Savea mä vain

Savea mä vain olen Herra pöydälläsi,
käsissäsi rikkinäinen astiani.
Kova kuori kolhiintunut aivan,
luulin kaiken kestäväni.

kerto:
Hellät kädet kun saivat minut murtaa,
silloin huomasin tuskassani.
Hyvä näin on sittenkin vain luottaa,
onhan kädessäsi elämäin.

Oma tahtoni vaikk´ taistelikin vastaan,
kädet Mestarin sen saivat murtumaan.
Siinä itkien vain edessänsä,
rakkaus sai minut muuttumaan.

Viimeinenkin pala murtui astiasta,
silloin Herra kaiken uudeksi loi.
Uuden astian täytti öljyllänsä,
hengen tulta palaa se voi.

Säv./san. Anne Blomen