"Jumala on edeltämäärännyt meidät Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa
(Room.8:29). Tässä näemme edeltätuntemisen ja Kristuksen kaltaisuuteen
edeltämäärämisen sattuvan yhteen. Siitä huomaamme Isän Jumalan jo
alunpitäen katsoneen tuohon päämäärään, se on ollut kaikkina kuluneina
aikakausina, Hänen näköpiirissään. Hän aloitti sieltä, mihin meidän on
lopetettava. Hän näki meidät, joita ei vielä ollut ja määräsi, että
meidän on saavutettava Hänen Poikansa kuvan kaltaisuus.
Nykyään useimmat toivovat tulevansa Hänen kaltaisikseen sitten, kun "näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on" (1.Joh.3:2).
He nähtävästi olettavat luonnollisen kuoleman tai ylöstempaamisen - jos
saavat elää sinne asti - heidän vaelluksensa ontuvaisuudesta huolimatta
kirkastavan heidät silmänräpäyksessä.
Älköön kukaan pettäkö itseään! Jos asia
olisi siten, ei voisi galatalaisten harahilusta johtuvaa Paavalin
sydämen tuskaa mitenkään käsittää, mikä kumminkin oli niin polttava,
että se pakotti hänet huudahtamaan; "Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
(Gal. 4:19). Miksi nämä toiset synnytyskivut olisivat tarpeellisia, jos
Kristus voisi noin vain ilman muuta kirkastua omissaan heidän
kuolemassaan tai ylöstempaamisessaan? Tämä Herran palvelija näkyy
käsittäneen asian siten, että Kristuksen täytyy saada ilmoittaa muotonsa
meissä tämän elämän aikana. Ja kun se ei iollut tapahtunut
galatalaisissa, hän joutuii kärsimään mitä suurimpia tuskia sielussaan
heidän tähtensä.
Efesolaisille Paavali puhuu kasvamisesta "Jumalan Pojan tuntemisen täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään" (Ef.4:13).
Tämä, samoin kuin edellinenkin lause, viittaa täällä tapahtuvaan
kasvamisen edistymiseen ja molemmissa kohdissa teroitetaan sen
tärkeyttä, ei ainoastaan joillekin erityisille henkilöille, vaan ilman
eroitusta myös kaikille lunastetuille kuuluvana kehoituksena.
Apostoli puhuu kolossalaiskirjeessä uudesta ihmisestä.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.
11 Ja tässä ei ole kreikkalaista
eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei
barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja
kaikissa on Kristus.
Autuas on se ihminen, joka tietää siihen pukeutuneensa! Mutta onko siinä kaikki, mitä tarvitaan? Huomaa, tässä on sanottu, että sellainen ihminen jatkuvasti muuttuu. Jos asiamme ovat kunnossa, tämä uusi ihminen aina uudistuu. Kahdesti viitataan ihanaan esikuvaan, minkä kaltaiseksi tämän ihmisen on tultava. yhden kerrran käytetään sanontaa "Luojansa kuvan mukaan" ja toisen kerran "kaikki ja kaikissa on Kristus".
Tarkoitettiinko tällä vain apostoleita tai heidän työovereitaan? Tuskinpa pyhälle kirjailijalle lienee päähänkään pälkähtänyt sellainen rajoitus, koska hän sanoo: "tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata". Siis kansallisuus, uskonto, sivistystaso tai yhteiskunnallinen asema eivät voi aiheuttaa minkäänlaisia poikkeuksia, vaan kaikilla tulee olla Kristus kaikki kaikessa.
Toisessa paikassa apostoli kuvailee tätä totuutta näin "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2. Kor. 3:18). Kristuksen kaltaisuus elämässä, toiminnassa, käytöksessä, ilossa, kärsimyksissä, puheissa, vaelluksessa, mielteissä, ajatuksissa, niin meillä tulee olla Kristuksen mieli kaikessa (Fil.2:5). Tätä janoaa taivaallisen Isämme sydän meistä! Jospa vihdoinkin kaikki Jumalan lapset oivaltaisivat tämän ja ottaisivat sen päämääräkseen, niinkuin Jumalakin on sen asettanut meidän päämääräksemme!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti