"Jumala vie ihmiset syviin vesiin, ei hukuttaakseen, vaan puhdistaakseen. Jumala antaa kannettavaksi erilaisia ristejä; jotkut Hän tekee raudasta ja lyijystä, sen oloisiksi ikäänkuin ne musertaisivat kantajansa; jotkut oljista, ne näyttävät niin kevyiltä, mutta eivät silti ole vähemmän vaikeita kantaa; jotkut Hän tekee jalokivistä ja kullasta, niin, että silmiä häikäisee ja kiihottaa katsojia kateuteen, mutta todellisuudessa ne ovat yhtä lailla kykeneviä ristiinnaulitsemaan kuin ne niin paljon peljätyt. Jumala ei lyö lastaan kuten vihollista, tuhotakseen hänet: vaan kuten Isä, ojentaakseen häntä. Jumalan ojennus on meidän eväämme: Hänen sivalluksensa meidän läksymme ja hänen hiontansa meidän opettajamme."
- John H. Aughey (1828-1911)
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
Hepr. 12:1-13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti