sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vielä pyhityksestä

I.B.Kargellin kirjasta "Kristus meidän pyhityksemme"
1. painos v. 1936

"Jumalan tarkoitus ja päämäärä meihin nähden on saada meidät todelliseksi omaisuudekseen. Surullista kyllä, uskovaisten keskuudessa ovat käsitteet lunastuksesta useimmiten kovin yksipuolisia, vieläpä vahvasti "minä"-rakkauden kyllästämiä. Oletetaan lunastuksen supistuva vapahdukseen törkeimmistä synneistä ja iankaikkisesta kadotuksesta, eikä huomata lunastuksen varsinaisena tarkoituksena olevan meidän palauttamisemme Jumalamme jakamattoman hallinnan alaisuuteen. Jumala tahtoi saada jälleen omaisuutensa hallittavakseen ei ainoastaan yleisluontoisesti, vaan myös jokaisen lapsensa elämän kaikkine kohtaloineen, aivan pikku seikkoja myöten. Silloin ei pitäisi olla mitään, josta voisimme sanoa: "Tämä on minun!".

Me olemme Hänen omaisuuttaan monessa eri merkityksessä. Mutta vasta pyhitys sen näyttää tunnustammeko todellakin täydellisesti kuuluvamme Hänelle, panemmeko Hänen palvelukseensa kaiken, mitä olemme, mitä omistamme ja mitä hallitsemme, sanalla sanoen, sallimmeko Hänen saada sen, mikä kuuluu Hänelle?

... Jumalan omaisuutena me olemme kokoonpantuja rikkauksien suuresta paljoudesta, jotka samalla, kun ovat keskitettyjä ja kerättyjä meihin, myös päivä päivältä yhä lisääntyvät meissä. Ne ovat joko välittömästi tai välillisesti elämäämme yhdistettyjä. Ennen ne olivat riistettyjä niiden oikealta omistajalta ja niitäkäytettiin meitä itseämme, himojamme, halujamme, maailmaa, syntiä ja saatanaa varten. Mutta, kun nyt olemme itse tulleet palautetuiksi Jumalan luo, tulee myös kaikki nämä aarteet palauttaa Hänen käytettäväkseen.

Yksi näistä monilukuisista aarteista on meidän elämämme. Jos olemme Herran lunastamia, kuuluu elämämme Hänelle. Mutta tarkastelepa, onko niin käytännössä? Tiedä se, että:

...hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
2.Kor.5:15

Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
1.Piet.4:3

Mikä on pakanain tahto? Sen voit parhaiten huomioida Pietarista itsestään, joka kuitenkaan ei koskaan ollut pakana ja joka opetuslapsena ollessaankin tahtoi varmasti vain hyvää Mestarilleen, mutta Herran täytyi kerran sanoa hänelle:

"Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Matt. 16:23

Kaikki, mikä ei ole Jumalasta, on inhimillistä ja sen takana Herra näkee saatanan.

...Tiedätkö sen, että omaisuutesi ei olekaan sinun? Niin, sinä kyllä tiedät sen, mutta onko se käytännössä sinun kohdallasi sillä tavalla? Usein me isännöimme ja järjestelemme omaisuuttamme lainkaan neuvottelematta sen laillisen isännän kanssa. Paljon käytetään varoja siellä, missä Hän niitä ei käyttäisi yhtään ja sangen usein kitsastellaan siinä, missä Hän runsaskätisesti kylväisi. Ellei olisi näin hullusti useimpien Jumalan taloudenhoitajien tilinkäytön laita, niin ei olisi mitään varojen puutetta Jumalan valtakunnan avaralla työkentällä. Muistakaamme, että lunastettujen pyhityksessä Jumalalla on päämääränään vapauttaa meidän pieni sekä suuri karjamme ja kaikki omaisuutemme synnin faaraon alaisuudesta niin tarkoin, ettei sorkkaakaan saa jäädä orjuuden huoneeseen.

24 Niin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa; ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne. Myöskin vaimonne ja lapsenne menkööt teidän mukananne."
25 Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit ja polttouhrit, uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme.
26 Karjammekin täytyy tulla meidän kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme, emmekä itsekään tiedä, ennenkuin tulemme sinne, mitä meidän on uhrattava palvellessamme Herraa."
2.Moos.10:24-26

Edelleen, Hänelle kuuluu meidän voimamme, jäsenemme, terveytemme, ruumiimme, ymmärryksemme, lapsemme, sanalla sanoen kaikki, mitä Hän muodossa tai toisessa on meille antanut. Jospa meidän katseemme olisi kiintynyt yksin Häneen, suumme ylistäisi ainoastaan Häntä, kätemme tekisivät vain Hänen töitään, korvamme kuulisivat yksinomaan Hänen ääntään ja jalkamme vaeltaisivat ainoastaan Hänen tietään! Niin kauan kuin tämä ei pääse toteutumaan kaikessa laajuudessaan, joutuu Herra tappiolle omistusoikeuksissaan, ja siitä, ettei niin saisi olla, olemme täysin tietoisia.

16 Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".
17 Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
Mark. 12:17


###

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti