Perisynnistä

Mitä raamattu kertoo synnistä?

AI-yhteenveto         

Raamattu kuvaa synnin pohjimmiltaan eroksi Jumalasta ja hänen tahtonsa rikkomiseksi. Se ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan syvällinen ihmisen olemusta ja suhteita turmeleva voima.

Raamatun ydinsanoma synnistä ja sen ratkaisusta voidaan tiivistää seuraaviin pääkohtiin:

Määrittely: Synti on Jumalan käskyjen rikkomista, laittomuutta ja itsekkyyttä, jossa ihminen asettaa oman tahtonsa Jumalan edelle.

Perisynti: Ensimmäisten ihmisten lankeemuksen (syntiinlankeemuksen) seurauksena jokainen ihminen syntyy perisynnin tilaan, taipuvaisena pahaan ja erossa Jumalasta.

Seuraukset: Synnin palkka on Raamatun mukaan kuolema eli iankaikkinen ero Jumalasta ja fyysinen kuolema.

Armo ja sovitus: Raamattu opettaa, että kaikki ovat tehneet syntiä. Kukaan ei voi pelastua omilla teoillaan, vaan pelastus on lahja.

Jeesuksen rooli: Synnin ratkaisu on Jeesus Kristus. Hänen sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta ihmisellä on mahdollisuus saada kaikki syntinsä anteeksi ja päästä yhteyteen Jumalan kanssa.

https://share.google/aimode/ZBo5Pwx6CVezSBZ98


Mistä tulee käsite perisynti?

AI-yhteenveto

Käsite perisynnistä (lat. peccatum originale) tulee kristinuskosta. Se viittaa ihmisen luonnolliseen, synnynnäiseen taipumukseen pahaan ja itsekeskeisyyteen, joka on perua ensimmäisten ihmisten (Aatamin ja Eevan) tekemästä syntiinlankeemuksesta. 

Tässä ovat keskeiset taustat käsitteen synnylle:

Raamatullinen perusta: Käsite pohjautuu ennen kaikkea Raamatun Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumiin (syntiinlankeemus), jossa ihminen rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Uudessa testamentissa apostoli Paavali (erityisesti Roomalaiskirjeessä) opettaa, että yhden ihmisen (Aatamin) lankeemuksen vuoksi synti ja kuolema tulivat koko ihmiskuntaan.

Teologinen muotoilu: Käsitteen on kehittänyt ja systematisoinut varhaiskristillinen kirkkoisä Augustinus 300- ja 400-luvulla. Hänen mukaansa jokainen ihminen perii Aatamin synnin, minkä seurauksena ihmiskunta on perusteellisesti turmeltunut ja kykenemätön pelastumaan omin voimin.

Miten se ilmenee: Perisynti ei ole jokin tietty teko (kuten varastaminen tai valehtelu), vaan ihmisen olemuksellinen tila ja sisäinen taipumus kääntyä pois Jumalasta. Se on kuin "juuri", josta varsinaiset teot ja synnit kumpuavat. 

Käsite on erityisen keskeisessä asemassa katolisessa ja luterilaisessa teologiassa. Sitä vastoin esimerkiksi juutalaisuudessa ja islamissa ei tunneta vastaavaa perisyntioppia. 

https://share.google/aimode/Ex5qJVM7FIxq4yf2R

 

Onko juutalaisuudessa vastaava käsite perisynnille?

AI-yhteenveto         

Juutalaisuudessa ei ole kristillisen perisynnin kaltaista käsitettä. Siellä jokainen ihminen syntyy pohjimmiltaan viattomana ja puhtaana, eikä kenenkään katsota perineen syyllisyyttä tai kirousta Aadamin ja Eevan tekemästä paratiisin syntiinlankeemuksesta.

Juutalaisessa teologiassa korostuvat seuraavat periaatteet:

Vapaa tahto: Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto ja kyky valita hyvän ja pahan välillä. Hyveellinen elämä on mahdollista.

Henkilökohtainen vastuu: Ihminen on vastuussa vain omista teoistaan, ei esi-isiensä virheistä. Aadamin lankeemus toi maailmaan kuoleman ja vaikeudet, mutta ei synnin taakkaa ihmisen sielulle.

Synnin olemus: Juutalaisuudessa synti ei ole luontainen perisynti, vaan hepreankielinen sana syntiä tarkoittaa kirjaimellisesti "maaliin osumatta jäämistä". Synti on teko, ei pysyvä peritty tila.

Kaksi taipumusta: Ihmisessä katsotaan olevan kaksi sisäistä ääntä tai taipumusta: pahaan viekoitteleva yetzer hara ja hyvään ohjaava yetzer hatov. Nämä eivät ole perisyntiä, vaan neutraaleja ominaisuuksia ihmisen luonteessa.

Väärän valinnan tehdessään ihminen voi korjata tilanteen ja sovittaa tekonsa suoran katumuksen (teshuva), hyvien tekojen ja rukouksen kautta – ilman ulkopuolista pelastajaa tai sovitusuhria.

Lisätietoja aiheesta voit lukea esimerkiksi Aish.com -sivustolta tai tutustumalla Wikipedia -artikkeliin juutalaisista näkemyksistä synnistä.

https://share.google/aimode/v7KZV3qFbUnm6p9HN


Miten juutalaisuudessa selitetään Adamin lankeemus?

AI-yhteenveto

Juutalaisuudessa Aadamin lankeemus nähdään ennen kaikkea ihmisen vapaan tahdon ja moraalisen vastuun heräämisenä, ei niinkään koko ihmiskunnan turmelevana perisyntinä. Lankeemus ymmärretään teologisessa traditiossa seuraavasti: 

Ei perisyntiä, vaan vastuu teoista

Juutalaisuudessa ei tunneta kristillistä oppia perisynnistä. Ihmisen ei katsota syntyvän automaattisesti syyllisenä Aadamin tekoon. Jokainen ihminen luodaan puhtaana ja viattomana, ja jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. 

Kasvu ihmisenkaltaisuudeksi ja vapaa tahto

Ennen lankeemusta Aadamin ja Eevan kerrotaan olleen viattomia, vähän kuin lapsia tai luonnonvoimia, joilla ei ollut sisäistä ristiriitaa hyvän ja pahan välillä. Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syöminen symboloi ihmisen siirtymistä pelkistä vaistoista tietoon, itseymmärrykseen ja moraaliseen vapaaseen tahtoon – kykyyn valita hyvän ja pahan välillä. 

Pahan sisäistyminen (Yetzer hara)

Juutalaisessa perinteessä katsotaan, että lankeemuksen myötä pahan ja itsekeskeisyyden vietti (yetzer hara) muuttui ihmisen ulkopuolisesta kiusaajasta (käärmeestä) osaksi ihmisen omaa sisintä. Tämä tarkoittaa ihmiselle luontaista taipumusta toimia itsekkäästi, ja se on tarkoitettu voitettavaksi. 

Itsekorjaus ja valinnanvapaus (Teshuvah)

Lankeemuksen seuraukset (kuten kuolema, vaikeudet ja kova työ) tulivat osaksi maailmaa, mutta ihminen ei ole menettänyt yhteyttään Jumalaan. Juutalaisuudessa ihmisellä on jatkuvasti mahdollisuus korjata virheensä ja palata oikealle tielle katumuksen ja hyvien tekojen kautta. Tätä kutsutaan hepreaksi nimellä teshuvah. 

https://share.google/aimode/Q07Ll6RFrhrpo5VAS


Miten juutalaisuudessa ymmärretään hyvän- ja pahan tiedon puu?

AI-yhteenveto

Juutalaisuudessa hyvän- ja pahantiedon puu (hepr. Etz haDa'at Tov vaRa) nähdään Eedenin paratiisissa pikemminkin ihmisen moraalisen kehityksen ja vapaan tahdon symbolina kuin kirjaimellisena syntiinlankeemuksena. Toisin kuin kristillisessä perisyntiopissa, tekoa ei pidetä ihmisen turmeltumisena, vaan eräänlaisena välttämättömänä kasvukipuna aikuisuuteen. 

Tärkeimmät juutalaiset tulkintalinjat puun merkityksestä ovat:

1. Objektiivisuudesta subjektiivisuuteen (subjektiivinen kokemus)

Ennen hedelmän syömistä ihminen (Aadam ja Eeva) toimi täysin luonnonmukaisesti ja eli harmoniassa Jumalan tahdon kanssa. He tiesivät, mikä oli totta ja väärää, mutta se oli heille objektiivinen, ulkoinen totuus. Hedelmän syöminen symboloi tiedon sisäistämistä. Tämän seurauksena ihmiseen heräsi subjektiivinen näkemys: ”minun mielipiteeni hyvästä ja pahasta” tai ”tämä tuntuu hyvältä minusta”. 

2. Valinnanvapaus ja sisäinen ristiriita (yetzer hara)

Puun hedelmä loi ihmiseen sisäisen taistelun hyvän ja pahan välille. Ennen tekoa paha oli vain jotain ihmisen ulkopuolella olevaa. Hedelmän syömisen myötä paha tuli osaksi ihmisluontoa yetzer haran (pahan vietin) muodossa. Samalla ihmiselle syntyi todellinen vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä, kun taas paratiisissa ihminen eli vaistomaisesti hyvänä. 

3. Kypsyyden ja vastuun symboli

Monet juutalaiset oppineet ja rabbit (kuten Maimonides) ovat nähneet tiedon viittaavan älylliseen ja moraaliseen kypsyyteen. Tässä valossa hedelmän syöminen edustaa siirtymää lapsenkaltaisesta viattomuudesta aikuisuuteen, jossa ihminen kantaa itse vastuun teoistaan, kykenee moraaliseen päättelyyn ja hallitsee omaa elämäänsä. 

4. Hedelmän todellinen identiteetti

Tooran kommentaareissa (kuten Talmudissa ja Midrašissa) on pohdittu paljon sitä, mikä puu tai hedelmä tarkalleen ottaen oli. Vaihtoehtoja ovat olleet muun muassa:

Viikunapuu (koska ensimmäisen rikkeensä jälkeen ihmiset peittivät itsensä viikunanlehdillä).
Viiniköynnös (symboloi päihtymystä ja sitä, että viini tuo maailmaan sekä iloa että murhetta).
Vehnäntähkä (viittaa sivilisaation, maanviljelyn ja yhteiskunnan syntyyn). 

Elämän puu vs. tiedon puu

Juutalaisessa teologiassa oli Eedenissä aina läsnä myös toinen puu: Elämän puu (Etz haChayim). Tiedon puu edustaa ihmisen halua hallita ja ymmärtää maailmaa itse ja riippumattomana Jumalasta. Elämän puu puolestaan symboloi elämää jatkuvassa yhteydessä ja riippuvuussuhteessa Luojaan. Karkotuksella paratiisista Jumala itse asiassa esti ihmistä syömästä Elämän puusta tilaassa, jossa paha ja hyvä olivat sekoittuneet peruuttamattomasti toisiinsa. 

Syvempää tietoa aiheesta ja sen eri rabbiinisista näkökulmista tarjoaa esimerkiksi Chabad.org tai TheTorah.com -sivusto.

https://share.google/aimode/WG3qo8XJgFUE7l7E9