Ensimmäinen luku
"Tahdomme selittää kysymyksen herätyksestä hyvin yksinkertaisesti. Herätys on ihmissydämeen virtaava Herran Jeesuksen elämä. Jeesus on aina voittoisa. Taivaassa Häntä ylistetään alinomaa Hänen voitostaan. Mitkä lienevätkään meidän epäonnistumisen ja tuloksettomuuden kokemuksemme, Hän ei koskaan joudu tappiolle. Hänen voimansa on rajaton Meidän on puolestamme päästävä oikeaan suhteeseen Hänen kanssaan; silloin koemme Hänen voimansa sydämessämme, elämässämme ja palvelustehtävässämme. Silloin Hänen voittoelämänsä täyttää meidät ja virtaa kauttamme toisiin. Tämä on olennaista herätyksessä.
Jos mielimme päästä tähän oikeaan suhteeseen Hänen kanssaan, niin ensimmäiseksi meidän on käsitettävä, että meidän tahtomme on murruttava Hänen tahtonsa alle. Murtuminen on herätyksen alkua. Se on tuskallista, nöyryyttävää; mutta se on ainoa tie. Se on: "En enää minä vaan Kristus" (Gal. 2:20). Herra Jeesus ei voi täysin elää meissä eikä ilmaista itseään kattamme, ennen kuin ylpeä "minä" meissä on murtunut. Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että kova, taipumaton minä, joka etsii vain omaansa, joka vaatii oikeuksia ja tavoittelee omaa kunniaansa, painaa lopultakin päänsä Jumalan tahdon edessä, luopuu oikeuksistaan ja on valmis menettämään kunniansa - että Herra Jeesus saisi kaiken ja olisi kaikki kaikessa. Toisin sanoen, se on kuolemista itselle ja omille käsityskannoille.
Kun rehellisesti katsomme kristillistä elämäämme, voimme nähdä, miten paljon jokaisessa meissä on omaa minää. Usein juuri oma minä yrittää elää uskonelämää (jo se, että käytämme sanaa "yrittää", osoittaa, että omalla minällä on vastuu). Oma minä tekee usein myös kristillistä työtä. Juuri oma minä ärtyy, tulee kateelliseksi, loukkaantuu, arvostelee ja huolestuu. Juuri oma minä on arka, ujo ja pidättyväinen. Ei ole ihme, että tarvitsemme murtumista. Niin kauan kuin oma minä hallitsee, Jumala voi tehdä äärettömän vähän meissä, silllä kaikki Hengen hedelmät (Gal.5), joilla Jumala tahtoo meidät täyttää, ovat täysin vastakkaisia meidän kovalle, murtumattomalle hengellemme, ja se edellyttää, että oma henkemme on ristiinnaulittu. (with which God longs to fill us, are the complete antithesis of the hard, unbroken spirit within us and presupposes that it has been crucified)
Murtuminen on sekä Jumalan, että meidän työtämme. Hän antaa painoja kannettavaksemme, mutta meidän on tehtävä valinta. Jos todella olemme alttiit tiedostamaan tilamme etsiessämme yhteyttämme Jumalaan (halu valossa vaeltamiseen onkin ensimmäinen ehto Jumalan yhteyteen pääsemiseksi), Jumala ilmaisee millainen on tämä ylpeä ja kova minä, joka aiheuttaa Hänelle tuskaa. Silloin me saatamme tehdä niskamme jäykäksi ja kieltäytyä parannuksen teosta tai voimme painaa päämme ja sanoa: "Niin, Herra." Murtuminen päivittäisenä kokemuksena on yksinkertaisesti nöyrää taipumista silloin, kun Jumala paljastaa tilamme; ja niin kuin tilamme paljastuminen on jatkuvaa, meidän on myös murruttava jatkuvasti. Voi maksaa paljon, kun näemme tähän liittyvän oikeuksista ja itsekkäistä pyyteistä luopumisen ja toisinaan synnin tunnustamisen ja selvittämisen ihmisten edessä.
Tästä johtuu, ettemme todennäköisesti murru muualla kuin Jeesuksen ristin juurella. Jeesuksen halu murtua meidän edestämme on valtava vaikutin meidänkin murtumiseemme. Näemme Hänen, jolla oli Jumalan muoto pitävän tavoittelemisen arvoisena palkintona sen, ettei ole Jumalan kaltainen. Hän ei tarrautunut oikeuteensa, vaan antoi sen mennä ja otti orjan muodon - Jumalan palvelijan, ihmisen palvelijan muodon. Hän oli valmis elämään ilman etuoikeuksia ilman omaa kotia, ilman omaa omaisuutta. Hän antoi ihmisten herjata itseään, mutta ei herjannut takaisin. Hän antoi ihmisten polkea oikeuksiaan ilman koston tai puolustamisen ajatusta puoleltaan. Ennen kaikkea näemme Hänet murtuneena silloin, kun Hän käy nöyränä Golgatalle tullakseen vikauhriksi ja kantaakseen ihmisten synnit ruumiissaan ristinpuuhun. Liikuttavassa profetaalisessa psalmissa Hän sanoo: "Minä olen mato, enkä ihminen" (Ps. 22:7).
Trooppisissa maissa olleet kertovat, että käärmeen ja madon välillä on suuri ero, kun niitä yritetään lyödä. Käärme kohottautuu maasta, sihisee ja yrittää iskeä takaisin - todellinen kuva omasta minästä. Mutta mato ei vastusta; se antaa tehdä itselleen mitä vain, potkia itseään tai murskata itsensä kengän korolla - kuva todellisesta murtumisesta. Jeesus oli altis tulemaan puolestamme juuri sellaiseksi - madoksi eikä ihmiseksi. Hän teki niin sen vuoksi, että Hän näki meidän olevaan kuin matoja, jotka olimme synnin tähden menettneet kaikki oikeutemme, ainoana oikeutenamme helvetti. Nyt Hän kutsuu meitä oikealle paikallemme, madoiksi Hänen tähtensä ja Hänen kanssaan. Koko vuorisaarna opetuksineen kosktosta luopumisesta, vihollisen rakastamisesta ja epäitsekkäästä antamisesta edellyttää, että se on meidän asemamme. Mutta vain näky siitä rakkaudesta, joka oli valmis murtumaan meidän edestämme, voi vaatia meitäkin haluamaan samaa.
Herra, taivuta ylpeä ja jäykkäniskainen oma minä,
Auta minua painamaan pääni ja kuolemaan:
Katsoen Golgatalla Häntä,
Joka painoi pääänsä minun edestäni.
Mutta omalle minälle kuoleminen ei ole kertakaikkinen tapahtuma. Kuoleminen saattaa perusmielessä tapahtua silloin, kun Jumala ensiksi ilmaisee nämä asiat meille, mutta sen jälkeen se on oleva jatkuvaa kuolemaa, sillä vain sillä tavalla Herra Jeesus voi tullla ilmi emdiän kauttamme (2Kor.4:10). Päivän mittaan joudumme valitsemaan tuhansin eri tavoin. se merkitsee, ettei meillä ole omia suunnitelmia, ei omaa aikaa, ei olmaa rahaa, ei omaa hupia. Se merkitsee jatkuvaa antautumista ympärillämme oleville, sillä Jumalalle antautumistamme mitataan sillä, miten antaudumme ihmisille. Jokainen nöyryytys, jokainen asia, joka koettelee ja tuottaa meille vaivaa, on Jumalan keino meidän murtumiseksemme, jotta meihin avartuisi yhä suurempi kanava Kristuksen elämää varten.
Ainoa elämä, joka on Jumalalle otollista, ja ainoa voittava elämä on Hänen elämänsä - ei koskaan meidän elämämme, yritimmepä miten paljon tahansa. Mutta koska meidän itsekeskeinen elämämme on Hänen elämänsä täysi vastakohta, emme koskaan voi täyttyä hänen elämällään, ellemme ole valmiit siihen, että Jumala saa jatkuvasti kuolettaa meidän elämäämme. Meidän on toimittava tässä kohdin yhdessä Jumalan kanssa siten, että teemme siveellisiä valintoja (And in that we must co-operate by our moral choice)."
http://www.christianissues.biz/pdf-bin/sanctification/thecalvaryroad.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti