1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4 Ja jos ASTIA, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
Jer. 18
20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös PUU- ja SAVIASTIOITA, ja toiset ovat jaloa (time = kunnia), toiset halpaa (atimea =häpeä) käyttöä varten (= ;TOISET KUNNIAAN, TOISET HÄPEÄÄN).
21 JOS nyt JOKU PUHDISTAA (ekkathairo) ITSENSÄ tämänkaltaisista, TULEE HÄNESTÄ ASTIA jaloa (time = KUNNIAAN) käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
2Tim. 2:20-21 (KR38)
time 5092 (43) - kunnia, joka kuuluu tai on osoitettu jollekin
1) a valuing by which the price is fixed
1a) of the price itself
1b) of the price paid or received for a person or thing bought or sold
2) honour which belongs or is shown to one
2a) of the honour which one has by reason of rank and state of office which he holds
2b) deference, reverence
atimia 819 (7) - häpeä
1) dishonour, ignominy, disgrace
1) dishonour, ignominy, disgrace
1) to cleanse out, clean thoroughly, to cleanse
20 Mutta suuressa huoneessa ei ole ainoastaan kultaiset ja hopiaiset astiat, vaan myös puiset ja saviset, ja muutamat tosin kunniaksi, mutta muutamat häpiäksi.(biblia)
20 But in a great house there are not only vessels of gold and of silver, but also of wood and of earth; and some to HONOUR, and some to DISHONOUR.
21 If a man therefore purge himself from these, he shall be a vessel unto honour, sanctified, and meet for the master's use, and prepared unto every good work. (KJV)
Puu- ja saviastiat ovat ilman kunniaa olevia häpeän astioita.
17 Sillä Raamattu sanoo FARAOLLE (joka oli häpeän ja vihan astia Jumalan käytössä): "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa (time=KUNNIAAN), toinen halpaa (atimia=HÄPEÄÄN) käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt VIHAN ASTIOITA, jotka olivat valmiit häviöön (apoleia = TUHOTTAVAKSI),
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt VIHAN ASTIOITA, jotka olivat valmiit häviöön (apoleia = TUHOTTAVAKSI),
21 Hath not the potter power over the clay, of the same lump to make one vessel unto HONOUR, and another unto DISHONOUR?
apoleia (subst.) 684 (20)
1) destroying, utter destruction
1a) of vessels
2) a perishing, ruin, destruction
2a) of money
2b) the destruction which consists of eternal misery in hell
1) destroying, utter destruction
1a) of vessels
2) a perishing, ruin, destruction
2a) of money
2b) the destruction which consists of eternal misery in hell
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi LAUPEUDEN ASTIOISSA, jotka hän on edeltävalmistanut KIRKKAUTEEN?
Room. 9:15-25
Room. 9:15-25
Jumala on tarkoittanut ihmiskunnan pelastukseen, mutta Hän antoi ihmiselle valinnan vapauden. Hän tahtoo, että Hänen kansansa palvelee Häntä vapaaehtoisesti, sydämen rakkaudesta, eikä pakosta lain käskyjen mukaan.
Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
1Kor. 5:7
Pelastus on Jumalan teko, mutta synnin pois perkaaminen on uskovan oma valinta ja teko, johon Jumalan pyhä henki antaa voiman.
1. Savea mä vain olin, Herra, pöydälläsi,
käsissäsi rikkinäinen astiani.
Kova kuori, kolhiintunut aivan,
luulin kaiken kestäväni.
kerto:
Hellät kädet kun saivat minut murtaa,
silloin huomasin tuskassani:
hyvä näin on sittenkin vain luottaa,
onhan kädessäsi elämäin.
2. Oma tahtoni vaikk taistelikin vastaan,
kädet Mestarin sen saivat murtumaan.
Siinä itkien vain edessänsä
rakkaus sai minut muuttumaan.
3. VIIMEINENKIN PALA MURTUI ASTIASTA,
SILLOIN HERRA KAIKEN UUDEKSI LOI.
UUDEN ASTIAN TÄYTTI ÖLJYLLÄNSÄ,
HENGEN TULTA PALAA SE VOI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti