Iankaikkinen elämä

http://www.afterlife.co.nz/wp-content/uploads/2012/05/Life-Death-and-Destiny-by-Warren-Prestidge.pdf

LUKU 4

ELÄVÄNÄ KRISTUKSESSA

Kuten olemme nähneet, Raamattu opettaa selvästi ja toistuvasti, että ihmisen kuolema on täydellisen tiedottomuuden ja toimimattomuuden tila ja että ylösnousemus on ainoa vaihtoehto kuolemalle. Tämä on ymmärrettävissä vain, jos Raamattu, luonnontieteet ja terve järki ovat yhtä mieltä siitä, että ihmispersoona on jakamaton kokonaisuus, ei ruumiin ja sielun substanssien sekoitus.  Lisäksi Raamattu vahvistaa, että käytännössä ylösnousemus toteutuu ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen paluun yhteydessä.

Meidän on kuitenkin vielä käsiteltävä viittä raamatunkohtaa, jotka näyttävät monien mielestä viittaavan toisenlaiseen käsitykseen kuolemasta. Kolme niistä on Luukkaan evankeliumissa ja kaksi Paavalin kirjeissä. Sitten meidän on vielä pyrittävä ymmärtämään ne kohdat, joissa puhutaan iankaikkisesta elämästä tämänhetkisenä tilana.


RIKAS MIES JA LASARUS

19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon
28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.
31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Luuk 16:19-31

Tämä on Jeesuksen tunnettu kertomus rikkaasta miehestä, joka kuolemansa jälkeen joutui kärsimykseen, kun taas Lasarus, köyhä mies, joka oli viettänyt surkean elämän rikkaan miehen portin ulkopuolella, pääsi Aabrahamin helmaan. 

Eikö tämä tarina opeta, että jumalattomat joutuvat kuoleman jälkeen helvetin piinaan ja vanhurskaat pääsevät heti autuuteen? - Minun ja useimpien arvostettujen tutkijoiden vastaus on: EI.

Ensinnäkin, ei ole epäilystä siitä, että kyseessä on vertaus, ei kertomus todellisista tapahtumista.  Se alkaa samalla tavalla kuin monet vertaukset:  "Oli rikas mies... (jae 19; vertaa Luuk 16:1, 15:11, 14:16).
Kuten minkä tahansa vertauksen kohdalla, on tärkeää erottaa toisistaan se, mitä siinä sanotaan, ja se, mitä se opettaa. Esimerkiksi Luukkaan saman luvun alussa on vertaus taloudenhoitajasta, joka petti isäntäänsä ja siitä todetaan, että hyvin tehty! Jeesus ei opeta, että meidän pitäisi pettää työnantajaamme vaan, että meidän pitäisi antaa köyhille Jumalan tulevaa tilintekoa silmälläpitäen. Samaa opettaa myös vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tarina on vain välikappale tälle opetukselle.

Toiseksi,  Jeesus käyttää tässä hyväkseen suosittua farisealaista tarustoa. Tämä ei ole tarina, jonka Jeesus olisi keksinyt tyhjästä. Hän käyttää tarinaa, jota fariseukset ovat käyttäneet, mutta hän kääntää sen heitä itseään vastaan. Tutkijat ovat tästä yksimielisiä. Tässä vertauksessa Jeesus käyttää tuttua kansantarinaa ja mukauttaa sen uuteen tarkoitukseen lisäämällä sen loppuun odottamattoman käänteen. Tarina pahasta rikkaasta miehestä ja hurskaasta köyhästä miehestä, joiden onni kääntyi vastakkaiseksi tuonpuoleisessa elämässä, on ilmeisesti alun perin Egyptistä, ja se oli suosittu juutalaisten opettajien keskuudessa. Myös kuva hyvien ja pahojen kohtalosta kuoleman jälkeen on peräisin perinteisistä juutalaisista lähteistä. Tarinan yleinen motiivi on päätynyt osaksi juutalaista perimätietoa, ja siitä on todisteita seitsämässäkin eri versiossa.  Kyseessä on vertaus, joka sovelsi nykyistä juutalaista ajattelua eikä sen tarkoituksena ollut opettaa mitään kuolleiden tilasta.

Kolmanneksi, tarina sellaisenaan on yksinkertaisesti ristiriidassa Raamatun muun opetuksen kanssa. (a) Tämä on ainoa Raamatun kohta, jossa kuolleet kuvataan kärsimässä Hadeksessa/Sheolissa. Kaikkialla muualla sanalla hades (jae 23) on sen VTn mukainen merkitys, Sheol. Se tarkoittaa yksinkertaisesti kuolleiden tilaa/ valtakuntaa. Se on katoavaisuuden (mätänemisen/lahoamisen) tila (Apt. 2:27).  Raamatussa Tuonela ei koskaan ole helvetti, vaan tuomiota odottavien kuolleitten paikka. (b) Muualla Raamatussa rangaistus tai palkinto tulee vasta Kristuksen toisessa tulemuksessa, Herran päivänä (2Tess. 5:1-3), vanhurskaiden ylösnousemuksessa (Luuk. 14:14). Kaikella varmuudella tämä vertaus ajoittuu ennen tuota päivää, sillä rikkaan miehen veljet ovat vielä elossa maan päällä (jae 28). Ylösnousemus tai Viimeinen tuomio ei ole vielä tapahtunut.

Jeesus ei puolla tarinaan liittyviä seikkoja. Hän käyttää sitä vain kohdatakseen vastustajansa, fariseukset, heidän omalla maaperällään: hän käyttää heille tuttua tarinaa tuomitakseen heidät ikään kuin heidän omasta suustaan; sekä heidän välinpitämättömyydestään köyhiä kohtaan, että Hänen oman opetuksensa ja tehtävänsä halveksunnasta. Luuk. 16:14 välittömässä asiayhteydessä sanotaan:  "Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä".  Se, minkä hän tässä todella vahvistaa, on Mooses ja profeetat (jae 29). Jeesuksen tarkoituksena ei ollut antaa  ennakkotietoa kuolemanjälkeisestä elämästä. Tästä ovat lähes kaikki kommentaattorit  yksimielisiä.

Yhteenveto Craig Blombergilta :

"Yksi eniten väärintulkituista Jeesuksen vertauksista on kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31), jota toistuvasti käytetään antamaan yksityiskohtaista ja realistista selitystä kuoleman jälkeisestä elämästä. Itse asiassa kuva rikkaasta miehestä Sheolissa ja Lasaruksesta Aabrahamin helmassa, kuilun erottamina, mutta kykenevinä puhuttelemaan toisiaan kuilun yli, on samansuuntainen kuin suosituissa juutalaisissa ja egyptiläisissä kansantarinoissa. Jeesus saattoi yksinkertaisesti käyttää tunnettuja kuvastoja ja mukauttaa niitä uudella ja yllättävällä tavalla varoittaakseen jumalattomia rikkaita siitä, että heidän on tehtävä parannus tässä elämässä, ennen kuin heidän kohtalonsa on sinetöity."

ELÄVIEN JUMALA

27 Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
28 sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'.
29 Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.
30 Niin toinen otti sen vaimon,
31 ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.
32 Viimeiseksi vaimokin kuoli.
33 Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."
34 Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.
35 Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.
36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.
37 Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.
38 Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."
39 Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit".
40 Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.
Luuk. 20:27-40

On erikoista, että nämä jakeet ymmärretään usein niin, että vanhurskaat kuolleet ovat jo nyt elävässä yhteydessä Jumalan kanssa. Päinvastoin, tämä teksti ja sen rinnakkaisjakeet (Matt. 22:23-33, Mark. 12:18- 27) tukevat vahvasti ehdollista kuolemattomuutta.

Tässä Jeesus sanoo Jumalasta, että "hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." (jae 38). Jeesus ei vahvista siinä sielun eloonjäämistä, vaan toivoa ylösnousemuksesta vastauksena niille, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole (jae 27).  

Eduard Schweizer selittää:

"Kyse ei ole sielun kuolemattomuudesta vaan kuolleiden ylösnousemuksesta. Vastakohtana kreikkalaiselle käsitykselle luonnostaan kuolemattomasta sielusta, Luukas korostaa ylösnousemusta kuolleista, joka on lahja. Se annetaan niille, jotka elävät Jumalalle, jotka ovat kokeneet sen Jumalan, jonka tahto on elämä eikä kuolema, joka on henkilökohtaisesti luvannut olla heidän Jumalansa. Maanpäällisen elämän ja tulevan ylösnousemuksen välinen jatkuvuus on siis Jumalassa."

Jeesuksen perustelu ylösnousemuksen puolesta on se, että Jumala on tehnyt heprealaisten patriarkkojen kanssa elämän antavan liiton. Jumala on heidät nimeltä kutsunut ja yhdistänyt erottamattomasti itseensä (Luuk. 20:37, 2Moos. 3:6). Jumala on antanut sanansa, ja Jumala on sekä ehdottoman uskollinen, että kaikkivoipa (Mark. 12:24). Siksi niille, jotka Jumala on tehnyt omikseen, on oltava, ja tulee olemaan ylösnousemus. Jumalan sana saa vahvistuksen ylösnousemuksen kautta (Luuk. 20:37), tulevana aikakautena (Luuk. 20:35).

Jos Jeesus olisi uskonut, että kuolleet patriarkat ovat jo päässeet elävään yhteyteen Jumalan kanssa, hänen puheensa ylösnousemuksesta ei pitäisi paikkaansa, koska silloin Jumalan elämänliitto olisi voimassa ilman ylösnousemustakin. Itse asiassa se tekisi tyhjäksi Jeesuksen väittämän varsinaisen päämäärän.

Emme siis totea ainoastaan, että Jeesus uskoi kuolleiden ylösnousemukseen, vaan myös sen, että hän ei uskonut, että vanhurskaana kuolleet olisivat jo ennen ylösnousemusta elävässä yhteydessä Jumalan kanssa. Jeesus ei nähnyt muuta perusteltua vastausta kuoleman kysymykseen kuin ylösnousemuksen.

RISTIN RYÖVÄRI

42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
43 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Luuk. 23:43

Samalla kun Jeesus kärsi oman ristiinnaulitsemisensa tuskaa, hylätyksi tulemista ja häpeää, antoi hän toiselle, vierellään kuolevalle ryövärille lupauksen :  Totisesti, minä sanon sinulle tänä päivänä, sinä tulet olemaan kanssani paratiisissa.

Irrallaan tarkasteltuna tämä lause voitaisiin perustellusti tulkita lupaukseksi, jonka mukaan uskovat menevät heti kuoltuaan tietoiseen yhteyteen Kristuksen kanssa. Kun koko asiayhteys otetaan huomioon, niin toisenlainen tulkinta Jeesuksen sanoista vaikuttaa todennäköisemmältä.

Ensinnäkin, kun tarkastelemme Luuk. 20:27-40, olemme jo nähneet syyn uskoa, että Jeesus ei ajatellut autuuteen pääsyä ennen ylösnousemusta tulevana aikakautena.

Näin ollen E. E. Ellis on oikeassa siinä, että tämä tulkinta ei selvästikään ole linjassa Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Lisäksi, muiden kirjoitusten mukaan, Jeesus ei ollut paratiisissa kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana, vaan maan povessa (Matt. 12:40), syvyydessä (abussos #12)  (Room. 10:7). Hän ei ollut vielä noussut Isän luokse (Joh. 20:17). Hän oli Hadeksessa/Sheolissa ja olisi kärsinyt siellä katoavaisuuden (mädäntynyt), ellei olisi noussut ylös kolmantena päivänä, Apt 2:27-31 ja 13:37 mukaan, josta myös Luukas on kirjoittanut.  

ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Ilm. 1:18

Toiseksi, ryöväri ei pyydä kuolemanjälkeistä elämää. Hän pyytää varmuutta siitä, että hän pelastuu, kun Jeesus tulee kuninkaaksi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi" (j. 42), on viittaus Jeesuksen toiseen tulemukseen tulevaisuuden tapahtumana, ja siihen liittyy kuolleitten ylösnousemus. Silloin voimme odottaa saavamme olla hänen kanssaan Jumalan valtakunnassa. Samoin muualla Raamatussa, paratiisi on tuleva todellisuus, tuleva ennallistaminen ja täyttymys sille, mitä olemme menettäneet syntiinlankeemuksen kautta, mukaan lukien elämän puu. Ilmestyskirja, joka sisältää tämän teeman täydellisimmän lausuman, liittää sen ehdottomasti Kristuksen toiseen tulemiseen ja ylösnousemukseen.

Näin ollen asiayhteys vaatii meitä kysymään: Onko mahdollista, että Luuk. 23:43 lupaa kuoleman jälkeen välittömän siirtymisen taivaaseen? - EI OLE.

Tosiasia on, että sanojen, tänä päivänä, merkitys on kiistanalainen. Eräs näkemys on, että se itse asiassa kuuluu Jeesuksen vastauksen ensimmäiseen osaan, "totisesti minä sanon sinulle" eikä sanoihin "sinä olet minun kanssani". (esim.  J.J. von Allmen) Voisiko kreikka tarkoittaa: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä, sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa"? - Varmasti. Luukas ei käyttänyt kreikan sanaa hoti (3754) ennen tai jälkeen "tänään"- sanan, joten ilmaus on moniselitteinen. Ja itse asiassa Raamatun kreikan kielessä on paljon yleisempää, että "tänään" (semeron 4594) seuraa, eikä edellä verbiä, johon se viittaa. Melko samanlaisia ​​tapauksia löytyy VTn kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä, joka kuvastaa juutalaista käyttöä, olisi 1Moos. 25:33, 5Moos. 30:18-19 ja 1Sam. 21:2.

Mooses sanoi Israelin kansalle :

17 Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä,
18 niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi.
19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
5Moos 30:17-19

UTssa on samanlainen :

Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
Apt 20:26

Kuitenkin ehkä vieläkin todennäköisempi on näkemys, jonka mukaan Jeesuksen sanat, "tänä päivänä", laajemmassa merkityksessä viittaisi koko "messiaanisen pelastuksen aikakauseen", jonka Hänen palvelustyönsä, kuolema ja ylösnousemus aloitti ja joka päättyy Hänen paluuseensa. Sanojen, "tänä päivänä" erityinen pointti on esittää, että itse risti, joka näyttää olevan äärimmäinen todiste Jeesuksen messiastoiminnasta (Luuk. 23:39), on todella määrätty polku Hänen kirkkauteensa (Luuk. 24:46), juuri sille perustalle, jolla Hän voi taata kuninkaallisen pelastuksensa katuvalle ryövärille.

Jeesuksen sanat ristin ryövärille jakeessa 23:43, eivät viittaa ruumiilliseen olemassaoloon. On epätodennäköistä, että Luukas ajattelisi paratiisillista välitilaa ennen Jeesuksen ylösnousemusta pääsiäisenä ja ryöväriä viimeisenä päivänä. Aivan kuten hän korostaa pelastuksen "tänä päivänä", jakeissa 4:21 ja 19:9, niin hän tekee myös tässä, vaikkakin yhdessä sanojen "sinä tulet olemaan" kanssa, koska paratiisi, täyttymys, on maallisen tuskan ja vaivan, kamppailun toisella puolella.  Lisäksi Luuk. 22:69 sanoo "tästedes", vaikka pääsiäinen ja taivaaseenastuminen ovat vielä edessäpäin.

Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella

On myös totta, että jossain mielessä kaikki uskovat ovat jo nyt Kristuksen kanssa paratiisissa. Useat Paavalin jakeet puhuvat uskovista, jotka on jo ristiinnaulittu, ylösnoussut ja korotettu taivaaseen yhdessä Kristuksen kanssa hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Jeesus avasi paratiisin portit ja hänet korotettiin sinne yhdessä "ruumiinsa" kanssa. Luuk 23:43 todennäköisin selitys on kuitenkin yksinkertaisesti se, että ristillä Jeesus vahvistaa koko pelastussuunnitelman - joka oli vielä avautumassa -toteutuneena tosiasiana.


MEIDÄN TAIVAALLINEN KOTIMME

13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1Tess 4:13-18

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2Kor 5:1-10

20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
1Kor. 15:20-23

Apostoli Paavali opettaa selvästi, että uskossa kuolleet "nukkuvat" ylösnousemukseen asti, joka tapahtuu Kristuksen paluun yhteydessä (1Tess 4:13-19, 1Kor. 15:20-23); joten ilman ylösnousemusta (Kristuksen ja meidän) myös uskossa kuolleet olisivat "kadotetut" (1. Kor. 15:18).  Siitäkin huolimatta valtaosa uskoo tiukasti siihen, että 2Kor 5:1-10 väittäisi, että pelastetut menevät heti kuoleman jälkeen "kotiin Herran luokse" (jae 8). Raamatuntutkijat luottavat yhä vähemmän tähän tulkintaan kuin aiemmin, ja hyvästä syystä! Eräässä äskettäisessä kommentissa V. P. Furnish kiistää sen, että tuo kohta viittaisi millään tavalla kuolleiden tilaan ennen Kristuksen paluuta.

Useimmat tutkijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että 2Kor. 5:1-5 viittaa ylösnousemukseen ja ruumiilliseen elämään, ei mihinkään ruumiittomaan tilaan. Itse asiassa tapaus on ylivoimainen! Asiayhteydessä tarkasteltava toivo on ylösnousemus:  ”tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.” (2Kor. 4:14).

2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
2Kor. 5:2-4

53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
1Kor. 15:53-54

Pukeutumisvertaus (2Kor. 5:2-4), jolla Paavali osoittaa tulevaa tilaa, sopii yhteen 1Kor. 15:53-54 kanssa, jossa sillä selvästi viitataan ylösnousemusruumiin saamiseen. Vastaavasti ”kuolevaisen nieleminen elämällä” (2Kor. 5:4), tapahtuu ylösnousemuksessa, kuten 1Kor. 15:54. Odotettu ”kirkkaus” (2Kor. 4:17) on ylösnousemus, osana Jumalan uutta luomistyötä Room. 8:18-23 mukaan, ja tätä toivoa odotellessamme Pyhän Hengen kautta (2Kor. 5:5, Room. 8:11, 23) me ”huokaamme” (2Kor. 5:2, Room. 8:22-23) ja ”huokaamme” (2Kor. 5:4 RSV, Room. 8:26). Rinnastukset 1Kor. 15 ja Room. 8 ovat ratkaisevia, että ”taivaallinen asuinpaikkamme” (2Kor. 5:2) on tuleva ylösnousemustilamme.

1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2Kor. 5:1-8

Entä sitten jakeet, joissa Paavali sanoo toivovansa, että pääsisi pois ruumiista ”kotiin Herran tykö”? Voisiko olla, että Paavali kirjoittaa tässä siitä, että kristityn sielu on kuoleman jälkeen Herran luona, ylösnousemusta edeltävässä, ruumiittomassa tilassa?
- Ehdottomasti EI.  Dualistinen erottelu sieluun ja ruumiiseen ei kuulu Paavalin oppiin ihmisen persoonasta.

2Kor. 5:6-8, joka edelleen ilmaisee Paavalin odotuksen, seuraa suoraan jakeista 1-5, ja edellyttää varmasti, mitä näissä jakeissa sanotaan. Siispä, Paavalin koko tähänastinen kaipaus on kohdistunut ylösnousemukseen. Lisäksi näyttää selvältä, että Paavali on juuri ottanut esille ruumiittoman sielunelämän mahdollisuuden - vain hylätäkseen koko ajatuksen! ”ei meitä enää havaita alastomiksi”, hän on juuri sanonut (v3); ”...koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua” (v4). Termi ”alaston” viittaa tässä nähtävästi ruumiittomuuden tilaan, jollaista Paavalin kreikkalaistaustaiset lukijat saattoivat hyvinkin pitää toivottavana.  Sitä vastoin Paavali on juuri painottanut ylösnousemusta!  On mahdotonta, että vain kaksi jaetta myöhemmin, hän olisi muuttanut mielensä täysin ja pohtisi ruumiittomuutta.

Mitä Paavali sitten tarkoittaa, kun hän kirjoittaa, että hän tahtoisi mieluummin ”muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö”? Kuten tavallista, asiayhteys antaa vastauksen. Jakeessa 10 Paavali sanoo:

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2Kor. 5:10

”Ruumis”, johon hän viittaa, on se ruumis, jossa olemme toimineet tässä elämässä "hyvässä tai pahassa". Paavali tahtoisi, että tulisi loppu, ei ruumiista yleensä, vaan yksinkertaisesti elämästä tässä nykyisessä maailmassa, tästä ”maallisesta majasta”, kuten hän sitä kutsuu, vastakohtana tulevan aikakauden elämälle.

Tarkoittaako Paavali siis, että saamme ylösnousemusruumiimme heti kun kuolemme? Jälleen kerran, vastaus on EI. Voimmeko olettaa, että Paavali on nyt ristiriidassa sen kanssa, mitä hän opetti vain noin vuosi aiemmin (1Kor. 15:23, 51-54) tai jopa muutamaa vuotta aiemmin (1Tess. 4:13-17): että ”Kristuksessa kuolleet” nousevat ylös Kristuksen toisessa tulemuksessa? - Ei ilman hyvin painavia syitä, eikä sellaisia ole. Päinvastoin, kuten jakeesta 10 myös käy ilmi, Paavali kirjoittaa siitä ajasta, jolloin meidän kaikkien on astuttava tuomiolle. Tuomion aika, kuten Paavali aina muualla opettaa, on Kristuksen paluu.

Silti 2Kor. 5:1-10 antaa vaikutelman, että me olemme ”yhdessä” Herran luona heti kuoleman jälkeen. Sama vaikutelma annetaan  Filipp1:23. Ainakin 2Kor tapauksessa selitys voi osittain olla se, että Paavali ei nähnyt mitään syytä, miksi Jeesus ei voisi todella tulla hänen elinaikanaan. Pääasia on kuitenkin varmasti se, että Paavali yksinkertaisesti jättää tässä yhteydessä huomiotta väliin jäävän ”kuoleman unen". Ja tämän hän saattaa tehdä juuri siksi, että kuolleet eivät koe tätä välitilaa tietoisesti. Kuoleman jälkeen seuraava asia, jonka tiedämme, on se, että Kristus kutsuu meidät luokseen. Tältä pohjalta voimme yhtyä ajatukseen, jonka mukaan poisnukkuneen uskovan tietoisuudessa ei ole mitään aikaa kuoleman ja ylösnousemuksen välillä, olipa se väli sitten miten pitkä tahansa maanpäällisen ihmiskunnan aikajanalla.

Filipp 1:23 kohdalla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Paavali odottaisi ylösnousemusta Kristuksen palatessa. Näin on selvästi myöhemmin samassa kirjeessä:

20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Fil. 3:20-21

Filipp1:23 Paavali puhuu halustaan ”eritä” ollakseen Kristuksen kanssa, mutta hän käyttää samaa lähtemisen-termiä myös 2Tim 4:6-8, jossa hän selvästi katsoo kuoleman jälkeen Kristuksen paluun ”päivään” . Silloin, ”sinä päivänä”, hän odottaa saavansa ”vanhurskauden kruunun”. Kyllä, Paavali haluaa olla ”Kristuksen kanssa” (kr. "sun christo"), mutta hän ei sano, miten tai milloin tämä tapahtuu (Fil. 1:23). Kuten olemme jo nähneet, kun tätä kysymystä käsitellään 1Tess 4:13-17, se tapahtuu ylösnousemuksen kautta, Kristuksen palatessa, silloin saamme olla ”Herran kanssa” (kr. "sun kurio").

UTn mukaan ei ole mitään perustetta väittää, että kuoleman ja ylösnousemuksen välillä olisi sielunelämää.


IANKAIKKINEN ELÄMÄ NYT

Kuitenkin Johanneksen evankeliumissa ja -kirjeissä, sekä toisinaan myös Paavalin kirjeissä puhutaan melko usein iankaikkisesta elämästä (tai pelkästä elämästä) tämänhetkisenä asiana.

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä...
Joh 3:36

teidät hän (Jumala) teki eläviksi yhdessä hänen [Kristuksen] kanssa...
Kol 2:13

Tämän suuren totuuden oikea ymmärtäminen on olennaisen tärkeää teemamme sekä
kristillisen uskon ja kokemuksen riittävälle ymmärtämiselle. Meillä ei ole elämää Kristuksessa ainoastaan tulevassa ajassa, vaan myös nyt. Mitä tämä tarkoittaa?

Ei tietenkään sitä, että kaikilla ihmisillä olisi valmius elää yli kuoleman. Ainoastaan uskovilla Jeesuksessa Kristuksessa sanotaan olevan ikuinen elämä :

…mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä…
Joh 3:36

On myös selvää, että tässä ajassa kristityillä on ikuinen elämä vain rajoitetussa mielessä, sillä Johannes kirjoittaa myös, että elämä toteutuu täysin vasta ylösnousemuksen kautta Kristuksen palatessa.

Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
 Joh 6:40

 
Itse asiassa muut evankeliumit ja Paavali puhuvat yleensä iankaikkisen elämän tulevasta omistamisesta:

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa (kasteessa), niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
Room 6:8

Miten ”iankaikkisen elämän” omistaminen voi olla uskoville läsnä myös nykyhetkessä?

(a) Jumalan tahdosta, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jumalan armosta se, mikä koskee Kristusta, koskee myös kaikkia, jotka uskossa kuuluvat Kristukseen, ja siksi sitä voidaan pitää jo toteutuneena tosiasiana. Uskon ja kasteen kautta olemme ”Kristuksessa”. Koska hän on kantanut meidän tuomiomme, me olemme ”siirtyneet kuolemasta elämään” (Joh. 5:24). Samoin kuin hän ei ole ainoastaan kuollut, vaan hänet on myös herätetty ja kirkastettu, niin olemme mekin Jumalan tahdosta (Ef. 2:4-6; Kol. 2:12-13, 3:1-4). Seurakunta on hänen ”ruumiinsa”, ja ruumiin iankaikkinen kohtalo on täytetty jo nyt, Päässä (Ef. 1:22-23).

Tämä tarkoittaa - ei sitä, että me itsessämme olisimme jo ylösnousseita ja kuolemattomia, vaan sitä, - että me varmasti tulemme olemaan. Mikään ei voi estää Jumalan tahtoa pelastaa meidät tai kääntää pois hänen rakkauttaan (Room. 8:38-39). Kristuksessa me siis olemme vapaat kuoleman pelosta (Hepr. 2:15) ja kutsutut todellakin elämään sellaista elämää, jota ei määrittele tämä maailma, vaan Kristuksen valtakunta (Joh. 12:25), koska me tiedämme, että

kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kol 3:4

(b) Laadullisesti ja suhteellisesti.
Koska olemme "Kristuksessa", me olemme "eläviä Jumalalle" suhteellisesti (Room. 6:11), vapautettuina Hänen tuomiostaan (Joh. 3:36, 5:24; 1Joh. 1:3; Room. 8:1), "vanhurskautettuna" (Room. 5:1, Titus 3:7).

Etenkin Johanneksen kielenkäytössä ”iankaikkinen elämä” ei ole pelkkä määrällinen käsite (ikuisesti kestävä elämä). Se on pohjimmiltaan enemmänkin laadullinen käsite : sellainen elämä, joka on ominaista tulevalle aikakaudelle. Pohjimmiltaan se on henkilökohtainen yhteys Jumalan kanssa Kristuksen kautta.

Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Joh 17:3

Tässä 'tuntea' tarkoittaa elävää ja läheistä suhdetta Isän ja Jeesuksen kanssa. Niinpä Johannes voi esimerkiksi sanoa: "..ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” (1Joh 3:15), koska sellaiset eivät ”tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1Joh 4:8). ”Iankaikkinen elämä” tarkoittaa sitä, että meidät on jo tässä ja nyt saatettu henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

c) Pyhässä Hengessä.
Koska me olemme ”Kristuksessa”, olemme jo saaneet Jumalan Hengen ”käsirahana”, pantiksi, ”ensi hedelmäksi” ja esimakua tulevasta täydestä todellisuudesta :

mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room 5:5

Pyhä Henki on itse asiassa tulevan valtakunnan läsnäoloa : Sillä Jumalan valtakunta on. vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Pyhä Henki on Kristuksen ylösnousemuksen voima ja sen vuoksi myös meidän tulevan ylösnousemuksemme pantti sekä uuden elämänlaadun lähde nyt:

10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room 8:10-11

Näin ollen meillä on Pyhässä Hengessä "sen veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" (Joh. 4:14). Henki edustaa jatkuvuutta uskovan ylösnousemusta edeltävän ja sen jälkeisen tilan välillä.  Yhteys nykyhetken ja tuonpuoleisen välillä piilee Pyhän Hengen omistamisessa ja toiminnassa, ei kuolemattoman sielun  olemassaolossa.

Nykyisen iankaikkisen elämän varsinainen arvo ei ole siinä, että olisimme nyt kuolemattomia, vaan siinä, että meillä on uusi voima vanhurskauteen, rakkauteen, totuuteen ja palvelemiseen. Sen lopputuloksena on päättymätön, yltäkylläinen elämä täydessä suhteessa Jumalaan, Herran tulemuksen ja ylösnousemuksen kautta.

Translated with DeepL.com (free version)