Kohti suurta Baabelia

 David Hedegård / Uuras Saarnivaara : Kohti suurta Baabelia - liberaaliteologia, ekumenia ja Raamattu (1961)

"Toinen peto, jolla on niinkuin karitsan sarvet (Ilm.13:11-18)

Raamatunselittäjät näyttävät olevan jokseenkin yksimielisiä siitä, että Ilmestyskirjan 13. luvussa kuvattu ensimmäinen 'merestä nouseva' peto on raamatulliselle kristinuskolle vihamielinen poliittinen valta ja toinen peto 'maasta nouseva', jolla on 'niinkuin karitsan sarvet', Kristukselle uskoton ja luopiokristillisyyttä edustava kirkollinen johtaja tai johto. Feliks Lujanen kirjoittaa: '. . . tämän luvun ensimmäinen peto kuvaa . . . Jumalaa vastustavaa valtiovaltaa, . . . toinen peto vastaavasti ei voine tarkoittaa muuta kuin väärää profeetallisuutta ynnä Raamatusta eksynyttä, uskonnollis-antikristillistä toimintaa.' (UT:n selitysteos III,372)

Se, että tällä pedolla on 'niinkuin karitsan sarvet', viittaa siihen, että se esiintyy Kristuksen, Jumalan Karitsan, nimessä. Kysymyksessä on väärä kristillisyyttä edustava kirkko ja kirkollinen johto. Kuten Lujanen selittää, tällaisia kirkollisia ilmiöitä on esiintynyt läpi aikojen. Mutta nuo 'kautta vuosisatojen . . . havaittavat historialliset petokirkkoluonnokset' ovat vain valmistusta viimeisinä aikoina 'kaikessa petomaisessa mahtavuudessaan ja hurskaimmassa  tekopyhyydessään' esiintyvälle 'loppuaikojen kirkkomuodostumalle', joka myös pyrkii 'saavuttamaan valtiollista vaikutusvaltaa määrätietoisen kirkkopolitiikan kautta'. Tässä karitsansarvisen pedon edustamassa kirkkomuodostumassa 'tyydytään elävän raamatullisen kristillisyyden sijasta  muodolliseen, kuolleeseen kristillisyyteen' mutta siinä on samalla 'järkeisuskoa', 'taikauskoa', 'väärää profetaalisuutta' ja 'Raamatusta eksynyttä uskonnollis-antikristillistä toimintaa'. Liittolaisena siinä käytetään 'korkean sivistyksen nimellä kulkevan, uudenaikaisen pakanuuden valheprofeetallisuutta' ja maailman parantamista tarkoittavia pyrkimyksiä'.

Se,että tämä toinen peto 'käyttää kaikkeä ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa' merkitsee: tämä luopiokirkko ja sen johto toimii poliittisen valtion tukemana, on tavalla tai toisella 'valtionkirkko'. Vastapalvelukseksi se antaa tukensa valtiolle, taivuttaen omilla keinoillaan ihmiset sen alamaisuuteen. Kysymyksessä on siten yhteistoiminnassa oleva valtio ja kirkko, jotka kumpikin ovat 'petoja' raamatullista kristillisyyttä kohtaan. O.F.Myrberg selittää: Toinen peto on  'vääränprofeetallisuuden hengellinen valta, joka tässä esiintyy maallisen vallan rinnalla maailmanvaltakunnassa, ei ainoastaan toimittaakseen sen asioita, vaan myös taivuttaakseen sen kuuliaisuuteensa kysymyksessä olevan pedonvallan eduksi'.
'Pedolle annettiin valta antaa (ensimmäisen) pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumarra pedon kuvaa, ne tapettaisiin'. Lujasen mukaan tämä merkitsee: antikristuksessa täydellisyytensä saavuttama väärä profeetallisuus saa 'maailmanvalta-aatteensa, hallitusrakennuksensa täysin eläväksi ja 'puhuvaksi' kutsumalla yhtäältä kaikilla inhimillisen elämän aloilla avukseen tämän maailman hengen ja toisaalta kirkon piiristä nousseet, voimalliset elävän uskon tunnustajat, yksilöt ja uskonnolliset liikkeet'.

Antikristuksen maailmankirkkoaate tulee kirkkoja ja kansoja sillä tavalla 'puhuttelevaksi', että ne innostuvat siihen, huumaantuvat siitä siinä määrin, että 'kumartavat sitä', antavat sille kunnioituksensa, antaumuksensa ja palveluksensa välittämättä siitä, mitä Raamattu sanoo. He ovat siinä määrin kiihkoisia maailmankirkkoaattensa sekä kirkollisen johtajansa (antikristuksen) puolesta, että antavat tälle täyden tukensa myös silloin, kun hän käy verisellä vainiolla tukahuttamaan kaikkea Kristukselle uskollisen raamatullisen kristillisyyden muodostamaa 'oppositiota'.

Se, että toinen peto, 'karitsansarvistaan' huolimatta 'puhuu kuin lohikäärme', merkitsee: Kristillisestä nimestään ja kristillisistä puheenparsistaan huolimatta hänen oppinsa on 'lohikäärmeen' oppia,ei pelastavaa ja Kristuksen kuuliaisuuteen johtavaa Raamatun oppia.

Tämä peto 'tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden'.
Antikristus saa aikaan suuria asioita kirkollisella alalla käyttämällä kaikkia maailmankirkon ja sitätukevan maailmanvaltion mahdollisuuksia. Niinkuin Egyptin noidat taikuuksillaan saivat aikaan 'ihmeitä' määrättyyn rajaan asti, niin tekee antikristuskin pimeyden valtojen avulla. Ja niinkuin Rooman kirkon - tämän karitsansarvisen pedon ja hänen kirkkonsa suuren valmistavan asteen - piirissä on tapahtunut ja tapahtuu 'ihmeitä', jotka tukevat sen  väärää oppia ja villitsevät ihmiset intoon sen puolesta, niin on tapahtuva lopunajan maailmankirkossakin. Nähtävästi myös sen aikaansaamat sosiaaliset parannukset, joita se saa aikaan yhteistoiminnassa valtiovallan kanssa, ovat vakuuttamassa ihmisiä sen kristillisyyden aitoudesta ja innostamaan heitä siihen.

Toinen peto 'saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat, että köyhät,  sekä vapaat, että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki; pedon nimi tai sen nimen luku.'

Tämä merkitsee; antikristus saa ihmiset 'kantamaan hänen merkkiään otsassaan, so. kaikissa henkisissä harrastuksissaan ynnä oikeassa kädessään so. toimintatavassaan'. Ihmiset 'uskovat valheen' (2.Tess.2:11) omaksuvat tämän pedon opin uskonsa kohteeksi, pitäen sitä kristillisenä totuutena, tai ainakin suostuvat yhteistyöhön hänen kanssaan. Niitä, jotka eivät tähän suostu, ei suvaita, vaan heidät pannaan 'eriuskoisuutensa' vuoksi 'kirkon ja valtion kiroukseen' eli 'valtiolliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kuolemaan'.

Saatana on suuri Jumalan matkija. Jumala antaa Pyhän Henkensä tulen uskovien sydämiin ja sytyttää herätyksen tulia ihmisten keskuuteen. Toinen petokin saa 'tulen lankeamaan taivaasta', sytyttää vääriä herätysliikkeitä, joissa ei pala Jumalan tuli, vaan 'vieras tuli'. Hän panee omiinsa väärän innostuksen tulen, niin että heidän uskonsa on todellista vakaumusta (merkki otsassa), joka määrää heidän toimintaansa, antaen sille pettävää aitouden leimaa.

Läheskään kaikki antikristuksen maailmankirkon jäsenet eivät tietenkkäään kuulu näihin hänen uskontoonsa uskonnollisella vakaumuksella ja innolla antautuneisiin. Monilla on vain pedon nimen 'luku': he kuuluvat hänen kirkkonsa jäsenten lukuun, ovat nimellisesti jäseniä, vaikka ovatkin uskonnollisestii välinpitämättömiä. He antavat muodollisen kannatuksensa hänelle ja maksavat kirkollismaksunsa, mutta eivät välitä ottaa pedon 'nimeä', sisäisesti antautua hänen uskontoonsa. Tämäkin riittää! Mutta sitä ei siedetä, että halutaan pysyä tästä kirkosta erossa!

Mitä tahansa 'pedon luku' 666 merkinneekin, se on 'ihmisen luku': kysymys on ihmisopista ja inhimillisestä kirkollisesta järjestelmästä ja hallituksesta, ei Kristuksen kirkosta. Siihen kuulutaan pelkästään ihmisinä, luonnollisen syntymän perusteella. Jumalan Hengestä syntymistä sen jäsenyyteen ei tervita, eivätkä Jumalasta syntyneet sen jäsenyydessä voi ollakaan, koska he eivät voi ottaa pedon merkkiä otsaansa tai oikeaan käteensä. tämä langenneen ihmisen uskonnollisuutta edustava kirkon johtaja, antikristus, on 'lammastenvaatteisiin' pukeutunut pimeyden valtojen 'peto', joka vainoaa verisesti Kristukselle ja Jumalan sanalle uskollisia.

'Suuri portto' eli suuri Baabel (Ilm. 17-18)

Kristuksen todellinen seurakunta on 'Karitsan morsian' ja 'Karitsan vaimo' , joka tahtoo pysyä Kristukselle uskollisena. Kirkko, joka on Kristukselle ja Jumalan sanalle uskoton, on muuttunut 'portoksi', joka viljelee luvattomia yhteyksiä vieraitten oppien, uskontojen, ideologiain ja yleensä maailman kanssa.

Ilm. 17  luvussa kuvattu 'suuri portto' eli 'suuri Baabel' on maailmallisuuteen langennut Kristuksen kirkko eli lujaksi kirkkolaitokseksi järjestynyt lihallinen valhekristillisyys. Tällaista henkeä on aikaisemmin ollut sekä Rooman kirkossa, että monissa muissa kirkoissa, mutta viimeisinä aikoina näistä aineksista 'on varmaankin muodostuva ja kehittyvä loppuaikojen kirkko', 'loppuaikojen kirkollinen kokomus'. Silloin näet 'suurin osa kristikuntaa antautuu eksytettäväksi joko petomaisuuden peljättämänä tai porttomaisuuden  viettelemänä ja seuraa antikristusta. Harvat ovat ne valitut, jotka 'seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän meneekin'. Viimeisinä aikoina muodostuu täten 'babelportoksi' nimitetty 'yleiskirkko'.

Tästä viimeisten aikojen ekumeenisesta yleiskirkosta käytetään nimitystä 'portto', koska se on väärän yhteydenharjoituksen tulos ja sen 'ruumiillistuma'. Se syntyy siten, että kristikunnan eri kirkot yhdistetään toisiinsa Jumalan sanan totuudesta välittämättä. Kaikkea hallitsevaksi ajatukseksi tulee 'rakkaus' ja 'yhteys'. Niitä, jotka Raamatun totuuden vuoksi eivät siihen suostu, tuomitaan rakkaudettomina oppikiihkoilijoina, Kristuksen kirkon yhteyden särkijöinä.

Lopunaikojen maailamnkirkon 'porttous' on samalla 'maailman ystävyyttä' (Jaak.4:4). Siinä pyritään kaikin mahdollisin keinoin saavuttamaan maailman ihmisten ystävyyttä ja tukea. Tässä tarkoituksessa tämä kirkko muovaa oppiaan ajan virtausten mukaiseksi ja muodostaa työtapansa ihmisten toivomuksia vastaavaksi, heidän luonnollista mieltään viehättäväksi ja viihdyttäväksi. Sen sijaan, että se julistaisi ihmisille Raamatun totuutta ja pyrkisi kaikessa olemaan Herralle mieliksi, se pyrkii olemaan ihmisille mieliksi. Paavalin sana; 'Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en minä olisi Kristuksen palvelija' (Gal.1:10) ei sovi tämä kirkon ohjelmaan.

*Helakanpunainen peto', jonka selässä portto istuu, on 'Jumalaa vastustava maailmanvalta', jonka tukemana ja kannattamana se elää. Haureuden harjoittaminen maan kuninkaitten kanssa merkitsee väärää yhteyttä poliittisten valtioitten kanssa sekä opin ja työn muodostamista niiden vaatimusten mukaan. Kysymyksessä on siten 'langenneen kirkon liitto petomaisen maailmanvallan kanssa'.
Portto istuu myös 'paljojen vetten päällä', jotka ovat 'kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä'. Lopunajan yleiskirkko on luonteeltaan 'kansankirkko', johon kuuluu kansojen ja heimojen suuria enemmistöjä.

Siinä on vallitsevana kirkkokäsite, jonka mukaan kaste on Kristuksen todellisen kirkon raja, ja jonka mukaan kaikki kastetut ilman muuta ovat Kristuksen kirkon, Hänen ruumiinsa jäseniä. Rajan vetämistä uskovien ja epäuskoisten välillä ei siinä hyväksytä.

Punainen peto, jonka päällä portto istuu, on 'täynnä pilkkaavia nimiä'. Maailmanvalta, jonka tukemana porttokirkko toimii, on raamatullista kristinuskoa kaikin tavoin pilkkaava ja herjaava valtiomahti, jonka tunnusväri on helakanpuna. . .

Pedon selässä istuesaan portto on 'juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä'. Valtansa päivinä, poliittisen vallan tukemana ollessaan, lopunajan kirkko vainoaa Herran omia, Johannes 'suuresti ihmetteli' tätä, eikä kummakaan; merkillistä on, että kirkko, jonka pitäisi olla 'Karitsan morsian', on muuttunut portoksii, joka vainoaa Hänen omiaan! Sitä on tehnyt Rooman kirkko, ja sitä on tekevä lopun ajan maailmankirkko.

'Portto on puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä'.

Lopunajan luopiokirkossa on rikkautta ja liturgista loistoa. Kun kirkko on kadottanut aurinkopukunsa  (Ilm.12:1), lakannut olemasta puettuna Kristukseen, 'vanhurskauden aurinkoon' (Mal.4:2), se pukeutuu sitäkin enemmän liturgiseen loistoon. Kadotettuaan puhtaan raamatullisen totuuden kullan ja aitojen kristillisten hyveitten jalokivet sen täytyy sitäkin enemmän kaunistaa itseään luonnollisella kullalla sekä sosiaalisen hyväntekeväisyyden ja maailmanparantamisen jalokivillä, jotka maailman silmissä herättävät ihastusta.

Purppura on maallisen vallan väri; kun kirkko menettää Pyhän Hengen läsnäolosta johtuvan arvovaltansa, sen täytyy hankkia itselleen ulkonaista valtaa ja mahtia. Rooman kirkon ympärillään pitämää rajaa sanotaan joskus 'purppuraverhoksi' (vrt. Neuvostoliiton 'rautaverho', Kiinan 'bambuverho'). Niinkuin tämän lopunajan suuren porton  valmistavan asteen ympärillä on sen henkisen ja maallisen mahdin muodostama 'purppuraverho', niin on oleva antikristuksen lopullisessakin maailmankirkossa; vain sen sisäpuolella olevilla on turva sekä oikeus 'ostaa ja myydä'.

Helakanpuna on veren väri; kun kirkko ei enää julista Golgatan veristä rakkautta ja kutsu ihmisiä sen osallisuuteen, ja kun sitä ei enää hallitse tämän pelastavan ja alttiiksiantavan rakkauden henki, se pyrkii
hallitsemaan ihmisiä inhimillisellä pakkovallalla ja vuodattaa niiden verta, jotka eivät alistu sen kuuliaisuuteen.

Porton otsaan on kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon (Baabel), maan porttojen ja kauhistusten äiti'.

Ensimmäinen Baabel (1.Moos.11) oli ilmaus ja tulos kolmesta tekijästä;
1. väärästä yhteyspyrkimyksestä ('ettemme hajaantuisi')
2. 'nimen', suuruuden ja kunnian tavoittelusta ('tehkäämme itsellemme nimi')
3. yrityksestä päästä omalla rakennelmalla taivaaseen ('rakentakaamme itsellemme kaupunki j atorni, jonka huippu ulottuu taivaaseen'). seuraus oli kieltensekoitus ja hajaantuminen.

Nimittäessään lopunajan maailmankirkkoa 'suureksi Baabeliksi' Raamattu tahtoo ilmeisesti sanoa, että näissä kahdessa Baabelissa pääpiirteet ovat samoja, ts. että ensimmäinen Baabel oli viimeisen Baabelin 'tyyppi', ennustava vertauskuva.

'Suuri Baabel' on yhteyspyrkimyksen tulos; Ensimmäinen Baabel tahtoi estää hajaantumisen; viimeinen Baabel on tulos pyrkimyksestä hajaannuksen poistamiseksi, kirkollisesta yhteysliikkeestä. Ensimmäinen Baabel oli tulos 'nimen', kunnian tavoittelusta. Niin on viimeinenkin; on saatavavaltavan suuri kirkkojärjsetö, jolla on 'nimeä', kirkollista arvovaltaa, suuruutta, joka tekee ihmisiin vaikutuksen.

Ensimmäinen Baabel oli yritys päästä omalla rakennelmalla taivaaseen. Niin on viimeinenkin; siinä tahdotaan vain laskea taivas maan päälle, rakentaa ihannekirkko ja -yhteiskunta, ihmistekoinen taivasten valtakunta maan päälle; tai sitten ajatellaan päästävän 'taivaaseen' kristillisten periaatteiden mukaisella elämällä, uskonnollisellla kasvamisella ja kehityksellä, ilman uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä.

Ensimmäisen Baabelin seurauksena oli kieltensekoitus ja hajaantuminen ympäri maanpiirin. Viimeisen Baabelin seuraus on opillinen ja uskonnollinen sekoitus, Raamatun totuuksien ja ihmisoppien harhojen sekaantuminen niin, ettei kukaan tiedä, mikä on totuus. Samalla sen seurauksena on ulkonaisten kirkkojen sisäinen hajaantuminen, ristiriidat ja taistelut, niiden sisälllä sekä Jumalan kansan eroaminen niistä tai oikeammin ; niiden muodostamasta maailmankirkosta.

Porttokirkon nimi 'suuri Baabel' on 'salaisuus'; 'Jos Paavalin vakuutuksen mukaan avioliitto Kristuksen ja hänen seurakuntansa välisen yhteyden vertauskuvana on suuri salaisuus (Ef.5:31-32), niin on monille ollut ja on samanlainen salaisuus Kristuksesta luopunut, maailmallisuuteen vajonnut kirkko niinkuin sen vertauskuvakin, tämä porttovaimo. Ei ollut kumma, että se Johannekselle oli vielä salaisuus. Kummempi on, että se nytkin on sitä monille .. .'

Porttonainen pitää kädessään 'kultaista maljaa', joka on 'täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia'.
Jumalan armon ja totuuden elävän veden sijasta luopiokirkko 'juottaa' kansoille epäraamatullisten oppien kauhistuksia, tulkosia kristillten oppien ja ihmisharhojen sekoittamisesta tai raamatullisen evankeliumin muuntamisesta 'toisenlaiseksi evankeliumiksi'. Samalla se juottaa heille väärän yhteyden humalluttavaa juomaa, innostuttaa ja huumaa heidät ekumeenisen yhteyden aateella niin, että he juopuneiden tavoin tulevat kuuroiksi Raamatun tätä koskeville varoituksille. Tähän viittaa sana; 'Hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juioneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta'.
Lujasen mukaan tämä sana 'tarkoittaa Jumalan vihaa kartuttavaa lihallista valhekristillisyyttä, joka on hengellistä haureutta ja aviorikollisuutta Kristusta kohtaan, joka on ylkä, seurakunnan ollessa Hänen valittu morsiamensa . . . Niin vastakkainen asema ja erilaiset pyyteet kuin voi ollakin 'kansalla', sen 'kuninkailla' ja 'kauppiailla', voi langennut kirkko ne kuitenkin valhekristillisyydellään tyydyttää ja huumata aivan samoin kuin nuo kaikki kansanluokat voivat yhtyä vihassansa  e l ä v ä ä  kirkkoa kohtaan . . . Valhekin voi yhdistää yhtä hyvin kuin totuus'.

Kun kirkko luopuu Jumalan totuudesta ja antautuu haureelliseen yhteyteen maailman kanssa, sekoittaen Jumalan totuuden ihmisharhoihin, sen synti on Jumalan edessä paljon raskaampi kuin pakanain syntielämä; sillä 'jolle on paljon annettu, siltä pajon vaaditaan'. Siksi Baabel-kirkon synnit 'ulottuvat taivaaseen asti'.

Nooa perheineen muodosti Jumalan kansan ennen vedenpaisumusta. Ennen tuhoa heille tuli käsky mennä arkkiin turvaan, jättäen taakseen syntisen ihmiskunnan. Sodomassa Loot perheineen muodosti Jumalan kansan siellä asuvan osan. Ennen kaupungin tuhoa hänelle tuli käsky lähteä siitä pois. Kun Jerusalemin syntimitta oli täysi ja sen tuho lähestyi, Jumalan kansan, seurakunnan, oli lähdettävä siitä pois.

Samoin käy Baabel-kirkon aikana. Sen keskellä olevalle Jumalan kansalle kuuluu käsky 'Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa' (Ilm. 18:4)."