https://areena.yle.fi/1-4287682
Jos ajattelemme, että tämä ei kosketa meitä uskovia, niin sanon, että juuri meitä se koskettaa. Kyse on henkioppaista, daimoneista, "itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi". Luin äskettäin suomalaisen tangokuningattaren kirjasta miten enkelit puhuvat hänelle ja opastavat häntä yksityiskohtaisesti elämän eri alueilla, sekä mm. pitämään "enkeli-kokouksia". Enkelit neuvoivat häntä aloittamaan kokoukset Isä meidän-rukouksella. Miten kotoisalta se mahtaa luterilaisista tuntuakaan!
Ääniä kuulevat ihmiset toimivat äänien kauko-ohjauksessa. Äänet voivat olla syyttäviä (kuka onkaan "syyttäjä"?), halveksivia, nöyryyttäviä, provosoivia. Ne saavat aikaa kaaosta ja sietämätöntä kakofoniaa ihmisen päässä. Ne voivat käskeä ihmistä tuhoamaan itsensä, jonkun toisen tai jonkun ihmisjoukon. Äänet voivat olla myös lempeän rakkaudellisia olematta kuitenkaan Jumalan lähteistä. Ääniä kuulevat ovat pimeyden instrumentteja. He voivat olla suloisia ja empaattisia, heille annetaan sanat suuhun, joilla he "auttavat" ahdistuneita ihmisiä palvellen kuitenkin pimeyden tarkoitusperiä.
Entä ovatko kaikki uskovan kuulemat äänet aina Jumalasta? Lieneekö seurakunnissa paljonkin niitä, jotka erehtyvät pitämään henkiopasta Pyhänä Henkenä...
"Äänet ovat minulle hyvin todellisia. On kuin kävisimme keskustelua. Isäni kuoli melko varhain. Sitten hän ilmottautui minulle äänenä. Hän sanoi: "Hei, olen isäsi". Hänellä oli omalaatuinen tapa puhua."
"Osa äänistä kuullosti kovasti minua satuttaneilta ja hyväksikäyttäneiltä henkilöiltä."
"Äänten kuuleminen alkoi kohdallani loppusyksystä 2003. Elämäntilanteeni oli silloin aika epätoivoinen, yksityisesti, ammatillisesti ja asuntotilanteen osalta. Kaikki tapahtui kerralla. Taakka tuntui ylivoimaiselta. Koin tarvitsevani apua ja mietin, kääntyisinkö terapeutin puoleen vai mitä tekisin. Epätoivoissani tulin sanoneeksi ääneen, että tarvitsen apua. Mielessäni on täytynyt äkkiä tapahtua jotakin. Ääni vastasi. Se oli aluksi hyvin hiljaa, mutta erottui yhä selvemmin. "Älä pelkää, et ole yksin. Autamme sinua. Ääni esittäytyi arkkienkeli Mikaeliksi. Ajattelin, että niinpä niin. Ääni ei ollut yksiselitteisesti miehen tai naisen. Se oli korkeudeltaan keskitasoa, ei matala eikä korkea. Se kuullosti hyvin ystävälliseltä, lempeältä ja luottamsta herättävältä. Kokems tuntui minusta myönteiseltä."
"Mikael oli tärkein seuralaiseni ja opettajani. Opin häneltä monia asioita. Kävimme yhdessä kävelyllä. Puistoon mennessämme hän kehotti minua kuuntelemaan tarkasti. pilla, pensailla ja kkilla oli minlle kerrottavaa. Tuntui täysin absurdilta, että puulla tai kukalla olisi ääni, jolla puhua. Silti aloin yhtäkkiä kuulla ääniä kaikkialla. Puistoon mennessäni ääniä alkoi kuulua joka suunnasta. Kimeitä ja piipittäviä ääniä, kumeita ja aivan normaaleja. ne rupattelivat keskenään ja juttelivat minulle. Mietin, mitä nyt tapahtui."
"Keskusteltuani jonkin aikaa kyseisen äänen kanssa mukaan ilmaantui uusia ääniä. Pystyin erottamaan ne. Äänenväri oli eri, osin myös ilmaisutapa. Ne olivat toisenlaisia kuin seuranani ollut ääni."
"Kuultuani jonkin aikaa ääniä aloin myös nähdä asioita. Äkkiä näin valohahmoja. Ne muistuttivat muodoltaan ihmisiä, mutta koostuivat valosta."
"Silmä esittää minulla tärkeää osaa. Tämä on vanha maalaus. Siinä näkyvät kauheat äänet ja mitä ne tekevät. Minun on pakko kuunnella. Suu on tukittu. Olen äänten saartama. Pakoon en pääse. On pakko alistua. Järki on mennä. Tämäkin on vanhempi maalaus. Äänet lähestyvät joka suunnalta. Ne kiemurtelevat ympärilläni kuin käärmeet ja yrittävät saada minut reagoimaan ja puhumaan niille. Teokset heijastelevat aika hyvin, kuinka toimin."
"Lapsuuteni oli kurja. Minua lyötiin paljon. Äiti ei pärjännyt lainkaan neljän lapsen kanssa. isä joi jatkuvasti. Minua myös käytettiin hyväksi 12-votiaana. Olin vuosia asunnoton ja vaikeasti alkoholisoitunut. Teatteriohjaaja puhtteli minua kadulla. Hän kysyi enkö liittyisi teatteriryhmään, joka esittäisi Becettin näytelmän "Huomenna hän tulee". Oli uskomatonta mitä kaikkea siitä seurasi. Euroopan kiertue, Brandenburgin osavaltion taiteen edistämispalkinto. Sain kiinnityksen teatteriin Thuringenissä ja elokuvarooleja. Yksi nimettiin Oscar-ehdokkaaksi, mikä toi kutsun palkintogaalaan. Menestys seurasi toistaan. Akku tyhjeni noin 13 votta sitten. Voimani loppivat täysin. Silloin aloin kuulla ääniä."
"Olen saanut eniten apua ääntenkuulijoiden järjestöltä. Kävin siellä seita kahdenkeskisiä keskstelja. Aloin työstää itseäni ja miettiä, mitä äänten takana mahtoi piillä. Ensimmäiseksi huomasin, että äänten herättämät tunteet olivat tuttuja. Ne olivat lapsena kokemiani pelkoja. Hahmoja työstäessä kävi yhä selvemmäksi, että tunsin äänistä kaikki. Ne olivat raiskaajani, vanhempani, setäni. Oli kiehtovaa, kuinka paljon äkkiä paljastui."
"On runsaasti todisteita siitä, että lapsuusajan traumat, etenkin seksuaalinen hyväksikäyttö liittyy monilla äänien kuulemiseen. Äänten kuulijoilla äänet heijastelevat sein lapssajan traumaattisia kokemuksia. Traumaattisille tapahtumille lapsina altistuneet ovat myöhemmin alttiimpia kuulemaan ääniä."
"Kiintoisaa on, että moni jota äänten kuuleminen ahdistaa, kertoo äänten käskyttävän ja ohjeistavan. On havaittavissa yhteys lapsena aikuisilta kuultujen kielteisten ja ikävien puheiden ja äänten kielteisten ja ikävien puheiden välillä. Yhteys on ilmeinen. Monet äänten kuulijat, eivät kaikki, mutta monet, kertovat äänten toistavan ahdistelijoiden puheita."
"Äänet hallitsevat ja kiusaavat heitä samaan tapaan kuin maailma tekee. Yksi tohtorikoulutettavistani on tutukinut tapaa, jolla sukupoli ilment äänissä. Maailma on hyvin sukupuolitettu. Miehiin ja naisiin kohdistuu eri odotuksia. En tahdo polstella asiaa. Niin vain on. Naisia esimerkiksi kiinnostaa oma ulkomuoto, miehiä puolestaan enemmän valta. Naiset suhtautuvat sallivammin homoseksaalisuuteen kuin miehet keskimäärin Britanniassa nykypäivänä. Ääneet heijastelevat tätä. Miesten kuulemat äänet syyttävät heitä sein homoseksuaalisuudesta. Naiset kuulevat ääniä, jotka moittivat heitä rumiksi tai kyvyttömiksi viehättämään vastapuolta. Äänet siis ilmentävät maailmaa ja tapaamme elää siinä."
"Äänet sanovat minulle hirveitä asioita. Ne väittävät, että välitän lapsiponoa. Syytökset ovat kamalia. Myyn muka humeita lapsille. Se on pahin painajaiseni. Päädyin psykiatriseen hoitoon. Minut pumpattiin täyteen psyykenlääkkeitä. Se oli kammottavaa. Painoin 30 kiloa enemmän kuin nykyään. Lääkkeiden vaikutuksesta paisuin kuin pullataikina."
"Lääkkeet eivät tepsineet minuun. Tilanne oli paha. Kerroin, etteivät ne auttaneet, että äänet yhä piinasivat minua. Annostusta lisättiin ja lääkettä vaihdettiin. se oli kauheaa. Sain uusia sivuvaikutuksia. En päässyt kierteestä irti. Olin vähän väliä sairaalassa. En tiennyt muuta vaihtoehtoa."
Eleanor Longden
psykologi, Liverpoolin yliopisto
"Se tapahtui toisella lukukaudella. Olin lähdössä seminaarista. Äkkiä tulin tieetoiseksi äänestä, joka totesi hyvin tyynesti: "Hän poistuu rakennuksesta." Katsoin ympärilleni enkä nähnyt ketään. Ääni kuului kuitenkin selvästi. Siitä ei voinut erehtyä. Oli kuin puhuja olisi seisonut vieressäni. Tyrmistyneenä ja hämmentyneenä kiirehdin takaisin asuntolaan. Silloin ääni kuului taas. "Hän avaa oven." Siitä äänten kuuleminen alkoi toden teolla, ja se jatkui. Aloin uskoa, että se liittyi jollain tapaa luovuuteen, että kyseessä oli sisäinen ääni tai muusa. Mietin, että muut ehkä kokivat saman, mutta vaikenivat asiasta. Huomasin kuitenkin jo varsin varhain, että äänillä oli toinenkin puoli tietyissä olosuhteissa, kokiessani voimakkaita tunteita, joita en kyennyt ilmaisemaan. Sitä tapahtui minulle usein. Olin taitava kätkemään tunteeni."
"Kun joitain vuosia myöhemmin päädyin psykiatriseen hoitoon, olin hirvittävän ahdistunut. Minulla oli diagnosoitu skitsofrenia. Äänistä oli tullut hurjan aggressiivisia, ilkeitä, uhkaavia ja näennäisen kaikkitietäviä. Pidin niitä demonisina. Äiti muistaa minun sanoneen, etten tarvitse psykiatria, vaan papin."
"En tunne enää tarvetta hallita ääniä. Ne eivät aiheuta erimielisyyttä. Ne eivät yritä häiritä tai keskeyttää minua. Ne ovat myönteisiä ja tukevat minua. Niitä ei tarvitse yrittää hallita. Olemme tasavertaisia ja teemme yhteistyötä. Luennoin paljon julkisesti. Äänet muistuttavat usein, mitä minun pitää sanoa. Jos joudun tilanteeseen, jossa syntyy ristiriitoja tai erimielisyyksiä, äänet tulevat tuekseni. Ne voivat olla huvittavia ja saada minut nauramaan. Ne voivat rohkaista. Jos olen stressaantunut tai uupunut, ne voivat neuvoa minua pitämään huolta itsestäni. Toisinaan äänet voivat... äänestä riippen ne voivat viestiä eri tarpeista. Jos luennoin lasten hyväksikäytöstä, äänet voivat ilmaista pelkoa sen suhteen, että puhun asiasta avoimesti. Hyväksikäytetylle lapselle usein painotetaan, ettei asiasta saa puhua. Jos sen tekee seuraukset voivat olla kauheat. Osa minsta on sisäistänyt viestin, ja äänet heijastelevat sitä. Ne pelkäävät asiasta puhmisen seurauksia. Aiemmin olisin päätellyt äänten uhkailevan minua. Nykyään ymmärrän, että osa minua ymmärrettävästi yhä pelkää asiasta puhumista. Rahoittelen ääntä ja muistutan, että olemme turvassa. Olimme yksin hyväksikäytön tapahtuessa, mutta emme ole enää. Monet tukevat meitä ja välittävät meistä. Asia on tärkeä ja minulla on oikeus puhua siitä. Ei ole mitään pelättävää. Pidän sinusta huolta. En pystynyt suojelemaan sinua silloin, mutta nyt pystyn. Sanon niin äänelle, mutta myös itselleni. Rauhoittelen hetken ääntä ja itseäni. Sitten pidän luennon, ja kaikki sujuu hyvin."
http://www.krug-metzinger.de/en/hearing-voices.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti