On tehtävä ero tuomitsemisen (ajatus jonkin asian nimeämisestä oikeaksi tai vääräksi) ja tuomion (rangaistus, joka liittyy jonkin vääryyden tekemiseen) välillä.
Tekstin suomennos : What is the difference between “judging” and “condemning” people over sin?
"Monet uskovat eivät ymmärrä eroa ”tuomitsemisen” ja ”(rangaistus-)tuomion” välillä. Tämä tietämättömyys estää meitä rakastavasti ja avoimesti pitämästä toisiamme tilivelvollisina, Jeesuksen ja apostolien opetuksen mukaisesti.
Sen lisäksi, että kaikissa synnistä käytävissä keskusteluissa tulisi olla mukana rakkaus, kärsivällisyys ja ystävällisyys, on meidän ymmärrettävä ero tuomitsemisen ja rangaistustuomion välillä.
tuomita = arvioida objektiivisesti jotakuta raamatullisten käyttäytymis- ja moraalinormien perusteella.
tuomio = negatiivisen mielipiteen muodostaminen jostakusta, joka ei vastaa Raamatun standardeja.
Kun tarkastelemme näiden kahden käsitteen määritelmää, ero tuntuu täysin ilmeiseltä, eikö niin?
Totta kai!
Jeesus käski meitä uskovina tuomitsemaan itseämme ja toisiamme olematta itse tekopyhiä. Paavali ja apostolit antoivat myös nämä ohjeet. Erityisesti Paavali osoitti tämän opetuksen käsitellessään jotakin erityisen liioiteltua syntiä seurakunnassa.
On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että he eivät missään vaiheessa käskeneet meitä langettamaan tuomiota kenellekään synnin vuoksi. Tämä on tärkeä asia, josta on pidettävä kiinni, tai muuten emme ymmärrä heidän sanomansa ydintä lainkaan.
Älkää tuomitko (krino 2919) näön mukaan, vaan tuomitkaa (krino 2919) oikea tuomio (krisis 2920).
Joh 7:24
Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
Luuk 6:42
Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtäkään viisasta, joka voisi ratkaista (diakrino 1252) veljien välin?
1Kor 6:5
Mutta jos me tutkisimme (diakrino 1252) itseämme, ei meitä tuomittaisi (krino 2919)
1Kor 11:31
Koetelkaa (peirazo 3985) itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa (dokimazo 1381) itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta (adokimos 96) (..niin ette ole koetuksen kestäviä).
2Kor 13:5
Sillä onko minun asiani tuomita (krino 2919) niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse (krino 2919) vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
1Kor 5:12
krino (verbi) 2919 (114) - tarkoittaa ensisijaisesti "erotella, valikoida, valita;" ja siten "määrittää", ja näin ollen "tuomita, lausua tuomio".
properly, to distinguish, i.e. decide (mentally or judicially); by implication, to try, condemn, punish:--avenge, conclude, condemn, damn, decree, determine, esteem, judge, go to (sue at the) law, ordain, call in question, sentence to, think.
1) to separate, put asunder, to pick out, select, choose
2) to approve, esteem, to prefer
3) to be of opinion, deem, think, to be of opinion
4) to determine, resolve, decree
5) to judge
5a) to pronounce an opinion concerning right and wrong
5a1) to be judged, i.e. summoned to trial that one's case may be examined and judgment passed upon it
5b) to pronounce judgment, to subject to censure
5b1) of those who act the part of judges or arbiters in matters of common life, or pass judgment on the deeds and words of others
6) to rule, govern
6a) to preside over with the power of giving judicial decisions, because it was the prerogative of kings and rulers to pass judgment
7) to contend together, of warriors and combatants
7a) to dispute
7b) in a forensic sense
7b1) to go to law, have suit at law
Matt 5:40, 7:1-2, 19:28
Luuk 6:37, 7:43, 12:57, 19:22, 22:30
Joh 3:17-18, 5:22, 5:30, 7:24, 7:51, 8:15-15-16, 8:26, 8:50, 12:47-48, 16:11, 18:31
Apt 3:13, 4:19, 7:7, 13:27, 13:46, 15:19, 16:4, 16:15, 17:31, 20:16, 21:25, 23:3, 23:6, 24:6, 24:21, 25:9-10, 25:20, 25:25, 26:6, 26:8, 27:1:
Room 2:1, 2:3, 2:12, 2:16, 2:27, 3:4, 3:6-7, 14:3-5, 14:10, 14:13,14:22
1Kor 2:2, 4:5, 5:3, 5:12-13, 6:1-3, 6:6, 7:37, 10:15, 10:29, 11:13, 11:31-32
2Kor 2:1, 5:14
Kol 2:16
2Tess 2:12
2Tim 4:1
Tiitus 3:12
Hebr 10:30, 13:4
Jaak 2:12, 4:11-12
1Piet 1:17, 2:23, 4:5, 4:6
Ilm 6:10, 11:18, 16:5, 18:8, 18:20, 19:2, 19:11, 20:12-13
krisis (subst.fem.) 2920 (48) - tarkoittaa ensisijaisesti "erottelua", sitten "päätöstä, tuomiota"
decision (subjectively or objectively, for or against); by extension, a tribunal; by implication, justice (especially, divine law):--accusation, condemnation, damnation, judgment.
1) a separating, sundering, separation
1a) a trial, contest
2) selection
3) judgment
3a) opinion or decision given concerning anything
3a1) esp. concerning justice and injustice, right or wrong
3b) sentence of condemnation, damnatory judgment, condemnation and punishment
4) the college of judges (a tribunal of seven men in the several cities of Palestine; as distinguished from the Sanhedrin, which had its seat at Jerusalem)
5) right, justice
Matt 5:21-22, 10:15, 11:22, 11:24, 12:18, 12:20, 12:36,12:41-42, 23:23
Mark 3:29, 6:11
Luuk 10:14, 11:31-32, 11:42
Joh 3:19, 5:22, 5:24, 5:27, 5:29-30, 7:24, 8:16, 12:31, 16:8, 16:11
Apt 8:33
2Tess 1:5
1Tim 5:24
Hebr 9:27, 10:27
Jaak 2:13
2Piet 2:4, 2:9, 2:11, 3:7
1Joh 4:17
Juuda 1:6, 1:9, 1:15
Ilm 14:7, 16:7, 18:10, 19:2
diakrino (verbi) 1252 (19) - tarkoittaa "erotella
läpikotaisin", "tehdä erotus, erottaa" ja siten "päättää, tuomita",
ratkaista riita, olla ristiriidassa itsensä kanssa, epäröidä
from
1223 and 2919; to separate thoroughly, i.e. (literally and reflexively)
to withdraw from, or (by implication) oppose; figuratively, to
discriminate (by implication, decide), or (reflexively)
hesitate:--contend, make (to) differ(-ence), discern, doubt, judge, be
partial, stagger, waver.
1) to separate, make a distinction, discriminate, to prefer
2) to learn by discrimination, to try, decide
2a) to determine, give judgment, decide a dispute
3) to withdraw from one, desert
4) to separate one' s self in a hostile spirit, to oppose, strive with dispute, contend
5) to be at variance with one' s self, hesitate, doubt
Matt 16:3, 21:21
Mark 11:23
Apt 10:20, 11:2, 11:12, 15:9
Room 4:20, 14:23
1Kor 4:7, 6:5, 11:29, 11:31, 14:29
Jaak 1:6, 2:4
Juuda 1:9,1:22
Koska oikean ja väärän erottaminen toisistaan on niin tärkeää, miksi ihmiset silti ajattelevat, ettei meidän pitäisi ”tuomita” syntiä toistemme elämässä, vaikka Raamattu kehottaa meitä siihen?
SANOJA JA SANOJEN MERKITYKSIÄ
Käsittelimme tuomitsemisen ja tuomion eroa melko perusteellisesti, mutta miten sovellamme tätä, kun luemme Raamattua?
Useimmissa englanninkielisissä Raamatun käännöksissä nähdään yleisesti kreikan kahta eri sanaa vastaavat “judge” (tuomitseminen) ja “condemn” (langetettu tuomio) käännettynä yhdellä ainoalla englannin sanalla "judge".
Tahtoisin kysyä Raamatun kääntäjiltä, miksi he tekivät usein näin. Tällaista yksinkertaistamista tapahtui paljon, kun ihmiset käänsivät Raamattua hepreasta ja kreikasta erilaisiin englanninkielisiin käännöksiin, joita nykyään luemme.
Katso esimerkiksi tätä KJVn jaetta:
And of his fulness have all we received, and grace for grace.
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Joh 1:16
Armoa armosta armoon- merkitys on todella epäselvä, jos vain luet jakeen sellaisenaan katsomatta niitä kreikankielisiä tekstejä, joista se on käännetty.
Kreikankielisessä tekstissä tämä jae tarkoittaa, että vaihdoimme Jumalasuhteen,
joka pyöri vain hänen suosionsa saamisessa, sellaiseen, jossa Hänen
henkensä asuu sisällämme heijastaakseen Hänen yliluonnollista
vanhurskauttaan meidän elämämme kautta.
Todellinen merkitys on epäilemättä paljon pidempi ja voimakkaampi päätelmä kuin pelkkä ”armoa armosta”.
Edellisestä esimerkistä oppineina sovellamme sitä nyt jakeisiin, joissa on käytetty englannin sanaa judge kääntämään sekä sanan judge, (tuomitseminen), että condemn (rangaistustuomio).
Huomaa, kuinka kahdessa alla olevassa Raamatun kohdassa ei ole mitään järkeä, ellemme ymmärrä tarkasti, mikä versio sanasta "judge" todella on tarkoitettu, koska ne näyttävät muuten ristiriitaisilta.
Sillä onko minun asiani tuomita (krino 2919) niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse (krino 2919) vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
1Kor 5:12
For what have I to do to judge them also that are without? do not ye judge them that are within?
Älkää tuomitko (krino 2919), ettei teitä tuomittaisi (krino 2919);
Matt 7:1
Judge not, that ye be not judged.
Ellei Jeesuksella ja Paavalilla ole ristiriitaista tietoa Jumalalta, sanalla ”judge” on ilmeisesti kaksi eri merkitystä näissä jakeissa, sillä Paavali käskee meitä ”arvioimaan objektiivisesti seurakunnan sisällä olevia”, kun taas Jeesus sanoo ”älkää tuomitko muita, tai teidätkin tuomitaan”.
Helppoa eikö?
Nyt tulee vaikein osa!
Se, jos emme kykene tuomitsemaan itseämme ja muita, heijastaa hengellistä kypsymättömyyttä.
Olen pohtinut tätä paljon, ei ole mitään mahdollisuutta kaunistella sitä tosiasiaa, että jos emme kykene erottamaan ovatko ihmisten selvästi syntiset teot sopusoinnussa Jumalan vanhurskauden kanssa vai eivät, niin silloin me olemme hengellisiä taaperoita.
Hepr 5:14
1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
1Kor 3:1-2
2 ja halutkaa kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta siitä kasvaisitte,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
1Piet 2:1-3 (STLK2017)
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room 12:2
Sana ”taapero” saattaa tuntua kovalta, mutta totuus on, että jos meillä on usko, joka on varhaisessa kasvuvaiheessa, niin kiukuttelu ei auta asiaa
Ha!
Tarkoitan, miettikääpä sitä, miten ihmiset, jotka väittävät, että heidän sisällään on Jumalan Totuuden henki, eivät pysty päästämään irti ilmeisistä, jatkuvista synneistä elämässään tai eivät voi tietää heijastaako jonkun käyttäytyminen Jumalan luonnetta ja onko se linjassa Hänen tahtonsa kanssa?
Meillä on yleensä hyvät aikomukset, kun on kyse siitä, että vältämme toisten ”tuomitsemista” synnistä, koska emme halua pahoittaa kenenkään mieltä. Toisinaan se on kuitenkin enemmän itsekeskeistä, koska emme halua konfliktia tai meille on vastenmielistä puhua vaikeista aiheista. Toimiessamme näin, emme ymmärrä lainkaan, että meitä kehotetaan tuomitsemaan itseämme ja muita voidaksemme pitää toisiamme tilivelvollisina pyrkiessämme kohti hengellistä kypsyyttä.
Jeesus ja Paavali antoivat hyvin selvät ohjeet siitä, miten synnin kanssa tulee toimia, ja joissakin tapauksissa he molemmat käskivät poistamaan seurakunnasta ihmiset, jotka kieltäytyvät luopumaan syntisistä elämäntavoistaan.
15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Matt 18:15-17
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita (krino 2919) niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse (krino 2919) vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee (krino 2919) Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
1. Kor. 5:11-13
Huomaa myös, että Paavali sanoo, että meidän ei pitäisi edes syödä sellaisten kanssa, jotka väittävät olevansa kristittyjä, mutta panettelevat toisiaan – ajattele sitä seuraavan kerran, kun kuulet juoruja ja viittaat tähän jakeeseen.
Lupa tuomita ei ole sama kuin lupa antaa tuomio, mutta meidän tulee aina puhua toisillemme totuudenmukaisesti.
On tavallista, että ihmiset käyttävät muiden syntejä tai jopa syytöksiä synnistä lupana panetella toisiaan – tämä osoittaa hengellistä kypsymättömyyttä ja rakkauden puutetta.
Veljet, älkää panetko toisianne. Jokainen, joka puhuu veljeään vastaan tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee sen. Kun tuomitset lakia, et noudata sitä, vaan istut tuomitsemassa sitä Jaak 4:11
Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt 1Joh. 4:20
Sen tähden jokaisen teistä on riisuttava valhe ja puhuttava totuudenmukaisesti lähimmäiselleen, sillä me olemme kaikki yhden ruumiin jäseniä. "Älä vihassasi tee syntiä": Älä anna auringon laskea, kun olet vielä vihainen, äläkä anna perkeleelle jalansijaa Ef 4:25-27
On tärkeää huomata, että Paavali sanoo: "Jokaisen teistä tulee luopua valheesta ja puhua totuudenmukaisesti lähimmäiselleen", koska se tarkoittaa, että kristityn ei tule pitää kiinni negatiivisista tunteista, etenkään sellaisista asioista, joista joku on saattanut loukkaantua. satuttaa heitä – meidän on oltava tarpeeksi rohkeita lähestymään toisiamme rakkaudella ja nöyryydellä, koska tämä vaatii meiltä toimintaa!
Todellisuus on, että koska olemme samaa ruumista, niin jos näemme jonkun kamppailevan, meidän pitäisi olla huolissamme hänen pelastuksestaan ja haluta nähdä hänet palautettuna sen sijaan, että pysyisimme omahyväisessä (rangaistus-)tuomiossa. Langettamalla (rangaistus-)tuomioita muille langetamme (rangaistus-)tuomion samalla itsemme.
1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Room 2:1-4
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
Matt 18:31-32
Huomaa, kuinka Paavali sanoi, että ihmiset eivät edes ymmärtäneet, että "Jumalan hyvyys johtaa heitä parannukseen". Hän korostaa jälleen, että hengellisesti kypsymättömät eivät ymmärrä, mikä heitä johtaa kohti sitä pelastuksen lupausta, johon he ovat tarttuneet.
Koska kypsymättömät eivät ole siitä täysin tietoisia, meiltä puuttuu yleensä kiitollisuus pelastuksesta ja armosta, jonka pitäisi tehdä meistä armollisia ja ystävällisiä toisille heidän syntiensä suhteen. Tämä kiitollisuuden puute Jumalan rakkaudesta ja armosta saa meidät langettamaan (rangaistus-)tuomioita toisille ja toimimaan omahyväisesti, kun näemme jonkun kompastelevan tai kamppailevan.
Luuk 7:47
...koska judgment ilman armoa tullaan osoittamaan jokaiselle, joka ei ole ollut armollinen. Armo voittaa judgment!
Jaak 2:13
…sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
Room 3:23
Hyvä esimerkki siitä, kuinka Jeesus puhui synnin tuomitsemisesta, oli puhuessaan naisen kanssa kaivolla Joh 4:16-24
16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".
17 Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',
18 sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."
19 Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.
20 Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."
21 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Tämä keskustelu on hämmästyttävä, sillä Jeesus tosiasiallisesti huomauttaa, että nainen elää selvästi Jumalan vanhurskauden ulkopuolella ja, että hän palvoo Jumalaa, jota ei tunne, mutta hän ei langettanut tälle (rangaistus-)tuomiota eikä puhunut kielteisesti.
Toivottavasti tämä on auttanut määrittämään eron tuomitsemisen ja (rangaistus-)tuomion välillä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti