hänen toista tulemustaan.

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
Matt. 24:42

Toisesta tulemuksesta käytetään sanaa paruusia.

parousia (subst.fem.) 3952 (24)
1) presence
2) the coming, arrival, advent
2a) the future visible return from heaven of Jesus, to raise the dead, hold the last judgment, and set up formally and gloriously the kingdom of God

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi (parousia) ja maailman lopun merkki?"
Matt. 24:3

Kaikkien kristillisten kirkkojen juuret ovat katolisessa 'äiti-kirkossa', joka taas on poiminut vaikutteensa ja juhlapäivänsä antiikin Rooman pakananuuden noituuksista ja näinollen se on melko löyhästi kiinni Raamatun raameissa. Reformaatio ei vienyt työtään loppuun asti ja nyt meillä on eräänlainen sekauskonto, totuus ja valhe sulautuneena toisiinsa, ja pahemmaksi menee koko ajan. Uskovakin voi saada totuudesta otteen ainoastaan tuntemalla Raamatun kirjoitukset. Mutu-tuntuma ja traditiot eivät kerro totuutta, vihollisen sormenjälkiä on joka paikassa.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan (luulee voivansa muuttaa Jumalan säätämät) ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Dan. 7:25

Jumalan säätämät juhla-ajat löytyvät 3. Moos. 23. Ne ovat samat kaikille, koska 

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Gal. 3:28

Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

Joh. 10:16

http://www.finnish.netzari.org/moedim.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Adventus_(ceremony)

Missä lakia ei ole

Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
Room. 4:15

Ratkaisu vihaan on, että poistetaan laki. Jos laki poistetaan, sitä ei enää voi rikkoa.

Se, mikä ennen oli kiellettyä, onkin nyt sallittua - mutta rikkomus on silti sama, myös ilman lakia.

Jeesus täytti lain - poistuiko Jumalan laki?

###

Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt

Kirjasta 
Klaus Bockmühl : Suurin käsky s.12-23 (v.1981)

1. Lain tehtävä luomakunnan elämän puitteissa

Lain pitäminen on mielekästä ensinnäkin meidän luonnollisen elämämme kannalta, sillä Jumalan käskyt ovat se järjestys, joka palvelee luomakunnan säilymistä. Ne ovat niinsanoaksemme luomakunnan etiikan kielioppi, yhteiskuntaelämän kielioppi. Huomattavassa kohdassa, kymmenen käskyn toistamisen päätöksenä (5.Moos.5:33) ja monessa muussakin kohdassa kehotetaankin siksi: 

"Vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte..." 

Sama tulee moneen kertaan esiin käskyjen pitämistä seuraavan siunauksen lupauksessa. Siksi Raamattu korostaa Jumalan suurta hyvyyttä, joka on tullut osaksemme käskyjen kautta.

7 Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
8 Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
11 Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
Ps. 19:7-8,11

Tällaisia jakeita ei pidä käsittää pelkkinä sanakäänteinä, jotka voitaisiin yhtä hyvin korvata jollakin muulla ylistyksellä. Ne ovat pikemminkin käsitetttävä kirjaimellisesti kokemuksen kuvauksina. Luther sanoi: "Maailmaa kannattaa kaksi pilaria, vaikka se hyökkääkin molempia vastaan: Jumalan järjestys ja käsky ja kristittyjen rukous".

Meidän ei pidä vaieta siitäkään, että aivan yhtä selvästi seuraa käskyjen rikkomista Jumalan kirous (vrt.3.Moos.26:3-12, 14-38). Profeetta Jesaja on kuvannut tätä väistämätöntä yhteyttä seuraavasti:

Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton...
Jes.24:5

Tässä kuvataan täsmällisesti luopumuksen vaiheita. Seuraus on tämä:

...Sentähden kirous kalvaa maata

Kasvillisuuskin kuihtuu. Ekologinen romahdus niin yhteiskunnan elämässä, kuin myös luonnossa nähdään käskyjen rikkomisen seurauksena. Ihmisten laittomuuden vastakaikuna on Jumalan sallima luonnon laittomuus. 

Mihin laki siis kelpaa? Sen tehtävänä on liikennemerkin tavoin osoittaa meille vaarat. Yleensä rajoitukset ja kiellot on annettu meille todellisen vaaran vuoksi. Näin on kymmenen käskyä tarkoitettu käsitettäväksi. Varastaminen, tappaminen, aviorikos yms mädättävät yhteiskunnan ja kääntyvät lopulta tekijänsä tuhoksi. 

Kirous, jolla Jumala vahvisti luomisjärjestyksensä, on tänäänkin voimassa. Jeremian sanat kuullostavat hyvin tuoreilta:

7 Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan;
8 mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.
Jer.18:7-8

Jos kerran nnämä sanat ovat edelleen voimassa, meidän on ennen kaikkea tällaisena laittomuuden aikana puolustettava kymmentä käskyä Jumalan hyvänä neuvona niin yksityiselle ihmiselle kuin yhteiskunnallekin, meille armosta suotuna turvana kaaosta vastaan. On käsittämätöntä, että kristityt saattavat olla mukana kumoamassa käskyjä osoittaakseen 'ennakkoluulottomuuttaan'. Oikeastaan kristitty ei voi asennoitua mihinkään tilanteeseen ilman ennakkoasennetta; hän suhtautuu kyllä ennakkoluulottomasti ihmisiin, mutta ei asioihin. Kristitty ei voi sivuuttaa Jumalan käskyjen ennalta antamaa tuomiota niin kuin tuomarikaan ei voi sivuuttaa lakikirjojen ennakkotapauksia. 

Suhteemme luotuun elämään, suhteemme lähimmäiseen ja luontoon, ei ole oma yksityisasiamme. Hylätessään käskyt maailma ei tajua luonnon ja ihmiselämän ominta rakennetta; hylätessään käskyt kristikunta unohtaa Jeesuksen sanoneen, että Jumalan käskyt pysyvät kunnes taivas ja maa katoavat (Matt.5:18). Jumala on järjestyksen Jumala; hän on ihmeellisesti luonut kaaoksesta kosmoksen, niin luonnon makrokosmoksen kuin ihmisruumiin mikrokosmoksenkin. 

Ihmisen Jumalalta saama tehtävä paratiisissa ja vielä tänäänkin on kosmoksen tuottaminen kaaoksen sijaan, jotta elämällä olisii menestymisen mahdollisuus (Ps.8). Kosmoksen olemukseen kuuluu säännönmukaisuus ja laki, jotka me aistimme kauneutena. Kulttuurin ja järjestyksen luomiseen pelkän juopumuksen ja sitä seuraavan kohmelon sijasta tarvitaan sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla rajoituksia ja lakeja. 

Laki palvelee meitä silloinkin, kun osanamme on Jumalan luonnollinen siunaus, kun asiamme ovat hyvin. Sillä juuri silloin meitä uhkaa ylimielisyyden vaara. Jumalan sana varoittaa meitä siinä tilanteessa, kun kaikki lupauksen mukaan menestyy: 

Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä... kun sinä syöt ja tulet ravituksi
5.Moos.8:11-12

 Tämä teksti osoittaa selvästi sen, mistä aluksi oli puhe: laittomuus versoaa hyvinvoinnista; antinomismi on yltäkylläisyyden lapsi. Tekisi melkein mieli puhua paradoksaalisesti jonkinasteisen aineellisen puutteen siunauksesta. Tuntuu siltä, että kaiken yltäkylläisyytemme keskellä hienoinen askeesi, omistamisestsa ja nautinnoista luopuminen tekisi meille hyvää. Me emme saa heittäytyä maailman ylenpalttisuuteen mukaan, vaan meidän on hallittava sitä. Käskyt ovat meille hyvä ja korvaamaton apu terveeseen itsekuriin. Aineellinen ja moraalinen itsensähillitseminen kulkevat käsi kädessä, samoin kuin toisaalta yltäkylläisyys ja lain vihollisuus. Vaatimattomuuden kehotus saa meidän tilanteessamme syvän merkityksen: meidän on sanouduttava irti kehityksestä, joka vie yhä syvemmälle materialismiin, laittomuuteen ja niitä seuraavaan tuhoon.

Jollemme anna lain pysäyttää itseämme, se kääntyy kielteiseksi; rikkojansa syytökseksi ja kiroukseksi. Laki paljastaa synnin. Luther vertaa lakia osuvasti veteen, jota kaadetaan sammuttamattomalle kalkille. Vesi saa kalkin kiehumaan ja paljastaa siten sen todellisen luonteen. Se, joka rikkoo Jumalan lakia, lyö päänsä seinään. Kun Paavali kirjoittaa:  

Kirjain (siis laki) kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
2.Kor.3:6

hänen sanojaan ei tule käsittää lain tuomitsemisena, vaan tilanteen toteamisena. Laki totisesti kuolettaa; lain tehtäväkin on kääntyä rikkojaansa vastaan. 

Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi rankaisevan tuomion vääristä teoistaan, jos hän tahtoo jotenkin hyötyä Jumalan anteeksiantamuksesta. Ihmisen on tunnettava kipua, jotta hänestä olisi mielekästä mennä lääkäriin. Kun aikamme teologia halveksii lakia, se menettää luomakunnan käyttöohjeen ja se menettää myös mahdollisuutensa ottaa vastaan vanhurskauttamisen sanomaa. Se tukkii anteeksiantamukselta tien.

2. Lain tehtävä lunastuksen puitteissa

Olemme käsitelleet Jumalan lain olennaista tehtävää luomisen alueella, luonnollisen elämän alueella. Onko lailla tehtävänsä myös lunastuksen yhteydessä? Sen perusteella, mitä jo edellä olemme todenneet, Raamattu vastaa tähän kysymykseen myöntävästi. "Käskyjen pitäminen" on myös Uudesssa testamentissa esiintyvä käsite. Missä mielessä voidaan vielä puhua lain tehtävästä, kun Kristus jo on tuonut meille lunastuksen? meidän on käsitettävä laki kristillisesti oikein.

Mihin laki kelpaa lunastuksen yhteydessä? Tähän kysymykseen on vastattava ensinnäkin: Laki ei tuo varsinaiseen ihmisen lunastukseen ja uudistukseen mitään. Siinä sen voima loppuu. Siinä sille itselleen tapahtuu jotain: Niille, jotka uskovat Kristukseen ja huutavat hänen nimeään avuksi, laki muuttuu käskyksi. Tämä merkitsee sitä, että Kristus on ottanut päälleen ja hävittänyt lain kirouksen, ja nyt on enää jäljellä vain lain pitämisen siunaus. Laki ei kelpaa pelastustieksi, koska se antaa vain hyvän teorian, mutta ei sen toteuttamiseen tarvittavaa voimaa. Silti laki on hyvä siinä, mitä se opettaa. Kristus ei ole vapauttanut meitä laista, vaan lain kirouksesta. Kuten Calvin on sanonut, lailla on 'opettajanvirka': se opettaa meille, mikä on oikein. Se virka pysyy, 'kunnes taivas ja maa katoavat'. Ja Luther sanoo osuvasti Gal.5:31 selityksessään: 'Laki ei muutu, vaan ihminen; vihollisista tulee lain ystäviä'. Sana ilmenee Uuden testamentin lain ja vapauden dialektiikassa: '


Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. 
Gal.5:13

Kristityn vapaudesta puhuttaessa törmäämme kuitenkin pahoihin väärinkäsityksiin. Kristuksen meille ansaitsema vapaus turhuuden palveluksesta avaa meille teoriassa kaksi tietä: toisaalta rajattoman nautiskelun ja itserakkaan mielivallan, toisaalta Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen tien. Ensimmäinen tapa käsitää vapaus on täydellinen väärinkäsitys, sillä Raamattu sanoo: 

hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
2.Kor.5:15

Orjuuden sijasta ei tule laiskottelu ja huvittelu, vaan Jeesuksen työtoveruus. Jumalan valtakunta ei ole vapaa-ajan yhdistys: se ei ole olemassa vapaa-aikaa varten. Kristitynn vapaus ei siksi ole playboyn vapautta, vaan nimenomaan valtuutetun vapautta. Rakkauden palvelus on siksi kristityn vapauden tunnusmerkki. Vaihtoehtoina eivät olekaan orjuus ja itsenäisyys, vaan kysymyksessä on orjuuden vaihtuminen toiseen. Paavali selvittää tätä Room.6 loppuosassa: Niin kuin te ennen olitte vääryyden toteuttajina, antakaa nyt jäsenenne, omaisuutenne, vanhurskauden palvelukseen! Tätä vanhurskautta käskyt juuri kuvaavat. 

Lunastuksen yhteydessä käskyjen tarkoituksesta puhuttaessa onkin siis varsinaisesti kysymys siitä alueesta, jota nimitetään pyhitykseksi. Tässä pyitys tarkoittaa ihmisen tekoja ja edistymistä, josta Paavali kirjoittaa: '...saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.' (2.Kor.7:1). Ja heprealaiskirje : 'Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa' (12:14).

Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä
3.Moos.11:44

Kristityn on määrä elää pyhityksessä yhä enemmän. Emme tarvitse pyhitystä pelkästään palvelustyömme, esim lähetyksen takia, vaan muutenkin elääksemme niinkuin Jumalan lapsen sopii. Ja tässä käskyt ovat kristitylle taas ohjeita, suuntaviivoja hyvän tekemiseen, hyviin tekoihin, käskyjen myönteiseen toteuttamiseen, jota kristityltä edellytetään.

'Pyhitys' - onko meidän tietoisuudessamme nykyisin tässä kohdassa aukko?

Olemmeko unohtaneet pyhityksen vaatimuksen? meitä rasittaa raskas perintö. Oman vuosisatamme tunnetut evankeliset teologit, esimerkiksi Bultmann, ovat opettaneet, ettei käytännössä mikään muutu, kun meistä tulee kritittyjä; me vain näemme itsemme toisessa valossa, anteeksi saaneina. Tämä tuo hakematta mieleen Marxin tunnetun lauseen: 'Filosofit vain tulkitsevat maailmaa eri tavoin, mutta tärkeintä on muuttaa maailma'. Onko niin, että teologitkin vain tulkitsevat ihmistä yhä uusin tavoin eivätkä johdata häntä sinne, missä hän voi muuttua? Entä mitä tarkoitti Bultmannin aikalainen Karl Barth kuvatessaan etiikan tietä 360 asteen käännöksinä? Mitään selvää ei siis saavuteta - tajunta vain kiertää jonkinlaisen silmukan.

Kristikunnassa esiintyy paljon sellaista, mitä voisi nimittää toiseksi antinomismiksi. Se ei hylkää käskyjä luomisen yhteydessä, mutta se hylkää ne kristillisen elämän yhteydessä sanoutuessaan irti pyhityksen tehtävästä. On kuin Melanchton olisi jo nähnyt meidän aikamme antinomismin silmiensä edessä, kun hän valitti vuonna 1528: 'Monet käsittävät kristityn vapauden väärin: he puhuvat syntien anteeksi antamisesta, mutta eivät enää lainkaan parannuksesta. Omien syntien katuminen on kuitenkin evankeliumin edellytys, ja kymmentä käskyä tarvitaan johdattamaan meitä hyviin tekoihin, jotka seuraavat oikeata uskoa'. 

Luther lähti elämänsä illassa kaikin voimin taisteluun tälllaisia teologeja vastaan, jotka kielsivät pyhityksen tehtävän. Vuonna 1539 julkaisemassaan kirjassa 'Kirkolliskokouksista ja kirkosta', hän kirjoitti ytimekkäästi siitä, mihin taas viittaamme: 

"He ovat kyllä hyviä pääsiäissaarnaajia, mutta kelvottomia helluntaisaarnaajia, sillä he eivät saarnaa Pyhän Hengen pyhitystyöstä, vaan pelkästään Kristuksen lunastustyöstä. Kuitenkin Kristus (jota he ylistävät, niinkuin onkin oikein ja kohtuullista) on ansainnut lunastuksen kuolemasta ja synnistä siksi, että Pyhä Hneki tekisi meidät uusiksi ihmisiksi vanhasta Aadamista, että me synnille kuolleina, niinkuin apostoli Paavali opettaa, alkaisimme elää vanhurskaudelle ja kasvaisimme siinä täällä maailmassa ja tulisimme täydellisiksi siellä. Sillä Kristus ei ole ansainnut meille pelkästään armon, vaan myös Pyhän Hengen lahjan, jotta meillä olisi syntien anteeksi antamuksen lisäksi myös synnistä lakkaaminen. Se, joka ei lakkaa synnistä, vaan pysyy entisissä pahoissa töissä, se on varmaankin saanut antinomisteilta toisen Kristuksen: oikea Kristus ei ole sellainen... Mutta meidän antinomistimme eivät näe, että he saarnaavat Kristusta ilman ja vastoin Pyhää Hnekeä, koskapa tahtovat jättää ihmiset vanhaan olemukseensa ja silti julistaa heidät autuaiksi. Silti kristityllä on oltava Pyhä Henki ja hänen on vaellettava uudessa elämässä tai sitten tiedettävä, ettei hänellä ole Kristusta."

Pyhitys ei ole meidän mielivallassamme: se liittyy käskyjen pitämiseen erittäin olennaisesti. Tämän me tiedämme siitä, että Jeesus liitti Jumalan tuntemuksessa edistymisemme käskyjen pitäiseen. Tässä ilmenee se Raamatun perustotuus, että teoria ja käytäntö ovat aina läheisessä yhteydessä ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jeesus sanoi: 



Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni... Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." 
Joh.14:15,21

John Scott huomauttaa, että tähän Jeesuksen sanaan sisältyy ehdollinen lupaus; Jeesuksen saa tuntea se ihminen, joka rakastaa häntä ja pitää hänen käskynsä. Jumalan tuntemisen tie on iilmeisesti vain niiden kuljettavissa, jotka rakastavat ja jotka tottelevat. 

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sama käskyjen pitämisen ja Jumalan tuntemisen yhteys on nähty ikäänkuin käänteisesti.

Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
1.Joh.2:3

Tässä on yksinkertaisesti sanottuna se lahjomaton Raamatun totuus, jota me usein niin monimutkaisesti yritämme tavoitella. Luotettavaa Jumalan tuntemustavoidaan odottaa vain siellä, missä pidetään Jeesuksen käsky, Jumalan käskyt. Kaikki muu on petosta. Muutoin niin lempeänä pidetty apostoli Johannes ei tingi tästä. Hän lisää vielä: 

Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
1.Joh.2:6

Tässä kohdassa on syytä ottaa esiin kaksi näkökohtaa käskyjen arvosta pelastuksen yhteydessä, jottei käskyjen pitäminen joutuisi väärään valoon; Jumalan Henki ja Jumalan valtakunta.

Saamme toki rohkeasti todeta: Jos jollakulla on pelkästään kymmenen käskyä, hän joutuu väistämättä lainalaisuuteen ja sitten käänteisesti laittomuuteen. Niinkuin Luther sanoi antinomisteja vastaan, meitä ajaa hyviin tekoihin nimenomaan Pyhä Henki, joka ei koskaan lepää, vaan alituiseen toimii Jumalan valtakunnann palveluksessa. 

Henki tai Pyhän Hengen kautta meidän sydämeemme vuodatettu rakkaus ei kuitenkaan pelkästään aja meitä, vaan opettaa meille samalla, mitä meidän on tehtävä. Siinä juuri onkin kristillisen etiikan ainutlaatuisuus;; se opettaa, miten Hengen johdatus ja rakkauden mielikuvitus ylittävät käskyt. Yksi esimerkki tästä on Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta. Mutta jos joku halveksuu Hengen neuvon käskyn tulkinnassa, se katsokoon, kuinka pitkälle pääsee älyllisellä tulkinnallaan - pian hän vaatii käytännössä vapautta käskystä ja vapautta myös kirjoituksista!

Toinen näkökohta käskyjen pitämisessä on Jumalan valtakunnan tai Jumalan herruuden näköala, siis meidän itsekunkin kutsumuksen ja koko historian päämäärän näköala. Jeesus, joka vaatii opetuslapsiltaaan käskyt pitävää rakkautta, sanoo heille myös: 

En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
Joh.15:15

Päämäärät ja normit kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kristillisen etiikan romahtamisprosessissakin on nähtävissä se, että päämäärät katoavat ensiksi, ja sitten katoavat normitkin. Kukaan ei mielellään hyväksy kuria tietämättä, mikä tarkoitus sillä on. Miksipä minä lähtisin kovalla vaivalla joka ilta urheilukentälle harjoittelemaan, jollei minun tarvitse juosta muuta kuin aamuisin linja-autolle? Mutta mestaruutta tavoittelevalle urheilijalle vastaava harjoitttelu on päivänselvää. Kuri määräytyy tavoitteen suuruuden mukaan.

Käskyt kuuluvat Jumalan herruuteen niin kaunan kuin laittomuus kuuluu maailmallisuuteen. Taistelu Jumalan valtakunnasta vaatii tavottellisuutta ja kuria. Missä rakkautta toivotaan, siellä tarvitaan itsekuria. Siksi Raamattu sanoo:

Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. 
2.Tim.1:7

Missä tämä henki ei vallitse, eikä Jumalan valtakunnan näköalaa tunneta, siellä käskyjen pitäminen kuivettuu ja lamaantuu varmasti.

3. Käskyjen pitäminen täyttymyksen näkökulmasta

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen kaikki historia, koko meidän elämämme on eskatologista, lopunajallista; se tähtää Jumalan valtakunnan tulevaan iankaikkiseen toteutumiseen.

Uudesssa testamentissa käskyjen pitäminen liitetään yllättävän usein tämän täyttymyksen näköalaan. Jeesus sanoo:

mutta joka niitä (käskyjä) noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. 
Matt.5:19

Hän vastasi rikkaalle nuorukaiselle - eikä meidän pidä kiirehtiä tämän vastauksen ohi; 

Jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt 
Matt.19:17

Sitten hän luetteli toisen taulun käskyt sekä lähimmäisenrakkauden käskyn.

Myös Paavali liittää pyhityksen ja kristityn hyvät teot viimeiseen päivään rukoillessaan

9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
Fil. 1:9-11

Toisaalta hän varoittaa siitä, että käskyjen rikkominen sulkee pääsyn Jumalan valtakuntaan.

9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
1.Kor.6:9-11

Keskeiset roomalaiskirjeen jakeet (13:8-10), joissa rakkautta kuvataan 'lain täyttämyksenä' saavat myös eskatologisen yhteyden, kun Paavali jatkaa:

11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
12 Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
13 Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,

14 vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät. 
Room. 13:11-14

Kaikki pyhitys liittyy Kristuksen paluun ja tuomion näköalaan.

Käskyjen pitäminen ei kuitenkaan tähtää pelkästään lopulliseen täyttymykseen, vaan sillä on olennainen paikkansa 'viimeisten aikojen' tilanteessakin. Lopunajalle tunnusomaista on nimittäin Raamatun mukaan laittomuus.

Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Matt.24:12

Tosin on olemassa myös lakia ilman rakkautta, mutta rakkautta ei ole ilman käskyjen pitämistä. Uusi testamentti sanoo antikristusta 'laittomuuden ihmiseksi' (2.Tess.2:3). Siksi käskyjen pitäminen on Jumalan herruuden välitön todistus, kun taas kaikki laittomuus valmistaa tietä antikristukselle. 

Johdonmukainen jatko Jeesuksen prrofetaaliselle sanalla on Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, jossa käskyjen pitäminen on seurakunnan lopunajallinen tunnusmerkki:

Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. 
Ilm.12:17

Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. 
Ilm.14:12

Ilmestyskirja toistaa vielä Raamatun alussa annnetun käskyjen pitämistä  tai hylkäämistä seuraavan Jumalan siunauksen ja kirouksen:

11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa  pitävät hänen käskynsä, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Ilm. 22:11-15

Näin Jeesus puhuu seurakunnalleen, ja meidän on syytä varoa ottamasta näistä sanoista mitään pois tai lisäämästä niihin mitään. 

Päätän yhteen toteamukseen ja muutamaan kysymykseen, jotka palautuvat alkuun. Niissä tulee esiin sanoman ja meidän tilanteemme vastakkaisuus.

Toteamus:  Olen vahvasti vakuuttunut siitä, että Jumalan laki, hänen luomakuntansa järjestys, on voimassa tänäänkin. Missä yksilöt ja kansat kunnioittavat ja tottelevat tätä Jumalan tahtoa, siellä heidän osakseen tulee siunaus. Mutta joka ei tahdo kuulla Jumalan lakia, se ei pysy henkisesti, kulttuurillisesti, yhteiskunnallisesti eikä edes fyysisesti hengissä. 

Muutama kysymys:

1. Emmekö me nykyisessä tilanteessa, jota leimaa niin syvällisesti laittomuuden suuntaus, ennen muuta tarvitse paluuta Jumalan käskyihin, kääntymistä, niin että hänen tahtoaan aletaan uudelleen kysyä?

2. Eikö tässä tilanteessa  ennen muuta kristillinen  seurakunta tarvitse sisäistä uudistusta? Onhan sen määrä olla pelastuksen tiennäyttäjänä ja kääntykseen johdattajana? Jollei se tätä tee, niin se luisuu itse mukaan rappioon.

3. Eikö seurakunnan tehtävänä tulisi olla, vaikkapa vähemmistönä mutta silti julkisesti, vaihtoehdon  esittäminen materialismin, maallistumisen ja laittomuuden valtaan nostamiselle? Tarkoitan, että sen on määrä olla suolana pilaantuneen kulttuurin keskellä. Sen on määrä pyrkiä 'kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta mielestään' siihen, että Jumalan nimi olisi pyhitetty ja että hänen tahtonsa tapahtuisi niin maan päällä kuin taivaassa.

**

Erottautukaa

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Ilm.18:4

Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa (erottautukaa) heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
2.Kor. 6:17

Jumala kehottaa kansaansa olemaan pyhät = 'Jumalalle erotettu kansa'. 

2 Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
3 Jokainen teistä peljätköön äitiänsä ja isäänsä, ja pitäkää minun sapattini. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
3. Moos. 19:2-3

14 Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
1. Piet. 1:14-16

Israelin kansa ontui erämaassa; palvellako Jumalaa vai baalia.

Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.
1. Kun. 18:21

Baal tarkoittaa 'omistaja, aviomies, herra' ja sana tulee verbistä 'avioitua, elää aviossa, hallita, omistaa'. 

ba`al (subst.mask.) 01167 (82) - omistaja, aviomies, herra
from 01166
1) owner, husband, lord
1a) owner
1b) a husband
1c) citizens, inhabitants
1d) rulers, lords
1e) (noun of relationship used to characterise-ie, master of dreams)
1f) lord (used of foreign gods)

ba`al (verbi) 01166 (16)
1) to marry, rule over, possess, own
1a) (Qal)
1a1) to marry, be lord (husband) over
1a2) to rule over
1b) (Niphal) to be married

****

BABYLON

Babylonin alku oli Baabelin torni. Jumala sekoitti Baabelin tornin rakentajien kielet. Ilmestyskirjassa 'Babylon' edustaa uskonnollista sekaannusta, Bab (=portti)´El (=Jumala)
'Baabel' - 'tie Jumalan luokse' (vrt. Jeshua: 'Minä olen ovi...').

Jumalan järjestelmä perustuu
- Jumalan hallintavaltaan
- Jumalan sanaan
- Jumalan rakkauteen
- Jumalan lakiin
- Jumalan opetuksiin

Baabelin järjestelmä perustuu
- ihmisen valtaan
- ihmisen sanaan
- ihmisen tekoihin
- ihmisen lakeihin
- ihmisen traditioihin

****

JEESUS ON HERRA

Jos sanot, että 'Jeesus on Herra', tarkoittaa se, että hän saa HALLITA sinua, sinun ajatuksiasi ja tahtoelämääsi. 'Jeesus on Herra, mutta - rahani pidän itse.' ...  'Jeesus on Herra, mutta - minulle riittää saamani vauvakaste.'...  'Jeesus on Herra, mutta - minä olen valinnut sunnuntain lepopäiväkseni, rakastan traditioita ja isien perinnäissääntöjä, pidän kiinni katekismuksistani'...   jne.

Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?
Luuk. 6:46

Oletko antanut itsesi ja tahtosi Herrallesi? Saako Jeesus olla sinun 'Herrasi' ja 'ruumiisi pää' vai pidätkö mieluummin nykyvaimojen tapaan kaksoisnimen; 'MINÄ-herra', tai peräti oman sukunimesi, 'MINÄ'?

1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:1-2

Lihan tulee kuolla ristillä = kuollut liha ei aja omia asioitaan

*****

JUMALAN TAHTO ON, ETTÄ ELÄMME HÄNEN TAHDOSSAAN

Mieti aluksi vaikka näitä:

1. Pitämällä Hänen sapattinsa, me julistamme maailmalle uskomme siihen, että Jumala loi taivaat ja maan, meren ja kaiken elollisen kuudessa päivässä. Seitsemäntanä päivänä Jumala lepäsi. 

2. Viettämällä ehtoollista, 'me julistamme Herran KUOLEMAA, siihen asti kuin hän tulee'. Hänen syntymäänsä Raamattu ei kehota juhlimaan, vaan korottamaan Hänen uhrikuolemaansa ja ylösnousemustaan = evankeliumi. 

Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2. Kor. 4:10

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".
Ilm.4:11

****

Gematria