2 "Kuka on Herra (YHWH), jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa (YHWH) enkä päästä Israelia."
2. Moos. 5:1-2
37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,
38 sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" (1938)
Luuk. 19:37-38
Jeesus ei ole Jumala eikä Isä, vaan Jumala on Jeesuksen Herra (YHWH) ja Isä.
Jeesus on siunattu, koska hän tuli Herran (YHWH), Jumalan nimessä.
Jeesus ei ollut itsenäinen toimija, vaan "hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon" (Filipp.2:7)
Hän oli todellinen Herran (YHWH) palvelija maan päällä. Hän teki kaikessa Isän tahdon.
Hän, Jeesus, on meidän herramme, hänelle me olemme alamaiset.
Hän on saanut herrautensa Isältään, ylhäältä.
Minulla on vuonna 1913 painettu Biblian väliversio, vuoden 1776 Biblian ja 33/38 kirkkoraamatun väliltä. Siinä ajatus on muotoiltu selkeämmin ja pilkun kanssa:
"..Hän, Kuningas, joka.."
"Siunattu olkoon Hän, Kuningas, joka tulee Herran nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
saying, “Blessed is the King who comes in the name of the Lord! Peace in heaven and glory in the highest!” (ESV)
Saying, Blessed be the King that cometh in the name of the Lord: peace in heaven, and glory in the highest. (KJV)
Mitä siitä seuraa kun Jeesus tulee Kuninkaana Herran nimessä?
KJV sanoo sen kaksoispisteen kanssa; siitä seuraa ": peace in heaven, and glory in the highest.", "rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa".
19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä (Jeesus) asuisi
20 ja että hän (Jumala), tehden rauhan hänen (Jeesus) ristinsä veren kautta, hänen (Jeesus) kauttaan sovittaisi itsensä (Jumala) kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Kol. 1:19-20
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
2. Kor. 5:18
37 As soon as he got to the bottom of the Mount of Olives, the crowds of his followers shouted with a loud outburst of ecstatic joy over all the mighty wonders of power they had witnessed.
38 They shouted over and over, “Highest praises to God for the one who comes as King in the name of the Lord! Heaven’s peace and glory from the highest realm now comes to us!”" (TPT)
Luuk. 19:37-38
Jumalalle korkein kunnia aina ja iankaikkisesti. Jeesus ei ole Jumala.
Maan päällä ei ole rauhaa ennenkuin Jeesus, Rauhanruhtinas palaa takaisin Isän säätämänä päivänä, Herran (YHWH) päivänä.
Se, miksi Jeesuksen seuraajat ylistivät Jumalaa, alkaa jo aiemmin. Jeesus oli matkalla Galileasta kohti Jerusalemia, jossa hänet tultaisiin ristiinnaulitsemaan. Luvun 18 lopussa kerrotaan, miten Jumala oli Jeesuksen kautta parantanut Jerikon tien reunassa istuneen sokean kerjäläisen, joka huusi Jeesuksen puoleen. "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa" (18:42-43). Luvussa 19 jatketaan kertomalla, miten Jeesus seurueineen kulki Jerikon läpi, jolloin Sakkeus, rikas mies ja veronkerääjien päällikkö, kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen (j.4). Kun Jeesus tuli kohdalle, hän katsoi ylös Sakkeukseen ja sanoi "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". Ympärillä olevat ihmiset paheksuivat Jeesusta sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan". Mutta Sakkeus teki täyden parannuksen kohdatessaan Jeesuksen. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on" (j. 9-10).
11 Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
"He luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä". Ei vielä ollut sen aika, se on vasta Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Sen vuoksi Jeesus kertoi heille vertauksen. Edellisessä luvussa kerrotaan, miten he olivat matkalla kohti Jerusalemia, eivätkä opetuslapset ymmärtäneet mitä tulisi tapahtumaan.
31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32 Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33 ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
Luuk. 18:31-34
Jeesuksen kertoma vertaus luvussa 19:
12 Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies (Jeesus) lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
14 Mutta hänen kansalaisensa (Israel) vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'EMME TAHDO TÄTÄ KUNINKAAKSEMME'.
15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
17 Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
18 Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
19 Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
20 Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
22 Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
25 -Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
26 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
27 Mutta VIHOLLISENI, JOTKA EIVÄT TAHTONEET MINUA KUNINKAAKSENSA, tuokaa tänne ja TELOITTAKAA MINUN EDESSÄNI.'"
28 Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Ne, jotka eivät tahdo Jeesusta Kuninkaakseen, ovat siis hänen vihollisiaan. Heidän kohtalonsa on tulla teloitetuiksi hänen edessään eli he eivät peri iankaikkista elämää, vaan iankaikkisen kadotuksen Jumalan kasvoista eli läsnäolosta.
Saako Jeesus olla sinun Kuninkaasi ja herrasi?
Kuninkaalla on valta, valtakunta ja alamainen kansa.
Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa, että hän on sinun herrasi ja Kuninkaasi?
Se tarkoittaa, että sinä olet se vapaaehtoinen palvelija, joka on suostunut Jumalan tarjoamaan vaihtokauppaan ja sinun tulisi pysyä kuolleena lihasi pyyteille. Uudestisyntymän jälkeen me emme ole enää itsemme omat, vaan meidän ruumimme ja tahtomme kuuluu Jumalalle, vaikka lihallinen mielemme pyrkii koko ajan tekemään omaa tahtoaan. Se täytyy kuolettaa, sillä meidän itsekäs ja kaikkea himoitseva lihamme, jonka himoja ei mikään tyydytä, kuuluu ristille. Me jatkamme sitä tehtävää, jonka Jeesus aloitti. Meidän elämäämme tulee kirkastaa maailmalle Jeesusta, joka puolestaan kirkastaa Jumalaa.
19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
20 Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
1Kor. 6:19-20
Jeesus on maksanut sinusta lunastushinnan verellään. Hän otti sinun paikkasi ristillä, että sinä saisit iankaikkisen elämän. Hän kuoli, että sinä saisit elää. Sinä olet velkaa hänelle elämäsi. Rakkaus maksetaan KUULIAISUUDELLA. Iankaikkinen elämä on ilmainen vastaanottaa, mutta sen kantaminen maksaa sinulle kaiken.
3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
1. Joh. 2:3-6
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Joh. 14:15
9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden.
2. Piet. 2:9-10
Elämme lopun ajassa ja meitä seulotaan. Jumalan kansa, uudestisyntyneet uskovat, jakaantuvat kahteen joukkoon; niihin, jotka vapaaehtoisesti luopuvat itsekkäästä maailmallisuudestaan ja lähtevät seuraamaan Jeesusta (lampaat) ja niihin, jotka pitävät kiinni omasta tahdostaan ja ovat itse oman elämänsä herroja (vuohet). Ensimmäisen ryhmän elämän valtaistuimen herrana hallitsee JEESUS ja jälkimmäisen valtaistuimella on SUURI MINÄ. Meidän tärkein tehtävämme on pitää lihamme kuolleena, jotta meidän elämämme; valintamme, tekomme ja sanamme voisivat kirkastaa Jeesusta maailmalle. Lihallisuutemme tuo esiin vain pöhöttyneen minämme itsekkäät motiivit ja maailma jää vaille pelastusta.
29 Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan
30 sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
31 Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'."
32 Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.
33 Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"
34 Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".
35 Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
36 Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.
37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten KIITTÄMÄÄN JUMALAA suurella äänellä KAIKISTA VOIMALLISISTA TEOISTA, jotka HE OLIVAT NÄHNEET,
38 sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas HERRAN NIMESSÄ; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
39 Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
40 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Maan päällä ei ole rauhaa ennenkuin Jeesus, Rauhanruhtinas palaa takaisin Isän säätämänä päivänä, Herran (YHWH) päivänä.
Se, miksi Jeesuksen seuraajat ylistivät Jumalaa, alkaa jo aiemmin. Jeesus oli matkalla Galileasta kohti Jerusalemia, jossa hänet tultaisiin ristiinnaulitsemaan. Luvun 18 lopussa kerrotaan, miten Jumala oli Jeesuksen kautta parantanut Jerikon tien reunassa istuneen sokean kerjäläisen, joka huusi Jeesuksen puoleen. "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa" (18:42-43). Luvussa 19 jatketaan kertomalla, miten Jeesus seurueineen kulki Jerikon läpi, jolloin Sakkeus, rikas mies ja veronkerääjien päällikkö, kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen (j.4). Kun Jeesus tuli kohdalle, hän katsoi ylös Sakkeukseen ja sanoi "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". Ympärillä olevat ihmiset paheksuivat Jeesusta sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan". Mutta Sakkeus teki täyden parannuksen kohdatessaan Jeesuksen. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on" (j. 9-10).
11 Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
"He luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä". Ei vielä ollut sen aika, se on vasta Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Sen vuoksi Jeesus kertoi heille vertauksen. Edellisessä luvussa kerrotaan, miten he olivat matkalla kohti Jerusalemia, eivätkä opetuslapset ymmärtäneet mitä tulisi tapahtumaan.
31 Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32 Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33 ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34 Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
Luuk. 18:31-34
Jeesuksen kertoma vertaus luvussa 19:
12 Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies (Jeesus) lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
14 Mutta hänen kansalaisensa (Israel) vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'EMME TAHDO TÄTÄ KUNINKAAKSEMME'.
15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
17 Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
18 Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
19 Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
20 Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
22 Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
25 -Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
26 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
27 Mutta VIHOLLISENI, JOTKA EIVÄT TAHTONEET MINUA KUNINKAAKSENSA, tuokaa tänne ja TELOITTAKAA MINUN EDESSÄNI.'"
28 Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Ne, jotka eivät tahdo Jeesusta Kuninkaakseen, ovat siis hänen vihollisiaan. Heidän kohtalonsa on tulla teloitetuiksi hänen edessään eli he eivät peri iankaikkista elämää, vaan iankaikkisen kadotuksen Jumalan kasvoista eli läsnäolosta.
Saako Jeesus olla sinun Kuninkaasi ja herrasi?
Kuninkaalla on valta, valtakunta ja alamainen kansa.
Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa, että hän on sinun herrasi ja Kuninkaasi?
Se tarkoittaa, että sinä olet se vapaaehtoinen palvelija, joka on suostunut Jumalan tarjoamaan vaihtokauppaan ja sinun tulisi pysyä kuolleena lihasi pyyteille. Uudestisyntymän jälkeen me emme ole enää itsemme omat, vaan meidän ruumimme ja tahtomme kuuluu Jumalalle, vaikka lihallinen mielemme pyrkii koko ajan tekemään omaa tahtoaan. Se täytyy kuolettaa, sillä meidän itsekäs ja kaikkea himoitseva lihamme, jonka himoja ei mikään tyydytä, kuuluu ristille. Me jatkamme sitä tehtävää, jonka Jeesus aloitti. Meidän elämäämme tulee kirkastaa maailmalle Jeesusta, joka puolestaan kirkastaa Jumalaa.
19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
20 Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
1Kor. 6:19-20
Jeesus on maksanut sinusta lunastushinnan verellään. Hän otti sinun paikkasi ristillä, että sinä saisit iankaikkisen elämän. Hän kuoli, että sinä saisit elää. Sinä olet velkaa hänelle elämäsi. Rakkaus maksetaan KUULIAISUUDELLA. Iankaikkinen elämä on ilmainen vastaanottaa, mutta sen kantaminen maksaa sinulle kaiken.
3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
1. Joh. 2:3-6
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Joh. 14:15
9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,
10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden.
2. Piet. 2:9-10
Elämme lopun ajassa ja meitä seulotaan. Jumalan kansa, uudestisyntyneet uskovat, jakaantuvat kahteen joukkoon; niihin, jotka vapaaehtoisesti luopuvat itsekkäästä maailmallisuudestaan ja lähtevät seuraamaan Jeesusta (lampaat) ja niihin, jotka pitävät kiinni omasta tahdostaan ja ovat itse oman elämänsä herroja (vuohet). Ensimmäisen ryhmän elämän valtaistuimen herrana hallitsee JEESUS ja jälkimmäisen valtaistuimella on SUURI MINÄ. Meidän tärkein tehtävämme on pitää lihamme kuolleena, jotta meidän elämämme; valintamme, tekomme ja sanamme voisivat kirkastaa Jeesusta maailmalle. Lihallisuutemme tuo esiin vain pöhöttyneen minämme itsekkäät motiivit ja maailma jää vaille pelastusta.
30 sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.
31 Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'."
32 Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut.
33 Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"
34 Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä".
35 Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
36 Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle.
37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten KIITTÄMÄÄN JUMALAA suurella äänellä KAIKISTA VOIMALLISISTA TEOISTA, jotka HE OLIVAT NÄHNEET,
38 sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas HERRAN NIMESSÄ; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
39 Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
40 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti