lauantai 18. toukokuuta 2024

Paha Saatana. Osa 12. Septuagintan diabolos

Septuaginta on varhainen hepreankielisen VTn kreikankielinen käännös, joka laadittiin Egyptin Alexandriassa 200-100 eKr alkujaan kreikkaa puhuvan juutalaisväestön tarpeisiin. Septuaginta merkitsee  ’seitsemänkymmentä’ ; ”seitsemänkymmenen käännös”- joka viitannee kääntäjien lukumäärään. Myöhemmin Septuagintasta tuli pohja kristinuskon Vanhalle testamentille.

Mielenkiintoista on, että heprean substantiivi satan on käännetty Septuagintassa sanalla diabolos. Huolimatta siitä, että sanan alkuperä on heprean satan; vastustaja,  annettiin sanalle diabolos toinen määritelmä; paholainen, panettelija, väärä syyttäjä.

VTssa ei ole Jumalaa ja ihmiskuntaa vihaavaa Saatanaa. VTssa vastustajan virkaa hoitanut enkeli ei ollut paha eikä vihamielinen; hän kuului Jumalan palvelusväkeen eikä ajanut omaa agendaansa. Tyhjästäkö Saatana olisi pulpahtanut UTiin?

Mielenkiintoista on myös se, että oppia Saatanasta, Jumalan vihollisena alettiin kehittelemään n. 400 eKr. Silloin alkoi ajanjakso, jolloin Jumala oli profeetta Malakian jälkeen vaiti 400 vuotta. Tuona aikana kirjoitettiin myös runsain määrin apokryfi-tekstejä. Huomionarvoista on, että niitä on viime aikoina ahkerasti suomennettu, ostettu ja luettu (totuutena). 

 

Apokryfikirjat ovat saaneet alkunsa hellenistisellä ajalla, n. 200 eKr.–50 jKrNe eivät ole koskaan kuuluneet heprealaiseen VTn kirjakokoelmaan, vaan ovat alusta asti olleet osa kreikankielistä VTn käännöstä eli Septuagintaa.  

Eenokin kirjassa on selvitystä mm pahojen enkeleiden nimistä ja heidän rikoksistaan. Samaa asiaa löytyy mm 12 Patriarkan testamentista, Mooseksen Apokalypisista sekä Riemuvuosien kirjasta. Apokryfikirjat vahvistivat oppia langenneesta Saatanasta ja sitä kehiteltiin monta sataa vuotta. 300-luvulla jKr muodostettu kirkkolaitos otti vastaan Saatana-tarinan ja siitä tuli kristikuntaan kiveenhakattu totuus. Ja sellaisena se on pysynyt tähän päivään asti, vaikka Raamattu ei sitä vahvistakaan.

Ovatko apokryfitekstit juurikin niitä juutalaisia taruja (muthos 3454), joista Paavali ja Pietari varoittivat? (1Tim 1:4, 4:7, 2Tim 4:4, Tiit 1:14, 2Piet 1:16)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti