Armosta

 Yksinäinen kulkija, uskova tai uskosta osaton, poikkeaa matkallaan uskovien seurakunnassa. Vanhemmistoveljet kättelevät ovella jokaisen ja toivottavat tervetulleeksi.  Seurakuntalaiset halaavat toisiaan, toivottavat toisilleen rauhaa. Päät kääntyvät huomatessaan vieraat kasvot, muutamat saattavat tervehtiäkin. Yksinäinen kulkija etsii naulakon, vie sinne takkinsa ja etsii itselleen sopivan paikan kokoussalissa. Ympärillä käy nauru ja puheensorina seurakuntalaisten vaihtessa viikon kuulumisiaan. Kokouksen alkaessa hälinä hiljenee. Yhteisen alkuylistyksen jälkeen kulkija seuraa katsomossa ohjelmaa; lauluesityksiä, muutamia seurakuntalaisten puheenvuoroja, ehkä todistuksiakin. 45 minuutin opetusosuuden jälkeen on jäljellä loppurukoukset sekä -laulut. Tilaisuuden päätyttyä yksinäinen kulkija noutaa takkinsa naulakosta ja lähtee ulos yhtä yksinäisenä kuin oli tullutkin.

Tällainen oli minun kokemukseni mennessäni ensimmäistä kertaa uskovien seurakuntaan. Olin vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, enkä tuntenut vielä ketään. Olin saanut jo omissa oloissani uudestisyntyä, sillä Jumala puhui minulle unessa. Sen jälkeen olen vuosien aikana känyt monissa seurakunnissa eri puolilla Suomea ja sama on toistunut uudestaan ja uudestaan, viimeksi viikko sitten. Me olemme rakkaudettomia ja tarvitsemme Jumalalta agape-rakkautta voidaksemme uskovina rakastaa edes toisiamme, - niitä outojakin.

'Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. 'Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'... Matt.25:34-40

’Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, JOS teillä on keskinäinen rakkaus.’ Joh.13:35

Jumalan pelastaa, uudestisynnyttää katuvan syntisen armosta, eikä Hänen rakkauttaan tarvitse, eikä voikaan ostaa eikä ansaita hyvillä teoilla. Jeesus antoi meille esimerkin pyyteettömästä rakkaudesta. Uskovien rakkaus taas on liian usein inhimillistä ja se täytyy ansaita.

Uskovana minä jo tiedän nämä kuviot, mutta miten asian kokee uskosta osaton yksinäinen etsijä?

’Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.’ Hes. 16:49

’Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen",niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.’ Jaak.2:1-9

’Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.’ 2. Kor. 5:14-17


Usko vaikuttaa meissä tekoja.

’Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille. Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.’ Luuk. 6:31-33

’Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.’ Jaak. 2:14-17