Löytyihän se enkelien lankeemus, mutta ei Raamatusta, vaan katolisesta katekismuksesta. Luterilainen kirkko ja lähes poikkeuksetta kaikki herätysliikkeet myötäilevät samaa oppia langenneesta enkelistä.
Langenneen enkelin oppi kiteytettiin 4. Lateraanikonsiilissa vuonna 1215 :
"Jumala loi diaboloksen ja muut daemonit luonnoltaan hyviksi,
mutta he ovat itse tehneet itsensä pahoiksi ;
ihminen sen sijaan teki syntiä diaboloksen ehdotuksesta."
Raamattu ei kerro enkelien lankeemuksesta mitään. Ainoa sinnepäin vihjaava jae on Ilm. 12:9
Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Raamattu ei myöskään kerro, että olisi enkeli nimeltään Saatana, josta olisi tullut paholainen tai että se ylipäätään olisi paha.
Näyttää siltä, että kristikunta on tässäkin asiassa johdettu harhaan. Pahasti.
EV.LUT. KIRKKO
"Sana saatana tulee heprean kielestä, ja se tarkoittaa vihollista ja vastustajaa. Kristillisen uskon mukaan Saatana on Jumalan luoma enkeli, joka lankesi pois Jumalan tahdosta. Kirkko on opettanut, että Saatanan lisäksi on olemassa myös muita langenneita enkeleitä. Niitä kaikkia kutsutaan pimeyden valloiksi."
https://evl.fi/sanasto/saatana/
"Raamatun opetus on se, että saatanan lankeemus tapahtui ensin, sitten vasta ihmisen. Kristuksen kuoleman jälkeen saatana menetti pääsynsä kokonaan Jumalan valtaistuimen eteen. Ja pian, Herramme tullessa, saatana heitetään seuraajineen lopulliseen sijoituspaikkaansa, iankaikkiseen tuleen (Mt. 25:41). ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (1. Joh 3:8)"
https://www.luterilainen.net/milloin-luciferin-lankeemus-tapahtui/
"Raamattu ei suorasanaisesti selitä milloin ja miten paholaisesta tuli paholainen. Jesajan kirjan lukua 14 ja Hesekielin kirjan lukua 28 on juutalaiskristillisessä perinteessä luettu kuvauksina myös paholaisen lankeemuksesta, vaikka näissä profetioissa on samalla kyse ihmisvaltakuntien johtajien kukistumisesta. Ilmestyskirjan luvussa 12 paholaista kutsutaan ”siksi vanhaksi käärmeeksi” joka pitänee ymmärtää viittaukseksi syntiinlankeemuskertomuksen käärmeeseen. 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kohdattava käärme ei ole pelkkä eläin vaan eläinhahmon ottanut paholainen."
https://www.luterilainen.net/miksi-hyvassa-paratiisissa-on-kaarme/
KATOLINEN KIRKKO
http://www.catholictradition.org/Angels/angels11h.htm
Katekismus, osa 7 kertoo syntiinlankeemuksen teemasta seuraavaa:
7. osa SYNTIINLANKEEMUS
385. Jumala on äärettömän hyvä, ja hänen kaikki tekonsa ovat hyvät. Yksi-
kään ihminen ei kuitenkaan voi välttyä kärsimyksen kokemukselta, luonnon
onnettomuuksien herättämältä ahdistukselta – luonnon onnettomuudet näyt-
tävät liittyvän luomakunnalle ominaiseen rajallisuuteen – eikä ennen kaik-
kea kukaan voi väistää moraalisen pahan ongelmaa. Mistä paha on peräisin?
”Kysyin pahan alkuperää, mutta ratkaisua ei löytynyt”, sanoo pyhä Augusti-
nus. Hän löysi ulospääsyn vasta kääntymyksessään elävän Jumalan puo-
leen. ”Vääryyden [pahan] salaisuus” (vrt. 2 Tess. 2:7) saa nimittäin selityk-
sensä vasta ”uskon salaisuuden” valossa. Jumalan rakkauden ilmoitus,
joka tapahtui Kristuksessa, näyttää todeksi yhtaikaa sekä synnin suuruuden
että armon ylenpalttisuuden. Kun esitämme itsellemme kysymyksen pa-
han alkuperästä, meidän täytyy suunnata katseemme uskossa häneen, joka
yksin on pahan voittaja.
I Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi
SYNTI ON TODELLISTA
386. Synti on läsnä ihmisen historiassa. Turhaan se yritetään jättää vaille
huomiota tai halutaan antaa tälle synkälle todellisuudelle muita nimiä. Ym-
märtääksemme, mitä synti on, meidän on ensimmäiseksi huomattava, kuin-
ka syvä side ihmisellä on Jumalaan. Jos syntiä ei tarkastella tästä näkökul-
masta, synnin pahuuden todellinen olemus Jumalasta poiskääntymisenä ja
hänen vastustamisenaan tulee turhennetuksi vaikka synti edelleenkin rasittaa
ihmisten elämää ja historiaa.
387. Mitä synti ja erityisesti alkusynti on, sen näemme ainoastaan Jumalan
ilmoituksen valossa. Ilmoituksesta opimme tuntemaan Jumalan; ilman hä-
nen tuntemistaan taivumme pitämään syntiä pelkkänä kasvuhäiriönä, henki-
senä heikkoutena, virheenä tai vääristyneen yhteiskuntarakenteen seurauk-
sena. Ainoastaan tietäessämme, mihin Jumala on tarkoittanut ihmisen, ta-
juamme, että synti on sen vapauden väärinkäyttöä, jonka Jumala on antanut
järjellä varustetuille luoduilleen, jotta nämä voisivat rakastaa häntä ja toi-
siaan.
PERISYNTI – OLENNAINEN USKONTOTUUS
388. Ilmoituksen edetessä synninkin todellisuus alkaa näkyä selvemmin.
Vaikka vanhan liiton Jumalan kansa tunsikin ensimmäiseen Mooseksen kir-
jaan sisältyvän syntiinlankeemuskertomuksen valossa jossakin määrin ih-
miskunnan onnetonta tilaa, se ei voinut kuitenkaan käsittää kertomuksen
varsinaista merkitystä. Sen näyttää vasta Jeesuksen Kristuksen kuolema ja
ylösnousemus. Meidän täytyy tuntea Kristus armon lähteenä tunteaksem-
me Aadamin synnin lähteenä. Pyhä Henki, jonka ylösnoussut Kristus lähet-
tää meille ”paljastamaan, että maailma on väärässä … ja mitä on synti” (Joh.
16:8), tekee sen ilmoittamalla hänet, joka päästää synnistä.
389. Oppi perisynnistä [tai alkusynnistä] on tietyssä mielessä kääntöpuoli
sille ilosanomalle, että Jeesus on kaikkien ihmisten Pelastaja, että kaikki tar-
vitsevat pelastuksen ja että pelastus tarjotaan Kristuksen tähden kaikille.
Kirkko, jolla on ”Kristuksen mieli”, tietää hyvin selkeästi, ettei perisynnin
ilmoitukseen voi kajota vahingoittamatta Kristuksen salaisuutta.
KERTOMUS SYNTIINLANKEEMUKSESTA
390. Kertomus syntiinlankeemuksesta (1 Moos. 3) käyttää kuvakieltä, mut-
ta kuvaa kuitenkin alkutapahtumaa, joka on tapahtunut ihmisen historian
alussa. Ilmoitus antaa meille sen uskonvarmuuden, että alkusynti, jonka
esivanhempamme tekivät vapaaehtoisesti, leimaa ihmiskunnan koko histo-
riaa.
II Enkelien lankeemus
391. Sen valinnan taustalla, jolla esivanhempamme kieltäytyivät tottele-
masta Jumalaa, oli viettelevä, Jumalaa vastustava ääni, joka kateudesta
johti heidät kuolemaan. Raamattu ja kirkon traditio näkevät tässä olen-
nossa langenneen enkelin, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi.
Kirkko opettaa, että se alkujaan oli Jumalan luoma hyvä enkeli.
”Jumala oli tosin alkujaan luonut Paholaisen ja muut demonit
luonnostaan hyviksi, mutta niistä tuli omasta syystään pahoja.”
392. Raamattu puhuu langenneiden enkelien synnistä. Näiden luotujen
henkien ”syntiinlankeemuksella” ymmärretään vapaata ratkaisua hylätä Ju-
mala ja hänen valtakuntansa perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Kuulem-
me tämän kapinan kaiun kiusaajan sanoissa esivanhemmillemme: ”Teistä tu-
lee Jumalan kaltaisia” (1 Moos. 3:5). Paholainen ”on tehnyt syntiä alusta
asti” (1 Joh. 3:8), hän on ”valheen isä” (Joh. 8:44).
393. Enkelien synnille ei ole anteeksiantoa. Se ei johdu Jumalan äärettömän
laupeuden loppumisesta, vaan heidän ratkaisunsa peruuttamattomuudesta.
”Heissä ei lankeemuksen jälkeen ole katumusta, sen enempää kuin ihmisil-
läkään kuoleman jälkeen.”
394. Raamattu osoittaa, kuinka se jota Jeesus kutsuu ”murhaajaksi alusta
asti” (Joh. 8:44), vaikuttaa ihmisten onnettomuudeksi ja on yrittänyt vietel-
lä Jeesuksenkin Isän antamasta lähetystehtävästä. ”Juuri sitä varten Juma-
lan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot” (1 Joh.
3:8). Kohtalokkain Paholaisen teoista oli se valheellinen viettelys, joka sai
ihmiset olemaan tottelemattomia Jumalalle.
395. Saatanan mahti ei ole kuitenkaan rajaton. Se on vain eräs luotu olento,
mahtava tosin, koska se on pelkkää henkeä, mutta kuitenkin vain luotu olen-
to. Se ei voi estää Jumalan valtakunnan rakentumista. Saatana toimii maan
päällä vihasta Jumalaa ja hänen Jeesukselle Kristukselle perustamaansa val-
takuntaa kohtaan. Sen toiminta tuottaa syvää henkistä ja välillisesti fyysistä-
kin vahinkoa jokaiselle ihmiselle ja yhteiskunnalle. Ja kuitenkin sen toimin-
ta tapahtuu jumalallisen kaitselmuksen sallimana, joka johtaa voimakkaasti
ja samalla lempeästi ihmisen ja maailman historiaa. On suuri salaisuus, että
Jumala sallii Paholaisen toiminnan, mutta ”me tiedämme, että kaikki koituu
niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Room. 8:28).
III Perisynti
VAPAUTTA KOETELLAAN
396. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja ottanut ystäväkseen. Henkise-
nä olentona ihminen voi elää ystävyytensä Jumalan kanssa vain suostumal-
la vapaaehtoisesti hänen alaisuuteensa. Tämä käy ilmi siitä, että ihmistä kiel-
letään syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, ”sillä sinä päivänä, jona siitä
syöt, olet kuoleman oma” (1 Moos. 2:17). ”Hyvän ja pahan tiedon puu” (1
Moos. 2:17) tuo mieleen kuvaannollisesti ne ylittämättömät rajat, jotka ih-
misen tulee luotuna olentona vapaaehtoisesti tunnustaa ja Jumalaan luottaen
kunnioittaa. Ihminen on riippuvainen Luojasta, hänen on toteltava luomis-
työn lakeja ja moraalisäädöksiä, jotka säätelevät vapauden käyttöä.
IHMISEN ENSIMMÄINEN SYNTI
397. Paholaisen kiusaamana ihminen päästi luottamuksen Luojaansa kuole-
maan sydämessään, käytti vapauttaan väärin eikä totellut Jumalan käskyä.
Siinä oli ihmisen ensimmäinen synti. Sen jälkeen jokainen synti on totte-
lemattomuutta Jumalaa kohtaan ja luottamuksen puutetta hänen hyvyyttään
kohtaan.
398. Tässä synnissä ihminen asetti itsensä etusijalle, Jumalan edelle, ja hal-
veksi siten Jumalaa. Hän teki valinnan itsensä hyväksi Jumalaa vastaan,
omaa luotunaoloaan vastaan ja siis omaa hyväänsä vastaan. Ihminen oli tar-
koitettu pyhyyden tilaan, jossa hänen päämääräkseen oli asetettu tulla Juma-
lan ”jumalallistamaksi” kirkkaudessa. Paholaisen kiusaamana hän tahtoi olla
”niin kuin Jumala”, mutta ”ilman Jumalaa ja vastoin Jumalaa”.
399. Raamattu näyttää, millaiset kohtalokkaat seuraukset ensimmäisellä tot-
telemattomuudella oli. Aadam ja Eeva menettävät heti alkuperäisen pyhyy-
den armon. He alkavat pelätä Jumalaa ja tekevät hänestä Jumalan irvi-
kuvan, joka pitää mustasukkaisesti kiinni omista oikeuksistaan.
400. Alkuperäiselle vanhurskaudelle perustunut sopusointu tuhoutui; sielun
henkisten kykyjen herruus ruumiin yli murtui; miehen ja naisen ykseys alkoi
kärsiä jännitteistä; heidän suhteitaan leimaavat halut ja vallanhimo.
Myös sopusointu luonnon kanssa on rikkoutunut: näkyvä luomakunta muut-
tuu ihmiselle vieraaksi ja vihamieliseksi. Ihmisen tähden ”kaiken luodun
on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen”. Ja lopuksi toteutuu sekin,
minkä Jumala sanoi jo etukäteen lankeemuksen seuraukseksi: ”Maan to-
mua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” Kuolema astuu ihmiskunnan his-
toriaan.
401. Ensimmäisestä synnistä lähtien maailma peittyy suoranaiseen synnin
tulvaan: Kain murhaa veljensä Abelin, synti turmelee yleisesti kaikki ih-
miset. Israelin historiassa näkyy usein syntiä – ennen kaikkea uskotto-
muutena liiton Jumalaa kohtaan ja Mooseksen lain rikkomisena. Vieläpä
Kristuksen lunastustyön jälkeen synti ilmenee myös kristityissä monin eri ta-
voin. Raamattu ja kirkon traditio muistuttavat yhä uudelleen siitä, että syn-
ti on olemassa ja että se on levittäytynyt yleisesti ihmisten historiaan.
”Se, minkä tiedämme Jumalan ilmoituksesta, on sopusoinnussa myös kokemuksen
kanssa. Kun ihminen tarkastelee sydäntään, hän huomaa olevansa myös taipuvai-
nen pahaan ja vajonneensa kaikenlaiseen pahuuteen, joka ei voi olla lähtöisin hä-
nen hyvästä Luojastaan. Usein hän kieltäytyy tunnustamasta Jumalaa alkuperäk-
seen ja menettää siten oikean suunnan kohti lopullista päämääräänsä sekä rikkoo
samalla koko järjestyksensä omaa itseään, muita ihmisiä ja koko luomakuntaa kohtaan.”
AADAMIN SYNNIN SEURAUKSET IHMISKUNNALLE
402. Aadamin synti kietoo kaikki ihmiset. Pyhä Paavali sanoo: ”… yhden
ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä” (Room. 5:19). ”Yhden ai-
noan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin
on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä”
(Room. 5:12). Apostoli asettaa synnin ja kuoleman universaalisuutta vastaan
Kristuksen pelastuksen universaalisuuden: ”Niin kuin siis yhden ainoan rik-
komus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan
vanhurskas teko [Kristuksen] antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja
elämän” (Room. 5:18).
403. Paavaliin liittyen kirkko on aina opettanut, että se mittaamaton kur-
juus, joka painaa ihmistä, ja hänen kääntymisensä kohti pahaa ja kuolemaa
eivät ole ymmärrettävissä ilman kosketuskohtaa Aadamin syntiin ja siihen
tosiasiaan, että hän on välittänyt meille synnin, joka on meissä jo syntyes-
sämme ja joka merkitsee ”sielun kuolemaa”. Tämän uskon tähden kirkko
antaa kasteen syntien anteeksiantamiseksi jo pienille lapsille, jotka eivät ole
tehneet minkäänlaista henkilökohtaista syntiä.
404. Millä tavalla Aadamin synnistä on voinut tulla hänen kaikkien jälke-
läistensä synti? Koko ihmissuku on Aadamissa ”kuin yhden ihmisen yksi
ruumis”. ”Ihmissuvun ykseyden tähden” Aadamin synti kietoo kaikki ih-
miset, niin kuin kaikkia vedetään Kristuksen vanhurskauden piiriin. Peri-
synnin välittyminen eteenpäin on kuitenkin salaisuus, jota emme pysty täy-
sin käsittämään. Ilmoituksesta tiedämme, että Aadam ei saanut alkuperäistä
pyhyyttä ja vanhurskautta vain itseään varten, vaan koko ihmisluontoa var-
ten. Kun Aadam ja Eeva antavat kiusaajalle periksi, he tekevät henkilökoh-
taisen synnin, mutta heidän syntinsä koskee ihmisluontoa, jonka he välittä-
vät eteenpäin langenneessa tilassa. Se on syntiä, joka välittyy suvunjatka-
misessa koko ihmiskuntaan: he välittävät eteenpäin ihmisluontoa, jolta puut-
tuu alkuperäinen pyhyys ja vanhurskaus. Sen tähden perisynti on ”syntiä”
sovelletussa merkityksessä. Se on syntiä, jonka ”saamme mukaamme”, mut-
ta jota emme ole tehneet; se on olotila, ei teko.
405. Vaikka perisynti onkin ”jokaisen omaa syntiä”, se ei kuitenkaan mer-
kitse yhdessäkään Aadamin jälkeläisessä henkilökohtaista syyllisyyttä. Ih-
miseltä puuttuu kyllä alkuperäinen pyhyys ja vanhurskaus, mutta ihmisluon-
to ei ole läpeensä turmeltunut, vaikka sen luonnolliset voimat ovatkin va-
hingoittuneet. Ihmisluonto kärsii ymmärryksen heikkoudesta, se on kärsi-
myksen ja kuoleman herruuden alainen ja on taipuvainen syntiin. Tätä tai-
pumusta pahaan kutsutaan nimellä ”concupiscentia”. Kaste, joka välittää
Kristuksen armon elämää, pyyhkii perisynnin pois ja antaa ihmisen elämäl-
le jälleen suunnan Jumalaa kohti, mutta synnin seuraukset ihmisluonnolle,
joka on heikentynyt ja pahaan taipuvainen, jäävät ihmiseen ja velvoittavat
hänet hengelliseen taisteluun.
406. Kirkon oppia alkusynnin välittymisestä selvitettiin ennen kaikkea
400-luvulla, jolloin siihen antoi erityisen aiheen pyhän Augustinuksen
antipelagiolainen ajattelu, ja 1500-luvulla reformaatiota vastustettaessa.
Pelagius edusti sitä käsitystä, että ihminen voi pelkästään vapaan tahtonsa
luonnollisin voimin, tarvitsematta Jumalan armon apua, viettää moraalisesti
hyvää elämää, ja hän rajoitti siis Aadamin synnin vaikutuksen huonoon
esimerkkiin. Ensimmäiset reformaattorit sitä vastoin opettivat, että perisynti
on turmellut ihmisen perin pohjin ja riistänyt häneltä vapauden. Jokainen
ihminen oli perinyt synnin eli taipumuksen pahaan, konkupiskentian, jota
hän ei pysty voittamaan. Kirkko on antanut ratkaisunsa perisyntiä koskevan
ilmoituksen sisällöstä varsinkin Orangen II konsiilissa vuonna 529297 ja
Trenton kirkolliskokouksessa 1546298
ANKARAA KAMPPAILUA …
407. Oppi perisynnistä – yhteydessä Kristuksen lunastusta koskevaan op-
piin – antaa selkeän kuvan ihmisen tilanteesta ja toiminnasta maailmassa.
Paholainen on saanut esivanhempiemme synnissä tietyn herruuden ihmiseen
nähden, vaikka ihminen pysyykin vapaana. Perisynti johti ihmisen ”hänen
orjuuteensa, jolla oli kuoleman valta hallussaan, eli Paholaisen”. Jos ih-
misen haavoittunut, pahaan taipuvainen luonto jätetään huomiotta, joudu-
taan kasvatustyössä, politiikassa, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja mo-
raalissa pahoihin erehdyksiin.
408. Perisynnin ja ihmisten kaikkien henkilökohtaisten syntien seuraukset
saattavat maailman syntisyyden tilaan, jota voidaan evankelista Johanneksen
kanssa kutsua ”maailman synniksi” (Joh. 1:29). Tällä ilmaisulla tarkoitetaan
sitä kielteistä vaikutusta, mikä ihmisten synneistä syntyneillä yhteiskunnal-
lisilla olosuhteilla ja rakenteilla on ihmisiin.
409. Tämä dramaattinen tilanne, jossa ”koko maailma on Pahan vallassa”(1
Joh. 5:19), tekee ihmisen elämästä kamppailun:
”Koko ihmiskunnan historia on täynnä ankaraa kamppailua pimeyden valtoja vas-
taan, taistelua, joka on alkanut maailman alussa ja joka Herran sanojen mukaan on
jatkuva aina viimeiseen päivään asti. Tähän taistelurintamaan asetettuna ihmisen
täytyy jatkuvasti kamppailla pitääkseen kiinni hyvästä, eikä hän ilman suuria pon-
nistuksia ja Jumalan armon apua kykene säilyttämään omaa sisäistä yhtenäisyyt-
tään.”
IV ”Sinä et jättänyt häntä kuoleman valtaan”
410. Jumala ei ole hylännyt ihmistä tämän langettua syntiin. Päin vastoin
Jumala kutsuu häntä ja julistaa hänelle salatulla tavalla voittoa pahasta ja
nousua lankeemuksesta. Tätä 1. Mooseksen kirjan kohtaa kutsutaan ”pro-
toevankeliumiksi” (alkuevankeliumiksi), koska siinä julistetaan ensimmäi-
sen kerran pelastavaa Messiasta, samoin kuin käärmeen ja naisen välistä
taistelua ja naisen jälkeläisen lopullista voittoa.
411. Kristillinen traditio näkee tässä kohdassa julistettavan ”uutta Aada-
mia”, joka ”kuuliaisuudellaan ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8) tekee enem-
män kuin vain hyvittää Aadamin tottelemattomuuden. Lukuisat kirkkoisät
ja kirkon opettajat näkevät ”protoevankeliumissa” mainitussa naisessa Kris-
tuksen äidin, Marian, ”uutena Eevana”. Hän on tullut ensimmäisenä ja ai-
nutlaatuisella tavalla osalliseksi voitosta, jonka Kristus sai synnistä: hänet
varjeltiin puhtaana kaikista perisynnin tahroista, ja Jumalan erityisestä ar-
mosta hän ei tehnyt koko maallisen elämänsä aikana yhtään syntiä.
412. Mutta minkä tähden Jumala ei estänyt ensimmäisiä ihmisiä tekemästä
syntiä? Pyhä Leo Suuri vastaa: ”Se mikä tuli osaksemme Herran sanoin lau-
sumattomasta armosta, on arvokkaampaa kuin se minkä Perkeleen kateu-
desta kadotimme.” Ja pyhä Tuomas Akvinolainen opettaa: ”Myös syntiin-
lankeemuksen jälkeen luonnon oli mahdollista nousta korkeammalle. Juma-
la sallii pahan vain vetääkseen siitä esiin suuremman hyvän. Sanoohan pyhä
Paavali: ’Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalt-
tiseksi’ (Room. 5:20). Sen tähden pääsiäiskynttilää vihittäessä lauletaan: ’Oi
onnellinen syyllisyys, joka ansaitsit näin suuren Lunastajan!’”
LYHYESTI
413. ”Sillä ei Jumala ole tehnyt kuolemaa, eikä hän iloitse elävien perika-
dosta … Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan” (Viis.
1:13; 2:24).
414. Saatana eli Paholainen ja muut demonit olivat kerran enkeleitä, mutta
ne lankesivat kieltäytyessään vapaasta tahdostaan palvelemasta Juma-
laa ja hänen suunnitelmaansa. Heidän ratkaisunsa Jumalaa vastaan on
lopullinen. He yrittävät vetää ihmisen mukaan kapinaansa Jumalaa
vastaan.
415. ”Jumala oli asettanut ihmisen vanhurskauteen, mutta siitä huolimatta
tämä paholaisen kehotuksesta jo historian alusta lähtien käytti väärin
vapauttaan, nousi kapinaan Jumalaa vastaan ja halusi saavuttaa pää-
määränsä muualta kuin Jumalasta.”
416. Synnillään Aadam on ensimmäinen ihminen, joka on kadottanut alku-
peräisen pyhyytensä ja vanhurskautensa, jotka hän oli saanut Juma-
lalta ei ainoastaan itseään, vaan kaikkia ihmisiä varten.
417. Aadam ja Eeva ovat välittäneet jälkeläisilleen ensimmäisen syntinsä
haavoittaman ihmisluonnon, jolta puuttuu alkuperäinen pyhyys ja
vanhurskaus. Tätä puutetta kutsutaan ”perisynniksi”.
418. Perisynnin vaikutuksesta ihmisluonto on voimiltaan heikentynyt ja
joutunut tietämättömyyden, kärsimyksen ja kuoleman herruuden ala-
iseksi ja syntiin taipuvaksi. (Tätä taipumusta kutsutaan ”concupiscen-
tiaksi”.)
419. ”Trenton kirkolliskokousta seuraten pidämme kiinni siitä, että peritty
synti siirtyy ihmisluonnon mukana suvunjatkamisessa eikä ole pelk-
kää jäljittelyä, ja että se asuu jokaisessa ihmisessä hänen omanaan.”
420. Kristuksen voitto synnistä on antanut meille parempia hyvyyksiä kuin
ne, mitkä synti oli meiltä ottanut pois. ”Missä synti on tullut suureksi,
siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20).
421. ”Kristittyjen uskon mukaan tämä maailma on Luojan rakkauden pe-
rustama ja ylläpitämä; se tosin on joutunut synnin orjuuteen, mutta
saanut vapauden ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen kautta,
joka on murtanut paholaisen vallan”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti