19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille (uskoville) ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29 He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta (Hengen hedelmää);
32 jotka, vaikka tuntevat (siis kristityt; Rooman pakanathan palvoivat taivaankappaleita jumalinaan) Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille (uskoville ja ei-uskoville), jotka niitä tekevät.
1 Sentähden sinä, oi ihminen (Rooman seurakunnan uskova), et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä (asemasi puolesta), joka tuomitset (em. synnit; homoseksuaalisuus, väkivalta, ylpeys, kapina jne.). Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset (em. syntejä toisissa), teet samoja tekoja (etkä ole tehnyt parannusta pakanallisista elämäntavoistasi).
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä (Rooman seurakunnan uskova), joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
Paavali kirjoitti opetuskirjeensä noin v. 50 ja sen kohderyhmä oli Rooman seurakunnan uskovat, so. kääntyneistä pakanoista ja juutalaisista koostuva seurakunta. Jumalan periaatteet ovat samat kaikkina aikakausina, joten roomalaiskirje on opetusta myös meidän ajallemme, mutta sitä ei osoitettu meille, vaan Rooman alkuseurakunnalle 2000 vuotta sitten.
Rooma oli tuolloin koko senaikaisen maailman keskus - siis vallan, kaupunkirakentamisen, tieteen, taiteen ja muodin keskus. Rooman "sivistyneistö" oli tottunut pitämään homoseksuaalisuutta ylevänä ja korkeampana ystävyyden muotona ja sitä pidettiin paitsi tavoiteltavana, myös kauniina ja jalostavana elämäntapana. Siitä kertoo myös alastomia urheilijanuorukaisia kuvaavat antiikin ajan patsaat; urheilu oli miesten laji ja urheilijat harjoittelivat alastomina. Halutuin "ystävä" oli 12-20-vuotias nuorukainen, ammattiprostituoidut ja viihdyttäjät olivatkin vanhempia miehiä. Latinan kielessä ei ole sanoja, jotka kuvaisivat "homoseksuaalia" tai "heteroseksuaalia". Antiikin Rooman (ja Kreikan) kahtiajako oli aktiivinen/hallitseva/maskuliini ja passiivinen/alistuva/feminiini. "Hyveellisyys" nähtiin aktiivisena, maskuliinisena ominaisuutena, joten hallitseva vanhempi mies oli aktin aktiivinen osapuoli. Kun nuorukainen varttui aikuiseksi, oli hänen osansa "ottaa suojaansa nuori ystävä".
Se, mikä on Raamatun mukaan Jumalan edessä raskas synti, olikin ihmisten mittapuun mukaan hyvää ja kaunista, jopa jaloa. Tämä oli osa Rooman seurakunnan uskovien arvomaailmaa ennen heidän kääntymistään kristinuskoon. Entä tänä päivänä? "Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. (Saarn. 1:9-10)
Jäljempänä roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa uskovan mielenmuutoksesta.
Mitä ovat meidän aikamme vastaavat arvot? Monet lyhyet avioliitot, -erot ja uudelleenavioitumiset, avoliitot, irtosuhteet, julkisesti hyväksytty homoseksuaalisuus ja laajeneva seksuaalisen suuntautumisen kirjo - näistä uskovan täytyy tehdä parannus tänäkin päivänä.
4 Vai halveksitko (ylenkatsotko, pidätkö halpana) hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi (jääräpäisyydelläsi) ja sydämesi katumattomuudella (et tahdo tehdä parannusta) sinä (Rooman ja nykyajan uskova) kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä (eritheia; sortajia, riitaisia, juonittelevia, puolueellisia) eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
eritheia 2052
1) electioneering or intriguing for office
1a) apparently, in the NT a courting distinction, a desire to put one's self forward, a partisan and fractious spirit which does not disdain low arts
1b) partisanship, fractiousness
Room. 2:8
2Kor. 12:20
Gal. 5:20
Filipp. 1:16, 2:3
Jaak. 3:14, 3:16
10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Room. 1:18-32, 2:1-11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti