https://www.abarim-publications.com/Meaning/Antichrist.html
"Antikristus on selkeästi vastakkainen Kristukselle. Ja vaikka ”Kristus” liitetään yleisesti tittelinä Jeesus Nasaretilaiseen, se on oikeastaan tavallinen sana, joka tarkoittaa "voideltu". Henkilöllä, jota sanottiin voidelluksi oli asema, jolla ei ollut maallista ylempäänsä, eli puhutaan kuninkaan, profeetan tai ylipapin asemasta.
Sana "Kristus" tai "Messias" ei ole koskaan ollut tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan Jeesuksesta (sana משיח, mashiah, esiintyy neljäkymmentä kertaa VTn teksteissä). Jeesuksen seuraaja on henkilö, joka toimii voidellun periaatteen mukaisesti, eli jolla ei ole maallista ylempäänsä.
Jeesuksen Kristuksen seuraaja ei seuraa häntä vain ihailijana tai uskollisena työntekijänä, vaan hän on osa voideltujen joukkoa (2Kor. 1:21, 1Joh. 2:20). Sana "kristitty" on oikeastaan harhaanjohtava; me olemme "kristuksia", me olemme voideltuja, me olemme kuninkaita, profeettoja ja ylipappeja, eikä meillä ole maallisia ylempiä (1Kor 4:8, Hepr 12:28, Jaak 2:5 ja erit. 1Piet 2:9). Me puhumme suoraan Jumalalle ja Jumala puhuu suoraan meille. Mikään eikä kukaan ei saa tulla meidän ja Jumalan väliin (Room 8:38-39). Sen vuoksi Kristuksen tarkoituksena on lopettaa kaikki hallitukset, kaikki auktoriteetit ja valllat (1Kor 15:24).
Antikristus on kuka tai mikä (esim organisaatio) tahansa, joka asettuu ihmisen ja Jumalan väliin, joku, joka väittää tuntevansa Jumalan paremmin, tai puhuu Jumalan nimissä, tai hallitsee ihmisiä ”Jumalan tahdon mukaan”. Kaikki tämä on mieletöntä. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ihminen on saanut suoran yhteyden Jahveen (Joh 14:6-7), eikä kukaan tarvitse toista ihmistä puhuakseen Jumalalle tai tietääkseen, mitä Jumala haluaa (Joh 10:27-28, Room 2:15, Hepr 4:12, 10:16). Jahve on osoittanut hyvin selvästi, mikä on hyvää ja mitä hän odottaa meiltä (Miika 6:8), ja hänen jumalallinen luontonsa näkyy selvästi luomakunnan kautta (Room 1:20). Jokainen, joka asettaa itsensä ihmisen ja Jahven väliin, on antikristus, joka estää kyseistä henkilöä pääsemästä Jahven luo.
Antikristus — määritelmä
Antikristus on Kristuksen vastakohta, ja Kristus on voideltu, sellainen, jolla ei ole maallista ylempäänsä. Antikristus on sellainen, joka asettaa ihmisen inhimillisen vallan, kontrollin alle eikä salli kyseisen ihmisen totella Luojan ääntä, jonka kaikki kuulevat sydämessään.
Elävä Jumala on elämän Herra, ja kaikki, mikä on Jumalasta, näyttää elämältä. Antikristuksen henki järjestää ihmiset rakenteiksi, jotka eivät selvästikään ole elämän kaltaisia, yleensä se on järjestyksen ja säännöllisyyden nimissä: lapset, suljettuina luokkahuoneisiin toistamassa sokeasti opetuksia, työntekijät, tuhlaamassa elämäänsä toimimalla kuin kuolleet marionetit, seurakuntalaiset, istumassa kirkon järjestetyissä riveissä kuuntelemassa palkatun tyypin ennalta kirjoitettua puhetta tai laulamassa etukäteen valittuja lauluja.
Aina kun tunnet olevasi koneenosa, tunnet antikristuksen hengen. Aina kun et pysty sanomaan, mitä sydämelläsi on, hyppäämään ylös ja ilmaisemaan iloa tai surua; aina kun tekemisesi (paitsi istuminen ja kielen pureminen) katsotaan sopimattomaksi, koet antikristuksen hengen (1Kor 14:26–32). Aina kun yksinkertainen arki tuntuu olevan juuttunut menettelytapojen ja sääntöjen verkkoon, etkä löydä ketään vastuullista ja välittävää henkilöä, joka voisi todella tehdä päätöksiä, koet antikristuksen hengen. (Ef 6:12)
Kristuksen henki tekee sinusta elävän olennon elävässä maailmassa. Kasvat siihen suuntaan, johon Herra sinut johdattaa. Tunnet, laulat, ylistät, itket ja rakastat siellä, minne Herra sinut vie. Antikristuksen henki saa sinut tuntemaan itsesi alistetuksi, väärinymmärretyksi, vääränlaiseksi, halveksituksi, tukahdutetuksi ja riittämättömäksi. Antikristus on erinomainen saamaan sinut tuntemaan syyllisyyttä ja manipuloimaan sinut hyväksymään ja tukemaan sen elottomia instituutioita. Kristus saa sinut kasvamaan kuin puu, jonka oksat ovat odottamattomissa paikoissa ja ulottuvat kummallisimpiin suuntiin. Antikristus saa sinut seisomaan tolppana tolppien keskellä, järjestettynä jäykkään rivistöön kuin marmoriset hautakivet.
Nimi Antikristus Raamatussa
Antikristus ei ole henkilönimi, eikä se viittaa yhteen tiettyyn henkilöön. Kuten sana Kristus, se viittaa modus operandiin; toiminta- ja työskentelytapaan. Jos voitelu nostaa ihmisen korkeimpaan maalliseen asemaan, niin voitelun riisuminen asettaa hänet muita alemmaksi.
Sana αντιχριστος (antichristos), joka tarkoittaa kirjaimellisesti voitelun kumoamista tai -riisumista.
Johannes kirjoittaa, että Jumala on valkeus ja että me emme voi vaeltaa pimeydessä ja samalla olla yhteydessä häneen (1Joh 1:5-6) tai muihin ihmisiin (1:7), ja selittää: "Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että voitelunkumoaja tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika." (2:18). Nämä voitelunkumoajat olivat kaikki mukana jossakin järjestelmässä, jossa he menettivät suoran yhteytensä Jumalaan ja sen myötä kykynsä olla kuuliaisia Jumalan sanalle tai menemään sinne, minne Jumala yritti heitä ohjata.
Johanneksen ”lapsukaiset” olivat kuitenkin saaneet Pyhältä voitelun, eikä heillä siten ollut maallista ylempäänsä (1Joh. 2:20). Voitelunkumoaja on se, joka kieltää Isän ja Pojan (2:22), nimittäin väittämällä, että Isän ja Pojan (tai lasten) välissä on oltava joku, joka on saanut erityiskoulutuksen tai jolla on valtaapitävien erityislupa; joku, joka pitää lapsukaiset pelossa, erillään Herrasta ja sidottuina verkkoon. Se on sama henkilö, joka käyttää sellaisia sanoja kuten veljeys, isänmaa, kunnia ja kirkkaus, ja yllyttää miehiä joukkoihin ja lähettää heidät taistelemaan voiton tavoittelemiseksi uskoen, että vain he palvelevat jotakin pyhää ja näkymätöntä Jumalaa.
26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
27 Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
1Joh 2:26-27
Lisäksi Johannes toteaa, että jokainen henki, joka tunnustaa, että Jeesus, Se Voideltu, on tullut lihaksi, on Jumalasta, kun taas jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta, on voitelunkumoajan henki (1Joh 4:3 ja 2.Joh 1:7). Tämä heijastaa sitä, mitä Johannes sanoo Joh 1:1-18, jossa hän toteaa pääpiirteittäin, että Jeesus Nasaretilaisen tulon jälkeen jokainen ihminen tuntee täysin Jumalan vaikeasti tavoitettavan lain, jonka kautta maailma on luotu ja jonka kautta maailmankaikkeus ja kaikki siinä oleva elämä toimii edelleenkin tänä päivänä. Mutta monien mahdolliseen pettymykseen Jeesuksen nimi oli itse asiassa tuolloin yhtä yleinen nimi kuin Jussi nykyään.
Nasaret, josta Jeesus väitetysti oli kotoisin, oli sananmukaisesti maaseutukylä, ja Jeesuksen isä oli käsityöläinen. Meille nimi Jeesus Nasaretilainen saattaa herättää kunnioitusta, mutta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. nimi Jeesus Nasaretilainen oli selvästi tarkoitettu kuvaamaan tavallisuutta ja muodollisen koulutuksen puutetta.
Kristus ei ollut kuuluisan valtiomiehen poika eikä saanut koulutusta kuuluisalta rabbilta tärkeässä kaupungissa. Ennen kuin hänestä tuli kiertävä saarnaaja, Kristus oli viettänyt elämänsä tekemällä ruumiillista työtä. Jeesus Nasaretilainen oli kuin "Jussi, perusmies": se on sinun Kristuksesi; tyypillinen tavallinen kaveri. Tavallinen perusmies on Jahven voideltu; kuka tahansa, joka kieltää tavalliselta perusmieheltä oikeuden totella Jahven ääntä, on antikristus.
Laittomuus
Ainoastaan Johannes käyttää sanaa "antikristus", mutta tämän sanan kuvaama ajatus oli ilmeinen varhaiskristillisessä teologiassa. 2Tess 2:3 Paavali puhuu laittomuuden ihmisestä (tai pikemminkin synnin ihmisestä; laittomuus päätellään kohdasta 2:7), joka tulisi yhdessä ”luopumuksen” kanssa ja juuri ennen ”Herran päivää”. Tätä laittomuuden ihmistä sanotaan myös ”tuhon pojaksi”, ja hänen odotettiin korottavan itsensä kaiken palvottavan tai Jumalaksi kutsutun yläpuolelle ja ottavan paikkansa Jumalan temppelissä Jumalana ja esittäytymällä Jumalana.
Nämä nimitykset viittaavat yleisesti samaan entiteettiin, johon Johannes viittasi ”voitelunkumoajana”. Voitelunkumoajan ja laittomuuden välisen yhteyden ymmärtäminen saattaa vaatia hieman aivojumppaa, mutta kun ymmärrämme, että koko luomakunta toimii nk luonnonlakien, eli Jumalan lakien, mukaisesti, käy selväksi, että nämä kaksi termiä kuvaavat todellakin samaa pahuutta. Kun ihminen antaa määräyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan luonnollisten lakien kanssa, nämä ihmisten antamat määräykset eivät ole lakeja, vaan epälakeja, tai jopa antilakeja, riippumatta siitä, miksi ihmiset niitä kutsuvat. Epälain kutsuminen laiksi on kuin kutsuisit punaista ympyrää vihreäksi neliöksi; se ei tee siitä sellaista.
Määräys, joka nostaa yhden henkilön kaikkien muiden yläpuolelle (joka useimpien perustuslakien mukaan olisi kuningas tai presidentti), rikkoo Jumalan luonnonlakeja ja on lainvastainen. Jokainen ihminen tai ihmisryhmä, joka millään tavalla tai muodossa estää ihmistä seuraamasta Elämän Herran opetuksia sydämessään, on laittomuuden ihminen. Jokainen ihmisryhmä, joka julistautuu vallanpitäjäksi ja rajoittaa ihmisten vapauksia, anastaa kaikkien ihmisten henkilökohtaisen valtaistuimen ja anastaa Elämän Herran valtaistuimen, mikä ei ole kovin viisas teko..."
1 Kuka on viisaan vertainen, ja kuka taitaa selittää asian? Ihmisen viisaus kirkastaa hänen kasvonsa, ja hänen kasvojensa kovuus muuttuu.2 Minä sanon: Ota vaari kuninkaan käskystä, varsinkin Jumalan kautta vannotun valan tähden.3 Älä ole kerkeä luopumaan hänestä, äläkä asetu pahan asian puolelle, sillä hän tekee, mitä vain tahtoo.4 Sillä kuninkaan sana on voimallinen, ja kuka voi sanoa hänelle: Mitäs teet?5 Joka käskyn pitää, ei tiedä pahasta asiasta; ja viisaan sydän tietää ajan ja tuomion.6 Sillä itsekullakin asialla on aikansa ja tuomionsa; ihmistä näet painaa raskaasti hänen pahuutensa.7 Hän ei tiedä, mitä tuleva on; sillä kuka ilmaisee hänelle, miten se on tuleva?8 Ei ole ihminen tuulen valtias, niin että hän voisi sulkea tuulen, ei hallitse kukaan kuoleman päivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa.9 Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.Saarn 8:1-9
