Hanukka

"Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä"
Joh. 10:22-23

Hanukka on juutalainen temppelinpuhdistuksen muistojuhla, jota vietetään juutalaisen kalenterin mukaan kahdeksan päivää alkaen 25. kislev-kuuta. Se ajoittuu lähelle 'kristittyjen' joulusesonkia. Hanukkaa vietetään tänä vuonna 8.-16.12.

 

Joulun vietto aloitettiin vuonna 354 jKr. ja tapa on levinnyt laajalti maailmassa. En enää puutu joulun historian yksityiskohtiin. Eräs joulun juhlinnan kohokohta on joulukinkku, jonka esikuva on Antiokus Epifaneen uhraama sikauhri, jolla tämä häpäisi Jumalan alttarin ja vihki sen Zeuksen alttariksi.

 

"Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista."

1. Kor. 10:19-20

 

Mielenkiintoista on, että 'kristittyjen' joulu sikauhreineen ja sikauhrin häpäisemän temppelin puhdistusjuhla, Hanukka, ovat kulkeneet rinnakkain noin  1660 vuotta. Tänäkin vuonna kaikki ekumeeniset kirkkokunnat, mukanaan myös paljon uudestisyntyneitä uskovia, viettävät pakanallista joulujuhlaa, joka on naamioitu Jeesuksen syntymäjuhlaksi.

 

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?"

2. Kor. 6:14-16

 

"Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!"

1. Kor. 6:15

 

"Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan."

1. Kor. 6:16-17

 

"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?"

1. Kor. 6:19

 



"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"

Room. 6:16

 





Jumala ei hyväksy mitään lihallista, vaan Hän antaa meille kaiken tarvittavan, rukouksen, ylistyksen, palvelutehtävän, juhla-ajat... Hän ei ota vastaan mitään omatekoista.

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään"
2. Piet. 1:3

Joulu on itsevalittu jumalanpalvelus, jonka uhri on Jumalalle kauhistus.

Nyt on puhdistuksen aika. Jokainen on itse vastuussa oman temppelinsä puhdistamisesta ja velvollinen itse vihkimään omat epäjumalansa tuhon omiksi. Hanukka on muistutus siitä, että temppeli täytyy puhdistaa.

"Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa."
1. Kor. 5:7-8

###

Hanukan historiallinen tausta

"Ymmärtääksemme tätä juhlaa meidän on mentävä Israelin historiassa taaksepäin aina hellenistiselle ajalle asti, noin vuoteen 167 eKr. Juutalaiset elivät tuolloin vieraan vallan puristuksessa. Muutamaa sukupolvea aikaisemmin Kreikan maailmanvalta oli astunut maailman kartalle Aleksanteri Suuren johdolla. Näytti siltä kuin koko silloin tunnettu maailma olisi yhdistynyt yhden hallinnon ja hellenistisen kulttuurin alaisuudessa.

Aleksanteri Suuren yllättävän kuoleman jälkeen hänen luomansa maailmanvalta jaettiin hänen neljän kenraalinsa kesken. Näistä kaksi: Ptolemaios ja Seleukos olivat juutalaisten kannalta merkittäviä. Ptolemaios hallitsi Israelin eteläpuolella olevia alueita, jotka käsittivät mm. Egyptin. Seleukoksella oli taas hallussaan Israelin pohjoispuolella olevat alueet, mm. Syyria. Nämä kaksi hallitsijaa ja heidän seuraajansa olivat usein sotajalalla keskenään ja pieni juutalaisten asuttama alue heidän välissään oli jatkuvasti kiistan kohteena. Lopulta seleukidit saivat Antiokus IV:n johdolla yliotteen ptolemaioksista ja alistivat Israelin alueen ja juutalaiset valtaansa.

Saadakseen valtaamansa kansat lujempaan otteeseensa Antiokus pyrki sulauttamaan ne yhteen hellenistisen kulttuurin avulla. Välittämättä valloitettujen kansojen omasta kulttuurista ja uskonnosta hän vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Tämä vaatimus koski kaikkia elämän alueita kieltä, taiteita ja jopa uskontoa myöten. Kaikkien oli määrä yhdenmukaistua kreikkalaisten ”korkeamman tason” elämäntavan ja arvojen kanssa.

Näytti siltä kuin hellenistinen politiikka olisi lyönyt itsensä läpi ilman mitään suurempaa vastustusta. Jopa monet juutalaiset kääntyivät hellenistiseen kulttuuriin ja puhuivat sen puolesta. Kuitenkin oli merkittävä joukko perinteisiä juutalaisia, jotka kauhistuivat yhteiskunnassaan tapahtuneita muutoksia. Antiokus ja seleukidit muuttuivat entistä vihamielisemmiksi niitä juutalaisia kohtaan, jotka eivät suostuneet kääntymään hellenismiin. Seurauksena oli pakottaminen.

Lopulta annettiin uhkavaatimus: Juutalaisten on kuolemanrangaistuksen uhalla luovuttava erityispiirteistään, joihin kuuluivat mm. sapatti, elintapoja koskevat lait ja ympärileikkaus. Antiokus marssitti joukkonsa Jerusalemiin ja häpäisi temppelin. Alttarit saastutettiin, pyhät astiat ryöstettiin ja jopa kultainen lampunjalka rikottiin. Mutta tämä oli vasta alkua!

Antiokus määräsi sian uhrattavaksi pyhällä alttarilla ja kreikkalaisten pääjumalan, Zeuksen, patsas piti pystyttää temppeliin uudeksi palvonnan kohteeksi. Hän kutsui itseään lisänimellä ”Epifanes”, joka tarkoittaa ”Jumala ilmestyneenä”.

Tämä hyökkäys juutalaisia ja heidän uskontoaan kohtaan ei voinut olla herättämättä juutalaisten vastatoimia. Kapinallisia kannanottoja alkoi kuulua eri puolilla Juudeaa, mutta ne kristallisoituivat pienessä Moodeinin kylässä. Seleukidit astuivat tuohon pieneen kaupunkiin aikoen pystyttää tilapäisen alttarin epäjumalanpalvelusta varten ja pakottaa ihmiset osallistumaan uskonnolliseen seremoniaan, jonka kohokohtana oli sianlihan syöminen!

Tässä kylässä asui vanha hurskas pappi nimeltä Mattatias viiden poikansa kanssa. Kun seleukidisotilaat valitsivat hänet johtamaan tuota pakanallista seremoniaa, Mattatias ja hänen poikansa, täynnä pyhää vihaa, tappoivat sotilaat ja aloittivat kapinan sortajia vastaan. Yksi pojista, Juudas, nousi kapinaliikkeen johtohahmoksi ja sai lisänimen ”Makkabi”, ”Vasara”.

Vaikka makkabilaisarmeijat olivat lukumäärältään vähäisiä ja heikosti varustettuja, ne ryhtyivät sissisotaan, jossa menestyivät yllättävän hyvin. Varmoina vakaumuksessaan, että Israelin Jumala on uskollinen, makkabilaiset todistivat, että mahdoton on mahdollista. Heprealaisen kislev-kuun aikana, joka vastaa suunnilleen joulukuuta, he karkottivat seleukidit ja ottivat uudelleen haltuunsa Jerusalemin temppelin.

Nyt heidän piti puhdistaa temppeli ja uudistaa jumalanpalvelus. Temppelialue oli epäjumalanpalveluksen saastuttama. Makkabilaiset ja heidän seuraajansa puhdistivat alttarit ja korjasivat pyhät kalusteet. Erityisen tärkeä heille oli rikottu seitsenhaarainen lampunjalka, joka symboloi Jumalan valoa. He korjasivat sen ja aikoivat sytyttää siihen tulen, mutta oli yksi ongelma.

Juutalainen perimätieto kertoo, että kun he etsivät erityisesti valmistettua pyhää öljyä, he löysivät sitä vain yhden päivän tarpeeseen. Papit tiesivät, että uuden öljyn valmistaminen kestäisi vähintään kahdeksan päivää.

He päättivät kuitenkin sytyttää lamput, jotta Jumalan valo saataisiin palamaan välittömästi. Mutta heidän hämmästyksekseen öljy ei palanut vain yhtä päivää, vaan se riitti kahdeksaksi päiväksi, niin kauan, että lisää öljyä oli ehtinyt valmistua!

Temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Israelin Jumalan kunniaksi. Kahdeksanpäiväisen hanukka-juhlan vietto syntyi näiden merkittävien asioiden muistoksi. Joka vuosi, kislev-kuun 25. päivästä alkaen kahdeksan päivää eteenpäin, juutalaiset palauttavat mieleensä nämä kaksi ihmettä: sotilaallisen voiton ylivoimaisesta vihollisesta ja öljyn yliluonnollisen riittämisen.

Jotkut pitävät arveluttavana hanukka-juhlan sisällyttämistä raamatullisiin juhliin, koska sitä ei mainita Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Kuitenkin Danielin kirjassa on hämmästyttävän seikkaperäinen profetia tapahtumista, joiden toteutumisen yhteydessä hanukka-juhla sai alkunsa:

"Ja kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän"
Dan. 8:21-22

Tässä kuvataan hellenistisen vallan nousua Aleksanteri Suuren johdolla ja myös hänen valtakuntansa hajoamista hänen yllättävän kuolemansa jälkeen. Neljä kenraalia, joita kauriin neljä sarvea kuvaavat, jakoivat valtakunnan keskenään. Mutta Daniel antaa vielä yksityiskohtaisemman kuvauksen seuraavissa jakeissa:

"Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.
 Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan"
Dan. 8:23-25

Tästä käy ilmi, että tämän hellenistisen kuninkaan pääasiallinen tarkoitus olisi vainota juutalaista kansaa. Hän olisi julma teoissaan ja röyhkeä sanoissaan. Juuri tällainen oli Antiokus, joka kutsui itseään nimellä Epifanes, ”Jumala ilmestyneenä”! Mutta hänen loppunsa tulisi aikanaan ilman ihmiskättä. Kyseisessä tekstissä on siis ennustettu se, että seleukidit vainoaisivat juutalaisia ja että juutalaiset vapautuisivat, kun Jumala puuttuisi asioihin ihmeellisellä tavalla. Tässä on kysymys hanukka-ihmeestä. Se on kuvattu niin tarkasti, että liberaaliteologit sanovat Danielin kirjan syntyneen vasta näiden tapahtumien jälkeen eikä Danielin kirja siis olisikaan profeetallinen ennustus tulevista tapahtumista. Mutta me näemme tässä todisteen Jumalan Sanan luotettavuudesta! On tärkeää, että ymmärrämme tämän ajanjakson merkityksen juutalaisten historiassa. Hanukka-juhla palauttaa sen mieleen."

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=15506