Saatanan poissaolo Vanhassa testamentissa

 The Absence of Satan in the Old Testament
https://drmsh.com/the-absence-of-satan-in-the-old-testament/



Vaikka englanninkielisissä Raamatuissa jatketaan sanan ”satan” kirjoittamista isolla alkukirjaimella, esimerkiksi Jobin kirjan luvuissa 1 ja 2, näissä kohdissa ei viitata mihinkään tiettyyn henkilöön – toisin sanoen, sanaa ”satan” ei näissä kohdissa tule ymmärtää persoonan nimeksi. 

Syy tähän on yksinkertainen. Raamatun hepreassa määräinen artikkeli (engl. "the") on yksi kirjain (heh). Heprea liittää määräisen artikkelin substantiiviin (tai partisiippiin) substantiivin etuliitteenä (liittää sen substantiiviin), kuten kaikissa kielissä, joissa on määräisiä artikkeleita, substantiivista tulee täsmällinen. Raamatun hepreassa ei kuitenkaan käytetä määräistä artikkelia (engl. "the") erisnimiin (henkilönimiin). Tässä suhteessa heprea on kuin englanti. Minä en ole "the Mike". Kukaan (paitsi ehkä Donald Trump 🙂) ei laita sanaa "the" etunimensä eteen. Heprea ei yksinkertaisesti tee tätä ollenkaan. Kuten Jouon-Muraokan tunnettu raamatullinen heprean kielioppi toteaa: "Yksikään henkilön erisnimi ei käytä artikkelia, ei edes silloin, kun se on adjektiivin tai partisiipin muodossa."

Sanaa voidaan käyttää ihmisistä (1Sam. 29:4; 2Sam. 19:23; 1Kun. 5:4; 1Kun. 11:14). Kaikissa näissä esimerkeissä sana ”satan” esiintyy ilman määräistä artikkelia, mutta se viittaa ihmiseen, ei jumalalliseen olentoon, joten tässäkään tapauksessa kyseessä ei ole ”Saatana”. 

Tilastollisesti substantiivi ”satan” esiintyy heprealaisessa Raamatussa 27 kertaa, joista kymmenen kertaa ilman artikkelia.

 

Seitsemän näistä kymmenestä viittaa ihmisiin ja kaksi varmasti Jahven enkeliin. Ainoa poikkeama on 1Aik 21:1. Tämä on se jae, jossa "Saatana" yllytti Daavidin väestönlaskentaan, mutta rinnakkaiskohdassa, 2Sam 24:1-25, Jahve yllytti Daavidia väestönlaskentaan. Tämän rinnakkaisuuden ja sen tosiasian vuoksi, että "saatanalla" ei ole tässä artikkelia, jotkut pitävät tätä ainoana esimerkkinä pahasta, kosmisesta hahmosta nimeltä "saatana" Vanhassa testamentissa. Se ei kuitenkaan ole sitä. Jos olet perehtynyt työhöni kahdesta Jahvesta Vanhassa testamentissa, rinnastus (Jahve-saatanan) on sinulle silmiinpistävä. "Saatana"-hahmo ei tässä ole kukaan muu kuin Jahven enkeli – ja siksi tämä artikkeliton kohta on samanlainen kuin ne kaksi kohtaa 4. Mooseksen kirjassa, joissa  sanaa"satan" käytettiin enkelistä. Tämä poistaa kysymyksen "onko Jahve Saatana?". kysymys ja kaikki ristiriidan käsitteet – koska se tarkoittaisi, että MOLEMMISSA kohdissa Jahve provosoi Daavidia – toinen näyttää olevan näkymätön Jahve; toinen on näkyvä Jahve.

Itse asiassa on ollut hyvä tuore artikkeli siitä, miksi Saatana 1Aik 21:1:ssä on enkeli. Artikkeli on vapaasti saatavilla verkossa, joten olen julkaissut sen täällä PDF-tiedostona. https://drmsh.com/TheNakedBible/Divine%20Beings%20Chronicler.pdf Mieti tätä yhtä tosiasiaa, jonka artikkeli mainitsee. Juuri TÄSSÄ kohdassa, jakeessa 1, kun mainittu "satan" yllytti Daavidia, ja luemme siellä olleen enkelin, jolla oli "kädessään paljastettu miekka". Tämän takana oleva heprealainen ilmaus esiintyy vain kolme kertaa muualla: Joos 5:13 ja 4Moos 22:23, 31. KAIKKI nämä viittaukset koskevat Jahven enkeliä. Ja yhdessä niistä (4Moos. 22) hän on satan. 

Tämä tarkoittaa, että Vanhassa testamentissa ei ole YHTÄÄN jaetta, jossa olisi persoonanimi "satan", eikä YHTÄÄN viittausta Saatanaan kosmisena pahana olentona kuten Uudessa testamentissa.

Mihin tämä sitten johtaa?

Periaatteessa Jobin kirjassa esiintyvä ”sata” on jumalallisen neuvoston virkamies (eräänlainen syyttäjä). Hänen tehtävänään on ”juosta edestakaisin ympäri maata” tarkkailemassa, kuka tottelee Jahvea ja kuka ei. Kun hän löytää jonkun, joka ei tottele ja on siten Jahven vihan kohteena, hän ”syyttää” kyseistä henkilöä. Näin tapahtuu Jobin kirjassa – ja siinä onkin selvä uusitestamentillinen vivahde. (Näemme sen myös Sakarjan kirjassa 3). Mutta tässä on kyse siitä, että tämä saatana ei ole paha; hän tekee vain työtään. Ajan myötä (erityisesti ajatus ”olla vastustaja taivaallisessa neuvostossa” sovellettiin älyllisesti Jumalan viholliseen – nachashiin (tyypillisesti käännettynä ”käärme”) Eedenissä, joka vastusti Jahven suunnitelmia omalla tahdollaan. Tämä olento nimettiin lopulta ”Saatanaksi”, ja niinpä vastustajan rooli personoitiin ja liitettiin Jumalan suureen viholliseen (jota kutsutaan myös Paholaiseksi). Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten israelilaisen uskonnon ajatus kehittyy ja sovelletaan eri tavoin ilmoituksen edetessä.