On kotini veneen alla

 

On kotini veneen alla
ja ruokani kyyneleet,
on peitteenä routa ja halla
sekä vaatteeni repaleet.
Olen kulkenut tieni loppuun,
olen sairas ja rahaton -
join maljani pohjasakkaan,
olen yksin ja onneton.

Käy merellä kylmät tuulet,
en unta silmiini saa;
on verillä kädet ja huulet
ja rintaani ahdistaa.
Tässä itken kurjuuttani
ja mennyttä muistelen.
Tuska polttaa sisintäni,
liekö yöni tää viimeinen?

Minä tahtoisin jo päästä
näistä kahleista saatanan,
minä pelkään, kun askelen päässä
kylmä syli on kuoleman.
Vaan en  pääse paikaltani,
olen kylmästä kangistunut.
Veri jäähtyy suonissani
  olen loppuun uupunut.

Vielä kelpaanko sinulle Jeesus
näin kurjana kuin olenkin?
Minä en enää jaksa, Jeesus,
ota luoksesi takaisin.
Tulen tuhlaajapojan tieltä
tulen kuilusta syvyyden.
Katso nyt, mitä löysin sieltä
retkiltä turhuuden!

Ovat vaatteeni repaleina
ja kasvoni turvonneet.
Koko elämäni särkyneenä
vilu, tuska ja kyyneleet.
Ei ole tässä rippi-isää
kelle syntini tunnustan.
Oi Herra, vähän voimia lisää,
että sanoa mä uskallan.

Anna syntini anteeksi, Jeesus
  kerro Isälle terveiset.
Olen tullut jo rajalle, Jeesus,
kuulen sanasi viimeiset:
"Tule sellaisena kuin olet,
kaikki entinen mennyt on.
Anteeksiannon saanut olet,
uuteen aamuun ovi auki on!"
 
Ja merellä taukosi tuuli,
veneen alla niin hiljaista on.
Yön taistelut taivas kuuli,
nyt hiljaista, hiljaista on.