2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Luuk. 18:1-8
Jeesus opettaa tässä vertauksessa hellittämättömästä rukouksesta. Sellaisesta rukoilijasta joka luottaa siihen, että Jumala vastaa ja auttaa. Sellainen rukoilija on pannut koko luottamuksensa toivonsa Jumalaan, aivan kuten vertauksen leskivaimo oli pannut luottamuksensa tuomariin, joka antaisi hänelle oikeuden kunhan hän jaksaa sitä itsepintaisesti pyytää. Sellaisesta uskosta Jeesus sanoo: "kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti