lauantai 30. joulukuuta 2017

Kivi



Olen varttunut turvassa rakkaitten
saanut kuunnella puheita viisasten
olin oppilas koulussa Jumalan
seminaarissa sieluni tuskaisan
Olin luullut jotakin tienneeni
luullut paljon muuttuneeni
olin luullut hyväkin olleeni
luullut kaiken oppineeni
olin luullut joksikin tulleeni
luullut paljonkin kasvaneeni

Vesi sieluni kaivossa tiivistyi
sen väri tummui ja jääksi jo jähmettyi
pinta syvyyden kanneksi sulkeutui
sinne heitetyt tunteeni hautautui
Olin luullut hyväksi tulleeni
olin luullut murtuneeni
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Monta kyyneltä kuumaa ja katkeraa
pintaa kaivoni murtaa ja sulattaa
monta kiveä pientä ja suurempaa
kovaa sydäntäin tomuksi musertaa
Olen luullut jo joksikin tulleeni
olen luullut kasvaneeni
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Tuhkakasassa poltettu sieluni
oppii hiljaa näin tuntemaan Herraani
joka yksin voi koota mun tuhkani
joka lientää voi murheet ja tuskani
Olen löytänyt tien luokse viisauden
olen löytänyt vapauden
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Birgitta Silvennoinen

Rakkaani


On rakkaani mennyt pois
surun takaa nähdäkö vois
Minne tie tästä eteenpäin kulkee
kuka minut nyt syliinsä sulkee

kerto:
Taivaskin on kaukana pois
kuin mitään ollut ei ois

Ei tässä pitänyt käydä näin
mä että tänne näin yksin jäin
Silti täytyy mun matkaani jatkaa
vaikken tuntisi voivani jaksaa
Ehkä joskus väistyy pois
suru niinkuin ollut ei ois

Anna Herrani mulle voimaa
mua sydämeni nyt soimaa
Miksi tarpeeksi hyvä en ollut
miksen osannut rakastaa
Miksen ymmärtänyt sua
sä koskaan ymmärsitkö mua

Nyt on myöhäistä yrittää
olet mennyt jo rajan taa
Minä pyydän ja rukoilen
saisin mielen niin kevyen
Anna anteeksi kovuuteni
myöskin sinä, Jeesukseni.

Birgitta Silvennoinen

perjantai 29. joulukuuta 2017

Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt

8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? (tai oikeastaan, teillä ei ole aikomustakaan päästää irti noista köyhistä alkeisvoimista)
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista (jouluista) ja vuosista (uuden vuoden juhlista).
11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Gal. 4:8-11


torstai 28. joulukuuta 2017

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kruunu

 

Miksi katolisella "jeesuksella" on kaksikerroksinen kruunu, mutta paavilla kolmikerroksinen?

Jumalansynnyttäjä

Neitsyt Maria synnytti Jeesuksen, jonka kolminaisuusopin mukaan sanotaan olevan tosi ihminen ja tosi Jumala (=kaksiluonto-oppi). Tämän teorian mukaan Maria siis synnytti Jumalan ja tämän opin mukaan mukaan kuuluisi siis perustellusti sanoakin Mariaa "Jumalansynnyttäjäksi" (Theotokos), kuten ortodoksikirkko häntä kutsuu.

Onko näin? Kolminaisuusoppi ei kestä Raamatun valoa.

Nimityksestä 'jumalansynnyttäjä' tehtiin kirkon virallinen oppi Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Mutta;

- Jumalalla ei ole alkua eikä loppua -> Jumalalla ei ole Isää, vaan Isä Jumalalla on poika.
- Jumala ei voi kuolla. Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme edestä. Siis kuoli. Jumala herätti hänet kuolemasta iankaikkiseen elämään. Se on ylösnousemus. Jumala ei voi kuolla.
- Jumala on yksi ja Hänellä on poika.

Jeesus on Jumalan kristus, Jumalan voideltu. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumala, vaan hän sanoi Jumalaa Isäkseen.

Jeesus syntyi ihmisenä ja hän oli riippuvainen ihmisten huolenpidosta. Hänet yritettiin tappaa jo vauvana. Jeesuksen piti opetella puhumaan, kävelemään, syömään siististi ja olemaan kakkimatta housuihinsa. Hän oli ihmislapsi.

Jeesus varttui (prokopto) viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Luuk. 2:52

prokopto 4298 (6) - edistyä, jatkaa eteen päin
1) to beat forward
1a) to lengthen out by hammering (as a smith forges metals)
1b) metaph. to promote, forward, further
2) to go forward, advance, proceed
2a) of time: the night is far spent
2b) metaph. to increase, make progress

Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
Luuk. 18:19

Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Joh. 20:17

Isä on minua suurempi.
Joh. 14:28

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus
1. Tim. 2:5

tiistai 26. joulukuuta 2017

Why I Christian died and went to hell


Jag är med dig, i den svarta natten



Jag är med dig, i den svarta natten
då du inte orkar mer
tro nu aldrig att du går där helt ensam
för att du inte mig ser

När dina ögon förblindas av tårar
så att du faller ibland
jag kommer alltid att gå vid din sida
kom mitt barn och ta min hand

å jag är med dig när allting verkar lyckas
å när livet är en dans
när du gläds över alla ljusa färger
å du bländas av all glans
man glömmer så lätt att jag existerar
det går så bra utan mig när allt fungerar
men jag är med dig livet igenom
kom mitt barn å ta min hand
du glömmer så lätt att jag existerar
det går så bra utan mig när allt fungerar

Men jag är med dig livet igenom
kom mitt barn å ta min hand
å ta min hand
ååååååååååå
kom mitt barn å ta min hand
ååååååååååå
kom mitt barn
å ta min
hand

***

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Retiarius

16 Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.
17 Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".
18 Kohta he jättivät verkot ja seurasivat häntä.
Mark. 1:16-18



Goscinny/ Uderzo: Asterix gladiaattorina

"Retiarius ("verkko-mies" tai "verkkotaistelija") oli roomalainen gladiaattori, joka taisteli kalastajan välineillä: painotetulla verkolla (rete), kolmipiikkisellä atraimella (fuscina tai tridentti) ja tikarilla (pugio). Retiarius oli kevyesti panssaroitu käsivarsisuojalla (manica) ja olkasuojalla (galerus). Tyypillisesti hänen vaatetuksensa oli pelkkä vyöllä sidottava lannevaate (subligaculum) tai kevyesti topattu tunika. Hän ei käyttänyt pään suojaa eikä jalkineita."

https://en.wikipedia.org/wiki/Retiarius



perjantai 22. joulukuuta 2017

Jokaisen viheriän puun alle



Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin (ra`anan) puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
Jer. 3:13

Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun heitä on surmattuina heidän kivijumalainsa keskellä, heidän alttariensa ympärillä, jokaisella korkealla kukkulalla, kaikilla vuorten huipuilla, jokaisen viheriän (ra`anan) puun alla ja jokaisen tuuhean tammen alla, missä paikassa vain he ovat tarinneet suloista tuoksua kaikille kivijumalillensa.
Hes. 6:13

ra`anan (adj.) 7488 (20) - rehevä, kukoistava, vihreä
from an unused root meaning to be green
1) (Palel) to be or grow luxuriant or fresh or green adj 
2) luxuriant, fresh

1Kun. 14:232Kun. 16:417:10
2Aik. 28:4
Job 15:32
Ps. 37:35, 52:8, 92:10, 92:14
Laul. 1:16
Jes. 57:5
Jer. 2:20, 3:6, 3:13, 11:16, 17:2, 17:8
Hes. 6:13
Hoos. 14:8


1 "Nämä ovat ne käskyt ja oikeudet, joita teidän on tarkoin noudatettava siinä maassa, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, sinulle antaa, että ottaisit sen omaksesi-noudatettava niin kauan kuin elätte maan päällä.
2 Hävittäkää perin pohjin kaikki ne paikat, missä karkoittamanne kansat ovat jumaliansa palvelleet, korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai viheriäin (ra`anan) puiden alla.
3 Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa tulessa heidän asera-karsikkonsa (asherah) ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat, ja hävittäkää heidän nimensä (niiden nimet) niistä paikoista.
5. Moos.  12:1-3

Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot (asherah) Juudasta.
2Aik. 17:6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Astarte

'asherah (subst.) 842 (40) - babylonialais-kanaanilainen onnen ja onnellisuuden jumalatar
from 0833
1) a Babylonian (Astarte)-Canaanite goddess (of fortune and happiness), the supposed consort of Baal, her images
1a) the goddess, goddesses
1b) her images
1c) sacred trees or poles set up near an altar

2Moos. 34:13
5Moos. 7:5, 12:3, 16:21
Tuom. 3:7, 6:25-26, 6:28, 6:30
1Kun. 14:15, 14:23, 15:13, 16:33, 18:19
2Kun. 13:6, 17:10, 17:16, 18:4, 21:3, 21:7, 23:4, 23:6-7, 23:14-15
2Aik. 14:3, 15:16, 17:6, 19:3, 24:18, 31:1, 33:3, 33:19, 34:3-4, 34:7
Jes. 17:8, 27:9
Jer. 17:2
Miika 5:14

juuriverbistä

'ashar  אשר (verbi) 833 (16) - kulkea suoraan eteenpäin, edistyä; olla onnellinen
1) to go straight, walk, go on, advance, make progress
1a) (Qal) to go straight on, make progress
1b) (Piel)
1b1) to go straight on, advance
1b2) to lead on (causative)
1b3) to set right, righten
1b4) to pronounce happy, call blessed
1c) (Pual)
1c1) to be advanced, be led on
1c2) to be made happy, be blessed

1Moos. 30:13
Job 29:11
Ps. 41:2, 72:17
Sananl. 3:18, 4:14, 9:6, 23:19, 31:28
Laul. 6:9
Jes. 1:17, 3:12, 9:16
Mal. 3:12, 3:15

Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat (yashar): vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.
Hoos. 14:9

yashar ישר (adj.) 3477 (119) -  suora, suoraselkäinen, oikeanlainen
from 03474
1) straight, upright, correct, right
1a) straight, level
1b) right, pleasing, correct
1c) straightforward, just, upright, fitting, proper
1d) uprightness, righteous, upright
1e) that which is upright (subst)

yashar (verbi) 3474 (27) - olla suora, olla lainmukainen
1) to be right, be straight, be level, be upright, be just, be lawful, be smooth
1a) (Qal)
1a1) to go straight
1a2) to be pleasing, be agreeable, be right (fig.)
1a3) to be straightforward, be upright
1b) (Piel)
1b1) to make right, make smooth, make straight
1b2) to lead, direct, lead straight along
1b3) to esteem right, approve
1c) (Pual) to be made level, be laid smoothly out
1d) (Hiphil) to make straight, look straight





torstai 21. joulukuuta 2017

Sinulla on niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista

14 Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni (krateo) Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.
15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni (krateo) nikolaiittain opista...
Ilm. 2:14-15

So hast thou also them that hold the doctrine of the Nicolaitans, which thing I hate. (KJV)

Niin myös sinulla on niitä, jotka Nikolailaisten oppia pitävät, jota minä vihaan. (Biblia 1776)

Niin myös sinulla ompi niitä jotka pitäwät Nikulaisten opetusta, jota minä wihaan. (Se Wsi Testamentti 1548)

Jostain syystä tuo jakeen loppu on jätetty 1900-luvulla pois, eikä sitä ole RK-käännöksessäkään. 

Ilmaisu, joka on suomennettu "pitää kiinni" on kreikan kielessä sana 'krateo'. Se kuvaa valtaa ja olemista päällikkö jossain asiassa, asian päällä seisomista; tästä minä pidän lujasti kiinni, tämä asia on tiukasti minun kädessäni enkä aio siitä hellittää. He eivät ole tietämättömiä, vaan tiedostaan huolimatta he pitävät lujasti kiinni opista.

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni (krateo) niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
2Tess. 2:15

krateo 2902 (47) 
1) to have power, be powerful
1a) to be chief, be master of, to rule
2) to get possession of
2a) to become master of, to obtain
2b) to take hold of
2c) to take hold of, take, seize
2c1) to lay hands on one in order to get him into one's power
3) to hold
3a) to hold in the hand
3b) to hold fast, i.e. not discard or let go
3b1) to keep carefully and faithfully
3c) to continue to hold, to retain
3c1) of death continuing to hold one
3c2) to hold in check, restrain

Vuosien ajan minäkin olin naivi ja luulin, että he eivät tiedä. He ovat uskovia, eivätkö he ole kuulleet? Eivätkö ymmärtäneet? Minä kerroin heille, että he tietäisivät. Monta vuotta minä puhuin, lähetin sähköposteja, väittelinkin heidän kanssaan. Kantani olen perustellut Raamatun sanalla jos ylipäätään olen saanut enää suunvuoroa. Yleensä aihe on ollut kuin punainen vaate, joka nostattaa vain jyrkästi vastustavan tunnekuohun. Kyllä, he ovat kuulleet, ja kyllä, he ovat ymmärtäneet, mutta he ovat tehneet oman valintansa. Nyt olen luovuttanut, sillä he eivät edes halua kuulla. Ehkä minun  valintani voisi olla todistuksena sanojen sijaan. 

8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Gal. 4:8-11

...Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Ilm. 2:15-16

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tiu'ut ja kellot



Olen tutkinut kellojen alkuperää ja liittänyt kirjoitukseen noin minuutin mittaisia videonpätkiä uskonnollisiin tarkoituksiin käytetyistä kelloista.

Raamatussa tiu'ut löytyvät Ilmestysmajan ylipapin viitan helmasta, vuoroin granaattiomena ja kultatiuku. Tiukujen tarkoitus oli ilmoittaa, että ylimäinen pappi oli vielä elossa ollessaan kerran vuodessa Suurena Sovituspäivänä suitsuttamassa Ilmestysmajan Kaikkeinpyhimmässä. Jos hänellä olisi ollut vähänkään sovittamatonta syntiä, Jumala olisi tappanut hänet.
Se oli Vanhan liiton seremonia-lakia, joka on tyhjä tänä päivänä.

31 Kasukan viitta tee kokonaan punasinisistä langoista;
32 ja sen keskellä olkoon pääntie, ja tämä pääntie ympäröitäköön kudotulla päärmeellä niinkuin haarniskan aukko, ettei se repeäisi.
33 Ja tee sen helmaan granaattiomenia punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, ja kiinnitä ne helmaan ympärinsä ja niiden väliin kultatiukuja (pa`amon) yltympäri,
34 vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena, viitan helmaan ympärinsä.
35 Ja Aaron pitäköön sen yllään toimittaessaan virkaansa, niin että kuuluu, kun hän menee pyhäkköön Herran eteen ja tulee sieltä ulos, ettei hän kuolisi.
2. Moos. 28:31-35

pa`amon 6472 (7)
from 06471
1) bell
1a) on high priest's robe

2Moos. 28:33-34 ja 39:25-26

Toinen kelloa merkitsevä heprean sana on 'metsillah'.

Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa (metsillah) kirjoitus: "Pyhitetty Herralle". Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.
Sak. 14:20

metsillah (subst.) 4698 (1)
from 06750
1) bell

Sen juurisana on verbi tsalal 6750 (värähdellä, soida korvissa, vapista pelosta), joka on samanlainen kuin verbi  tsalal 6749 (upota veden alle) ja verbi tsalal 6751 (pimentyä; leijua yllä).

tsalal (verbi) 6750 (4) - värähdellä (vibraatio), helistä, soida korvissa, vapista pelosta
a primitive root [identical with 06749 through the idea of vibration]
1) to tingle, quiver
1a) (Qal)
1a1) to tingle (of ears)
1a2) to quiver (of fear)

Ja Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat (tsalal).
1Sam. 3:11

2Kun. 21:12
Jer. 19:3

Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät (tsalal) huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.
Hab. 3:16

tsalal (verbi) 6749 (1) - upota veden alle (veden väriseminen)
1) (Qal) to sink, be submerged

Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat (tsalal) valtavesiin niinkuin lyijy.
2Moos. 15:10

tsalal (verbi) 6751 (2) - pimentyä, ideana leijua yllä  (vrt. tselem 6754; jumalankuva)a primitive root [identical with 06749 through the idea of hovering over (compare 06754 )]
1) to be or become or grow dark
1a) (Qal) to become or grow dark
1b) (Hiphil) to shadow

Ja minä käskin, että portit on suljettava ennen sapattia, heti kun Jerusalemin porteilla alkoi hämärtää (tsalal),... 
Neh. 13:19 (RK)

katso, Assur on kuin setri Libanonilla: kaunisoksainen ja laajalti varjoa (tsalal) antava...
Hes. 31:3 (RK)

tselem 6754 (17)
1) image
1a) images (of tumours, mice, heathen gods)
1b) image, likeness (of resemblance)
1c) mere, empty, image, semblance (fig.)

1Moos. 1:26-27, 5:3, 9:6
4Moos. 33:52
1Sam. 6:5, 6:11

Sitten kaikki maan kansa meni Baalin temppeliin, ja he hävittivät sen. Sen alttarit ja kuvat (tselem) he löivät aivan murskaksi ja tappoivat alttarien edessä Mattanin, Baalin papin. Sitten pappi asetti vartijat vartioimaan Herran temppeliä.
2Kun. 11:18

2Aik. 23:17
Psa. 39:6, 73:20
Hes. 7:20, 16:17, 23:1
Aam. 5:26


KELLOT PAKANARIITEISSÄ

Pakanuudessa tiu'ut, kellot ja kilistimet ovat olleet vahvasti esillä jo tuhansia vuosia. Vanhimmat kellot ovat luultavimmin noin 2000 eKr Kiinasta, josta seremoniakellot ovat sittemmin levinneet kaikille mantereille koko pakanalliseen maailmaan. Buddhalalaisuus, hindulaisuus, sintolaisuus, animismi, luonnonuskonnot, New Age-uskonnot, näillä kaikilla on pitkät perinteet kaikenkokoisten kellojen ja kilistimien käytössä epäjumaliensa palvelemisen riiteissä. Kelloja soittavat myös shamaanit, poppamiehet, wiccat ja muut okkultistit omissa menoissaan. Ja näinollen, tiu'ut ja kulkuset kuuluvat tietysti myös jouluun.

Kellojen päätarkoitus on kutsu ja keskittyminen meditaatioon sekä pahojen henkien karkottaminen. Kysymys on transsiin pääsemisestä. Wikipedia selittää transsia näin: "Transsi on hypnoottisluonteinen tila tai uskonnollinen hurmos, jossa ihminen irtaantuu ympäröivästä todellisuudesta. Sillä tarkoitetaan muuntunutta tietoisuuden tilaa, jossa ihminen on tavallista suggestioalttiimpi ja herkempi hallusinoimaan... Ekstaasimaiseen transsiin voi päästä meditaation avulla. Transsiin vaipuessaan šamaanit voivat kokea matkaavansa esimerkiksi yliseen tai aliseen maailmaan ja näin tuoda tietoa kansalleen. Myös päihteitä voidaan käyttää apuna transsiin pääsemisessä."

https://www.youtube.com/watch?v=iXj7DLHH9-E&t





KELLOT KRISTINUSKONNOSSA

Kellojen soittamisen traditio kristillisissä kirkoissa juontaa juurensa 400-luvulle jKr, jolloin Nolan piispa Paulinus (354-431) esitti kellot otettavaksi muotoutumassa olevan kirkkolaitoksen käyttöön. Vuonna 604 paavi Sabinianus (paavina 604-606) virallisti kellojen soittamisen kirkossa päivän kanonisina tunteina sekä eukaristiassa. Kellonsoitolla ilmoitettiin sittemmin päivän kolme rukousaikaa ja kutsuttiin kansaa messuun. Kelloja alettiin soittaa myös häissä ja hautajaisissa. Kirkonkellot yleistyivät Euroopassa varhaisella keskiajalla, aluksi pohjois-Euroopassa lähinnä irlantilaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta. Erityisesti Venäjän ortodoksikirkolla on kellojen soitossa pitkät perinteet. Myös kristillisessä perinteessä uskottiin kellojen karkoittavan demoneita soitollaan. Lieneekö asia aivan päinvastoin?

Ennen kirkonkelloja Kreikan luostareissa käytettiin semantronia (jolla myös pääsee transsiin).
https://en.wikipedia.org/wiki/Semantron


Ranskan roomalaiskatolisessa kirkossa aloitettiin 1000-luvulla siunaamaan käyttöön otettavia kelloja ns. 'kellojen kasteessa'. Piispa suoritti kellon pesemisen pyhällä vedellä, jonka jälkeen hän laittoi suitsutusastian kellon alle ja voiteli kellon öljyllä rukoillen, että tämä toimitus voisi vaikuttaa kellon soinnissa ja karkottaa demonit, suojella myrskyiltä ja kutsua uskolliset rukoukseen.


USKONNOLLINEN MAAILMA 
KILISTELEE KELLOJA

ROOMALAISKATOLINEN KIRKKO käyttää kelloja 'kommuuniossa' eli ehtoollisessa, ilmoittamaan 'sitä mystistä hetkeä jolloin hostia eli katolinen ehtoollisleipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi' =transsubstantiaatio. Luterilaisen opin mukaan kyseessä on 'reaalipreesens'.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Transsubstantiaatio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Konsubstantiaatio
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Reaalipreesens
https://fi.wikipedia.org/wiki/Reaalipreesens


'Kelloja soitetaan messussa ehtoollisen toimituksessa kolme kertaa. Kelloja soitetaan kerran lyhyesti sillä hetkellä kun 'isä' laittaa kätensä eukaristia- eli ehtoollisaineiden päälle alttarilla ja kutsuu alas pyhän hengen = epikleesi. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Epikleesi
Kelloilla soitetaan toisen kerran, nyt oleelllisesti pidempi soitto kun 'isä' nostaa 'hostian' eli ehtoollisleivän ylös ja lausuu sen pyhityssanat. 
Kolmannen kerran kelloja soitetaan sillä hetkellä kun 'isä' nostaa kalkin eli ehtoollismaljan lausuttuaan ensin sen pyhityssanat.'




ORTODOKSISUUDESSA


Helistimet on kiinnitetty suitsutusastian ketjuihin.


BUDDHALAISUUDESSA...

"Buddhalaisuus kutsuu ihmisiä kiinnittämään huomion tähän hetkeen. Tätä painotusta kutsutaan nimellä 'mindfullness'. Kellon lempeä sointi vetää kuulijan huomion, tuo sen pois menneistä ja tulevista huolista. Buddhalaiset rukoukset alkavat kellon soitolla, joka symboloi Buddhan ääntä. Se kutsuu taivaallisten jumalten suojelua. Kellon ääni vastaa Dharman ääntä, joka ylläpitää asioiden järjestystä maailmankaikkeudessa."


HINDUISMISSA...


"Kun kelloa soitetaan, siitä lähtevä terävä ääni kaikuu vähintään seitsemän sekuntia, aika, joka on riittävä vaikuttamaan kehon seitsemään chakraan ja tyhjentämään mieli kaikista ajatuksista."



"Soinnin kestoaika on riittävä aktivoimaan kaikki joogassa määritellyt seitsemän chakraa eli parantamiskeskusta. Kelloista tulevat vibrat tuovat ihmissielulle rauhan ja läsnäolon tilan ja kellon sointi pitää pahat voimat pois ja miellyttää jumalaa".


JAPANISSA...




https://translate.google.fi/translate?sl=auto&tl=fi&js=y&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=https%3A%2F%2Fja.wikipedia.org%2Fwiki%2F%25E9%2588%25B4&edit-text=

http://www.holy-trinity.org/node/86
https://en.wikipedia.org/wiki/Paulinus_of_Nola https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/73011/Seppa_Fiinu.pdf?sequence=1

maanantai 18. joulukuuta 2017

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

lauantai 16. joulukuuta 2017

Temppelin puhdistus ja uudelleenvihkiminen

Makkabilaiskirja on erityisen ajankohtainen nyt, lopun ajassa -  ja nyt, jouluna. Se on yksi osa juutalaisen kansan historiaa, vuodet 175-135 eKr, ja sen ytimessä on temppelin puhdistus ja uudelleenvihkiminen, jonka muistona vietetään Hanukka-juhlaa (tänä vuonna 12-20.12).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antiokhos_IV_Epifanes

Tapahtumat alkoivat siis 175 eaa. Raamatussa se sijoittuu Malakian kirjan ja evankeliumikirjojen väliin jäävään 400 vuoden 'hiljaiseen' aikaan, jolloin Jumala oli vaiti. 400 vuotta oli Israelille pitkä aika; vertaa esim. 1600-luvulta 2000-luvulle. Antiokus Epifanes tahtoi kreikkalaistaa Israelin. Hän häpäisi Jumalan alttarin sika-uhrilla, poisti juutalaiset pyhäpäivät ja tavat, vainosi ja tappoi niitä, jotka eivät suostuneet luopumaan Jumalanpalveluksestaan. Se loi pohjaa 300 jaa. muotoutuneeseen kristilliseen kirkkoon. Kirkko oli alun perinkin miksaus pyhää, hellenismiä ja pakanuutta. Sen ensimmäisenä tehtävänä oli poistaa kaikki juutalaisuuteen viittava ja ne juutalaiset, jotka eivät suostuneet kirkollistumaan. Kirkko poisti siis sapatin ja muut 'juutalaiset' juhlat (Herran juhlat, 3Moos.23) ja asetti niiden tilalle sunnuntain ja omat 'kristittyjen' juhlansa. 500 vuotta sitten katolisessa kirkossa tapahtunut reformaatio (joka sittemmin johti useiden eri lahkojen eli puolueiden syntymiseen) leikkasi ainoastaan räikeimmmät vääryydet, joihin luterilainen kirkko uudelleen vajoaa takaisin vetäen mukanaan kaikki ekumeeniset kirkkokunnat. Miljoonia ja miljoonia sieluja.

Elävien seurakuntakin on tänä päivänä mitä suurimmassa sekaannuksen tilassa; siinä on miksattuna pyhä ja saastainen. Joulu on seurakunnan ehkä suurin kultainen vasikka. Kaikki vähänkin pidempään uskossa olleet tietävät sen, että Raamatussa ei ole joulua. Kuitenkin he ovat valmiit taistelemaan sen viettämisen puolesta jopa verille asti. Niitä, jotka joulua vastustavat, pidetään lähes jumalanpilkkaajina. Me tarvitsemme temppelin puhdistuksen ja uudelleenvihkimisen todelliseen pyhyyteen.

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen (asioihin) koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
2. Kor. 6:14-18



VANHAN TESTAMENTIN APOKRYFIKIRJAT
Johdanto: A.F. Puukko
WSOY 1950

"Tämä apokryfikirja kertoo makkabilaisjohtajien Mattatiaan ja hänen poikiensa historian. Ensimmäinen osa 1-9:22 kuvaa etupäässä Mattatiaan ja hänen poikansa Juudaan käymiä sotia, jälkimmäinen 9:23-16:24 Juudaan veljien, Joonatanin ja Simonin jatkamaa vapaustaistelua. Esitys alkaa kuvauksella Antiokus Epifaneen hyökkäyksestä juutalaisten uskontoa vastaan ja päättyy Simonin kuolemaan, käsittäen siis suunnilleen ajan vv. 175-135 eKr. Tässä, niinkuin muissakin Makkabilaiskirjassaesiintyvien lukuisien aikamääräysten ymmärtämiseksi on tärkeätä muistaa, että ne perustuvat seleukilaiseen eli syyrialais-kreikkalaiseen ajanlaskuun, jonka lähtökohtana on v. 312/311 eKr.  Esim. 137. vuosi tätä ajanlaskua (1Makk. 1:10) on 312 - 317 vuotta, siis 175 eKr. 

Hellenistämisinnossaan Antiokus kielsi juutalaisten sapatinvieton ja ympärileikkauksen ja uhkasi kaikkia laille uskollisia kuolemalla, asetti Jerusalemiin Jahven alttarille epäjumalankuvan ja pystytti maaseudullekin pakanallisia alttareja. Silloin pappi Mattatias Moodeim-nimisestä kaupungista nousi kapinaan, joka vähitellen kehittyi suureksi vapaustaisteluksi syyrialaisia sortajia vastaan. Mattatiaan pian kuoltua tuli johtajaksi Juudas, jonka heprealais-aramilaisesta kunnianimestä (makkebet - vasara) koko aikakausi on saanut nimensä. Juudas oli erittiän taitava ja urhoolllinen sotapäällikkö. useiden loistavien voittojen jälkeen hänen onnistui valloittaa Jerusalemin temppeli, joka nyt puhdistettiin pakanallisesta saastasta ja vihittiin jälleen tarkoitukseensa. jonkin ajan kuluttua kuoli Antiokus Epifanes (v. 164) ja parin vuoden perästä juutalaiset saivat uskonnonvapauden. 

Makkabilaiset jatkoivat kuitenkin taistelua saavuttaakseen myös valtiollisen itsenäisyyden. Juudas kaatui taistelussa v. 161 ja Joonatan tuli johtajaksi. Käyttäen taitavasti hyväkseen Syyrian vallanperimystaisteluja Joonatanista tuli ylimäinen pappi, ylipäällikkö ja valtionhoitaja (v. 152). Hän joutui kuitenkin Tryfon-nimisen syyrialaisen vallantavoittelijan vabgiksi ja mestattiin (v. 143). Johto siirtyi nyt Simonille (v. 142-135), joka valloitti syyrialaisten viimeisen turvapaikan,, Jerusalemin linnan. Simonin murhasi kavalasti hänen vävynsä, ja valta siirtyi nyt Simonin pojalle, Johannekselle, joka hallitsijana on tunnettu nimellä Johannes Hyrkanus."


1. luku

Aleksanteri Suuren valtakunta ja seuraajat. Antiokus Epifaneen hyökkäys juutalaisten uskontoa vastaan.

1. Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan - ennen hän oli ollut Kreikan kuninkaana.
2. Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.
3. Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui.
4. Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia, ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi.
5. Mutta sen jälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi kuolevansa,
6. kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka nuoruudesta asti olivat yhdessä kasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi vielä eläessään heille valtakuntansa.
7. Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta,
8. ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.
9. Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja he tekivät paljon pahaa maassa.
10. Heistä polveutui syntinen vesa, Antiokus Epifanes, kuningas Antiokuksen poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa, ja hän tuli kuninkaaksi sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaisten hallituskautta.

11. Siihen aikaan nousi Israelista jumalattomia miehiä, ja he saivat monet puolelleen puhuen: "Lähtekäämme ja tehkäämme liitto pakanain kanssa, jotka ovat ympärillämme. Sillä siitä asti kuin me heistä erosimme ovat meitä kohdanneet monet onnettomuudet."
12. Tämä puhe oli heille mieleen.
13. Ja eräät kansasta olivat valmiit lähtemään kuninkaan tykö; hän antoi heille vallan ottaa käytäntöön pakanain menot.
14. Niin he rakensivat Jerusalemiin rakennuksen ruumiinharjoituksia varten pakanain tavan mukaan.
15. Ja he toimituttivat itselleen esinahan ja luopuivat pyhästä liitosta, yhtyen pakanoihin ja myyden itsensä pahaa tekemään.

16. Kun Antiokus näki valtansa lujittuneen, mieli hän päästä myös Egyptin kuninkaaksi, tullakseen siten kahden valtakunnan kuninkaaksi.
17. Hän hyökkäsi Egyptiin vahvalla sotajoukolla, vaunuilla, norsuilla ja ratsumiehillä sekä suurella laivastolla
18. ja kävi sotaa Ptolemaiosta, Egyprin kuningasta, vastaan. Mutta Ptolemaios kääntyi hänen edestään pakoon, ja moni kaatui lävistettynä.
19. He valloittivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai Egyptistä saalista.

20. Kun Antiokus oli voittanut Egyptin, niin hän kääntyi takaisin vuonna 143 ja lähti Israelia ja Jerusalemia vastaan, johdossaan vahva sotajoukko.
21. Hän röyhkeydessään pyhäkköön, otti kultaisen alttarin ja lampunjalan sekä kaikki siihen kuuluvat kalut,
22. näkyleipäpöydän, kannut ja maljat ja kultaiset suitsutusastiat, esiripun, seppeleet ja kultaisen koristuksen temppelin etuseinältä ja kuori pois kaiken metallipäällyksen.
23. Hän otti kullan ja hopean ja kallisarvoiset astiat; hän otti myös kätketyt aarteet, mitä vain löysi.
24. Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia.

25. Silloin tuli suuri suru Israeliin, kaikkiin sen paikkakuntiin,
26. ja päämiehet ja vanhimmat huokailivat, neitsyet ja nuorukaiset olivat voimattomat, ja naisten kauneus katosi.
27. Jokainen ylkä viritti valituslaulun, ja morsian kammiossaan murehti.
28. Maa vapisi asukastensa tähden, ja koko Jaakobin huone peittyi häpeään.

29. Kaksi vuotta sen jälkeen kuningas lähetti ylimmäisen veronkantajan Juudan kaupunkeihin; hän tuli Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanansa.
30. Ja hän puhui heille kavalasti rauhallisia sanoja, niin että he uskoivat häntä. Mutta äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, tuotti sille suuren tappion ja surmautti paljon väkeä Israelissa.
31. Ja ryöstettyään kaupungin hän poltti sen tulella ja repi maahan sen talot ja muurit sen ympäriltä.
32. He veivät vangeiksi naiset ja lapset ja anastivat karjan.
33. Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus.
34. Sitten he sijoittivat sinne syntistä väkeä, jumalattomia miehiä, jotka sinne linnoittautuivat.
35. Ja he varasivat sinne aseita ja ruokatarpeita ja panivat sinne Jerusalemista keräämänsä saaliin. Siitä linnasta tuli suuri paula.

36. Ja siitä tuli paikka, josta pyhäkköä väijyttiin, ja Israelin paha vastustaja kaikeksi ajaksi.
37. Ja he vuodattivat viatonta verta pyhäkön ympärillä ja he saastuttivat pyhäkön.
38. Silloin pakenivat heidän tähtensä Jerusalemin asukkaat ja siitä tuli muukalaisten asuinsija. Se tuli vieraaksi omille vesoillensa, ja sen lapset jättivät sen.
39. Sen pyhäkkö tuli autioksi kuin erämaa, sen juhlat muuttuivat murheeksi, sen sapatit pilkaksi, sen kunnia halveksumiseksi.
40. Niin suuri kuin oli ollut sen kunnia, oli nyt sen häpeä, ja sen ylevyys muuttui murheeksi.

41. Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien oli oltava yksi kansa (ekumenia),
42. ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat alistuivat kuninkaan käskyyn.
43. Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin.
44. Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja, jotka olivat maalle vieraita,
45. tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä ja saastuttaa sapatit ja juhlat,
46. ja tahrata pyhäkkö ja pyhät,
47. rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalanhuoneita ja uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä,
48. ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja niin
49. unhottaa laki ja muuttaa kaikki sen säädökset.
50. Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla.
51. Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin kohdaltansa.
52. Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He saivat aikaan pahaa maassa
53. ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät.

54. Viidentenätoista päivänä kislev-kuuta vuonna 145 he pystyttivät "hävityksen kauhistuksen" alttarille, ja kaikkialle Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita,
55. ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla.
56. Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa.
57. Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi lakiin, hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan.
58. Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin.
59. Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille.

60. Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat, niinkuin oli käsketty,
61. hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan; heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat.
62. Mutta monet Israelista pysyivät vahvoina ja päättivät lujasti olla syömättä mitään saastaista.
63. He tahtoivat mieluummin kuolla kuin saastuttaa itsensä ruuilla ja häväistä pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä.
64. Ja ylen suuri viha painoi Israelia....

http://www.finbible.fi/Apkryfk/1makk38_1.htm
http://www.finbible.fi/Apkryfk/2makkB_7.htm

Taulukko hellenistisen- ja makkabealaisajan hallitsijoista.
http://catholic-resources.org/Bible/History-HellenisticEra.htm

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Murtuminen


Ron Hession: Golgatan tie
Ensimmäinen luku

"Tahdomme selittää kysymyksen herätyksestä hyvin yksinkertaisesti. Herätys on ihmissydämeen virtaava Herran Jeesuksen elämä. Jeesus on aina voittoisa. Taivaassa Häntä ylistetään alinomaa Hänen voitostaan. Mitkä lienevätkään meidän epäonnistumisen ja tuloksettomuuden kokemuksemme, Hän ei koskaan joudu tappiolle. Hänen voimansa on rajaton Meidän on puolestamme päästävä oikeaan suhteeseen Hänen kanssaan; silloin koemme Hänen voimansa sydämessämme, elämässämme ja palvelustehtävässämme. Silloin Hänen voittoelämänsä täyttää meidät ja virtaa kauttamme toisiin. Tämä on olennaista herätyksessä.

Jos mielimme päästä tähän oikeaan suhteeseen Hänen kanssaan, niin ensimmäiseksi meidän on käsitettävä, että meidän tahtomme on murruttava Hänen tahtonsa alle. Murtuminen on herätyksen alkua. Se on tuskallista, nöyryyttävää; mutta se on ainoa tie. Se on: "En enää minä vaan Kristus" (Gal. 2:20). Herra Jeesus ei voi täysin elää meissä eikä ilmaista itseään kattamme, ennen kuin ylpeä "minä" meissä on murtunut. Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että kova, taipumaton minä, joka etsii vain omaansa, joka vaatii oikeuksia ja tavoittelee omaa kunniaansa, painaa lopultakin päänsä Jumalan tahdon edessä, luopuu oikeuksistaan ja on valmis menettämään kunniansa  - että Herra Jeesus saisi kaiken ja olisi kaikki kaikessa. Toisin sanoen, se on kuolemista itselle ja omille käsityskannoille.

Kun rehellisesti katsomme kristillistä elämäämme, voimme nähdä, miten paljon jokaisessa meissä on omaa minää. Usein juuri oma minä yrittää elää uskonelämää (jo se, että käytämme sanaa "yrittää", osoittaa, että omalla minällä on vastuu). Oma minä tekee usein myös kristillistä työtä. Juuri oma minä ärtyy, tulee kateelliseksi, loukkaantuu, arvostelee ja huolestuu. Juuri oma minä on arka, ujo ja pidättyväinen. Ei ole ihme, että tarvitsemme murtumista. Niin kauan kuin oma minä hallitsee, Jumala voi tehdä äärettömän vähän meissä, silllä kaikki Hengen hedelmät (Gal.5), joilla Jumala tahtoo meidät täyttää, ovat täysin vastakkaisia meidän kovalle, murtumattomalle hengellemme, ja se edellyttää, että oma henkemme on ristiinnaulittu. (with which God longs to fill us, are the complete antithesis of the hard, unbroken spirit within us and presupposes that it has been crucified)

Murtuminen on sekä Jumalan, että meidän työtämme. Hän antaa painoja kannettavaksemme, mutta meidän on tehtävä valinta. Jos todella olemme alttiit tiedostamaan tilamme etsiessämme yhteyttämme Jumalaan (halu valossa vaeltamiseen onkin ensimmäinen ehto Jumalan yhteyteen pääsemiseksi), Jumala ilmaisee millainen on tämä ylpeä ja kova minä, joka aiheuttaa Hänelle tuskaa. Silloin me saatamme tehdä niskamme jäykäksi ja kieltäytyä parannuksen teosta tai voimme painaa päämme ja sanoa: "Niin, Herra." Murtuminen päivittäisenä kokemuksena on yksinkertaisesti nöyrää taipumista silloin, kun Jumala paljastaa tilamme; ja niin kuin tilamme paljastuminen on jatkuvaa, meidän on myös murruttava jatkuvasti. Voi maksaa paljon, kun näemme tähän liittyvän oikeuksista ja itsekkäistä pyyteistä luopumisen ja toisinaan synnin tunnustamisen ja selvittämisen ihmisten edessä.

Tästä johtuu, ettemme todennäköisesti murru muualla kuin Jeesuksen ristin juurella. Jeesuksen halu murtua meidän edestämme on valtava vaikutin meidänkin murtumiseemme. Näemme Hänen, jolla oli Jumalan muoto pitävän tavoittelemisen arvoisena palkintona sen, ettei ole Jumalan kaltainen. Hän ei tarrautunut oikeuteensa, vaan antoi sen mennä ja otti orjan muodon - Jumalan palvelijan, ihmisen palvelijan muodon. Hän oli valmis elämään ilman etuoikeuksia ilman omaa kotia, ilman omaa omaisuutta. Hän antoi ihmisten herjata itseään, mutta ei herjannut takaisin. Hän antoi ihmisten polkea oikeuksiaan ilman koston tai puolustamisen ajatusta puoleltaan. Ennen kaikkea näemme Hänet murtuneena silloin, kun Hän käy nöyränä Golgatalle tullakseen vikauhriksi ja kantaakseen ihmisten synnit ruumiissaan ristinpuuhun. Liikuttavassa profetaalisessa psalmissa Hän sanoo: "Minä olen mato, enkä ihminen" (Ps. 22:7).

Trooppisissa maissa olleet kertovat, että käärmeen ja madon välillä on suuri ero, kun niitä yritetään lyödä. Käärme kohottautuu maasta, sihisee ja yrittää iskeä takaisin - todellinen kuva omasta minästä. Mutta mato ei vastusta; se antaa tehdä itselleen mitä vain, potkia itseään tai murskata itsensä kengän korolla - kuva todellisesta murtumisesta. Jeesus oli altis tulemaan puolestamme juuri sellaiseksi - madoksi eikä ihmiseksi. Hän teki niin sen vuoksi, että Hän näki meidän olevaan kuin matoja, jotka olimme synnin tähden menettneet kaikki oikeutemme, ainoana oikeutenamme helvetti. Nyt Hän kutsuu meitä oikealle paikallemme, madoiksi Hänen tähtensä ja Hänen kanssaan. Koko vuorisaarna opetuksineen kosktosta luopumisesta, vihollisen rakastamisesta ja epäitsekkäästä antamisesta edellyttää, että se on meidän asemamme. Mutta vain näky siitä rakkaudesta, joka oli valmis murtumaan meidän edestämme, voi vaatia meitäkin haluamaan samaa.

Herra, taivuta ylpeä ja jäykkäniskainen oma minä,
Auta minua painamaan pääni ja kuolemaan:
Katsoen Golgatalla Häntä,
Joka painoi pääänsä minun edestäni.

Mutta omalle minälle kuoleminen ei ole kertakaikkinen tapahtuma. Kuoleminen saattaa perusmielessä tapahtua silloin, kun Jumala ensiksi ilmaisee nämä asiat meille, mutta sen jälkeen se on oleva jatkuvaa kuolemaa, sillä vain sillä tavalla Herra Jeesus voi tullla ilmi emdiän kauttamme (2Kor.4:10). Päivän mittaan joudumme valitsemaan tuhansin eri tavoin. se merkitsee, ettei meillä ole omia suunnitelmia, ei omaa aikaa, ei olmaa rahaa, ei omaa hupia. Se merkitsee jatkuvaa antautumista ympärillämme oleville, sillä Jumalalle antautumistamme mitataan sillä, miten antaudumme ihmisille. Jokainen nöyryytys, jokainen asia, joka koettelee ja tuottaa meille vaivaa, on Jumalan keino meidän murtumiseksemme, jotta meihin avartuisi yhä suurempi kanava Kristuksen elämää varten.

Ainoa elämä, joka on Jumalalle otollista, ja ainoa voittava elämä on Hänen elämänsä - ei koskaan meidän elämämme, yritimmepä miten paljon tahansa. Mutta koska meidän itsekeskeinen elämämme on Hänen elämänsä täysi vastakohta, emme koskaan voi täyttyä hänen elämällään, ellemme ole valmiit siihen, että Jumala saa jatkuvasti kuolettaa meidän elämäämme. Meidän on toimittava tässä kohdin yhdessä Jumalan kanssa siten, että teemme siveellisiä valintoja (And in that we must co-operate by our moral choice)."

http://www.christianissues.biz/pdf-bin/sanctification/thecalvaryroad.pdf

torstai 7. joulukuuta 2017