Messu ja anekauppa

Sana "messu" on ehdottomasti katolinen sana. Se tarkoittaa ehtoollisjumalanpalvelusta. Uskonpuhdistuksen jälkeen, 1500-luvulla,  protestantit hylkäsivät sen käytön, joskin meillä luterilainen kirkko otti sen takaisin kirkkokäsikirjaansa vuonna 2001 - ja jumalanpalvelus muutettiin messuksi.  Katolinen kirkko voi syystä olla tyytyväinen, sillä se on pääsemässä tavoitteeseensa; yksi tuhlaajatytär ja "luopiokirkko" on palaamassa takaisin "äitikirkkonsa" helmaan ja "oikeaan" oppiin.

"EUKARISTIA (t. kommuunio = ehtoollinen) on kirkon elämän  l ä h d e  ja  h u i p p u kohta, jossa kirkko kaikkine jäsenineen liittyy Kristuksen ristillä Isälle kantamaan ainutkertaiseen ylistys- ja kiitosuhriin. Eukaristian liturgiassa kirkko viettää tässä hetkessä Kristuksen pääsiäistä eli hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa pelastustyötä. Kristus itse kantaa eukaristian uhrin pappien välityksellä ja tulee eukaristiassa todellisesti läsnäolevaksi leivän ja viinin muodoissa. Leivästä ja viinistä tulee todellisesti hänen ruumiinsa ja verensä. Siksi niitä kunnioitetaan ja palvotaan myös itse eukaristian ulkopuolella.

Katolilaisten tulee osallistua eukaristian viettoon eli pyhään messuun ainakin sunnuntaisin ja velvoittavina juhlapyhinä, kuten jouluna, loppiaisena ja Kristuksen taivaaseen astumisen juhlapyhänä..."

http://www.katolinen.net/eukaristian-sakramentti.html

Katolinen kirkko julistaa messun olevan uhri, jossa Jeesus uhrataan aina kun ehtoollisleipä ja viini todella muuttuvat Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi, jotka sitten messun toimittava pappi syö. Messu-uhri on katolisen kirkon opin mukaan kaikkein voimakkain sovitusuhri, Kristuksen Golgatan uhrin toisinto. Se merkitsee uhrikuolemaa, jossa Kristus uhataan yhä uudestaan ja uudestaan. Tämän "verettömän uhrin" on tarkoitus maksaa synnit, sekä elävien, että kuolleiden.  "Tässä pyhässä ravinnossa piilee kuolemattomuuden lääke ja ylösnousemuksen pantti." Ehtoollisleivän muuttuminen, (transsubstantiaatio) Jeesuksen ruumiiksi on niin vakavasti otettava asia, että jos pappi oksentaa sen syömisen jälkeen, tulee hänen syödä oksennuksensa niin, että "leipä-jumala" on oikein kunnioitettu.

"Sana "messu" tulee latinan juuresta "mittere" (lähettää) ja juontuu sanasta "missa" (erottaa). 

Terminä 'messu' on peräisin myöhäisen latinan sanasta 'missa' ('syyttämättäjättämispäätös'), sana, jota käytetään latinalaisen messun päätöskaavassa: "Ite, missa est" ('Mene, se on poistettu')."

"Sielunmessu tai requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen nimi on lat. Missa pro Defunctis eli messu kuolleiden puolesta, mutta se tunnetaan yleisesti myös palveluksen tekstin ensimmäisellä sanalla requiem eli "lepo"."

Aneet 

”Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta.” (KKK 1471)

Ane siis poistaa osittain tai kokonaan (sakramentaalisessa ripissä) jo sovitettujen syntien ajalliset rangaistukset, jotka muuten jäisivät kiirastulessa suoritettaviksi."

http://katolinen.fi/?page_id=5188

Anekaupan historiaa
Wikipedia:

"Keskiajalla aneita myytiin rahaa vastaan helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään kiirastulessa vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin korvata maksamalla tarpeeksi rahaa – aneiden esikuva oli syntynyt. 

Myöhäiskeskiajalla katumuksen suorittaminen rahana oli jo hyvin yleistä. 1500-luvulla aneiden myynti alkoi kuitenkin olla yhä selvemmin kirkon liiketoimintaa: vuonna 1517 paavi Leo X antoi määräyksen markkinoida aneita aktiivisesti Pietarinkirkon rakennustöiden rahoittamiseksi. Pohjoismaissa anekauppaa johti Johannes Angelus Arcimboldus, joka toimi samalla kirkkopoliittisena rauhansovittelijana. Erityisen aggressiivisena anekauppiaana tunnettiin Johann Tetzel. Martti Luther sai kampanjasta kimmokkeen kuuluisien 95 teesinsä kirjoittamiseen.
Uskonpuhdistajat John Wycliffe, Jan Hus ja Martti Luther tuomitsivat aneen julkeana Jumalan armon kaupallistamisena. Uskonpuhdistuksen jälkeen anekauppa tyrehtyi, mutta se jatkui vastauskopuhdistuksen aikaan; aneilla ei enää suoritettu katumusta, vaan ihmiset saivat osallistua Pietarinkirkon rakennuskuluihin ostamalla aneita."

Messu ja aneet kuuluvat yhteen.

Kun ihmiset keskiajalla laativat testamenttiaan, he varmistivat, että kuoleman jälkeen heidän sielujaan tullaan muistamaan rukouksin ja messuin. Kirkon mukaan paras tapa auttaa vainajaa kiirastulen läpi, oli jättää rahaa, messuja varten. Ihmiset maksoivat kirkolle aneita, jotta papit rukoilisivat messuja heidän sielunsa puolesta. Katolinen kirkko on näin koonnut itselleen valtaisat omaisuudet.

"Rikkaat maksoivat paljon messuja ja kuninkaat kaikkein eniten. Henrik VII:n hautajaiset olivat loisteliaat. Testamenttikin oli pisin Englannin kuninkaiden jälkisäädöksistä. Elossa ollessaan hänet tunnettiin saiturina, mutta vainajana hän käytti rahaa surutta. Nimelleen rakennuttamassaan kappelissa, Westminster Abbeyssa, pappien piti lukea messuja Henrikin sielulle ja niiden oli määrä jatkua ikuisesti. Henry perusti 'chantryn', rahaston maksamaan papeille, jotta nämä lukisivat hänen sielulleen messuja aikojen loppuun asti. Hän jätti säädökset lisäksi valtavasta määrästä erikoismessuja, jotka tuli lukea heti hänen kuolemansa jälkeen, jotta sielu saisi äkkilähdön matkalle läpi kiirastulen; 10 000 messua heti kuoleman jälkeen, 1400 messua pyhälle kolminaisuudelle, 2500 messua Herramme Jeesuksen Kristuksen viidelle haavalle, 2500  messua Neitsyt Marian viidelle ilolle, 450 messua enkelien yhdeksälle luokalle, 150 messua patriarkoille ja 600 apostoleille, loput 2300 messua kaikille pyhimyksille. 

Rahaa virtasi kirkon kirstuihin. Varoilla ei ainoastaan kustannettu pappeja lukemaan messuja, vaan myös rakennukset, joissa messut luetttiin. Chantry-kappeleita rakennettiin paljon. Muistakin rakennuksista oli apua rikkaille syntisille kiirastulessa. Yksi tapa auttaa sieluaan tuonpuoleisessa oli auttaa muita maan päällä hyväntekeväisyyslaitosten kautta. Keskiajalla sairaalat sekä auttoivat sairaita, että ruokkivat köyhiä. Päätarkoitus oli tarjota tarvitseville "kristillinen" yhteisö, jossa voisi kokea hyvän kuoleman. Sairaalan perustaminen oli yksi parhaista keinoista vauhdittaa matkaa kiirastulessa ja pelastaa sielunsa. Testamentin tehtävä oli pelastaa sielu; se oli rikkaan syntisen pääsylippu taivaaseen. Hän jätti rahaa messuihin, köyhäinapuun ja palvelijoilleen. Hän sijoitti hyväntekeväisyyslaitoksiin pitäen huolta köyhistä, jolloin köyhät puolestaan pitivät hänen sielustaan huolta rukouksin ja kiitoksin. 

Köyhemmilläkin oli mahdollisuus osallistua varoillaan ja lahjoituksillaan. "Elämän kirjaan" rekisteröitiin niiden ihmisten nimet, jotka lahjoittivat rahaa, maata tai vaikkapa pari lakanaa esimerkiksi leprasairaalalle. Suurin osa lahjoittajista oli ihan tavallista väkeä, joilla oli varaa vain pieneen lahjoitukseen. Sairaalan tukijoiden nimet (etumerkinnällä 'pro anima' = sielun puolesta) kirjoitettiin "Elämän kirjaan", heitä muistettiin messujen yhteydessä. Kirja asetettiin messun ajaksi alttarille Jeesuksen ruumiin ja veren (leipä ja viini) viereen. Nimet luettiin kerran vuodessa ääneen näiden hyvätekijöicen muistoksi."

Luterilaisessa kirkossa on pyhäinpäivän messussa tapana lukea ääneen vuoden aikana kuolleiden kirkon jäsenten nimet. Pyhäinpäivä on puhtaasti katolinen pyhäpäivä, joka on varattu rukouksiin vainajien puolesta. Luther naulasi nimenomaan ANEKAUPPAA VASTAAN olleet teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen pyhäinmiestenpäivänä 1517, sillä hän tiesi, että ne tulivat saamaan juuri tuona katolisena pyhäpäivänä erityisen paljon näkyvyyttä.

Wikipedia kertoo pyhäinpäivästä:

"Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. ... 

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta varsinkin katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta, jotka ovat kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Alun perin kaikkien pyhien päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivää 900-luvulla Ranskassa....

Suomessa ja Ruotsissa luterilaiset viettävät pyhäinpäivää (vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä) nykyään aina lauantaina, aikaisintaan 31. lokakuuta ja viimeistään 6. marraskuuta...

Samana lauantaina Suomessa katolinen kirkko viettää kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää."

Kysymys on, miksi meillä, luterilaisessa maassa, pidetään kiinni katolisuuden traditioista?

http://katolinen.fi/?page_id=7536
http://www.arvioikaa.com/messu.html
http://www.arvioikaa.com/2B17.html

****

**

*