Ah, millaista se on, kun herätä saan,
mä Paratiisin loistohon kerran.
Ja enkelkuoron laulun, kun kuulla mä saan,
ja nähdä itse Taivahan Herran.
Mä mietin, miltä tuntuu ja mitä koenkaan,
kun ensi kerran nähdä mä enkeleitä saan.
Mä ihmetellen kysyn, tottako tämä on,
vai näenkö vain kaunista unta.
Maan taistelut ja murheet iäksi unhottuu,
tää rauhan, onnen on valtakunta.
Oi autuutta, kun Jeesuksen nähdä kerran saan,
ja minut tervetulleeks Hän kotiin toivottaa.
Se autuutta on suurta, verratonta.
säv/san. Göte Strandsjö, (Hur månne det kännas)
suom. Rafael Öhberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti