Taas uusi vainaja-juhla

 

-”Tänään perjantaina vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Helsingissä järjestetään illalla kynttiläkulkue lasten muistoksi. Vastaavia tapahtumia on myös muualla maassa. Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään nyt toista kertaa.”

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/kynttiloita_sytytetaan_kuolleiden_lasten_muistoksi_2894542.html 

 ###

Vanhoihin pakanallisiin perinteisiin pohjautuvat syksyn juhlat pyörivät vainaja-teeman ympärillä. Kalenterivuoden tasaus- ja seisauspäiviin on liittynyt uskomus siitä, että pahan voimat olisivat silloin aktiivisimmillaan ja niitä vastaan tulee suojautua tulilla (kokko, kynttilä), merkeillä (risti, tähti…) ja riiteillä (loitsut, kiertämiset, piirit...).

Syyspäivän tasauksen ympärille ovat asettuneet mm. muinainen kekri, mikkelinpäivä, wiccojen juhlima samhain, pyhäinmiestenpäivä, halloween sekä Martinpäivä.

”Syyspäiväntasauksen juhlien teemoihin liittyy kuolema, kuten muuhunkin vuodenkiertoon. Vainajien juhlassa kunnioitettiin ja muisteltiin suvun edesmenneitä jäseniä.

Suomessa kristillinen vainajien päivä on pyhäinpäivä. Anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona 31.10. vietetään halloweenia, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivää, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalenteririitti#Syysp.C3.A4iv.C3.A4ntasaus

300-luvulla muotonsa saanut kirkkolaitos antoi vanhojen pakanauskontojen juhlille uuden sisällön. Kirkkoisät tiesivät, että kansa, joka oli tottunut viettämään pakanallisia juhliaan, viettää niitä kirkon kielloista huolimatta. Niinpä epäjumalien palvelusriitit ja -symbolit säilytettiin, mutta niille annettiin uusi sisältö.  Näin saivat alkunsa kaikki kirkolliset kalenterijuhlat, joulusta lähtien.

Katolisessa opissa annetaan suuri kunnia vainajille ja vainajien jäännöksille, reliikeille. Niitä pidetään sekä katolisessa, että siitä 1000-luvulla haaraantuneessa ortodoksisuudessa suuressa arvossa ja niissä uskotaan myös olevan ihmeitä tekeviä voimia. Uskomus pohjautuu pakanauskontojen vainajienpalvontaan ja sitä on elvytetty kirkollisten kalenteripyhien traditioksi. Haudoille vietävät kukat ja kynttilät ovat jäänteitä pakanallisista uhrilahjoista vainajille. Uhrilahjoilla on lepytelty vainajahenkiä siunauksen toivossa ja myös, että eivät palaisi entisille asuinsijoilleen kummittelemaan.

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa reliikkejä, ruumiin kappaleita tai luita, säilytetään kullatuissa lippaissa parhaimmilla paikoilla ja niitä käydään siunausten toivossa ’kunnioittamassa’ ja suutelemassa. Nämä kirkot ovat vaalineet myös epäraamatullisia tapoja rukoilla vainajien puolesta sekä rukoilla vainajaa, nk. pyhimystä, neitsyt Mariaa, edesmennyttä paavia tms. Uskomus on varsin yleinen sillä myös monet ihan tavalliset ihmiset kertovat käyvänsä läheisensä haudalla rukoilemassa. Vainajanpalvontaa eli manismia on paljon luonnonuskonnoissa, joissa uskotaan, että esi-isien henget vaikuttavat kuoleman jälkeen jäljelle jääneiden elämässä.

Tästä vainajan rukoilemisesta on alkuisin myös healing room- rukousklinikoiden ’voitelu’, jota HR-koulutuksessa kätten päällepanemisen kautta siirretään. Kysymyksessä on silloin noituus.

Nimipäiväkalenterimme pohjana on katolinen pyhimyskalenteri. Se sai alkunsa marttyyrien, eli uskonsa vuoksi mestattujen, kuolinpäivistä, mutta myöhemmin siihen on kirjattu myös ’ansioituneiden’ kirkonmiesten ja –naisten kuolinpäiviä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

”Katolinen kirkko kanonisoi eli julistaa pyhimyksiksi ihmisiä, jotka ovat osoittaneet sankarillista hyveellisyyttä elämässään ja vain, kun tämä on todistettu yleisellä maineella ja todennetuilla argumenteilla. Kirkon näkemyksen mukaan pyhimykset ovat Jumalan palvelijoita ja ystäviä, joiden elämä on tehnyt heidät Hänen erityisen rakkautensa arvoisiksi. Kirkko katsoo, että pyhimyksiä tulee arvostaa ja kunnioittaa (lat. douleia) ja heiltä voidaan pyytää esirukouksia.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimys#Katolinen_kirkko 

Raamatun mukaan meidän tulee rukoilla ainoastaan Jumalaa Jeesuksen nimessä. Ei siis vainajia, ei pyhimyksiä, ei paavia, ei neitsyt Mariaa, eikä ketään muutakaan ihmistä, elävää tai kuollutta.

Jeesuksen syntymäpäiväjuhlilla on hämärretty alkuperäinen mithran, aurinkojumalan juhlapäivä talvipäivän seisauksen aikaan ja Johannes Kastajan juhlalla on peitetty kesäpäivän seisaukseen liittyvät noituudet. Jeesuksen syntymäjuhlaksi väitetyn joulun ja seimenlapsen korotus vie ihmismassojen huomion pois Jumalan valmistamasta PELASTUSTIESTÄ, Jeesuksen RISTISTÄ. Tässä saatana on onnistunut todella hyvin.