Hyvä ja paha

https://www.ancient-hebrew.org/studies-words/good-and-bad.htm

Jeff A. Benner

"Vain harvat saarnat meidän länsimaisissa synagoogissa ja seurakunnissa voisivat pitää sisällään jakeen "Minä [Jumala] joka teen valkeuden ja luon pimeyden, minä joka annan rauhan ja luon pahan; minä olen Herra, joka kaikki nämät teen." (Jes 45:7 /Biblia), sillä meidän länsimainen mielemme näkee nämä kaksi voimaa vastakkaisina. Itämainen mieli näkee ne kuitenkin tasavertaisina ja täydellisen tasapainon kannalta välttämättöminä. Länsimaisen mielen mukaan Jumala on ainoastaan hyvä eikä sen vuoksi kykene luomaan pahaa. Itämainen mieli näkee Jumalan kaikkien asioiden täydellisenä tasapainona, mukaan lukien hyvä (tov 2896) ja paha (ra 7451).

On huomattava, että englanninkielisellä sanalla ”evil” ei ole muinaisheprealaista vastinetta ja, että silloin kun useimmat englanninkieliset käännökset käyttävät sanaa ”evil”, on se yleensä heprean sana ra, joka käännetään usein myös sanalla ”paha”. Muinaisheprealaisessa mielessä ei ole olemassa sellaista kuin ”paha” henkilö tai asia. Jotta sanat "hyvä" ja "paha" ymmärrettäisiin heprealaisemmasta näkökulmasta, nämä sanat tulisi ymmärtää "toiminnallisina" ja "toimimattomina". Jumala on sekä toiminnallinen (kuten nähdään 1Moos luomiskertomuksessa) että toimimaton (kuten nähdään vedenpaisumuksen aiheuttamassa tuhossa).

Länsimainen mielemme luokittelee kaikki asiat kahteen kategoriaan, joko ne ovat ”hyviä” tai ”pahoja”. Toista on etsittävä, vaalittava ja suojeltava, toista on torjuttava, vältettävä ja hylättävä. Otetaan esimerkiksi valo ja pimeys. Näemme valon hyvänä ja pimeyden pahana. Ajatus valosta tuo mieleen sellaisia asioita kuin Jumala, totuus ja rakkaus. Pimeys taas tuo mieleen Saatanan, valheen ja vihan. Itämaisille - heprealaiset mukaan lukien - molemmat ovat yhtä välttämättömiä, sillä toista ei voi olla olemassa ilman toista. Raamatussa Jumala nähdään sekä valon että pimeyden Jumalana: ”Ja kansa seisoi etäällä, ja Mooses lähestyi raskasta pimeyttä, jossa Jumala oli” (2Moos 20:21), Jumala on myös pimeyden Jumala.  Jos tuijotat aurinkoa, joka on puhdasta valoa, mitä tapahtuu? Sinusta tulee sokea. Jos seisot suljetussa huoneessa, jossa ei ole valoa, mitä tapahtuu? Olet jälleen sokea. Siksi sekä valo, että pimeys ovat pahasta, ja silti molemmat ovat hyviä. Nähdäksemme meidän on estettävä osa valosta ja osa pimeydestä.

Magneetin kaksi napaa ovat pohjoinen ja etelä. Nämä kaksi napaa luovat tasapainon, ne eivät ole moraalisesti hyviä tai pahoja, vaan fysiikan välttämättömiä osatekijöitä, jotka täydentävät toisiaan. Hyvä ja paha muistuttavat enemmän magneetin pohjois- ja etelänapaa kuin länsimainen käsityksemme hyvästä ja pahasta.

Voiko hyvää olla olemassa ilman pahaa? Ehdottomasti ei, miten voisit arvioida jotain hyväksi, jos et voi verrata sitä johonkin pahaan? Sama pätee kaikkiin muihin käsitteisiin. Kylmää ei voi olla olemassa ilman kuumaa, lyhyttä ilman pitkää, kaukaista ilman läheistä tai suurta ilman pientä. Länsimainen mielemme jättää yleensä nämä ääripäät huomiotta ja pyrkii aina löytämään "hyvän" tai " pahan". Itämainen mieli etsii jatkuvasti sekä ”hyvää”, että ”pahaa” löytääkseen tasapainon näiden kahden välillä. Jopa Salomo tunnusti tämän sanoessaan: ”Älä ole liian vanhurskas” (Saarn 7:16).

Läpi Kirjoitusten näkyy kaikkialla tasapainon etsiminen, mutta länsimaalaiset, jotka eivät ymmärrä tasapainon merkitystä, jättävät sen huomiotta."