UT Paha Saatana. Osa 10. Juuda 9

Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!"
Juuda 9 

 

 

 https://www.youtube.com/watch?v=ctL6_aWmbuE&t

KONEKÄÄNNÖS:

"Jokainen, joka tuntee Raamattua, huomaa Juudaksen kirjeessä jotain outoa: Vanhasta testamentista löytyvien tarinoiden ohella Juudas viittaa muihin, joita ei löydy.
 
Nämä tarinat, joita ei löydy heprealaisesta Raamatusta, tulivat juutalaisista teksteistä, jotka kirjoitettiin Vanhan testamentin sulkemisen ja Uuden testamentin alkamisen välillä, ja näitä tekstejä kutsuttiin Pseudepigraphaksi.

Nyt Pseudepigrapha eroaa jonkin verran kokoelmasta, joka tunnetaan nimellä Apokryfa, joka tarkoittaa "piilotettua" tai "epäselvää". Apokryfi sisältää vähintään 12 kirjaa, joita roomalaiskatoliset ja itäortodoksiset kristityt pitävät deutero-kanonisina (tai toissijaisena kaanonina), mutta eivät tyypillisesti juutalaisten tai protestanttien mielestä. Nämä kirjoitettiin samaan aikaan kuin pseudepigrapha, mutta Uuden testamentin kirjoittaja ei ole missään suoraan lainannut niitä.

Vaikka on vaikea määrittää tarkasti, kuinka monta tekstiä Pseudepigraphaan kuuluu, kokoelman katsotaan yleensä olevan paljon suurempi kuin apokryfien. Heidän nimensä, joka tarkoittaa "väärin kirjoitettuja kirjoituksia", tulee kunkin väitteestä, että ne on kirjoittanut Vanhan testamentin hahmo, jonka kaikki tiesivät olevan vääriä, jopa juutalaiset ja kristityt ensimmäisellä vuosisadalla. Tämä väärä tekijän väite oli kirjallinen väline, samanlainen kuin Tolkien käytti esittäessään Bilbo Bagginsia Hobitin kirjoittajana. Vaikka mikään kristillinen kirkko ei ole koskaan pitänyt Pseudepigraphaa Raamatuna millään vuosisadalla idässä tai lännessä… kummallista… Juuda lainaa ainakin kohtaa 2:1 Eenok ja Mooseksen testamentti. Mikä herättää kysymyksen: pitikö hän niitä inspiroituneina?

Vaikka on mahdotonta tietää varmasti, hän ei välttämättä nähnyt niitä sillä tavalla.

Ensin Paavali lainasi pakanallisia runoilijoita. Ja hän ei todellakaan pitänyt noita tekstejä Jumalan innoittamina.

Toiseksi, pseudepigrapha ja apokryfit ovat rikas lähde aikakautensa historiallisille, poliittisille ja teologisille uskomuksille. Sellaisenaan Juuda on saattanut lainata niitä lukijoille, jotka tuntevat nämä tarinat, koska ne havainnollistivat hänen haluamiaan kohtia. Seikkoja, joita tukevat myös muut heprealaisen Raamatun tarinat. Siten hän on saattanut käyttää niitä, kuten saarnaajat käyttävät nykyään kuvituksia kirjoista tai elokuvista… väittämättä niiden olevan muuta kuin pelkkä kuva totuudesta, joka selvästi opetetaan Raamatussa muualla.

Ja kolmanneksi, on huomattu, että yleensä kun heprealaista Raamattua lainataan Uudessa testamentissa, sille annetaan muodollinen johdanto. Kuten "on kirjoitettu" tai "olette kuulleet sanotun." Nämä puuttuvat Juudan lainauksista, mikä saattaa viitata siihen, että hän ei pitänyt niitä samalla tasolla kuin kiistattomat kanoniset julkaisut.

Jumala innoitti Juudaa kirjoittamaan lyhyen kirjeen, jossa hän kehotti uskovia jatkamaan kamppailua heille annetun uskon puolesta. Ja Jude käytti kuvituksia eri lähteistä, joista osa oli inspiroitunut ja osa ei, kertoakseen lukijoilleen tämän tehtävän kiireellisyydestä."

 

TRANSCRIPT:
"Anyone very familiar with the Bible will notice something strange in the letter of Jude: alongside stories that are found in the Old Testament, Jude references others that can’t be found.
 
These stories not found in the Hebrew Bible came from Jewish texts written between the closing of the Old Testament and the opening of the New Testament, and these texts were called the Pseudepigrapha.

Now the Pseudepigrapha is somewhat distinct from the collection known as the Apocrypha, meaning “hidden” or “obscure.” The Apocrypha contains at least 12 books considered deutero-canonical (or a secondary canon) by Roman Catholic and Eastern Orthodox Christians, but not typically by Jews or Protestants. These were written during the same period as the pseudepigrapha, but are nowhere directly cited by a New Testament author.

While it is difficult to determine exactly how many texts belong to the Pseudepigrapha, the collection is generally viewed to be much larger than that of the Apocrypha. Their name, meaning “falsely ascribed writings,” comes from the claim of each to have been written by an Old Testament figure, which everyone knew to be false, even Jews and Christians in the first century. This false authorship claim was a literary device, similar to that which Tolkien used when he portrayed Bilbo Baggins as the author of the Hobbit. Though the Pseudepigrapha were never considered Scripture by any Christian church in any century in either the East or the West…strangely….Jude cites at least 2: 1 Enoch and the Testament of Moses. Which begs the question: did he consider them inspired?

While it’s impossible to know for certain, he did not necessarily view them that way.

First, Paul cited pagan poets. And he most definitely did not consider those texts to be inspired by God.

Second, the pseudepigrapha, along with the Apocrypha, are a rich source for the historical, political, and theological beliefs of their period. As such they may have been cited by Jude to readers familiar with these stories because they illustrated points he wanted to make. Points that were also backed up by other stories in the Hebrew Bible. Thus, he may have used them like preachers today use illustrations from books or movies…not claiming them to be more than just an illustration of a truth clearly taught in Scripture elsewhere.

And third, it has been noted that usually when the Hebrew Bible is quoted in the New Testament, it is given a formal introduction. Like “it is written” or “you have heard it said." These are missing from the citations in Jude, which may suggest that he did not view them on the same level as the undisputed canonicals.

God inspired Jude to write a short letter to urge believers to continue to contend for the faith they had been given. And Jude used illustrations from various sources, some inspired and some not, in order to convey to his readers the urgency of that task."