Tuomenoksa joutui isänsä kuoltua lopettamaan koulunkäynnin 14-vuotiaana ja menemään työhön tehtaaseen. Hän valmistui 29-vuotiaana metodistikirkon pappisseminaarista ja toimi aluksi pastorina Helsingissä. Vuonna 1940 Tuomenoksa muutti Yhdysvaltoihin ja teki siellä hengellistä työtä suomalaisten siirtolaisten keskuudessa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuonna 1950 Tuomenoksa oli käymässä Suomessa ja hänet kutsuttiin mukaan vuonna 1945 toimintansa aloittaneen Kansan Raamattuseuran toimintaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Tuomenoksa
***
Niilo Tuomenoksa: Kristusta oppimassa (1953)"Alkuajan kristityillä oli yltäkylläissti sitä, mitä Jumala Kristuksessa oli heille lahjana antanut. Heidän sisäinen rikkautensa ei myöskään ollut mitän hengellistä kannutavaraa, vuosien takaista kokemussta, homeeseen harmaantunutta oppia ja sen muistelemista ja palvomista, mikä oli isillä, muttei enää heillä. Kalliistaan hengellisestä kokemuksesta ei ole lupa elää jatkuvasti, koska Herra elää ja auttaa jatkuvasti, ja hänen virtansa on vettä täynnä. Elävää hengellisyyttä on mahdotonta pyhimpäänkään varastoida. Kellään meillä ei ole elämää itsessään. Se on vain Isällä ja Pojalla ja niillä, jotka istutetaan pysyvään yhteyteen Kristuksen kanssa, niinkuin oksa on rungossa. Jos oksa katkaistaan se kuivettuu ja heitetään tuleen.
Tyhjän tynnyrin kolinaa se vain on, kun ammoin koetuista hengellisistä kokemuksista kerskaillaan. Eilinen hengentäyteys ei merkitse sitä, että niin olisi tänäänkin. Kerran hengellä täytettyjä hengettömiä vilisee kaikkialla. Pää on suuri, mutta sydän tyhjä ja pieni.
Ylen vanha on hapanta, joskus myrkyllistäkin. Se on vaarallista senkin vuoksi, että kokemuksistaan ja eilisestään elävälle kristitylle käy Kritus tarpeettomaksi. Armon kerjäläisistä tulee ennen saduilla komeileva pyhä. Eilisestään elävän hengellisyydestä katoaa siihen aiottu ihana ja vapaa luonnollisuus."
s. 39-40
***
Metodistikirkon verkkolehti 2013
Metodistiseurakunnan vaiheita 1930–1943
"1930-lukua metodismissa leimaa voimakkaasti vuosina 1931–32 syntynyt kastekriisi. Tällöin kolme saarnaajaa, Tampereella 1930-31 pastorina toiminut Niilo Suomela sekä Leo Rautanen ja Niilo Tuomenoksa kieltäytyivät kastamasta lapsia. He omaksuivat baptistien kastekäsityksen ja näin ollen heidät erotettiin Oulun vuosikonferenssissa vuonna 1931. Kirkko olisi ollut valmis myöntämään heille melko suuria etuoikeuksia, jos he olisivat jääneet kirkon palvelukseen. He olisivat saaneet uudestikastaa niitä, jotka sitä halusivat, mutta sen lisäksi heidän olisi pitänyt kastaa myös lapsia. Eniten tämä kastekriisi hajotti Tampereen ja Kuopion seurakuntia. Tampereen seurakunnasta erosi liki noin 70 henkeä (sekä monia ei-jäseniä) ja he perustivat oman ryhmän, ”vapaat kristityt”...
...jäljempänä olevan vuosikirjataulukon tiedoissa näkyy selvästi miten Tampereen metodistiseurakunnan jäsenmäärä suorastaan romahti kastekriisin myötä...
...Kastekriisi kesti pitkään ja vuoden 1931 Rauhan sanomissa otettiin asiaan kantaan useampiosaisella julkaisusarjalla ”Onko kaste evankeliumin keskeisiä totuuksia?” ...Kastekriisistä mainittiin Rauhan sanomissa Sinisalon tullessa pastoriksi seurakuntaan, että seurakunnan työ alkaa mennä vähitellen eteenpäin hajaannuksesta huolimatta. Tämä seikka ei kuitenkaan näkynyt seurakunnan jäsenmäärissä vielä vuosiin. ... Suomalaisen metodismin kohdalla voidaan puhua laajemminkin kuin Tampereen seurakunnan kohdalla ”pysähtyneisyyden ajasta” 1930-luvun kastekriisin jäljiltä. Pysähtyneisyyden aika jatkui sotavuosina, joskin vaikeat ajat loivat jonkin verran herätystä."
http://www.metodistikirkko.fi/tampere/pdf/kesaheina13.pdf
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti