USKO
Me tarvitsemme USKOA JEESUKSEEN pelastuaksemme ikuiselta kadotukselta, helvetiltä.
Minun elämäni muuttui täysin uskoontulon myötä. Sain rauhan sydämeeni
ja minun on hyvä ja turvallista olla, kun tiedän, että näkymätön
Jumala johdattaa minun elämääni. Vaikka minä en Häntä fyysisillä
silmilläni näe, niin tiedän, että Hän näkee minut ja tuntee kaikki
ajatuksenikin jo etukäteen.
"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun
ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki
minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun
kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut
minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen
tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne
minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun
kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos
minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi
minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus
minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle
pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon
äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen
ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä
tietää." Psalmi 139:1-14
Tiedän myös, että Hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä ja saan
Häneltä kaiken mitä tarvitsen. Saan rukoilla Jumalalta apua
päivittäisiin asioihini ja voin luottaa siihen, että apu minulle tulee
Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
"Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti."
Psalmi 121
Jumala lähetti Poikansa, ei joulun lapseksi, vaan opettamaan Jumalan valtakunnasta ja kuolemaan ristillä synnittömänä ja puhtaana uhrikaritsana meidän syntiemme edestä. eikä Jeesus jäänyt hautaan, vaan Jumala herätti hänet kolmantena päivänä kuolleista; Hän elää!
Jeesus on välimies, avainhenkilö, jota ilman ei ketään pelastu helvetin kadotukselta. Taivaaseen on mahdotonta mennä omia polkuja pitkin.
Meidät on jo sovitettu Jumalan kanssa Jeesuksessa, joten sinun täytyy ottaa vastaan tämä sovitus henkilökohtaisesti. Kutsu pelastukseen tulee aina Jumalalta, joka antaa ihmisen elämään etsikonaikoja, jolloin hengelliset asiat tulevat useammin ajatuksiin. Uskonratkaisu on tehtävä tämän meille annetun yhden ainoan elämän aikana. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, ja silloin se on myöhäistä.
USKONTO
Tarvitsemmeko uskontoa . . . ?
Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että meidän jokaisen sydän on valmistettu Jumalan yhteyttä varten. Jos ihminen ei löydä yhteyttä Jumalaan, tulee saatana väliin ja täyttää sydämen uskonnolla ja maailman himoilla. Jokainen uskoo joskus johonkin 'korkeampaan voimaan'. Hädän hetkellä, kuoleman lähellä, kun kaikki keinot on käytetty, eikä mikään inhimillinen taho voi enää auttaa, viimeisenä oljenkortenaan ihminen kääntyy lopulta Jumalan puoleen. Moni on tullut elävään uskoon vakavan sairauden tai jonkun henkilökohtaisen romahduksen seurauksena.
Uskonto on sidoksissa ihmisen aisteihin
Alusta asti ihminen on halunnut tehdä itselleen näkyvän jumalan, puisen tai kivisen jumalankuvan tai ainakin näkyvän alttarin, joka pyhitetään rukouksen paikaksi. Monet ripustavat kotinsa seinille ja hyllyille kullattuja jumalankuvia, ikoneja tai krusifiksejä.
Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani".
Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?" Jes. 44:9-20
Uskontoa harjoittaessaan ihminen haluaa palvella jumalaansa (vai omaa uskonnollisuuttaan?) käsin tehdyissä temppeleissä, parhaimmista materiaaleista valmistetussa ja koristetussa tilassa, jumalan- ja enkelten kuvien keskellä. Hän haluaa tarjota jumalalleen (vai itselleen?) hienointa musiikkia, haistaa 'pyhyyden', kynttilän ja suitsutuksen. Hän haluaa palvella vainajiaan viemällä 'jumalten lahjoja' heidän haudoilleen. Saatana on mestari antamaan uskonnon harjoittajalle myös uskonnollisia tunnekokemuksia ja suggestioita.
"Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Apt. 17:24-31
Ennenkaikkea, uskonnollinen ihminen on kiinnittänyt sydämensä näennäistä turvaa tuoviin riitteihin. Ihminen haluaa teoillaan ostaa jumalansa mielisuosiota. Riitit ovat itsevalittua uskontoa tai kasvatuksen myötä opittuja 'isien perinnäissääntöjä' (kuten lapsikaste), jotka kulkevat suvuissa, heimoissa ja kansoissa. Ihminen on luonut itse itselleen säännöstön, jonka hän ajattelee miellyttävän jumalaansa ja raja okkultismiin on häilyvä.
Ortodoksisessa kirkossa riitit ovat oleellinen osa uskonnonharjoitusta. Ne ovat tarkasti määriteltyjä, tiettyyn aikaan tehtäviä maahankumarruksia, ristimerkkejä, kuvien kunnioitusta suutelemalla, tuohuksen sytyttämistä määrättynä aikana ja määrättyyn paikkaan ym. ym. Myös katolisessa kirkossa on mahtipontiset seremoniat.
Silloin kun Jumala kutsui minua pelastukseen, laittoi Hän minut ihmettelemään, miksi ortodoksit tekevät ristinmerkkejä ja kumarruksia, sytyttelevät tuohuksia kun taas esim. luterilaiset eivät sitä tee. Muistan miten mietin pääsiäisyönä, kiertäessäni ortodoksikirkon ympäri kulkueen mukana, että vaatiiko Jumala todella meiltä kaikkea tätä rekvisiittaa ja riittien osaamista ja joutuvatko ne kadotukseen, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ortodoksikirkkoon oppimaan näitä seremonioita. Pääseekö taivaaseen ilman ristinmerkkien tekemistä, ja jos, niin onko niiden tekeminen sitten turhaa...?
Uskoontultuani erosin välittömästi ortodoksikirkosta, sillä sain silloin ymmärryksen, että kyse on uskonnollisuudesta ilman sydämen uskoa.
https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/erolomake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti