I.B.Kargellin kirjasta "Kristus meidän pyhityksemme"
1. painos v. 1936
"Jumalan tarkoitus ja päämäärä meihin
nähden on saada meidät todelliseksi omaisuudekseen. Surullista kyllä,
uskovaisten keskuudessa ovat käsitteet lunastuksesta useimmiten kovin
yksipuolisia, vieläpä vahvasti "minä"-rakkauden kyllästämiä. Oletetaan
lunastuksen supistuva vapahdukseen törkeimmistä synneistä ja
iankaikkisesta kadotuksesta, eikä huomata lunastuksen varsinaisena
tarkoituksena olevan meidän palauttamisemme Jumalamme jakamattoman
hallinnan alaisuuteen. Jumala tahtoi saada jälleen omaisuutensa
hallittavakseen ei ainoastaan yleisluontoisesti, vaan myös jokaisen
lapsensa elämän kaikkine kohtaloineen, aivan pikku seikkoja myöten.
Silloin ei pitäisi olla mitään, josta voisimme sanoa: "Tämä on minun!".
Me olemme Hänen omaisuuttaan monessa eri
merkityksessä. Mutta vasta pyhitys sen näyttää tunnustammeko todellakin
täydellisesti kuuluvamme Hänelle, panemmeko Hänen palvelukseensa kaiken,
mitä olemme, mitä omistamme ja mitä hallitsemme, sanalla sanoen,
sallimmeko Hänen saada sen, mikä kuuluu Hänelle?
... Jumalan omaisuutena me olemme
kokoonpantuja rikkauksien suuresta paljoudesta, jotka samalla, kun ovat
keskitettyjä ja kerättyjä meihin, myös päivä päivältä yhä lisääntyvät
meissä. Ne ovat joko välittömästi tai välillisesti elämäämme
yhdistettyjä. Ennen ne olivat riistettyjä niiden oikealta omistajalta ja
niitäkäytettiin meitä itseämme, himojamme, halujamme, maailmaa, syntiä
ja saatanaa varten. Mutta, kun nyt olemme itse tulleet palautetuiksi
Jumalan luo, tulee myös kaikki nämä aarteet palauttaa Hänen
käytettäväkseen.
Yksi näistä monilukuisista aarteista on
meidän elämämme. Jos olemme Herran lunastamia, kuuluu elämämme Hänelle.
Mutta tarkastelepa, onko niin käytännössä? Tiedä se, että:
...hän on kuollut kaikkien edestä,
että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka
heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
2.Kor.5:15
Riittäähän, että menneen ajan olette
täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa,
juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain
palvelemisessa.
1.Piet.4:3
Mikä on pakanain tahto? Sen voit parhaiten
huomioida Pietarista itsestään, joka kuitenkaan ei koskaan ollut pakana
ja joka opetuslapsena ollessaankin tahtoi varmasti vain hyvää
Mestarilleen, mutta Herran täytyi kerran sanoa hänelle:
"Mene pois minun edestäni, saatana;
sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on
Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Matt. 16:23
Kaikki, mikä ei ole Jumalasta, on inhimillistä ja sen takana Herra näkee saatanan.
...Tiedätkö sen, että omaisuutesi ei
olekaan sinun? Niin, sinä kyllä tiedät sen, mutta onko se käytännössä
sinun kohdallasi sillä tavalla? Usein me isännöimme ja järjestelemme
omaisuuttamme lainkaan neuvottelematta sen laillisen isännän kanssa.
Paljon käytetään varoja siellä, missä Hän niitä ei käyttäisi yhtään ja
sangen usein kitsastellaan siinä, missä Hän runsaskätisesti kylväisi.
Ellei olisi näin hullusti useimpien Jumalan taloudenhoitajien
tilinkäytön laita, niin ei olisi mitään varojen puutetta Jumalan
valtakunnan avaralla työkentällä. Muistakaamme, että lunastettujen
pyhityksessä Jumalalla on päämääränään vapauttaa meidän pieni sekä suuri
karjamme ja kaikki omaisuutemme synnin faaraon alaisuudesta niin
tarkoin, ettei sorkkaakaan saa jäädä orjuuden huoneeseen.
24 Niin farao kutsui Mooseksen ja
sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa; ainoastaan lampaanne ja karjanne
jääkööt tänne. Myöskin vaimonne ja lapsenne menkööt teidän mukananne."
25 Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit ja polttouhrit, uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme.
26 Karjammekin täytyy tulla meidän
kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava
uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme, emmekä itsekään tiedä,
ennenkuin tulemme sinne, mitä meidän on uhrattava palvellessamme
Herraa."
2.Moos.10:24-26
Edelleen, Hänelle kuuluu meidän voimamme,
jäsenemme, terveytemme, ruumiimme, ymmärryksemme, lapsemme, sanalla
sanoen kaikki, mitä Hän muodossa tai toisessa on meille antanut. Jospa
meidän katseemme olisi kiintynyt yksin Häneen, suumme ylistäisi
ainoastaan Häntä, kätemme tekisivät vain Hänen töitään, korvamme
kuulisivat yksinomaan Hänen ääntään ja jalkamme vaeltaisivat ainoastaan
Hänen tietään! Niin kauan kuin tämä ei pääse toteutumaan kaikessa
laajuudessaan, joutuu Herra tappiolle omistusoikeuksissaan, ja siitä,
ettei niin saisi olla, olemme täysin tietoisia.
16 Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".
17 Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
Mark. 12:17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti