Äitienpäivä

Historiaa

Äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista Anna Jarvisin aloitteesta. Vuonna 1907, kolme vuotta äitinsä kuoleman jälkeen Jarvis järjesti muistojuhlan äidilleen Andrewsin metodistikirkossa, Graftonissa, Länsi-Virginiassa. Seuraavana vuonna, 10. toukokuuta 1908 vietettiin Jarvisin kotikaupungissa ensimmäistä 'virallista' äitienpäiväjuhlaa kaikille äideille. Vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti  julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, vietettäväksi toukokuun toisena sunnuntaina.

Äitienpäivän historiaa Suomessa

Äitienpäivää alettiin viettää Suomessa tasan sata vuotta sitten. Kotikasvatusyhdistyksen pääsihteeri ja kansanedustaja Vilho Reiman tutustui Amerikan matkallaan sikäläiseen äitienpäivän viettoon ja toi idean myös Suomeen. Ensimmäisen kerran sitä vietettiin heinäkuussa 1918, pari kuukautta sisällissodan päättymisen jälkeen, Alavieskan kirkonkylän kansakoululla, jossa Reiman toimi opettajana.

Alunperin äitienpäivällä haluttiin kunnioittaa sodassa leskeksi jääneitä tai poikanasa menettäneitä äitejä. Seuraavana vuonna, 1919, sitä juhlittiin jo eri puolilla Suomea ja Pelastusarmeija oli mukana kampanjoimassa sitä.

Fatiman Neitsyt

Kas kummaa, myös Fatiman ilmestys ajoittui juuri samaan aikaan ja äitienpäiivän tienoille. Sen kunniaksi katolinenkirkko järjestää jokavuotisen muistotilaisuuden ja kulkueen.

https://www.youtube.com/watch?v=5qoU8WIgN7s

"Fatiman ilmestys oli katolisen kirkon myöhemmin Neitsyt Mariaksi tulkitsema ilmestys, jonka väitetään tapahtuneen Portugalissa Fátiman kaupungin lähistöllä ensimmäisen kerran 13. toukokuuta 1917."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fatiman_Neitsyt_Maria


Historian historiaa

Monet historioitsijat uskovat, että äitienpäivän vietto juontuu muinaisesta kevätjuhlasta, joka oli omistettu äiti-jumalille. Antiikin Kreikassa, lähinnä Kreetalla, oli kevätjuhla, joka kunnioitti Rheaa, Kronoksen vaimoa, jumalten ja jumalatarten äitiä. Vähä-Aasiassa vastaava juhla oli Hilaria, ja se oli omistettu äitijumalatar Kybelen palvonnalle. Näissä juhlissa keskeisenä oli hedelmällisyys, joka tarkoittaa myös fallos-palvontaa kaikkine menoineen. Itseasiassa kaikki antiikin juhlat pyörivät seksin ympärillä ja sama teema oli mukana kaikessa epäjumalanpalvonnassa.

Paavali kehotti kirjeessään galatalaisia erottautumaan maailmallisista juhlista, joita he ennen viettivät:

8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Gal. 4:8-11

Hilaria 15-28.3

Kybelen kunniaksi vietettiin juhlaa koko Anatolian-, eli seitsemän seurakunnan, alueella (Ilm. 2-3). Juhlaa edeltävinä päivänä menoihin kuului mm. ruoskimista ja kastrointia. Pääjuhla 25.3. alkoi kevätpäiväntasauksen jälkeisenä päivänä, "Ilon päivänä", jolloin juhlittiin Attiksen ylösnousemusta. Talven pimeys oli kuollut ja paremman ajanjakson ensimmäisenä päivänä alkoi riemujuhla. Jumalattaren patsasta kannettiin kulkueessa ja sen eteen kannettiin kaikkein arvokkaimpia lautasia ja taideteoksia, jotka kuuluivat joko rikkaille roomalaisille tai itse keisareille. Juhlaan kuuluivat kaikenlaiset pelit ja huvitukset. Karnevaaliaikaan kuului oleellisesti myös roolien vaihto ja naamiaisasut, joissa jokainen voi matkia ja irvailla ketä halusi. Juontuneeko myös meidän aprillipäivä Hilaria-juhlasta.

Megalesia  4.-10.4

Megalesia-juhlaa vietettiin Kybelelle, jonka roomalaiset tunsivat nimellä Magna Mater, "Suuri Äiti". Patsas tuotiin Roomaan 4.4. ja sitä muistettiin jokavuotisella karnevaalilla. 10.4 patsas saatettiin juhlakulkueessa Circus Maximukselle, jotta jumalatar voisi seurata kunniakseen pidettyjä vaunuajoja. 

Floralia 28.4-3.5.

Flora on roomalainen kukkien jumalatar, jonka kunniaksi vietettiin Floralia-juhlaa keväällä. Tämän festivaalin perinne aloitettiin 240 eKr. Meidän katolispohjaisessa kalenterissamme sitä 'kunnioittaa' Floran ja Kukan päivä 13.5. ja Ruusun päivä 4.5.

Floralia-karnevaali symboloi elämänkierron uudistumista ja hedelmällisyyttä. Juhlakauteen liittyi tietysti juominen, kukat ja kaiken kääntäminen päälaelleen aivan kuten Hilaria- ja Saturnalia-juhlissa. Miehet pukeutuivat kukkiin ja naiset heille tavallisesti kiellettyihin miesten vaatteisiin. Karnevaalille oli säädetty viisi päivää ja kuudentena päivänä vuohien ja jänisten metsästys.  23.5. vietettiin myös toinen festivaali, Ruusun juhla, Floran kunniaksi.