Tuhlaajapoika vieraalta maalta

Tuhlaajapoika vieraalta maalta,
kotihin kulje nyt Isäsi luo,
Kurjana saavu, sellaisna vaivu Isäsi helmaan,
sill´ armon Hän suo!

kerto:

Kurjana riennä Isäsi helmaan,
itkien vaivu sylihinsä,
Isäsi varmaan anteeksi antaa,
avoin on sulle sydämensä.

Vielä kun tiellä synnin sä kuljet,
Isäsi rientää jo luoksesi sun.
Silmänsä loistaa, sulle kun kuiskaa:
Poikani jälleen, oi jälleen oot mun.

Puvun Hän uuden yllesi laittaa,
sormuksen sormeen jo riemulla vie.
Juhlahan suureen vie sinut kanssaan.
Näin sulle aukee, oi, elämän tie.

säv./san. Niilo Tuomenoksa

***