Pyhäinpäivä

Lauantaina vietetään taas kirkollista pyhäinpäivää, vainajien muistelupäivää, katolista kalenteripyhää, joka ei ole linjassa Raamatun kirjoitusten kanssa. 

 “Rukouksemme kuolleiden puolesta ei ainoastaan auta heitä, vaan voi tehdä heidän esirukouksensa meidän puolestamme vaikuttavammaksi (Katolisen kirkon katekismus, 958)"

http://katolinen.net/?p=3916

Uskovina me emme rukoile kuolleitten puolesta, emmekä kuolleita, sillä Raamatun totuuden tuntevina tiedämme, että se on turhaa. Ainoastaan niin kauan kuin ihminen elää tässä ajassa, voidaan esirukouksin vaikuttaa hänen elämäänsä. Kuoleman jälkeen se on turhaa, hän on jo osansa valinnut.

Uskovina emme myöskään seurustele kuolleitten kanssa, sillä Raamattu kieltää sellaisen ehdottomasti.

###

Maassamme järjestetään Pyhäinpäivän ohjelmana konsertteja, joissa esitetään ”sielunmessu”, Requiem. Yleisö osallistuu tällöin tietämättään katoliseen epäjumalien (riivaajien) palvelukseen, sillä messumusiikki on rukousta.

”Sielunmessu tai requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen nimi on lat. Missa pro Defunctis eli messu kuolleiden puolesta, mutta se tunnetaan yleisesti myös palveluksen tekstin ensimmäisellä sanalla requiem eli "lepo".”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sielunmessu

***

Pyhäinpäivä 

 
Syyriassa vietettiin kaikkien pyhien päivää jo 300-luvulla. Lännessä keltit ja frankit omaksuivat tavan 700-luvulla ja sieltä se levisi Rooman kirkkoon. Päivä oli alun perin marttyreiden muistopäivä ja myöhemmin se laajeni kaikkien uskovien vainajien muistopäiväksi, jonka vietto alkoi Ranskassa 900-luvun lopulla ja vakiintui kirkossa 1300-luvulla.

Pyhäinpäivässä on sulautuneena kaksi vanhaa katolista juhlapäivää, kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) 1.11. ja kaikkien autuaiden uskovien muistopäivä (Commemoration omnium fidelium defunctorum) 2.11. Suomessa pyhäinpäivä on muotoutunut osaltaan myös muinaisesta kekristä, pakanallisesta satovuoden päätösjuhlasta, joka sulautui katoliseen pyhäinpäivään 1800-luvulla.

Merkillepantavaa on, että myös halloween, jonka nimi tulee englanninkielestä; ’All Hallows’ eli ’kaikki pyhät’, joka on siis muuntunut 1.11 vietetystä 'kaikkien pyhien' päivästä.
'

”Kuolleiden päivä (Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain Día de Muertos) on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta. Sitä juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä.

Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla. Kuolleiden päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä, ja monet juhlivat sitä käymällä kirkoissa ja hautausmailla, sytyttäen kynttilöitä ja rukoillen.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleiden_p%C3%A4iv%C3%A4

Suomessa kirkollisen pyhäinpäivän perinteenä on käynti hautausmaalla viemässä kynttilät omaisten ja läheisten haudoille. Hautakynttilä on muuntunut jäänne muinaisista uhritoimituksista, joilla lepyteltiin vainajahenkiä. Hautakynttilöiden polttaminen on meillä suhteellisen uusi tapa. Ensimmäinen tieto hautakynttilästä Suomessa on Helsingin ortodoksiselta hautausmaalta vuodelta 1916, mutta varsinaisesti tapa yleistyi Suomessa vasta toisen maailmansodan (1929-45) jälkeen.

Roomalaiskatolisissa maissa on hautakynttilöitä poltettu jo keskiajalla. Varhaisin tieto on vuodelta 1367 Saksasta. Hautakynttilöiden polttamispäivät olivat nimenomaiset vainajienmuistelupäivät marraskuun 1. ja 2. päivä. Tapa oli jo häviämässä 1800-luvun lopussa, mutta voimistui uudelleen ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) ihmisuhrien aiheuttaman surun vuoksi.

Kiireinen kansalainen voi pelastaa maineensa delegoimalla kynttilänsytyttämisen vapaaehtoisille 'auttajille'. Näin uutisen mukaan ainakin Vantaalla. Sitä kannattaa miettiä, onko tänänkaltainen 'hyväntekeväisyys' tarpeellista ja mitä tai ketä se palvelee? Näyttää olevan niin, että ainakin monille vanhuksille pyhäinpäivän hautausmaalla käynti voi olla yksi vuoden kohokohdista. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten tärkeitä ja suorastaan 'pyhiä' nämä uskonnolliset traditiot ja isien perinnäissäännöt voivat olla tälle suruttomalle, nimikristitylle kansalle.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6559-vapaaehtoiset-sytyttavat-kynttiloita-haudoille

Vainajanpalvontaa eli manismia on paljon luonnonuskonnoissa, joissa uskotaan, että esi-isien henget vaikuttavat kuoleman jälkeen jäljelle jääneiden elämässä. Suomalaisten nykyinen hautojen hyysääminen onkin jo vainajienpalvonnan tasoa.
Outoa, että vainajien muistopäivä on sijoitettu juuri lauantaihin, joka on juutalaisten sapatti.

Meidän tulisi suunnata tekemisemme turhasta kuolleiden palvelusta elävien ihmisten palvelemiseen. Jeesus on kutsunut meidät vapauteen, eikä isien perinnäisssäntöjen ja kirkkokalenterin orjuuteen.

Vain elävä ihminen voi vastaanottaa pelastuksen Jeesuksessa.

###

http://www.hel2.fi/kaumuseo/vuodenkierto/pyhainpaiva/pyhainpaiva.html