Psalmi 88

Aamulla herätessäni sain sanat "psalmi 88". Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä psalmi se on: Numerosta päätellen jotain erinomaista, onhan täydellisyyden luku kahdeksan siinä tuplana. Kuitenkin tämä on varmasti psalmeista synkin, veisataankin kuin "sairaus".

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; 
veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

2 Herra, minun pelastukseni Jumala, 
päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

3 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, 
kallista korvasi minun huutoni puoleen.
4 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, 
ja minun elämäni on lähellä tuonelaa Sheolia.
5 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, 
minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
6 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, 
olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat 
ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
7 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, 
pimeyteen, syviin kuiluihin.
8 Sinun vihasi painaa minua, 
ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

9 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, 
olet tehnyt minut heille inhoksi; 
minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
10 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. 
Joka päivä minä huudan sinua, Herra,
 ja ojennan käteni sinun puoleesi.
11 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, 
tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

12 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, 
manalassa sinun uskollisuudestasi?
13 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä 
ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
14 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, 
ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
15 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, 
miksi peität kasvosi minulta?
16 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, 
minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
17 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, 
sinun hirmusi hukuttavat minut.
18 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, 
ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
19 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, 
pimeys on minun ainoa tuttavani.
Ps. 88

Job huutaa tuskaansa samalla tavalla:

7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä...
Job  19:7-20

5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Hepr. 12:5-11

Kenelle Jumala ylenpalttisesti kärsimystä antaakin, on se timantin hiomista, aivan erityinen osa tiettyä tarkoitusta varten. Se on tuskallinen tie, mutta kuitenkin paras.

Psalmi 88 on siitä erikoinen, että kirjoittajan vuodatus tulee tuskaisemmaksi loppua kohti ja viimeisessä jakeessa psalmista jää yksinäiseen pimeyteen. Hänen luottamuksensa pelastavaan Jumalaan onkin heti alussa, toisessa jakeessa. Hän turvautuu Jumalaansa, joka antaa hänelle voiman kestää ahdistuksessa.

Kylväjä-lehdestä löytyi Olavi Peltolan puhutteleva kirjoitus psalmista 88 otsikolla "Masentuneen evankeliumi":

https://www.kylvaja.fi/psalmit/2014/06/psalmi-88

"Vavahduttava psalmi! Jumalan ihminen syvän ahdistuksen ja masennuksen vallassa. Kuitenkin hän on säilyttänyt uskon. Hänhän kutsuu Herraa minun Jumalakseni ja minun pelastajakseni (2). Hän on vertaistuki jokaiselle masennuksen kanssa kamppailevalle! Eräs lohduttavimmista psalmeista. Tosin ensilukemalla tuntuu ehkä toisin:

Kova on hänen elämänosansa. Nuoruudesta saakka hän on elänyt uhanalaisena kuoleman varjossa (16). Ylen määrin hän on kärsinyt (4). Hänet on syösty syvyyksiin, pimeään pohjattomaan kuiluun (7). Hän on joutunut kantamaan hirveää kuormaa, ja kauhut ovat musertaneet (17). Emme saa tietää, mitä ne ovat olleet. Hän on voimaton (5) ja tuskan saartama (18).

Hän kokee vaikeina lähellä olevat ihmiset. Nämä pitävät häntä hautaan valmiina (4). Kaikki ystävät ovat jättäneet hänet (9,19). Hän on yksin kuin kuollut (6).

Kuitenkin hän riippuu kiinni siitä uskosta, että juuri hänen oma Jumalansa ja pelastajansa on syössyt hänet tähän ahdistukseen (7). Jumalan viha on kulkenut hänen ylitseen (17). Herra on kätkenyt kasvonsa (15) ja antanut tämän kuorman kannettavaksi (16) (vrt. Job 1:21; 2:10). Kaikki hänen elämässään tulee Jumalan kädestä ja kaikella on tarkoituksensa.

Siksi hän huutaa Herraa kaiken päivää ja yölläkin ojentaa kätensä Herraa kohden (2,10,14). Ei hän toimisi tuolla tavoin, jollei hän uskoisi Jumalan olevan olemassa ja auttavan. Hän tietää, että Jumala armahtaa, on uskollinen ja hyvä (12,13). Hänellä on toivo siitä, että hänen rukouksensa nousevat Herran kasvojen eteen ja Herra kallistaa korvansa hänen huutonsa puoleen (3).

Miten voimme säilyttää samanlaisen luottamuksen ja toivon Jumalaan? Miten osaamme pitää kiinni siitä, että Jumala kuulee huutomme, tarttuu käteemme ja pelastaa meidät? Kuitenkin näin Jumala aina tekee ajallaan, jos vain huudamme häntä avuksemme. Voimme keskustella Jumalan kanssa, vedota siihen, ettei Jumala kuolleille tee ihmeitä (11) eikä haudassa kerrota, että Jumala armahtaa ja on uskollinen (12). Nyt on hänen ihmeittensä ja hänen armahtamisensa aika. Siksi hän armahtaa – silloinkin, kun ”on seuranani vain pimeys” (19)."
- Olavi Peltola