Mä kulkenut jo kauan olen korpiteitä maailman
niin rauhatonna siellä harhaten
Oi, uupunut jo kulkijalla askel onpi aivan
ja kotiani muistan kaihoten
Oi, tuolla sitä taivaan ikionnen, rauhan maa
sen muurit kullanhohtoiset mun hurmaa loistollaan
Mä kohta joukos autuaitten laulan riemuiten
kun päättyy matka maassa kyynelten
Vei tieni kautta aavikoiden, myrskyjen ja tuulten
ja heltehessä sielu vaikeroi
Mut tuskani jo kaikki kohta päättyvän mä luulen
kun kutsu kotirannan mulle soi.
Oi, tuolla sitä taivaan ikionnen, rauhan maa
sen muurit kullanhohtoiset mun hurmaa loistollaan
Mä kohta joukos autuaitten laulan riemuiten
kun päättyy matka maassa kyynelten
Mua haavoittivat pistäväiset piikit surun tiellä
ei mulle ilon ruusut kukkineet
Mut lohdutuksen saan mä Isän armaan luona siellä
on ristiriidat kaikki selvinneet
Oi, tuolla sitä taivaan ikionnen, rauhan maa
sen muurit kullanhohtoiset mun hurmaa loistollaan
Mä kohta joukos autuaitten laulan riemuiten
kun päättyy matka maassa kyynelten
Nyt viimeinen on taival, oi mä riemumielin saavun
tuon ihmeellisen päärlyportin luo
Saan kirkkauden loistehen mä nähdä uuden aamun
ja autuaitten onnen Isä suo
Oi, tuolla sitä taivaan ikionnen, rauhan maa
sen muurit kullanhohtoiset mun hurmaa loistollaan
Mä kohta joukos autuaitten laulan riemuiten
kun päättyy matka maassa kyynelten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti