"Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta"
Matt.16:6
"Farisealaisuutta ei tarvitse lähteä etäältä etsimään. Nopeimmin sen löytää itsestään. Kaikki hurskaus, kaikki uskovaisuus ja jumalisuuden harjoitus, jota ei ole vastaamassa todellisuus sydämessä, elämässä ja käytännössä, on farisealaisuutta. Hämmästyisimme ehkä kuitenkin, jos Jeesus sanoisi meille: "Voi sinua, ulkokullattu!".
Jeesus moitti aikansa fariseuksia valheellisuudesta. He kerskasivat olevansa uskovaisista ensimmäisiä, isä Aabrahamin lapsia. Mutta kerskaus oli valheelllinen. Jeesus tahtoi antaa heille oikean todistuksen heidän jumalisuutensa määrästä ja laadusta ja sanoi: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?" Se oli ankara lausunto. Se veti heidät portaitten yläpäästä ei vain alinpaan päähän, vaan sitäkin alemma. Kuinka vaikeaa olikaan Aabrahamin lapseksi itseään sanovan ajatella, että hän onkin kyykärmeen sikiö? Mutta Jeesus paljastaa pohjia myöten uskonnollisen valheellisuuden. On väärin tunnustautua siksi, jota ei kuitenkaan ole. On väärin puhua pyhyydestä siinä, missä pahuudestaan pitäisi valittaa.
Jeesus moitti fariseuksia myöskin hengellisestä pahansuopaisuudesta. "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." He eivät itse menneet sisälle. Tosin he luulivat olevansa jo sisällä, mutta eivät kuitenkaan olleet. Mutta oven luo he olivat tulleet ja siinä nyt hälisivät. Paljon puheta jumaluudesta, paljon muotoja ja menoja, mutta kukaan ei tahtonut käydä sisälle.
Eikä pahaa rajoitettu siihen. Jos joku tahtoi mennä sisälle, he eivät päästäneet. He sulkivat tien. He karkottivat pyrkijän tiehensä. Ehkäpä monen jo valheellisella jumalisuudellaan. Pyrkivä kohtasi ensinnä sen, ennen oveakin sen. Paavali sanoo, että me olemme "Kristuksen kirje". Maailma lukee meitä, lukee meitä paremmin kuin Raamattua. Ensin meitä luetaan, sitten vasta sanaa. Mutta kun pyrkivä jäi tutkimaan farisealaista jumalisuutta, niin hän kauhistui ja lähti pois. Monen herääminen sammuu jumalisuuden jalkoihin.
Mutta ei vain valheeellinen jumalisuus ollut tietä sulkemassa. Farisealainen, joka kyllä oli valmis käännynnäisiä tekemään, ohjasi sisälle pyrkivät väärästä ovesta sisään. Ihminen oli Jumalan valtakuntaan menossa, mutta joutuikin muualle. Heistä piti tulla parempia ihmisiiä, mutta heistä tulikin pahempia (Matt.23:15). Vielä suruttomina nuo ihmiset olivat laatuun käypiä, mutta nyt, kun he olivat vääärän jumalisuuden turmelemia, niin ei oikein tiedä mitä heistä ajattelee.
Jeesus sanoo: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" Edelleenkin on olemassa jumalsuutta, josta pelastuminen on yhtä tärkeää kuin kaikkein kauheimmasta synnistä. Väärällä tavalla jumalinen voi olla surutontakin pahempi.
Farisealainen naamioi mustan valkealla. "Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen." (Matt. 23:14, puuttuu 38-käännöksestä) Jumalisuutensa avulla he pääsivät leskien talot syömään. Mutta jotta asia ei olisi näyttänyt pahalta, siihen sotkettiin pitikä rukouksia. Jos leskien talojen syönnistä on jo kova tuomio, nii se siitäkin kovenee, kun siihen pitkiä rukouksia lisätään. Olemmeko me hurskauden avulla yritääneet vääryydellä hyötyä?
Fariseus yritti pettää Jumalaakin. "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää" (Matt. 23:23). Pieniä hurskauksia, tai sanottiinko niitä "uhrauksiksi", harjoitetttiin, jotta niillä olisii voitu peittää suruttomuus kaikkein tärkeimmissä. uskollisuudella pienissä asioissa ajateltiin voitavan korvata uskottomuus suurissa. Oikeus ostettiin mintuilla, laupeus tilleillä ja uskollisuus kuminoilla.
Mutta todellakaan meidän ei tarvitse juosta sitä farisealaisuutta penkomaan, jota Jeesuksen aikana esiintyi. Sitä on lähempänä. Eikä vain naapureissa, vaan juuri siinä, missä itse olemme."
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti