Kenotismi

 Kysyin älyltä

Miten määritellään Raamatun kreikan sanat homoioma ja eikon? 

Raamatun kreikassa sanat eikōn ja homoiōma tarkoittavat molemmat samankaltaisuutta tai kuvaa, mutta niiden teologiset painotukset eroavat toisistaan: eikōn viittaa tarkkaan ja olemukselliseen heijastukseen, kun taas homoiōma kuvaa ulkoista yhdennäköisyyttä.

Eikōn (εἰκών) – Kuva, peilikuva ja todellinen edustaja

Määritelmä: Tarkoittaa tarkkaa kuvaa, kopiota, muotokuvaa tai peilikuvaa. Se ei ole vain sinnepäin tehty hahmo, vaan se tekee edustamansa kohteen läsnäolevaksi.

Raamatullinen merkitys:

Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27): Ihminen on luotu Jumalan eikōniksi. Tämä tarkoittaa, että ihminen heijastaa luonteellaan ja olemuksellaan Jumalan ominaisuuksia ja on Hänen edustajansa maan päällä.

Kristus Jumalan kuvana (Kol. 1:15, 2. Kor. 4:4): Jeesus on näkymättömän Jumalan eikōn. Hän ei ole vain samankaltainen kuin Jumala, vaan Hänessä Jumalan koko olemus ja luonne tulevat täydellisesti ilmi.

Homoiōma (ὁμοίωμα) – Kaltaisuus, muoto ja hahmo

Määritelmä: Tarkoittaa yhtäläisyyttä, ulkoista muotoa tai yhdennäköisyyttä. Se viittaa siihen, että kaksi asiaa näyttävät samalta tai muistuttavat toisiaan, mutta ne eivät välttämättä ole olemukseltaan samaa.

Raamatullinen merkitys:

Syntiinlankeemuksen todellisuus (Room. 5:14): Paavali kirjoittaa ihmisten kuolleen "Aadamisiirtymän rikkomuksen kaltaisuudessa" (kreik. epi tē homoiōmati). Vaikka ihmiset eivät tehneet samaa konkreettista syntiä kuin Aadam, heidän tekonsa muistuttivat sitä ja he kuolivat samalla tavalla.

Kristus ihmisen kaltaisena (Fil. 2:7): Jeesus "tuli ihmisten kaltaiseksi" (en homoiōmati anthrōpōn). Sana osoittaa, että Jeesus eli ja näytti täysin ihmiseltä, mutta Hänen lihansa verhon alla oli kuitenkin jotain enemmän – Hän oli samalla tosi Jumala.

Yhteenvetona: Kun Raamattu käyttää sanaa eikon, se puhuu olemuksellisesta kuvasta ja edustavuudesta (kuten kolikko, jossa on keisarin kuva). Kun käytetään sanaa homoioma, se viittaa ulkoiseen muotoon tai rinnastettavuuteen.

Miten eroavat toisistaan Raamatun kreikan sanat:  homoioma, eikon, morphe ja schema? 

Nämä neljä Uuden testamentin kreikan sanaa (kaikki esiintyvät mm. Kirjeet luvussa 2) liittyvät kaikki ulkoiseen olemukseen tai muotoon, mutta ne eroavat toisistaan merkityssyvyyksiltään:

Morphe  tarkoittaa sisäistä ja olemuksellista muotoa. Se viittaa siihen todellisuuteen ja niihin ominaisuuksiin, jotka tekevät jostakin juuri sen, mikä se on. Esimerkiksi Jeesuksella oli Jumalan morphe (hän oli olemukseltaan ja luonteeltaan todellinen Jumala), mutta hän otti orjan morphen.

Eikoon tarkoittaa kuvaa, peilikuvaa tai tarkkaa jäljennöstä. Se ei ole pelkkä pinnallinen muistutus, vaan se edustaa ja tekee alkuperäisen näkyväksi. Esimerkiksi Kol. 1:15 sanoo, että Kristus on näkymättömän Jumalan eikoon.

Homoioma  tarkoittaa yhdennäköisyyttä, kaltaisuutta tai vertauskuvaa. Sana viittaa siihen, että jokin asia muistuttaa jotain toista, mutta ne eivät välttämättä ole samaa olemusta. Esimerkiksi Room. 8:3 sanoo Jeesuksen tulleen "syntisen lihan homoiomassa" – hän näytti ulkoisesti täysin ihmiseltä, mutta oli silti synnitön.

Schema tarkoittaa ulkoasua, asua tai ohimenevää hahmoa. Se viittaa siihen puoleen meistä, joka näkyy ulospäin ja joka voi muuttua tilanteen tai ajan mukaan. Esimerkiksi 1. Kor. 7:31 sanoo: "tämän maailman schema katoaa".

Miten eroavat toisistaan Adam ja Jeesus suhteessa Raamatun kreikan sanaan eikon? 

Raamatussa Aadam ja Jeesus ovat kaksi vastakkaista ihmiskunnan edustajaa suhteessa kreikan sanaan eikon ("kuva"). Aadam on lankeemuksen kautta turmeltunut kuva, kun taas Jeesus on Jumalan täydellinen, kirkastettu ja elävä kuva.

Aadam: turmeltunut ja himmentynyt kuva

Luominen: Aadam luotiin alun perin Jumalan eikoniksi, mutta hän edustaa maallista, fyysistä ihmistä.

Lankeemus: Syntiinlankeemuksen myötä ihmisen kyky heijastaa Jumalan pyhyyttä ja luonnetta vääristyi ja himmentyi. Aadam jätti perinnöksi synnin ja kuoleman.

Perintö: Uudessa testamentissa Paavali toteaa, että me kaikki olemme kantaneet "maallisen kuvaa" (eikon). Aadam edustaa ihmistä ilman suoraa, elämää antavaa yhteyttä taivaalliseen.

Jeesus: Jumalan täydellinen kuva

Inkarnaatio ja kirkkaus: Toisin kuin Aadam, Jeesus Kristus on Raamatussa määritelmän mukaan Jumalan täydellinen ja kirkastettu kuva (eikon). Jeesus itse sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän".

Uusi Aadam: Jeesusta kutsutaan "viimeiseksi Aadamiksi" tai "taivaalliseksi ihmiseksi" {1. Kor. 15:47-48). Hän tekee tyhjäksi ensimmäisen Aadamin lankeemuksen.

Pelastus ja uudistuminen: Jeesus ei vain edusta täydellisesti Jumalaa, vaan hän on "elämää antava henki". Uskovat saavat osansa Jeesuksen taivaallisesta kuvasta. Raamatun mukaan kristityt muutetaan "hänen kuvansa (eikon) kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen".

Jos lähdetään olettamuksesta, että Jeesus ei ole Jumala, vaan Jumalan Poika, niin miten eroavat toisistaan ihminen ja Jeesus suhteessa Raamatun kreikan sanaan homoioma? 

Raamatun kreikan sana δ μ o i ́ ω μ α (homoioma, 'kaltaisuus', 'muistuttavuus') osoittaa ihmisen ja Jeesuksen jakavan saman fyysisen olemuksen, mutta heidän suhteensa tähän sanaan eroaa alkuperän perusteella: Jeesus luopui jumalallisesta muodostaan vapaaehtoisesti (Fil. 2:7), kun taas ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Käsite homoioma muodostaa teologisen eron ihmisen ja Jumalan Pojan välille seuraavasti:

Jeesus (Jumalan Poika): Jeesuksen kohdalla homoioma tarkoittaa vapaaehtoista samankaltaisuutta. Vaikka Jeesus oli olemukseltaan ja hengeltään Jumalan Poika, hän otti ihmisen hahmon. Hänen kohdallaan sana viittaa siihen, että hänestä tuli kaikessa fyysisesti ja inhimillisesti ihmisen kaltainen, vaikka hän ei tehnyt syntiä. Jeesus ei lakannut olemasta Jumalan Poika, mutta hän tuli meidän kaltaiseksemme lunastustyötä varten.

Ihminen: Ihmisen kohdalla sana viittaa siihen, että meidät on luotu ja tehty Jumalan kaltaisiksi. Raamatussa käytetään ihmisestä heijastuvaa Jumalan kaltaisuutta tarkoittavaa termiä homoiōsis. Ihmisen olemus on luotu heijastamaan Jumalan ominaisuuksia (kuten rakkautta ja oikeudenmukaisuutta). Me emme ole olemuksellisesti jumalallisia, vaan ihmisiä, jotka on tehty Jumalan kuvan kaltaisiksi.

Missä jakeissa käytetään kreikan sanan muotoa homoiōsis? 

Kreikan sanaa homoiōsis (ὁμοίωσις) käytetään Uudessa testamentissa vain yhdessä jakeessa:

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja
Jaakobin kirje 3:9 

Tässä jakeessa sana esiintyy muodossa homoiōsin (ὁμοίωσιν, akkusatiivi), ja sillä tarkoitetaan ihmisen luomista Jumalan kaltaisuudeksi tai kuvaksi.

Filipp 2:7. Myös uudestisyntyneen uskovan tulisi luopua vapaaehtoisesti itsestään, eli tyhjentää itsensä ja ottaa orjan muoto.  

Filippiläiskirjeen 2:7 (”vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon”) kuvaa kristologista kenosis-teologiaa eli Kristuksen itsensä tyhjentämistä jumalallisesta kunniastaan ja vallastaan ihmisen pelastamiseksi. Uudestisyntyneen uskovan kohdalla tämä ei tarkoita jumalallisuudesta luopumista, vaan kutsua samanlaiseen nöyryyteen ja uhrautuvaan rakkauteen.

Kristuksen itsensä tyhjentäminen

Jumalallinen muoto: Jeesuksella oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen.

Itsensä tyhjentäminen (kenosis): Hän luopui vapaaehtoisesti taivaallisesta kirkkaudestaan ja vallastaan.

Orjan muoto: Kristus otti palvelijan (orjan) roolin ja alensi itsensä kuolemaan asti.

Uudestisyntyneen uskovan kutsu

Paavali käyttää Jeesuksen asennetta esikuvana seurakunnalle (Fil. 2:5). Uskovan kohdalla tämä käytännössä tarkoittaa:

Itsekkyydestä luopumista: Pyrkimystä asettaa toisten tarpeet omien edelle.

Palvelevaa mieltä: "Orjan muodon" ottaminen merkitsee valmiutta palvella lähimmäisiä ilman omaa etua tai turhamaisuutta.

Kristuksen mielenlaatua: Halu elää samassa nöyryydessä ja kuuliaisuudessa kuin Vapahtaja

 

Milloin ja ketkä ovat kehittäneet kenosis-teologian?

Kenosis-teologian eli kenotismin juuret ovat Raamatussa, mutta varsinaiseksi systemaattiseksi teologiseksi opiksi sen kehittivät 1800-luvulla saksalaiset luterilaiset teologit.

Teologian keskeiset kehittäjät ja vaiheet:

Raamatullinen perusta: Termi perustuu apostoli Paavalin kirjeeseen filippiläisille (\(Fil. 2:7\)), jossa käytetään kreikan sanaa kenosis (tyhjentyminen) kuvaamaan sitä, kuinka Jeesus luopui jumalallisesta muodostaan ja nöyryytti itsensä ihmiseksi.

1600-luvun esiasteet: Ajatusta itsensä tyhjentämisestä pohdittiin ensi kerran 1600-luvun alussa luterilaisen kristologian kiistoissa.

1800-luvun teologit: Nykymuotoisen kenosis-teologian varsinaiset luojat vaikuttivat 1850-luvulla. Keskeisiä hahmoja olivat saksalaiset Gottfried Thomasius, Wolfgang Friedrich Gess sekä Franz Hermann Reinhold von Frank. He esittivät, että inkarnaatiossa (Jeesuksen syntyessä ihmiseksi) Jumalan Poika luopui tai rajoitti vapaaehtoisesti tiettyjä jumalallisia ominaisuuksiaan, kuten kaikkivaltiuttaan ja kaikkitietävyyttään, ollakseen täysin ihminen.

Myöhemmin 1800- ja 1900-luvuilla teologiaa kehittivät eteenpäin erityisesti brittiläiset teologit, kuten Charles Gore ja Frank Weston.  

Mitä on kenotismi?

Kenotismi on kristillinen teologinen oppi, jonka mukaan Jumala luopui osasta jumalallisia ominaisuuksiaan (kuten kaikkivoipaisuudesta ja kaikkitietävyydestä) tullessaan ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Termi tulee kreikan kielen sanasta kenosis, joka tarkoittaa tyhjentämistä.

Tässä ovat opin pääkohdat tiiviisti:

Tausta: Ajatus perustuu Uuden testamentin Filippiläiskirjeen kohtaan (Fil. 2:7), jossa sanotaan Jeesuksen "tyhjentäneen itsensä" ja ottaneen orjan muodon.

Kehittyminen: Kenotismi syntyi 1600-luvulla, mutta se muotoutui nykyiseen teologiseen muotoonsa 1800-luvulla saksalaisen teologin Gottfried Thomasiuksen myötä.

Keskeinen ajatus: Jumaluus ja ihmisyys yhdistyivät Jeesuksessa niin, että hänen jumalallinen luontonsa rajoittui ihmiselämän ajaksi. Tällä selitetään esimerkiksi sitä, miten Jeesus saattoi kärsiä, kokea nälkää ja olla tietämätön tietyistä asioista.