Kivi

Olen varttunut turvassa rakkaitten
saanut kuunnella puheita viisasten
olin oppilas koulussa Jumalan
seminaarissa sieluni tuskaisan
Olin luullut jotakin tienneeni
luullut paljon muuttuneeni
olin luullut hyväkin olleeni
luullut kaiken oppineeni
olin luullut joksikin tulleeni
luullut paljonkin kasvaneeni

Vesi sieluni kaivossa tiivistyi
sen väri tummui ja jääksi jo jähmettyi
pinta syvyyden kanneksi sulkeutui
sinne heitetyt tunteeni hautautui
Olin luullut hyväksi tulleeni
olin luullut murtuneeni
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Monta kyyneltä kuumaa ja katkeraa
pintaa kaivoni murtaa ja sulattaa
monta kiveä pientä ja suurempaa
kovaa sydäntäin tomuksi musertaa
Olen luullut jo joksikin tulleeni
olen luullut kasvaneeni
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Tuhkakasassa poltettu sieluni
oppii hiljaa näin tuntemaan Herraani
joka yksin voi koota mun tuhkani
joka lientää voi murheet ja tuskani
Olen löytänyt tien luokse viisauden
olen löytänyt vapauden
Sä tämän kiven heitit mua hiertämään
että minusta tulisi helmi
Sä tämän kiven heitit mua murtamaan
että minusta kasvaisi pieni

Birgitta Silvennoinen