"Voimakas profeetallinen uni, jonka näin lokakuun 11. päivä 1999. Tästä unesta syntyi myös tämä laulu ”Anna vielä tämä päivä”.
Tämä oli uni, jota en voi unohtaa. Se ravisteli minua, sisintäni... Heräsin unesta omaan itkuuni, kyynelten poltteeseen ja sydämeni takoi kuin kuoleman hädässä. Nostin pääni tyynyltä ja silloin pelästyin. Tunsin Jeesuksen katsovan minua. Se oli pelottavaa, sillä Hänen pyhyytensä painoi minut kuin tuhkaksi.
Hänen olemuksensa oli niin kirkas, etten voinut katsoa. Ja vaikka Hän ei sanonut mitään, kuulin Hänen sanansa pääni sisällä aivan selvästi: ”Miksi et ole kertonut heille? Miksi? Ei ole enää paljon aikaa...” Ääni ei syyttänyt, ei tuominnut. Kysyi vain...
Kuitenkin nuo sanat iskivät kuin tikari sydämeeni, tajuntaani. Ymmärsin; ihmiskunta oli astunut jonkun rajan yli, josta Jeesus tahtoi varoittaa. Se tarkoitti, että viimeiset ajat olivat edessä. Ja meidän, jotka tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, tehtävä on varoittaa ihmisiä ja kertoa, kuinka selviytyä voittajana.
Näin unessa hirvittävän nälänhädän, jollaista eivät edes järkyttävimmät uutiset ole koskaan näyttäneet. Pellot olivat palaneet, maa oli autioitunut, ei edes ollut mitä kylvää, ei ollut edes yhtä siementä... Ihmiset olivat hyvin ilkeitä ja raakoja toisilleen. Kukaan ei auttanut ketään...
Kun ihmisten tuska kasvoi, he alkoivat syyttää kaikesta Jumalaa, vaikka kuitenkin ymmärsivät, että vain Jumala voisi heitä auttaa. Siksi he epätoivoisina, viimeisenä keinona, alkoivat suurina joukkoina huutaa Jumalaa avuksi, ei pyytääkseen syntejään anteeksi tai katuakseen, vaan täyttääkseen vatsansa:
”Anna meille, mitä voimme kylvää, sillä meillä ei ole mitään. Anna meille vielä yksi vuosi aikaa... Anna meille vielä tämä vuosi elämää...”
Mutta Jumala oli hiljaa, pelottavan hiljaa. Ei mitään vastausta, ei sanaakaan. Pakokauhu ihmisten keskuudessa levisi kauhuksi. Heidän huutonsa koveni ja koveni, korvia huumaavaksi ja huusivat: ”Jumala, anna vielä tämä päivä – edes yksi päivä, anna elää vielä edes yksi päivä...”
Tuolloin yksikin päivä olisi ollut siunaus, mutta Jumala oli edelleen hiljaa. Hän oli puhunut ihmisille jo tuhansia vuosia, mutta ihmiset eivät olleet kuunnellen Häntä, vaan vain pilkanneet. Miksi Hän enää tahtoisi puhua heille?
Ihmisten viiltävä rukous tallentui sydämeeni ja aloin itsekin tuota rukoilla:
”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta....” Silloin kuulin Herran sanovan:
"Jos he kääntyvät pahoilta teiltään, ja jos he etsivät Minua ja Minun tahtoani, teen Minä heille vielä laupeuden. Minä avaan taivaan kannen, ja annan sataa heidän päälleen elävää vettä. Ne sateet ovat siunauksen sateita. Ja Minä teen heistä minun kansani, vahvan kansan. Ja silloin he saavat kylvää ja saavat niittää, ja saavat koota voittajina lyhteitä Minun aittoihini.... elävää viljaa minun valtakuntaani... Mutta aikaa ei ole paljon, sillä Minä tulen pian."
Uni oli kuin olisin katsonut Ilmestyskirjan tapahtumia. Koko aamun tuo uni oli lähtemättömästi, kuin kallioon hakattuna mielessäni, ja siksi kirjoitin kaiken muistiin. Nyt sinä luet tuota kirjoitusta.
Johtopäätös. Uni kertoi mitä ilmeisimmin lopun ajasta. Herran tuomiot valuivat alas taivaalta kuin hehkuva laava. Pakokauhu valtasi ihmiset ja he itkivät hysteerisinä kaaoksen ja hävityksen keskellä, mutta eivät syntejään. Ei parannusta, ei katumusta. He polkivat toinen toisiaan ja sotivat toisiaan vastaan.
Tähän ihmiskunta on juuri nyt menossa, ennen kuin se tuhoutuu. Herra sen tietää. Jos et minua usko, kysy Häneltä tai lue profetiat Raamatusta.
Vielä on ”armon aika” ja voimme kylvää hyviä siemeniä: viljan siemenet pelloille, evankeliumin siemenet teille ja aitovierille ja kaikkeen maailmaan, mutta aika ei ole loputon. Rukoilkaamme yhdessä:
”Herra vielä tämä vuosi - anna meidän kylvää. Herra vielä tämä päivä - anna nähdä elämää... edes yksi päivä... Anna nähdä edes yhden uuden elämän syntyvän Sinun sanasi ja Henkesi kautta.... Jeesuksen nimessä. Amen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti