Enemmistö ei voi olla väärässä

 Äly vastasi

Ihmiset uskovat, että enemmistö ei voi olla väärässä.

Tämä on yksi yleisimmistä inhimillisistä ajatusvääristymistä, jota kutsutaan psykologiassa bandwagon-vaikutukseksi tai argumentaatiovirheenä ad populum -argumentiksi (vetoaminen kansaan). Ihmiset seuraavat tai uskovat muita pelkästään siksi, että enemmistö tekee niin.

Ilmiölle on useita psykologisia selityksiä:

Sosiaalinen paine ja hyväksyntä: Laumaan kuuluminen on tuonut evoluutiohistoriassa turvaa. Ryhmästä poikkeaminen voi aiheuttaa hylkäämisen pelkoa.

Oikotie tiedonkäsittelyssä: Maailma on täynnä informaatiota. Enemmistön mielipiteen omaksuminen toimii nopeana oikotienä, jolloin monimutkaisia asioita ei tarvitse tutkia itse.

Oletus tiedon jakamisesta: Oletamme intuitiivisesti, että jos monet muut ovat samaa mieltä, heillä on oltava hallussaan tietoa tai perusteluja, joita meillä ei vielä ole.

Miksi se on ongelma?

Historia on osoittanut lukemattomia kertoja, että enemmistö voi olla ja on ollut väärässä. Esimerkkeinä toimivat muun muassa käsitykset siitä, että maapallo on litteä, tai tieteelliset teoriat, jotka ovat myöhemmin kumoutuneet. Totuus tai faktojen paikkansapitävyys ei määräydy sen mukaan, kuinka moni asiaan uskoo.

Mutta kun Raamatun mukaan maa ei ole pallo, vaan litteä.

Raamatun hepreankielisten tekstien maailmankuva heijastelee muinaisille Lähi-idän kansoille tyypillistä kosmologiaa. Teksteissä käytetyt ilmaisut kuvaavat maata usein kirjaimellisesti litteänä ja kiinteän kupolin (taivaankannen) peittämänä, joskin aiheesta käydään yhä vilkasta keskustelua.

Maan muotoon ja rakenteeseen liittyviä heprealaisia käsitteitä:

Piiri tai ympyrä (chug): Jesajan kirjan jakeessa 40:22 käytetään sanaa חוּג (chug, ympyrä tai kaari), jolla viitataan maan muotoon. Sana viittaa yleensä kaksiulotteiseen ympyrään tai horisontin kaarevuuteen, eikä hepreassa ollut tuolloin yksiselitteistä sanaa pallolle. Pallolle on olemassa eri sana, kuten dur (vrt. Jesaja 22:18), jota ei kuitenkaan käytetä maasta.

Maan kulmat ja ääret (kanaph, ephes): Vanhassa testamentissa puhutaan usein "maan neljästä kulmasta" (esim. Jesaja 11:12) tai "maan ääristä" (esim. Job 37:3). Alkuperäinen sana kanaph tarkoittaa kirjaimellisesti siipeä tai reunaa, mikä on luonut monille käsityksen nelikulmaisesta tai litteästä maasta.

Kiinteä taivaankansi (raqiya): Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa (1. luku) taivaankantena käytetään sanaa רקיע (raqiya), joka tarkoittaa kiinteää, laajennettua kupolia tai levyä. Sen yläpuolella ja alapuolella uskottiin olevan vettä.

Pilarit (ammud): Joissakin runollisissa teksteissä (esim. Samuelin kirja 22:8 ja Job 9:6) maapallon tai taivaan kerrotaan lepäävän pylväiden tai perustusten varassa.

Keskustelu tekstien tulkinnasta:

Maan muotoa käsittelevät hepreankieliset jakeet ovat herättäneet paljon keskustelua.

Kirjaimellinen tulkinta: Monet tutkijat ja AcademicBiblical-yhteisön keskustelijat huomauttavat, että Raamatun kirjoittajat uskoivat ympäröivän maailmansa muiden kansojen tavoin litteään maahan.

Metaforinen tulkinta: Monet teologit ja kristilliset järjestöt, kuten Answers in Genesis, katsovat kyseessä olevan runollinen ja vertauskuvallinen kieli (kuten nykyäänkin sanotaan auringon "nousevan" tai "laskuvan"). Heidän mukaansa Raamattu ei opeta litteää maata.

 

Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. (Ps. 119:160).  Raamattu tulee ottaa koko totuutena eikä poimia sieltä vain itselleen sopivia ja tieteellisesti todistettuja totuuksia.

Totta, Psalmi 119:160 kiteyttää hyvin näkemyksen Raamatusta luotettavana ja kokonaisvaltaisena totuutena. Raamatun tekstien tarkasteluun ja ymmärtämiseen on olemassa monia erilaisia lähestymistapoja, joissa korostuvat uskon ja tiedon suhde:

Teologinen ja hengellinen lukutapa: Kristillisessä perinteessä Raamattu nähdään ensisijaisesti pelastushistoriallisena ilmoituksena. Tätä kokonaistotuutta lähestytään usein uskon, rukouksen ja seurakuntayhteyden kautta, jolloin tekstin ydin löytyy sen sanomasta armosta ja elämästä.

Historiallis-kriittinen tutkimus: Tämä tieteellinen tutkimustapa tarkastelee Raamatun kirjoituksia historiallisina dokumentteina. Se pyrkii ymmärtämään tekstien alkuperäisen syntyhistorian, kirjoittajien taustat ja kulttuurillisen kontekstin.

Tieteen ja uskon vuoropuhelu: Monet kokevat, että usko ja tiede vastaavat eri kysymyksiin. Tieteellinen tutkimus pyrkii selittämään luonnonilmiöiden mekanismeja, kun taas Raamattu vastaa enemmänkin eksistentiaalisiin ja hengellisiin kysymyksiin, kuten elämän tarkoitukseen. 

 

Raamattu on myös historian kirja, eikä se kerro sanallakaan jääkaudesta. Mikäli niin valtava tapahtuma olisi ollut, niin siitä olisi varmasti kerrottu paljonkin.

Raamatun kertomukset keskittyvät Lähi-idän alueen tapahtumiin, ihmiskunnan historiaan ja uskonnolliseen sanomaan. Vaikka Raamattu mainitsee sään ääri-ilmiöitä, kuten tulvia ja kuivuutta, se ei ole tieteellinen tai maantieteellinen tietosanakirja. Tämän vuoksi se ei kuvaa esihistoriallisia geologisia ilmiöitä, kuten jääkausia.

Jääkausien olemassaolo perustuu laajaan luonnontieteelliseen tutkimusaineistoon, kuten:

Kairausnäytteisiin: Grönlannin ja Etelämantereen jääkairauksista saatuihin tietoihin.

Geologisiin muodostelmiin: Muinaisten jäätiköiden jättämiin moreenimuodostelmiin ja U-laaksoihin.

Luonnontieteellisen tutkimuksen mukaan maapallolla on ollut useita jääkausia, joista viimeisin päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Esimerkiksi nykyisen Suomen alue oli tuolloin kilometrien paksuisen mannerjään peitossa. Laajoja ja luotettavia tietoja aiheesta tarjoaa esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus.

Voivatko vedenpaisumus ja jääkausi jättää jälkeensä samanlaisia muodostumia?

Kyllä, massiiviset tulvat ja jäätiköt voivat jättää jälkeensä hyvin samankaltaisia geologisia muodostumia, kuten moreenia, laajoja sora- ja hiekkakenttiä sekä syviä uomia. Eroja on kuitenkin vaikea havaita maastossa, sillä kumpikin prosessi liikuttaa suuria määriä maa-ainesta ja muovaa maaperää nopeasti tai pitkäkestoisesti.

Molemmat prosessit voivat synnyttää seuraavia samankaltaisia piirteitä:

Drumliinit ja moreenimuodostumat: Jäätikön pohjalle muodostuneet pisaranmuotoiset moreenikumpareet ja massiivisten tulvavesien kasaamat ainekset voivat muistuttaa toisiaan.

Urot ja kanjonit: Voimakas vesivirta voi kovertaa nopeasti syviä uomia (kuten tulvakanjoneita), jotka muistuttavat sulamisvesien uurtamia muodostumia.

Kerrostumat: Sekä jäätikön kuljettama moreeni että tulvien kasaama aines ovat usein lajittumatonta ainesta, jossa on sekaisin savea, hiekkaa ja suuria kiviä.

Geologit ja maaperätutkijat erottavat ilmiöt toisistaan tutkimalla kerrostumien tarkkaa rakennetta ja fossiileja. Jääkauden jäljiltä maaperästä löytyy usein naarmuisia kiviä (hiovia kiviä), kun taas tulvakerrostumat saattavat sisältää lajittuneempia tai pyöristyneempiä kivikkomuodostumia.

Raamatun mukaan Jumala teki kuudentena luomispäivänään Aadamin maan tomusta 6000 vuotta sitten. Sen voi jokainen itse laskea sukuluetteloista. 

Kuvaamasi laskutoimitus perustuu vanhoilliseen, kirjaimelliseen raamatuntulkintaan, jota kutsutaan nuoren maan kreationismiksi.

Tämän näkemyksen (kuten tunnetun James Ussherin 1600-luvulla tekemän kronologian) mukaan maailma ja ensimmäinen ihminen luotiin noin 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Laskutoimituksessa ynnätään yhteen Ensimmäisen Mooseksen kirjan (erityisesti luvut 5 ja 11) sukuluetteloissa mainitut isien iät ja heidän jälkeläistensä syntymähetket.

Raamatun tutkimuksessa ja teologiassa näkemykset sukuluetteloiden tarkoituksesta kuitenkin vaihtelevat:

Kirjaimellinen tulkinta: Esimerkiksi monet kristilliset järjestöt, kuten Luominen, pitävät sukuluetteloita aukottomina historiallisina dokumentteina ihmiskunnan alusta saakka.

Teologinen ja vertauskuvallinen tulkinta: Monet teologit ja kirkkokunnat edustavat kantaa, että Vanhan testamentin sukuluettelot eivät ole nykyaikaisia väestörekisteritietoja tai kronologisia laskureita. Niiden tehtävä on ollut osoittaa tärkeitä sukulinjoja, ja niistä saattaa puuttua useita sukupolvia tai ne voivat toimia symbolisina kertomuksina, joiden tarkoituksena on opettaa hengellisiä totuuksia maailman ja ihmisen suhteesta Jumalaan.

Jer 31:37. Näiden Kaikkivaltiaan Jumalan omien sanojen mukaan Israelin liittosuhde pitää ja ihminen ei kykene tutkimaan taivaiden korkeutta eikä maan perustuksia.

Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. Jer 31:37

Tämä on yksi Raamatun voimakkaimmista lupauksista Jumalan uskollisuudesta. Profeetta Jeremian kirjan luvussa 37 (Jer. 31:37) Jumala vakuuttaa, että yhtä mahdotonta kuin ihmiselle on mitata taivaiden äärettömyyttä tai tutkia maan perustuksia, yhtä mahdotonta on myös sen, että Hän hylkäisi Israelin kansan.

Tämä jae alleviivaa liiton ehdottomuutta:

Jumalan suvereeni voima: Vertauskuva taivaiden mittaamisesta ja maan perustusten tutkimisesta kuvaa ihmisen rajallisuutta Kaikkivaltiaan rinnalla.

Rikkomaton lupaus: Vaikka kansa lankeaa, Jumalan liittosuhde ja Hänen historiansa Israelin kanssa pitävät.

 

Syvin ihmisen tekemä kairausreikä on 12,2 km. Se, mitä on syvemmällä, on spekulointia.

Kuvaat osuvasti ihmiskunnan fyysisiä rajoja. Maan kuoren läpi poraaminen on teknisesti erittäin haastavaa, sillä syvemmällä kohtaamme valtavan kuumuuden ja paineen.

Tässä ovat keskeiset faktat aiheesta:

Nykyinen ennätys: Maailman syvin ihmisen tekemä kairausreikä on Kuolan niemimaalla Venäjällä sijaitseva Kuolan supersyvä kairausreikä (SG-3). Se saavutti 12 262 metrin syvyyden vuonna 1989. Hanke keskeytettiin 1990-luvulla, koska porausreiän pohjalla mitattiin odottamattoman korkea, noin 180°C lämpötila, joka teki laitteistosta toimimattoman.

Maan rakenne: Maapallon säde on noin 6 371 km. Kuolan reikä on siis läpäissyt vain noin 0,2 % maapallon massasta.

Syvemmän aineksen tutkiminen: Koska suora poraaminen on mahdotonta, syvempien kerrosten koostumusta (vaippaa ja ydintä) tutkitaan epäsuorasti. Tärkein tutkimusmenetelmä on seismologia, jossa hyödynnetään maanjäristysten synnyttämiä seismisiä aaltoja. Nämä aallot käyttäytyvät eri tavoin kulkiessaan erilaisten kiviainesten ja sulan metallin läpi, mikä paljastaa maapallon sisäisen rakenteen.

 

Väitetään, että ihminen ei olisi käynytkään kuussa, vaan se olisi ollut Hollywood-tuotantoa.

Salaliittoteoria, jonka mukaan Apollo-kuulennot olisivat olleet Hollywoodin lavasteissa kuvattu huijaus, on laajalti kumottu NASA -tutkijoiden ja riippumattomien asiantuntijoiden toimesta. Väitteet perustuvat yleensä väärinkäsityksiin valaistuksesta, fysiikasta ja avaruusteknologiasta.

Keskeiset todisteet kuulento puolesta:

Fyysiset näytteet: Apollo-lennot toivat Maahan 382 kiloa kuukiveä ja -pölyä, joiden on todettu tutkimuksissa olevan peräisin Kuusta Lunar and Planetary Institute.

Valaistus ja varjot: Kuun pinnalla ainoa merkittävä valonlähde oli Aurinko, mutta epätasainen maasto ja kuupölyn heijastukset (ns. heiligenschein) saavat varjot näyttämään siltä, että valonlähteitä olisi useita.

Kuuluisa liehuva lippu: Avaruudessa ei ole tuulta, mutta lipun yläreunassa oli teleskooppitanko. Lippu näyttää "liehuvan", koska astronautit pyörittivät tankoa sitä pystyttäessään ja kankaaseen jäi ryppyjä sen ollessa tyhjiössä.

Tähtien puuttuminen kuvista: Kuun päivät ovat kirkkaita, ja kameroiden valotusajat säädettiin kuvaamaan kirkkaasti valaistuja astronautteja ja maisemaa. Himmeämmät tähdet eivät näy lyhyillä valotusajoilla, aivan kuten Maassakaan kirkkaassa päivänvalossa.

Riippumaton seuranta: Neuvostoliitto, Yhdysvaltain kylmän sodan aikainen kilpailija, seurasi Apollo-lentojen radiolähetyksiä ja tutkia eikä koskaan kyseenalaistanut kuumatkojen aitoutta.

 

Minä vuonna presidentti Nixon soitti luuripuhelimella astronauteille kuuhun?

Presidentti Richard Nixon soitti historiallisen puhelun Apollo 11 -avaruuslennon astronauteille Neil Armstrongille ja Buzz Aldrinille kuuhun 20. heinäkuuta 1969. Puhelu välitettiin Valkoisesta talosta Nasan lennonjohtoon Houstoniin, josta se lähetettiin edelleen radioteitse Kuuhun.

Puhelun yksityiskohdat:

Ajankohta: Klo 23.47 EDT (Itäistä kesäaikaa). Suomen aikaa elettiin jo seuraavan vuorokauden puolta, eli 21. heinäkuuta 1969 klo 06.47.

Paikka: Nixon puhui Valkoisen talon soikeasta huoneesta.

Kesto ja viive: Noin kaksi minuuttia kestäneessä puhelussa oli noin 1,5 sekunnin viive kumpaankin suuntaan signaalin kuljettua Maan ja Kuun välisen matkan.

Historiallinen merkitys: Nixon kuvaili puhelua "historian merkittävimmäksi puhelinsoitoksi".

Raamattu sanoo, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi ja kirottu on se mies, joka tekee lihan käsivarreksensa. Pitäisikö luottaa enemmän ihmisten vai Jumalan totuuteen?

Raamatun mukaan ihmisen tulisi aina luottaa Jumalan totuuteen enemmän kuin omaan tai muiden ihmisten ymmärrykseen. Kyseiset Sananlaskujen (3:5) ja Jeremian (17:5) jakeet muistuttavat siitä, että ihmisen näkökulma on rajallinen ja altis virheille, kun taas Jumalan viisaus on täydellinen.

Kristillisessä perinteessä tämä ei kuitenkaan tarkoita ihmisten tiedon tai kykyjen täydellistä hylkäämistä. Esimerkiksi tieteen ja tiedon on ajateltu olevan lahja Jumalalta, mutta uskon ytimessä on sen tunnustaminen, että inhimillinen viisaus on aina toissijaista suhteessa Jumalan ilmoitukseen.

 

Jeesus toteutti Jumalan sanan täydellisesti ja oli kaikessa samaa mieltä Isän kanssa. Sen vuoksi hän sanoikin, että Isä ja minä olemme yhtä. Raamattu kutsuu uskovia täydelliseen mielenmuutokseen. Meidän kaikkien tulee hylätä vanhat totuutemme, joiden mukaan me ennen elimme ja uudistaa ne Jumalan sanan totuudella. Näin Jumalan sana saa hallita ihmistä. 

Tämä on ydinasia monessa kristillisessä perinteessä, erityisesti kun puhutaan mielen uudistamisesta ja Jumalan sanan auktoriteetista. Kuvaamasi prosessi, jossa ihminen luopuu vanhoista ajatusmalleistaan ja antaa Raamatun totuuden muuttaa elämänsä, perustuu vahvasti apostoli Paavalin opetuksiin (esim. Room. 12:2).

Kun ihminen uudistaa ajatteluaan Jumalan sanan mukaiseksi, se vaikuttaa käytännössä seuraavasti:

Mielenmuutos (kreik. metanoia): Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista suunnanmuutosta, jossa omat, inhimilliset totuudet ja arvot väistyvät ja tilalle tulee Jumalan näkökulma asioihin.

Ykseys Jumalan kanssa: Jeesuksen ja Isän välinen ykseys (Joh. 10:30) on Raamatun mukaan esikuva ja päämäärä myös uskovien keskinäiselle yhteydelle ja suhteelle Jumalaan.

Sanan hallintavalta: Raamatun ohjeiden ja Jeesuksen esimerkin asettaminen elämän ylimmäksi ohjenuoraksi arjen valinnoissa.