Hautakynttilä

 Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa
Luuk. 9:60

###

Joulutraditiot ovat tulleet Suomeen lähes poikkeuksetta Ruotsin kautta Saksasta.  Luterilainen hautakynttilätraditio Suomessa on vielä melko nuori perinne, se alkoi 1920-luvulla, mutta koko kansan tavaksi se tuli vasta sotien jälkeen. Se sai astua ennaltavalmistetulle paikalle, vainajienpalvonnassa käytettyjen uhrilahjojen tilalle. Ortodokseilla uhrilahjat ovat selkeästi vieläkin käytössä, he käyvät jopa syömässä haudoilla (koliva - muistelupuuro). Katoliset ja ortodoksit myös rukoilevat vainajien puolesta säännöllisesti.

Nykyisin hautakynttilöitä pidetään kauniina tapana ja suorastaan velvollisuutena vainajaa kohtaan. Oletko koskaan miettinyt, miksi kuolleille täytyy viedä kynttilä tai kukka tiettyinä kalenteripyhinä, joita Raamattu ei edes tunne? Jeesus ei tällaiseen käytäntöön kehoittanut.

Kyseessä on oikeastaan sama asia kuin katolinen tai ortodoksinen reliikinpalvonta. Ero on vain siinä, että katolisilla ja ortodokseilla reliikki on lippaassa maan pinnan päällä ja kun taas luterilaisilla 'lipas' on kaivettu maahan. Reliikkiä käydään palvelemassa määräpäivinä erilaisin lahjoin ja suitsutuksin.

Traditiossa on kysymys siteestä vainajahenkiin. Suomessa myytävistä kynttilöistä neljäsosa on KUOLLEILLE POLTETTAVIA hautakynttilöitä. Eikö tämä pysäytä miettimään, miksi tällaisia tapoja vaalitaan? Uudestisyntyneiden uskovien pitäisi olla vapaita tyhjistä uskonnollisista traditioista?

Vainajat eivät meidän kynttilöitämme (uhrilahjojamme) tarvitse. Kukkaset ja kynttilät on parempi viedä eläville, jotka voisivat ilahtua huomionosoituksesta.

Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
Jaak. 1:27

###