Kuuntelin Tommy Hellstenin puolen tunnin puheen jossa hän kertoi traumaattisesta lapsuudestaan, elämästään ja etsimisestään. Puheessa on paljon syvällistä pohdintaa, mutta mitään uudstisyntymään viittaavaa en hänen kertomuksestaan löytänyt. Yksi Helllstenin käännekohta oli siinä, kun hän löysi kirkkoisä Augustinuksen, joka pohti samaa kuin hän itsekin; missä Jumala on, onko Hän ihmisen ulko- vai sisäpuolella. Hellsten kertoo, että Augustinus päätyi siihen, että "Jumala on minussa, mutta se ei tarkoita sitä, että minä olen Jumala, vaan sen sijaan se tarkoittaa, että Jumala minussa on enemmän minä kuin minä itse". Hellsten päätteli, että itsen etsiminen on itseasiassa Jumalan etsimistä. Myöhemmin hän ajautui opiskelemaan teologiaa, mutta kertoo olleensa silloin ihan sekaisin. Hänen ajatuksensa on, että ihmisen sisällä asuu jumala, jonka voi löytää tutkimalla itseään. Hän käyttää myös termiä "korkeampi tietoisuus". Tämä on newagea.
En tiennyt, että Augustinus oli pohtinut tuollaisia asioita. Mitä sanoo wikipedia Agustinuksesta.
"Aurelius Augustinus (13. marraskuuta 354 Thagaste, Numidia – 28. elokuuta 430 Hippo Regius, Numidia) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteensovittamisessa. Hän on katolisen kirkon merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkonopettajia, joka merkitsi paljon myös 1500-luvun uskonpuhdistajille.
Augustinus tunnetaan latinankielisellä lisänimellä Doctor gratiae eli ”Armon opettaja”. Myös protestantit, erityisesti kalvinistit, pitävät häntä protestanttisuuden henkisenä isänä, sillä Martti Luther sai paljon vaikutteita hänen pelastusta ja armoa koskevista opeistaan."
Kirjoitin hakusanat "augustinus jumala minussa" ja sain seuraavan vastauksen:
"Kirkkoisä Augustinus (354–430) opetti Jumalan asuvan ihmisen sisimmässä. Hänen tunnettu ajatuksensa kuuluu: "Etsin sinua ulkoa, mutta olitkin sisälläni." Jumala on ihmiselle läheisempi ja syvempi kuin ihminen on itselleen, ja Hänet voi kohdata vain puhdistetulla sydämellä.
Augustinuksen mystinen ja filosofinen suhde Jumalaan tiivistyy muutamiin avainajatuksiin:
Jumala sisimmässä: Augustinus ymmärsi, että Jumalaa ei tarvitse etsiä ulkopuolelta, avaruudesta tai luonnosta, sillä Hän on läsnä ihmisen sielun syvimmissä kerroksissa. Hän kirjoitti pääteoksessaan Tunnustukset: "Sinä olit minun sisimpäni sisimmässä ja korkeampi kuin korkein minussa."
Jumala on lähempänä kuin oma itse: Ihminen on usein vieraantunut itsestään ja omasta sisimmästään. Augustinuksen mukaan Jumalan armo ja rakkaus ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä ihmisessä, lähempänä kuin oma tietoisuus tai minuuden ydin.
Sisäinen valo ja järki: Jumalan läsnäolo ihmisessä ei tarkoita pelkkää tunnetta. Augustinus uskoi valaistumisen teoriaan: Jumala on se sisäinen totuuden valo, joka mahdollistaa ymmärryksen, viisauden ja moraalisen tiedon ihmisen järjessä."
Laitoin hakusanat : "jumala minussa. miten Augustinus päätyi tähän oivallukseen"
Hänen matkansa tähän oivallukseen rakentui seuraavista vaiheista:
Uusplatonismin vaikutus: Vasta tutustuttuaan uusplatonilaiseen filosofiaan Milanossa Augustinus vapautui materialistisesta käsityksestään Jumalasta. Hän oppi ymmärtämään, että Jumala on henki, totuus ja valo, joka valaisee ihmisen järjen.
Kääntymys ja sisäänpäin kääntyminen: Uusplatonismin innoittamana Augustinus alkoi etsiä totuutta kääntymällä ulkomaailmasta omaan sisimpäänsä. Teoksessaan Tunnustukset hän kuvaa, kuinka hän astui oman mielensä syvyyksiin ja muistiin, joissa Jumala asuu.
Armo ja Raamattu: Filosofinen pohdinta ei kuitenkaan tuonut pelastuksen varmuutta. Augustinus oivalsi ihmisen oman tahdon riittämättömyyden, syntisyyden ja tarpeen Jumalan armon varaan. Ratkaiseva hetki oli hänen puutarhassa kuulemansa lapsen laulu "tolle, lege" (ota ja lue), joka sai hänet avaamaan Paavalin kirjeet ja omistautumaan kristinuskolle."
"Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) mukaan ihminen on luonnostaan hyvä, sillä Jumala loi kaiken hyväksi. Ihminen ei kuitenkaan voi toimia täysin hyvin omin voimin. Syntiinlankeemuksen myötä ihmisen vapaa tahto turmeltui ja kääntyi itsekeskeiseksi (itsekkyydeksi), mikä vaatii Jumalan armoa.
Augustinuksen ihmiskäsityksen keskeiset ydinkohdat:
Pahan luonne: Pahuus ei ole itsenäinen voima tai substanssi, vaan se on hyvyyden puutetta tai vääristymää. Paha on sitä, että ihminen kääntyy kohti alempia hyviä asioita (kuten maallista kunniaa) korkeimman hyvän eli Jumalan sijasta.
Perisynti ja tahto: Aademin lankeemuksen seurauksena perisynti periytyy kaikille ihmisille. Ihminen on menettänyt kykynsä valita hyvän ilman Jumalan armoa, sillä vapaa tahto on orjuutunut synnille.
Armon merkitys: Vain Jumalan ennalta ehkäisevä ja pelastava armo voi vapauttaa ihmisen ja palauttaa hänen tahtonsa toimimaan aidosti hyvin."
Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) kehittämä perisyntioppi on läntisen kristinuskon (sekä katolisuuden että protestantismin) keskeinen opinkappale, jonka mukaan Aadamin ja Eevan lankeemus periytyy kaikille ihmisille. Augustinuksen mukaan ihmiskunta on perisynnin tähden menettänyt vapaan tahtonsa ja on synnin turmelema, minkä vuoksi ihminen tarvitsee pelastuakseen välttämättä Jumalan armon.
Augustinuksen perisyntiopin keskeiset teesit ovat:
Pahan välittyminen (konkupisenssi): Hänen mukaansa perisynti ja siihen liittyvä paha himo ja itsekeskeisyys (konkupisenssi) periytyvät suvunjatkamisen ja seksuaalisen himon kautta. Koska seksuaalinen himo on mukana kaikessa inhimillisessä lisääntymisessä, perisynti tarttuu automaattisesti jokaiseen vastasyntyneeseen.
Vapaan tahdon menetys: Ennen lankeemusta ihmisellä oli todellinen vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä. Aadamin ja Eevan synnin seurauksena ihmisen luonto on kuitenkin perusteellisesti vaurioitunut, ja ilman Jumalan armoa ihminen kykenee tahtomaan vain pahaa.
Pelastus ja kaste: Koska kaikki ihmiset ovat syntisiä jo syntyessään, jopa lapset tarvitsevat kasteen pelastuakseen synnin ja kadotuksen vallasta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti