Taivasten Kuningaskunnan avaimet = ANTEEKSIANTAMUS

13 Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"

14 Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista".

15 Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"

16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus (Messias), elävän Jumalan Poika".

17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, VAAN MINUN ISÄNI, joka on taivaissa.

18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

19 Minä olen antava sinulle TAIVASTEN VALTAKUNNAN AVAIMET, (:) ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät  (annat anteeksi) maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."

Matt. 16:13-19

Biblia ja KJV-käännöksissä on käytetty avain-sanan jälkeen kaksoispistettä. 

Pietari ymmärsi, että Jeshua oli odotettu Messias. Se ei ollut ihmisviisautta, vaan Jumala oli antanut hänelle siihen uskon ja ymmärryksen. Jeshua sanoi Pietarille, että tälle ymmärrykselle minä rakennan seurakunnan ja hänelle, joka on uskon saanut, hän antaa Taivasten Kuningaskunnan avaimen. 

Uudestisyntyneellä uskovalla on hallussaan Taivasten Kuningaskunnan avain, jolla hän itse pääsee sisälle: avain on anteeksiantamus. 

***

14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Matt. 6:14.15 

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.
Mark. 11:25

36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Luuk. 6:36-37

31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Ef. 4:31-32

12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Kol. 3:12-13

10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,

11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.

2. Kor. 2:10-11

***

15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja (1) nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin (2) ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin (3) ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin (4) olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. [...pidä häntä pakanana... (biblia)]
18 Totisesti minä sanon teille: (5) kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii (sumphoneo) mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 SILLÄ missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

sumphoneo 4856 - sopia, tehdä sovinto keskenään, neuvotella
1) to agree together
2) to agree with one in making a bargain, to make an agreement, to bargain

Jeshua puhuu tässä anteeksiantamuksesta veljellle/sisarelle, joka on rikkonut sinua vastaan.
Pietari kysyi vielä lisää samasta aiheesta :

21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Jeshua jatkaa anteeksiantamusta selventävällä vertauksella :

23 SENTÄHDEN taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 NÄIN myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Matt. 18:15-35

***

Unmasking the Trinity god of Babylon

***

Origins of Christmas

Muslsimitkin sen tietävät, ettei Raamatusta löydy joulua, vaan että kristityt viettävät pakanajuhlaa. Miten heitä voitaisiinkaan evankelioida, kun he paljastavat kristittyjen valheita? Vaikka jätettäisiin joulupukki-rekvisiitta pois ja pelkkä seimenlapsi jäljelle, joulu on siltikin vain pakanajuhlan päälle sijoitettu kirkon keksimä traditio ilman Jumalan säädöstä. Meidän täytyy ojentautua koko totuuteen, eikä maata kirkon traditioiden sakan päällä.

Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. 

Matt. 5:13

Pahinta kuitenkin on, että

teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa...

Room. 2:24

***

Opetuslasten tehtävä

***

Ahdistukset ja vainot

1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset (thlipsis), sillä me tiedämme, että ahdistus (thlipsis) saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 5:1-5

thlipsis 2347 - ahdistus, yhteen puristus, kärsimys, ahdinko..
1) a pressing, pressing together, pressure
2) metaph. oppression, affliction, tribulation, distress, straits

thlibo (verbi) 2346 - puristaa kuin mehu rypäleistä, ahdistaa ankarasti,  
1) to press (as grapes), press hard upon
2) a compressed way
2a) narrow straitened, contracted
3) metaph. to trouble, afflict, distress

20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus (thlipsis) TAI VAINO sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
Matt. 13:20-21

21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus (thlipsis), jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
Matt. 24:21-22

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus (thlipsis); mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.
Joh. 16:33

Me Suomessa emme tiedä "thlipsiksestä" vielä mitään. Mutta Raamattu kertoo, että ahdistukset ja vainot tulevat ja että ne tulevat seurakunnalle, ei maailmalle, ja puhdistavat sen. Kuka on siihen valmistautunut ja kuka sen kestää? Hän, joka elää lähellä Herraa ja saa voimansa Hänestä.

Substantiivia "thlipsis" on käytetty seuraavissa jakeissa:

Matt. 13:21
Matt. 24:9
Matt. 24:21
Matt. 24:29
Mark. 4:17
Mark. 13:19
Mark. 13:24
Joh. 16:21
Joh. 16:33
Apt. 7:10-11
Apt. 11:19
Apt. 14:22
Apt. 20:23
Room. 2:9
Room. 5:3
Room. 8:35
Room. 12:12
1.Kor. 7:28
2 Kor. 1:4
2 Kor. 1:8
2 Kor. 2:4
2 Kor. 4:17
2 Kor. 6:4
2 Kor. 8:2
Ef. 3:13
Filipp. 1:16 (17)
Kol. 1:24
1.Tess. 1:6
1.Tess. 3:3
1.Tess. 3:7
2.Tess. 1:4
2.Tess. 1:6
Hepr. 10:33
Jaak. 1:27
Ilm. 1:9
Ilm. 2:9-10
Ilm. 2:22
Ilm. 7:14

13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta (thlipsis) tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Ilm. 7:13-17

Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.
Hepr. 13:3

***

VAINO

Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin (diogmos), ahdistuksiin (stenochoria), Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
2 Kor. 12:10

stenochoria 4730 - äärimmäinen koettelemus
1) narrowness of place, a narrow place
2) metaph. dire calamity, extreme affliction

Room. 2:9
Room. 8;35
2 Kor. 6:4
2 Kor.12:10

3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne (diogmos) ja ahdistuksissa (thlipsis), joita teillä on kestettävänä
5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin
6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella (thlipsis) niille, jotka teitä ahdistavat (thlibo),
7 ja antaa teille, joita ahdistetaan (thlibo), levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
2. Tess. 1:3-8

diogmos 1375 - vaino
1) persecution

Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi (dioko).
2. Tim. 3:12

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat (dioko),
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
Matt. 5:44-45

Matt 13:21
Mark 4:17
Mark 10:30
Apt. 13:50
Apt. 8:1
Room. 8:35
2 Kor. 12:10
2 Tess. 1:4
2 Tim. 3:11

dioko (verbi) 1377 - vainota vihamielisesti
1) to make to run or flee, put to flight, drive away
2) to run swiftly in order to catch a person or thing, to run after
2a) to press on: figuratively of one who in a race runs swiftly to reach 

the goal
2b) to pursue (in a hostile manner)
3) in any way whatever to harass, trouble, molest one
3a) to persecute
3b) to be mistreated, suffer persecution on account of something
4) without the idea of hostility, to run after, follow after: someone
5) metaph., to pursue
5a) to seek after eagerly, earnestly endeavour to acquire

Matt. 5:10-12
Matt. 5:44
Matt. 10:23
Matt. 23:34
Luuk. 17:23
Luuk. 21:12 
Joh. 5:16
Joh. 15:20
Apt. 7:52
Apt. 22:4
Apt. 26:11
Apt. 9:4-5
Apt. 22:7-8
Apt. 26:14-15
Room. 9:30-31
Room. 12:13-14
Room. 14:19
1 Kor. 4:12
1 Kor. 14:1
1 Kor. 15:9
2 Kor. 4:9
Gal. 1:13
Gal 1:23
Gal. 4:29
Gal. 5:11
Gal 6:12
Filipp. 3:6
Filipp. 3:12
Filipp. 3:14
1 Tess. 5:15
1 Tim. 6:11
2 Tim. 2:22
2 Tim. 3:12
Hepr. 12:14
1 Piet. 3:11
Ilm. 12:13

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen...

29 Mutta kohta niiden päivien  a h d i s t u k s e n  jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.

30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt. 24:29-31

***

Ruoka, jota syömme

Joitain vuosia sitten ymmärsin tämän laulun kautta, mitä 3.Moos.11 todella tarkoittaa. Minä ihmettelin tuolloin, miksi Jumala antoi tällaisen lain ja sitten myöhemmin sanoi, että syökää mitä tahansa. Miksi Jumala olisi antanut juutalaisille syömisestä säännöt, jotka eivät koske pakanoita. Eihän ruoka lähennä meitä Jumalaan. Mistä oikein on kysymys?

Paavalin sanat on ymmärretty aivan väärin. Jumala ei ole muuttunut, Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Kyselin ruokasäädöksistä Herralta ja Hän antoi minun löytää tämän laulun. Ymmärsin sen kautta, että kyseessä ei ole vain Vanhan testamentin aikainen "kieltolaki". Että kaiken takana on Jumalan mittaamattoman suuri rakkaus kansaansa kohtaan. Hänen tahtonsa on, että Hänen  kansansa pysyisi terveenä. Että he eivät sairastuisi syömästään ruoasta. Laki ei ole hävinnyt minnekään.

17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Matt. 5:17-18

Raamatun pisin psalmi, 119, on alusta loppuun asti Jumalan lain ylistystä. Paavalikin noudatti Jumalan lakia ja hänen opetuksensa ovat suoraan Toorasta. Jo Aabel, Nooa ja Aabraham tunsivat Jumalan säädökset ja puhtaat eläimet.

Nykyiset tutkimukset ovat vahvistaneet, että nimenomaan näiden eläinten (3.Moos.11) syöminen on epäterveellistä. Eihän niiden syömiseen heti kuole, vaan ne sairastuttavat ihmistä vähitellen. Sika on ainoa (perinteinen) teuraseläin joka on sekasyöjä, kaikki muut ovat puhtaasti kasvissyöjiä. Lihassa ja raadoissa on ymmärrettävästi enemmän toksiineja kuin kasviksissa ja ruoansulatuksessa se sulaa hitaasti mätänemällä...

Sika syö mitä tahansa, vaikka kuolevaa lajitoveriaan. Sika myös hikoilee varsin heikosti, joten se marinoituu omissa mehuissaan, aineenvaihdunta eritteissään, samoin kuin kamelikin. Jänis märehtii omaa ulostettaan ja sen liha sisältää toksiineja sen vuoksi. Hauki on petokala, joka ahmii mitä tahansa. Hauen vatsasta on löytynyt jopa kyykäärme. Nahkiaiset... ympyräsuisia loisia. Ravut syövät kuolleita raatoja ja kerryttävät niiden myrkyt itseensä...

Mooseksen kirjassa sanotaan myös:

Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.
3. Moos. 3:17

Naudan, hirvieläinten ja lampaan lihan rasvaa sanotaan taliksi ja se yleensä poistetaan. Sian lihassa on pehmeää rasvaa, joka poistetaan vain osittain. Tiesitkö, että syömämme myrkyt ja lisäaineet varastoituvat kehon rasvakerrokseen. Sen vuoksi paastoaminen on aluksi vaikeaa, koska rasvan palaessa vapautuvat siinä olevat myrkyt verenkiertoon aiheuttaen pahan olon. Pekonia pidetään herkkuna, mutta sitä syömällä siirtää sian rasvassa ollevat myrkyt itseensä. Samoin on rasvaisen kalan laita. Sitä suositellaan syötäväsi, mutta ne ovat täynnä myrkkyjä ja epäpuhtauksia.

"...Tutkimuksesta ilmeni, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertyminen kalaan on ennen kaikkea kalalajin ominaisuus. Ongelmakaloiksi jäivät lohi ja suurikokoinen silakka tässä järjestyksessä. Molemmista analysoitiin moninkertaisia pitoisuuksia dioksiineja enimmäispitoisuuteen (4 pg TEQ/g tuorepainoa) verrattuna. Sekä silakalla että lohella dioksiinipitoisuudet korreloivat iän mukana; mitä vanhempi kala sitä enemmän dioksiineja."

"...Silakkaan näyttäisi kerääntyvän kadmiumia, elohopeaa ja arseenia, mutta pitoisuudet ovat kuitenkin pieniä. Silakan elohopea- ja arseenipitoisuudet korreloivat iän ja koon suhteen. Hauen elohopeapitoisuudet olivat muita kaloja suuremmat, mutta myös ne jäivät alle 0,5mg/kg."

http://fi.opasnet.org/fi/EU-kalat

Kansaa tietysti rauhoitetaan, koska suositus on "syökää kalaa kaksi kertaa viikossa". Todellisuus on, että rasvaisten kalojen myrkyt kertyvät elimistöön. Ihminen on niin täynnä myrkkyjä, että ruumiskaan ei maadu enää samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.

Teuraseläimetkään eivät ole enää samanlaisia. Ihminen haluaa ahneudessaan tuottaa mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman pienin kustannuksin. Se tarkoittaa mm sitä, että lihaisiksi jalostetut teuraseläimet kasvatetaan mahdollisimman nopeasti ja halvalla teurastuskuntoon, eikä eläimen fysiikka kestä sitä. Kaikki mitä Jumala on luonut on hyvää, mutta sitä tuskin on enää olemassakaan, sillä ihminen on peukaloinut sekä eläinten, että kasvien geeniperimää ja muuttanut kaiken. Vain nimi on säilynyt; "nauta", "lohi", "vehnä" jne...

Eläimet ruokitaan jollain muulla kuin niiden luontaisella ravinnolla. Niinpä esim lohi, joka on luonnossa petokala, kasvatetaan soijapohjaisella rehulla, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Mukana on tietysti antibiootit, hormonit, väriaineet yms. Kasvatettavien kalojen ja ja broilerikanojen elämäntehtävä on syödä itsensä mahdollisimman nopeasti teurastuskokoon. Siihen käytetään mahdollisimman halpoja raaka-aineita kuten maissia ja soijaa (kuten ihmistenkin ruokkimisessa).

Luonnossa lohi joutuu käyttämään lihaksiaan uidessaan vastavirtaan ja siitä kehittyy voimakas. Velton kassilohen elämäntehtävä on uida pienessä verkkopussissa olevassa parvessa ja syödä (tuttua monille ihmisillekin nykyisin). Broilerin 5-6 viikkoa pitkä elämä kuluu sisätiloissa ja sitä säädellään keinovalaistuksella siten, että se söisi aikansa kuluksi mahdollisimman paljon. Se jälkeen ne imuroidaan teurastettavaksi.

Me olemme vapaita valitsemaan joko kuuliaisuuden Jumalan sanalle tai oman tahdon tien. Aivan kuten Aadam ja Eevakin. Kuuliaisuudesta seuraa siunaus. Jumala tietää kaiken paremmin kuin me itse. Myös sen, mikä on hyvää syötävää.

5 Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.
6 Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä SE ON OLEVA TEIDÄN VIISAUTENNE ja ymmärryksenne KANSOJEN SILMISSÄ. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: 'Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa'.
7 Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme?
8 Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?
5. Moos. 4:5-8

Jeshua oli täydellinen uhri, me emme tarvitse enää uhrilakeja emmekä toista uhria syntiemme edestä.

1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:1-2

Me seuraamme Jeshuaa ja annamme oman elämämme uhriksi. Jumalan lain, oikeuksien ja säädösten kautta me tulemme tuntemaan Hänen tahtonsa. Tämä on valtavaa!

***

Sapatti

12 Ota vaari lepopäivästä sapatista, niin että sen PYHITÄT, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.
13 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14 mutta seitsemäs päivä (sapatti) on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15 Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. SENTÄHDEN Herra, sinun Jumalasi, KÄSKI sinun viettää lepopäivän sapatin.
5. Moos. 5:12-15

***

The Third Holy Temple Plans Have Begun

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
1. Kor. 3:16

***

Because God Says So, Not Paul

***

God's Fingerprint

Norman Willis : Yahweh's Heart in Marriage Part 1 - 3

Vesikaste vapauttaa synnin laista

Joseph Shulam : Synti

http://www.apokryfikirjat.com/saarnoja/joseph_shulam_synti_130615.mp3

Torben Søndergaard: "Tule ulos laatikosta!"

Ihmisen vapaa tahto

***

Efesolaiskirjeen sanoma

Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut oppinut taivasten valtakunnan kuningaskuntaan  opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa

Matt. 13:52

sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja. (biblia)

Therefore every scribe which is instructed (matheteuo) unto the kingdom of heaven is like unto a man that is an householder, which bringeth forth out of his treasure things new and old. (KJV)

matheteuo 3100 (4)

1) to be a disciple of one

1a) to follow his precepts and instructions

2) to make a disciple

2a) to teach, instruct

***

 

s.31-32

". . . Ei ole siis mitään ihmettelemistä siinä juutalaisen Paavalin julistuksessa, että Messias on Jumalan salattu viisaus (1.Kor.2:7) ja että sana, jota me saarnaamme, käsittelee sitä ja että jokainen lunastettu ihminen on osoitus hänen viisaudestaan (1.Kor.1:30)

Maailma ei voi sitä käsittää, sille tämä kaikki on hulluutta. Emme edes me, lunastetut ja vapautetut, käsitä sitä täysin. Me nautimme Jumalan armon kyllyydestä uskon, toivon ja rakkauden kautta, mutta ymmärryksemme on hyvin hämärtynyt. Toisin kuin maailma, me ymmärrämme määrämittaan saakka, mutta emme täysin. Sen vuoksi meitä kehotetaan uskomaan. Elämme vasta pelastuksen ensi asteella. Tiedmme puolittain ja olemme pelastetukin vain puolittain. Kaikki, mitä meillä on, on "ennakkoa", ja sen on tarkoitus täydellistyä ja tulla täydellisesti omistetuksi Vapahtajamme palatessa taivaasta. Me ja koko luomakunta odotamme täydellistä lunastustamme ja huokaamme sisimmässämmesitä odottaessamme (Room.8:22-25).

Synti on vielä meissä. Me voimme vastustaa sitä ja voittaa sen, koska sen voima on heikentynyt Karitsan veren kautta, joka sinetöi meidät. Mutta silti on yhä totta, että jos sanomme: "Meissä ei ole syntiä, me petämme itsemme ja totuus (Messias) ei ole meissäja me teemme hänet (Jumalan) valhettelijaksi" (Joh.1:8-10).

Kuitenkin meidän osapelastuksemme on vakuutena täydellisestä pelastuksesta. Saamme astua sen siunattuun omistamiseen Messiaan palatessa. Silloin muuttuvat alennustilassa olevat ruumiimme Messiaan ruumiin, hänen kirkastetun ruumiinsa, kaltaisiksi, joko ylösnousemuksen tai muuttumisen kautta (1.Tess.4:13-18). Silloin hän muuttaa meidän huonon ja heikon saviastiamme ja muovaa sen oman ruumiinsa kaltaiseksi (Fil.3:21), ja me tulemme hänen kuvakseen (1.Joh.3:2) ja olemme synnittömiä, kivuttomia, sairauksista vapaita, kuolemattomia. Silloin usko muuttuu ymmmärtämiseksi (1.Kor.13:12). Halleluja!"

***

s.35-42

mowrashah 04181 (9)
1) a possession

2.Moos. 6:8
5.Moos. 33:4
Hes. 11:15, 25:4, 25:10, 33:24, 36:2, 36:3, 36:5

MORASHAH - PERINTÖOSA

"Morashah on äärettömän tärkeä perusilmaus israelilaisessa ajattelutavassa. Kreikan sana kleru vastaa heprean sanaa morashah. Englannin heritage-sanan ensisijainen merkitys on "arpa" tai "arpaosa". Useimmiten se on käännetty "perintö". Franz Delitsvh käänsi sen sanalla nahalah. Mutta nahalah on morashah-sanan synonyymi eikä täysin vastaa sen merkitystä. Juutalainen Salkinson ymmärsi paremmin juutalaisen Paavalin ajatusmaailmaa ja käytti sopivampaa sanaa puhuessaan juutalaislle lukijoille. Messiaanisia juutalaisia, Jeshuan juutalaisia opetuslapsia, syytetään jatkuvasti siitä, että he ovat luopuneet Israelin perintöosasta (morashat Israel). Mitä on täsmennettynä "isien perintö"?

Lukiessani ensi kertaa tätä kohtaa ja kohdatessani sanan morashah muistin heti lauseen, joka minua oli opetettu toistamaan joka aamu heti vuoteesta noustuani, ennen kuin olin puhunut kenellekään, ennen kuin olin syönyt tai juonut. "Mooses antoi meille lain perintönä Jaakobin seurakunnalle" (5.Moos.33:4). Ei, emme ole luopuneet isien perinnöstä. Jeshuan, JHWH:n halveksitun ja hylätyn palvelijan, kautta olemme astuneet täydellisempään perintöosan nauttimiseen, sillä hän on pleroma, Tooran täyttymys. Eräs Messiaalle määrätyistä tehtävistä oli Tooran (lain) korottaminen ja kohottaminen, sen arvovallan ja vaikutuksen (Jes. 42:21) lisääminen. Hänen tuli toteuttaa se uuden liiton puitteissa, kun Toora kaiverretaan Israelin sydämeen (Jer.31:32). Eikö olekin merkityksellistä, että hän aloitti Tooran korottamisen vuorisaarnassa sanoessaan nuo tunnetut sanansa: "En tullut Tooraa (lakia) kumoamaan vaan korottamaan" (suom.täyttämään; Matt.5:17). Toora annettiin vuorella ja hän korotti sen vuoren huipulta. Tämä katkaisee siivet kristikunnan suosimalta opilta, jonka mukaan Toora on kumottu ja poistettu tieltä ja sen tilalle on annettu uusi, parempi Toora kuin Siinailla saatu. Tämä "kristillinen dogma" ei ainoastaa tue meitä vastustavien veljien kiistahalua, vaan saattaa Messiaan itsensä valehtelijaksi. Hän sanoi: "Minä en ole tullut Tooraa (lakia) kumoamaan." Mutta dogma todistaa, että hän on sen kumonnut.

Se tekee myös JHWH:sta, Herrasta, valehtelijan, sillä hän julisti, että Messias korottaa ja vahvistaa lain eikä alenna ja mitätöi sitä. . .

. . . Mutta morashah ei koske ainoastaan Tooraa, vaan myös maata (2.Moos.6:8). Toora ja Erets Israel muodostavat perintömme. Me messiaaniset juutalaiset pidämme kiinni perinnöstämme emmekä ole hyljänneet Tooraa emmekä myös oikeuttamme Erets Israeliin. . .

13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Ef.1:13-14

Kun Ef. 1:12 asettaa israelin valokeilaan, nämä kaksi jaetta tuovat esille ei-juutalaiset. Selventävä suomentajan käännös tästä: "Häneen te myös uskoitte, kun kuulitte totuuden sanan, evankeliumin sanan, te pelastuitte ja uskoitte häneen ja te olette sinetöidyt Pyhällä Hengellä hänen lupauksensa mukaan". 

Pyhä Henki on meidän perintömme vakuutena, kunnes perintö tulee lunastetuksi ja meidän omaisuudeksemme, JHWH:n kirkkauden ylistykseksi.

Viisi kertaa mainittu sana "te" viittaa ei-juutalaisiin uskoviin. Kahdesti mainitu sana "meidän" sisältää sekä juutalaiset että ei-juutalaiset uskovat ja kirjoittajan itsensä.

Pelastava usko tai pelastava luottamus syntyy Jumalan sanan kuulemisesta, evankeliumin sanan, totuuden sanan (Room. 10:17). Tämän kuulemisen täytyy aktivoitua Jumalan sanalla, niinkuin jakeen jälkimmäisessä osassa sanotaan.

Totta on, että pelastus on seurausta Messiaan kuuliaisuudesta, kuuliaisuudesta joka merkitsi sijaiskuolemaa Israelin ja maailman tähden. Mutta se tulee meissä toimivaksi, sinussa ja minussa, uskottuamme totuuden sanan. Emme voi hyötyä siitä mitään muuta tietä. Usko ilmenee tottelemisena ja totteleminen tekemisenä, ja tekeminen on kuulemisen tulemista täydelliseksi.

Kuulemalla sanan - tässä kahtalaisessa merkityksessä - sinä uskot Messiaaseen, koska evankeliumin sana perusolemukseltaan on Messiaan sanaa. Kun uskot häneen, sinut hänen sanansa mukaan sinetöidään Pyhällä Hengellä.

JATKUVA TAPAHTUMA

"Luottaminen" tai "uskominen" on jatkuva tapahtuma eikä mikään kertakaikkinen uskontapahtuma. Samoin on "sinetöiminen". Sekin on jatkuvaa tapahtumaa. Uskosi täytyy uudistua päivittäin, "aamu aamulta". Sinetöiminen on merkki omistusoikeudesta. Sinetöity henkilö kuuluu Jumalalle aivan erityisellä tavalla. Se on myös merkki suojeluksesta ja turvallisuudesta. Se on perintömme pantti ja ennakko. Olemme Jumalan perillisiä ja Messiaan kanssaperillisiä (Room.8:17).

MORASHAH - PERINTÖOSA

Opimme edellä, että morashah (perintö) sisältää Tooran ja maan, mutta siihen sisältyy paljon muutakin. Se käsittää

- maailman (Room.4:13)
- lupaukset (Hepr.6:17)
- pelastuksen (Hepr. 1:14)
- uskon vanhurskauden (Hepr.11:7)
- kuningaskunnan (Jaak.2:5)
- elämän armon (1.Piet. 3:7)
- kaikki asiat (Hepr. 1:2)

Perintö on "toisen" hallussa ja odottaa vielä lupausta, ennen kuin se voi tulla meidän omaisuudeksemme. Maailma, kosmos, taas on pahan vallassa (1.Joh.5:19). Lupauksista useimmat eivät tulleet lunastetuiksi Messiaan ensimmäisessä tulemuksessa, ja ne odottavat hänen toista tulemustaan tullakseen "lihaksi", historiaksi. Pelastuksesta me taas iloitsemme ainoastaan toivossa. Pelastuksemme on yhäti toivossa, silllä henkemme vielä huokaa ja odotamme lapseksi ottamista, ruumiin lunastusta (Room.8:23-24). Vanhurskaudesta iloitsemme nyt yksilöinä Messiaan vanhurskauden ansioista, mikä on seurausta henkilökohtaisesta uskostamme. Maailma kokonaisuutena kuitenkin on paha ja epävanhurskas."

***

s.76-77

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä
Ef. 3:14

"Paavali ei kirjoita "Pojan edessä" tai "Jeesuksen edessä". Hän polvistui JHWH:n edessä, Isän, joka on taivaissa. Kristityt korottavat ja ylistävät väärää henkilöä. Protestantit korottavat Pojan Isän edelle, ja katolilaiset asettavat Marian Pojan yläpuolelle. Isä on pantu jonnekin huomaamattomalle sijalle. Tämän vuoksi ei heidän rukouksiinsa vastata, ja ne vastaukset joita he luulevat saavansa, ovat vääriiä vastauksia.

Jeshua Messias ei anastanut Isän paikkaa ja asemaa. Hän ei koskaan ohjannut opetuslapsiaan rukoilemaan itseään. Kun he pyysivät häntä opettamaan, kuinka tulee rukoilla, hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä meidän, joka olet taivaissa..." (Matt.6:9). Samarialaiselle naiselle hän sanoi: "Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa" (Joh.4:33). Hän ei sanonut, että totistet rukoilijat rukoilevat Poikaa, "Jumalan Poikaa" tai "Ihmisen Poikaa". 

23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
25 Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
Joh.16:23-26

Hän kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan Isää hänen nimessään (Joh.16:23-24,26; 15:16). Rukoukset, jotka osoitetaan Isälle hänen nimessään, otetaan huomioon ja niihin myönnytään. Hän, Jeshua, kantaa heidän rukouksensa isälle, nimessään, omissa rukouksissaan Isälle. Hän itse sanoi: "Isä on minua suurempi" (Joh.14:28). "

***

Saarnamies

Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
1. Kor. 4:20

***

C.H. Spurgeon: Saarnamies kotona ja kokouksissa (1959)  s.27-28

"Saarnaajan ensimmäisenä ja tärkeimpänä huolena täytyy olla jatkuvan oikean suhteen säilyttäminen Jumalaan. Saarnaajan on tietysti täytynyt kokea uudestisynnyttävä ja uudestiluova voima omassa elämässään, muuten hänellä ei ole mitään tekemistä saarnatuolissa. Tosi ja aito jumalanpelko on ensimmäinen ehto. Pappistutkinnolla tai jossakin saarnaajain oppilaitoksessa suoritetulla tutkinnolla ei tässä ole ratkaisevaa merkitystä. Jos saarnaaja elämässään osoittaa, ettei hän ole vihkiytynyt sille Herralle, jota palvelee, ei paimenen kutsumus totisesti kuulu hänelle.

Pelottava on sellaisen saarnaajan tila, joka ei ole kääntynyt Jumalan puolelle. Se on mitä luonnottomin ilmiö. Häntä voidaan verrata sokeaan, joka on nimetty optiikan professoriksi, tai kuuroon, joka on määrätty musiikin opettajaksi. Olkoon hän luontonsa puolesta kuinka runsaasti varustettu tahansa - jos häneltä puuttuu hengellistä elämää, hän on kykenemätön hengelliseen työhön. Silloin hänen on lopetettava opettajan tehtävänsä seurakunnassa ainakin siihen asti, kunnes Jumala on saanut hänet pelastaa.

Kääntymättömän saarnaajan asema on hirveä myös muissa suhteissa. Miten hän voi olla jäsenilleen lohdutukseksi ja kehoitukseksi, miten hän voi ymmärtää heitä ja antaa heille neuvoja? Hänhän on sitäpaitsi aivan vieras jäsentensä hengellisille kokemuksille! Millaiset tuntemukset mahtanevatkaan vallata hänet syntisten huokaillessa ja katuvina etsiessä armoa ja pelastusta - ja hän itse on paatunut? Kyllähän Jumala voi suuressa armossaan ja mittaamattomassa rakkaudessaan siunata Sanan, jota myös jumalattomat saarnaajat kylvävät, sillä Jumala puolustaa Sanaansa, mutta millaiseen hämmenykseen joutuukaan sellainen julistaja, joka itse on vieras evankeliumin uudestiluovalle vaikutukselle, joutuessaan vastakkain hengellisten taistelujen ja hengellisten ahdistusten  kanssa tai kun hänen on kuolinvuoteella annettava lohdutusta ja varmuutta kuoleville? - Hän on miehen kaltainen, joka yrittää ohjata laivaa suuntaan, jota ei tunne ja jonka merimerkit ovat hänelle täysin vieraat.

Olisi parempi särkeä saarnatuolit kuin täyttää ne kuolleilla saarnaajilla. Sillä nämä tappavat myös ne nälkäiset ja kaipaavat sielut, jotka tulevat pyhä odotus sydämessään. Heistä tulee tavallaan epäuskon parhaita esitaistelijoita. Vai voidaanko löytää tehokkaampaa keinoa sielujen turmioksi kuin komea kirkko, jossa on kuollut pastori, kalliit urut, maallistunut laulukuoro ja kuulijakuntana hienosto ja varakas kansa? Helvetin jälkeen ei varmastikaan ole tehokkaampaa keinoa ihmisten kadottamiseksi.  He istuutuvat hienoihin kirkonpenkkeihin hurskaasti luottaen siihen, että ovat hyviä kristittyjä, koska ovat seurakunnan jäseniä ja säännöllisesti kuuntelevat lahjakasta puhujaa ja nauttivat hienosta musiikista.

Niin, on hirveää joutua kadotetuksi saarnatuolin varjossa, mutta vielä valitettavampaa on joutua kadotetuksi itse saarnatuolissa. Varmaa on, että Jumala ei milloinkaan tehnyt ihmistä autuaaksi vain sen vuoksi,  että hän on ollut saarnaaja ja pappismies tai että hän on ollut lahjakas puhuja. Ei, ehdottomasti ei! Ihminen pelastuu vain uskon kautta Kristukseen, sen uskon kautta, joka vanhurskauttaa."

Kuollut pois

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 
2 Sillä ELÄMÄN HENGEN LAKI Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut SYNNIN JA KUOLEMAN LAISTA.
Room. 8:1-2

Ensimmäisestä jakeesta on 38- ja 92-käännöksissä jätetty pois sanat: JA JOTKA EIVÄT VAELLA LIHAN, VAAN HENGEN MUKAAN.

1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut. (biblia)

1 There is therefore now no condemnation to them which are in Christ Jesus, who walk not after the flesh, but after the Spirit.
2 For the law of the Spirit of life in Christ Jesus hath made me free from the law of sin and death. (KJV)

1 There is therefore now no condemnation to those in Christ Jesus, who do not walk according to flesh, but according to Spirit.
2 For the law of the Spirit of life in Christ Jesus set me free from the law of sin and of death. (Green's literal)

1 There is therefore no condemnation, to them who, in Jesus Messiah, walk not after the flesh.
2 For the law of the spirit of life, which is in Jesus Messiah, hath emancipated thee from the law of sin and death. (engl. käännös Peshitta)

***

Pieni sana "pois" hämmentää; "kuollut pois synnistä" vaiko "kuollut synnille". King James-käännöksessä sitä ei käytetä ja vaikuttaa siltä, että se on kääntäjän lisäämä sana.

@

Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä synnille kuolleet, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Room. 6:2

How shall we, that are dead to sin, live any longer therein? (KJV)

Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän? (biblia)

***

...sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Room. 6:7

For he that is dead is freed from sin. (KJV)

Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty. (biblia)

***

Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
Room. 6:10 

For in that he died, he died unto sin once: but in that he liveth, he liveth unto God. (KJV)

Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle. (biblia)

***

...mutta nyt me olemme irti meidät on irrotettu (synnin) laista ja kuolleet pois siitä sille, mikä meidät piti vankeina meitä vallitsi, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa (Elämän Hengen laki) emmekä kirjaimen vanhassa.
Room. 7:6

Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa. (biblia)

But now we are delivered from the law, that being dead wherein we were held; that we should serve in newness of spirit, and not in the oldness of the letter. (KJV)

But now we have been set free from the law, having died to that in which we were held, so as for us to serve in newness of spirit, and not in oldness of letter. (Green's literal)


But now we are absolved from the law, and are dead to that which held us in its grasp: that we might henceforth serve in the newness of the spirit, and not in the oldness of the letter. (engl. käännös Peshitta)

***

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista laille, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu
Gal. 2:19

Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. (biblia)

For I through the law am dead to the law, that I might live unto God. (KJV)

For through law I died to law, that I might live to God. (Green's literal)


For I, by the law, have become dead to the law, that I might live to God; and I am crucified with the Messiah. (engl. käännös Peshitta)

***

20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 ( "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta ) ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Kol. 2:20-22

20 Jos te siis olette Kristuksen kanssa maailman säädyistä kuolleet, miksi te teitänne annatte säädyillä solmita, niinkuin te maailmassa eläisitte?
21 Älä siihen rupee, (sanovat ne,) älä maista, älä pitele,
22 Jotka kaikki kulumisessa hukkuvat, ja ihmisten käskyt ja opit ovat (biblia)

20 Wherefore if ye be dead with Christ from the rudiments of the world, why, as though living in the world, are ye subject to ordinances,
21 (Touch not; taste not; handle not;
22 Which all are to perish with the using;) after the commandments and doctrines of men? (KJV)

20 If, then, you died with Christ from the elements of the world, why are you under its decrees, as living in the world?
21 Do not handle, do not taste, do not touch,

22 These things are all to rot away in the using, according to the "injunctions and teachings of men." (Green's literal)

20 For if ye are dead with the Messiah from the rudiments of the world, why are ye judged as if ye were living in the world?
21 But, touch thou not, and taste thou not, and handle thou not:

22 for these things perish in the using; and they are the commandments and doctrines of men. (engl. käännös Peshitta)

***

...joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois synneille kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".
1. Piet. 2:24

Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet. (biblia)

Who his own self bare our sins in his own body on the tree, that we, being dead to sins, should live unto righteousness: by whose stripes ye were healed. (KJV)

who "Himself bore in His body our sins" onto the tree; that dying to sins, we might live to righteousness; of whom, "by His wound, you were healed. (Green's literal)


And he took away all our sins, and, in his body, lifted them to the cross; that we, when dead to sin, might live by his righteousness: for by his wounds, ye are healed. (engl. käännös Peshitta)

***

11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Room. 6:11-13

***

Ulkokullattu

Niilo Tuomenoksa : Kristusta kohti, s. 94-97

"Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta"
Matt.16:6

"Farisealaisuutta ei tarvitse lähteä etäältä etsimään. Nopeimmin sen löytää itsestään. Kaikki hurskaus, kaikki uskovaisuus ja jumalisuuden harjoitus, jota ei ole vastaamassa todellisuus sydämessä, elämässä ja käytännössä, on farisealaisuutta. Hämmästyisimme ehkä kuitenkin, jos Jeesus sanoisi meille: "Voi sinua, ulkokullattu!".

Jeesus moitti aikansa fariseuksia valheellisuudesta. He kerskasivat olevansa uskovaisista ensimmäisiä, isä Aabrahamin lapsia. Mutta kerskaus oli valheelllinen. Jeesus tahtoi antaa heille oikean todistuksen heidän jumalisuutensa määrästä ja laadusta ja sanoi: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?" Se oli ankara lausunto. Se veti heidät portaitten yläpäästä ei vain alinpaan päähän, vaan sitäkin alemma. Kuinka vaikeaa olikaan Aabrahamin lapseksi itseään sanovan ajatella, että hän onkin kyykärmeen sikiö? Mutta Jeesus paljastaa pohjia myöten uskonnollisen valheellisuuden. On väärin tunnustautua siksi, jota ei kuitenkaan ole. On väärin puhua pyhyydestä siinä, missä pahuudestaan pitäisi valittaa.

Jeesus moitti fariseuksia myöskin hengellisestä pahansuopaisuudesta. "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." He eivät itse menneet sisälle. Tosin he luulivat olevansa jo sisällä, mutta eivät kuitenkaan olleet. Mutta oven luo he olivat tulleet ja siinä nyt hälisivät. Paljon puheta jumaluudesta, paljon muotoja ja menoja, mutta kukaan ei tahtonut käydä sisälle.

Eikä pahaa rajoitettu siihen. Jos joku tahtoi mennä sisälle, he eivät päästäneet. He sulkivat tien. He karkottivat pyrkijän tiehensä.  Ehkäpä monen jo valheellisella jumalisuudellaan. Pyrkivä kohtasi ensinnä sen, ennen oveakin sen. Paavali sanoo, että me olemme "Kristuksen kirje". Maailma lukee meitä, lukee meitä paremmin kuin Raamattua. Ensin meitä luetaan, sitten vasta sanaa. Mutta kun pyrkivä jäi tutkimaan farisealaista jumalisuutta, niin hän kauhistui ja lähti pois. Monen herääminen sammuu jumalisuuden jalkoihin.

Mutta ei vain valheeellinen jumalisuus ollut tietä sulkemassa. Farisealainen, joka kyllä oli valmis käännynnäisiä tekemään, ohjasi sisälle pyrkivät väärästä ovesta sisään. Ihminen oli Jumalan valtakuntaan menossa, mutta joutuikin muualle. Heistä piti tulla parempia ihmisiiä, mutta heistä tulikin pahempia (Matt.23:15). Vielä suruttomina nuo ihmiset olivat laatuun käypiä, mutta nyt, kun he olivat vääärän jumalisuuden turmelemia, niin ei oikein tiedä mitä heistä ajattelee.

Jeesus sanoo: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!" Edelleenkin on olemassa jumalsuutta, josta pelastuminen on yhtä tärkeää kuin kaikkein kauheimmasta synnistä. Väärällä tavalla jumalinen voi olla surutontakin pahempi.

Farisealainen naamioi mustan valkealla. "Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen." (Matt. 23:14, puuttuu 38-käännöksestä) Jumalisuutensa avulla he pääsivät leskien talot syömään. Mutta jotta asia ei olisi näyttänyt  pahalta, siihen sotkettiin pitikä rukouksia. Jos leskien talojen syönnistä on jo kova tuomio, nii se siitäkin kovenee, kun siihen pitkiä rukouksia lisätään. Olemmeko me hurskauden avulla yritääneet vääryydellä hyötyä?

Fariseus yritti pettää Jumalaakin. "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää" (Matt. 23:23). Pieniä hurskauksia, tai sanottiinko niitä "uhrauksiksi", harjoitetttiin, jotta niillä olisii voitu peittää suruttomuus kaikkein tärkeimmissä. uskollisuudella pienissä asioissa ajateltiin voitavan korvata uskottomuus suurissa. Oikeus ostettiin mintuilla, laupeus tilleillä ja uskollisuus kuminoilla.

Mutta todellakaan meidän ei tarvitse juosta sitä farisealaisuutta penkomaan, jota Jeesuksen aikana esiintyi. Sitä on lähempänä. Eikä vain naapureissa, vaan juuri siinä, missä itse olemme."

***

Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti

17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, 
18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
2.Piet.3:17-18

joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
1.Kor.10:12

"Meitä varoitetaan. Ehkä nuoria, äsken tielle löhteneitä erikoisesti, mutta myös niitäkin, jotka jo kauan ovat kilvoitelleet päästäkseen elämään sisälle. Varoittelemista tarvitsee vanhakin vaeltaja, sillä jos nuoruudella on omat loukkunsa, joihin jalka voi tarttua, niin on vanhuudellakin. Paljon on kauansitten kaidalle tielle lähteneitä, joissa Herran tuli on aikoja sitten sammunut. Taivastien loppuvirstoja kuljetaan, mutta sydän on liimautunut maallisiin, kellä rahaan ja tavaraan, kellä muuhun katoavaan. 

Jos kenestä niin vanhoista kristityistä pitäisi voida Pietarin tavalla sanoa: "Jumalan ja kirkkauden Henki lepää teidän päällänne". Toisin usein on, sillä sameuden ja kärtyisyyden henki varjostaa monia, joiden kasvoille jo pitäisi langeta valojen kajastus vastarannalta. Parannukseen pitäisi sydämen olla kiirehtimässä, mutta sepä onkin kutistumassa hiljaiseen, armottomaan paatumukseen. 

Meitä varoitetaan, että kuka tahansa voi langeta. Petämmme itseämme, jos kuvittelemme kristityn kilvoituksen helpponevaksi. Taivastie on kapea alusta loppuun. Tienoot voivat olla silloin tällöin kesäisesti aurinkoisia, mutta äkkiä voi polku painua korpimaisemiin. Ei ole toivottava, että kokemusten, saavutusten ja ehkä iänkin lisääntyessä vaellus vapauttaisi meidät vaaroista ja taisteluista. Loppunousuissa kilvottelu voi olla ankarampaa kuin alussa, jolloin saatettiin lapsen askelin kuljeskella Herran kukkavainioilla. Ei pientä ja pahaista heitetä taisteluun. Paimen hoitaa karitsat sylissään. 

Mutta kun vartutaan, kun päästään hengelliseen miehuuteen, ehkä täysi-ikäisyyteenkin, vähän on kukkaniittyjä, mutta sitä enemmän rannatonta erämaata, jota tuulet syvyydestä lakaisevat. Suloisista tuntemisista on siirryttävä alastomaan uskoon. Jotakin olevansa luullut riisutaan luuloistaan ja lihanpyhästä tehdänn syntisistä suurin. Kun on oltu opetuslasten tavalla saatanan seulassa, niin halu kerskaukseen on saanut parantumattoman vamman. Lähiottelussa vihollisen kanssa omiin voimiin nojailu on katsottu vaaralliseksi ja kilvoittelijasta on tullut lopullinen armonkerjäläinen.

Vihollinen on hellittämätön, väsymättömästi hyökkäysvalmis. Se on uupumattomasti kierroksellaan, eikä sen juonilla ole loppua. Tuhansien konstien mestarina se siveellisen puhatuden  pölynpyyhkijää lihansynteihin on langettamassa. Moneen erinomaisen siistiin sydänasuntoon on muuttanut hieno paheperhe. Moitteettoman jumalisuuden keskellä kukkii itsekkyys, pahansuopaisuus, kolkko kopeus ja muu sellainen pahuus, jonka hävittämiseen muotojumalisuus ei ihmistä ahdista. Monille hurskaille paholainen on rakentanut sellaisen turvapaikan, linnoituksen, että se vasta mies, joka heihin Jumalan sanalla pääsee käsiksi.

Kovettuneen sydämen kristillisyydessä ei asu Herra, sillä pintasärkyneisyys ei riitä. Suu voi tuprutella minävastaista joka päivä, mutta sydän on särkymätön. Eivätkä pitkätkään itkut todista sitä, että ihminen on lopullisesti kukistunut. Vihollinen antaa meidän vollotella vaikka läpi vuorokauden, kunhan vain emme taivu tomuun ja anna armon piiskata sydäntämme täysin hajalle ja Herran käsiin. Kristillisyydessä huonouttaan huutavat komeat tulevat viimeisinä portille. 

Pahin vihollisemme, ja samalla läheisin, on oma turmeluksemme. Jos tulet itsesi kanssa toimeen, niin sitten toistenkin. Turmeluksemme istuu ikäänkuin linnoituksessa eikä ole karkoitettavissa pois. Jos sitä yrität virutella ulos hengellisillä kokemuksilla, paastoilla ja rukouksilla, niin ponnisteluihisi väsyttyäsi oleet viisastunut ja huomaat, että turmelus asuu sinussa elinikäisen vuokralaisen oikeuksilla. 

Parhaissa tapauksissa turmelus voi olla meissä kätkeytynyttä, mutta luulisin että ei ole sieluntilaa johon sen säteily ei vaikuttaisi. Ihanasti vanhurskaat ovat aina syntisinä vanhurskaita. Mitä enemmän heissä on Jumalan kirkkautta, sitä syvemmin ja selvemmin he näkevät itsessään vain synnin loputtoman sameuden. 

Vapisevina pyhät huomaavat, että turmelus on heissä kuin pantteri pensaikon takana. Se on pyhyyksienkin keskellä valmis hyppyyn. Se tulee nuolena keskelle hyvänkin hurskautta. Päästä rauhaan turmeluksestaan tai turmeluksensa kanssa on mahdotonta. Sitä ei hukuteta vesiin eikä se pala tulessa. Elämän lapsipuolissa se on usein sisukkaampaa kuin niissä, joita on rehevyydelllä siunattu. Vaarattomampaa se on siellä, jossa sillä on peitteenä tiukasti tilkityt pyhät pinnat. Huipuilla langetaan hienosti, mutta sitä vaarallisemmin. Ne, jotka eivät ollenkaan päässeet perille, olivat niitä, joilta hengellinen itsevarmuus oli hävittänyt synnin- ja oman kelvottomuuden tunnon.

Vähiä eivät ole nekään vaarat ja voimat jotka uhkaavat kristittyä ympäristön, pahan ja kuiluihin syöksyvän maailman taholta. Ei kaukana, vaan jalkojemme juuressa virtaa synnin hmahtava kymi. Kokeneellakin on siinä valvomista, ettei hän virran vietäväksi ja sen nieluihin joudu. Synnin maailma on toimelias joka suuntaan. Se vaatii menoihinsa ja tapoihinsa mukautumista. Siinä vallitsevaa henkeä kristityn on vaikea pellittää sielunsa ulkopuolelle. 

Kuitenkin meidän on elettävä juuri siinä ja sen kanssa. Suuri Esirukoilija ei vieläkäään rukoile Isää, että hän ottaisi meidät maailmassta, vaan että me varjeltuisimme synnistä. Mitä lähempänä joku uon Kristusta, sitä lähempänä hän on häntä itseään ympäröivää elämää. Sytytettyä kynttilää ei ole aiottu sängyn alle piilotettavaksi. Ja mitä pimeämpää jossakin on, sitä oikeampi paikka se on elävälle kristitylle. Tunnet itsesi ehkä tuikkukristyksi, vähävaloiseksi. Älä pyri sinne ja siihen, missä jo monet suuret valot valaisevat. Siellä tuijusi joutuu ehkä pilkattavaksi. Täyspimeässä voit sinäkin jotakin merkitä. Mutta mitä pimeämpää on, sitä yksinäisempää. 

Maailmasta uhoava ympäristövaikutus on hyytävän kylmää, hallaista. Voi kristittyriepua, jonka ympäriltä uskonystävät ovat kokonaan hävinneet. Jos häneltä puuttuu salattu yhteys Herraan, on hän vaarassa joutua maailman jalkoihin. Hengellisyys, jonka hän Herralta sai, joutuu rietasten tallattavaksi. Vaikeinta on hoitaa alttaritulta siellä, missä sitä on yksin maailman vihurituulten keskellä hoidettava.

Vaaran lankeamiseen tarjoavat kristitylle nekin voimat, joita Raamattu nimittää henkivalloiksi. Kristityn varsinainen sota ei olekaan lihaa ja verta, vaan noita pimeyden voimia vastaan, jotka milloin mihinkin muotoon pukeutuneina ovat kierroksella elämässämme. Väliin ne pääsevät lähelle, niinkin lähelle, että eräänä hetkenä opetuslapsetkaan eivät tienneet minkä hengen omia he olivat. Ne tunkeutuvat profetoivan sieluun ja puhuttavat ihmisparalla petosta. Kun niilllä on kiire päästää erittäin korkeisiin pyhyyksiin, pukeutuvat ne valkeuden enkeleiksi, ihmeitä ilmoille loitsiviksi. Ne voivat Ilmestyskirjan saastaisina sammakkoina hypellä kaiken elämän keskellä. 

Todellakaan ei ole vähäinen vaara, jonka henkivallat aiheuttavat valvovallekin kristitylle. Erikoisesti ne ovat siveellisesti puhtaitten kimpussa huiskimassa hengen saastaa sielun maailmaan, varsinkin ylpeyttä. Paholainen on vihainen nöyrän ja särkyneen paikalla olevalle kristitylle. Se on valmis muuraamaan meidät väärään eheyteen ja luvattomaan lujuuteen. Korkealle kiskotutkin tulevat Jumalan pudottamina alas, mutta usein Herralla näyttää olevan helpompi nostaa ihminen syvyydestä korkealle kuin pudottaa joku korkealta syvyyteen. 

Kristytn autuus on ahdistettua autuutta. Hurskaan sielua ei ole siunattu metsälammen häiriintymättömällä tyyneydellä. Meiltä kielletään oikeus asettua taistelua karttavan hengellisen itsekkyyden mukaviin laiskanlinnoihin taivasikäväämme hellimään. Elävä kristilliyys ei milloinkaan suostu elämänvierauteen ja kuin pilvistä katselemaan surkeata maailmaa. Kukkaisten keskellä tipsutteleva kristillisyys luulee tunnelmien tuoksuissa hyräillen pääsevänsä perille. Ehkä pääsee, mutta sinne tultuaan sillä ei ole paikka niiden kuorossa, jotka tulivat suuresta vaivasta. 

Kirkkauteen ei mennä minään sputnikkina korkealla ja kaukana elävästä elämästä, ei enkelikyydillä, vaan pitkin ja poikin kylmää maailman lattiaa, läpi sumujen, soitten ja korpien. Kristitty on aiottu kolhittavaksi ja kun matkamme parasta on, on se matkaa kukistumiseemme. Tosi hengellisyys on kaiken sen kimpussa, mikä meissä on lihan mieltä, sala- tai julkiylpeyttä, suureksi kohotelemista tai muuta paholaisensukuista. Hengellisen kilvoittelun ankaruus on vienyt monelta niin jalat alta, että nyt konttailemalla siinnä edetään, missä ennen juostiin. Monen ahdistuksen kautta menemme Jumalan valtakuntaan.

Tietenkin kristyn osaa voidaan kuvailla toisinkin. Joku Herran asioilla liikkuva, kehotellessan ihmisiä Kristuksen matkaan, voi eksyä rönsyilevaan tarjoiluun, jjossa mahdollisimman vähällä luvataan mahdollisimman paljon. Joku oikoo opinpatjoja helpolla päästettävien makuusijoiksi. Taistelun sijasta tarjotaan loikoilua. Armosta tehdään siirappia ja taivastiestä rullaluistelurata. Ei puhettakaan siitä, että vuori on korkea ja tiekin vaivalloinen. 

Toisaalta on kyllä niin, ettei kristityn osaa kykene kukaan kyllin ylistelemään. Armossahan on mahdollista olla onnettomanakin onnellinen. Mutta puhua kristillisyydestä niin kuin oltaisiin hyristelemässä makuuvaunussa taivaan päääteasemalle tai siirtyilemässä elämän markkinailloista toisiin, on väärin. Meille tarjottu autuus on ankaraan elämän arkeen liittyvää autuutta. Ristiimme kätketään koko kohtalomme ja se on kannettavanamme aina. 

Kristuksessa olevalta lakka pako elämän velvollisuuksista ja sen kipeimmistäkin yhteyksistä, ja ihminen painaa itsensä kaikkeen hänelle kuuluvaan. Taistelu syntiä vastaan käy rajuksi. Saavuttamattomissa on se pyhyys, jossa kiusauksen voima vähenisi. Ihmisessä on aina sillanpääasema saatanalle, ja sielunvihollinen voii olla kaikkein herkimmin siellä valvomassa, missä pyhät Hengen täyteydessä tekevät matkaa.

Tämä on sanottava, sillä ei ole vähän niitä matkamiehiä, joille ahdistetun, kiusatun ja taistelussa heikoksi käyneen kristityn osa on outo ja ikäänkuin kilvoitukseen kuulumaton. Vaivattu ja uupunut voi sitäkin kuvitella, että hän sellaisen on muita vähemmän armoitettu, yksin kulkemaan jätetty, jota Kristus kaukaa kaarrellen kiertää. Ei mistään voida sen helpommin valmistaa epäuskoa ja sielun piemeyttä kuin luuloista, ettei Herra ole kiusatun lapsensa matkassa. Moninkertaistutamme taakkamme väärillä murheilla ja tehtailemme pimeyttä, johon sitten nääntyen eksymme.

Kaikessa kiusattu Kristus on jokaisen ahdistetun lapsensa matkassa. Haavoille lyöty tietää niidenkin haavojen kipydestä, joita meihin isketään. Korpi-saatanan ahdistamana ollut Jumalan Poika rukoilee niiden puolseta, jotka vailla kaikkea ihmislohdutusta yrittävät kestää yhden miehen sodassaan  helvettejä vastaan. sielusi tila on kovasti normaalinen, kun sinut näkemisstä ja tuntemisista on riisuttu alastomaan uskomiseen, kun ihmistuet on kaadettu ja kun vaelluksesi on vaellusta pimeässä laaksossa. Pyhä Henki ei asu vieraassa ja oudossa, kun se asuu kiusatun ja ahdistetun kristityn sydämessä."

Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti s.9-16

BE BAPTIZED

Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Apt. 2:38


Then Peter said unto them, Repent, and BE BAPTIZED every one of you in the name of Jesus Christ for the remission of sins, and ye shall receive the gift of the Holy Ghost. (KJV)

Then Peter said to them, “Repent, and let every one of you BE BAPTIZED in the name of Jesus Christ for the remission of sins; and you shall receive the gift of the Holy Spirit. (NKJV)

And Peter said to them, Do ye penance [Penance, he said, do ye], and each of you BE BAPTIZED in the name of Jesus Christ, into remission of your sins; and ye shall take the gift of the Holy Ghost. (WYC)

And Peter answered them, Repent (change your views and purpose to accept the will of God in your inner selves instead of rejecting it) and BE BAPTIZED, every one of you, in the name of Jesus Christ for the forgiveness of and release from your sins; and you shall receive the gift of the Holy Spirit. (AMP)

***

Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' 

Apt.22:16 (38)

And now why tarriest thou? arise, and BE BAPTIZED, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord. (KJV)

And now why are you waiting? Arise and BE BAPTIZED, and wash away your sins, calling on the name of the Lord.’ (NKJV)

And now, what dwellest thou? Rise up, and BE BAPTIZED, and wash away thy sins, by the name of him called to help [Rise up, and be baptized, and wash away thy sins, in-call the name of him]. (WYC)

And now, why do you delay? Rise and BE BAPTIZED, and [a]by calling upon His name, wash away your sins.(AMP)

***

Pyhän kosketus

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee,
koskettaa meitä kuin viljaa,
sillä Jumalan pelloilla tuulee.

Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin pyhä koskettaa.

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran...

Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin pyhä koskettaa.

Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran...

Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat, silloin pyhä koskettaa.

- Pekka Simojoki

***

Jumalan viimeinen kutsu

TaunoKorpijärven todistus, joka on julkaistu Nykyaika-lehdessä nro 45/2009
Julkaisen kirjoituksen Taunon antamalla luvalla.

"Nuoresta asti olen tehnyt kovasti töitä metsässä ja rakennuksilla eri puolella Suomea ja muutaman vuoden Ruotsissa. Kaikki rahani menivät kuitenkin tuhoaviin aineisiin kuten pulituuriin, partavesiin ja alkoholiin. Minusta oli tullut alkoholisti ja tällainen elämänvaihe kesti kymmenen vuotta. 

Olin hirveän onneton. Vanhempani ja kolme veljeäni olivat uskossa ja rukoilivat  puolestani jatkuvasti. He kehottivat minua lopettamaan synnillisen elämäni ja tekemään parannuksen. Minulla ei kuitenkaan ollut voimaa lähteä elämän tielle. Esirukousten tähden Jumala alkoi puhutella minua voimakkaasti. Hän kehotti minua vakavasti ihmisten ja unien kautta. Pari kertaa teinkin uskovien kokouksessa parannusta, mutta pian lankesin taas entiseen kurjuuteeni. 

Kaksi olentoa

Huumaavien aineiden jälkivaikutus alkoi tuntua aina vain pahemmalle. Sanoin silloin Jumalalle: "Jos pelastat minut nyt, niin minua ei enää nähdä kapakoissa ja ryyppyporukoissa." Eräänä iltana 26.10.1966 tulin taas kotiin retkiltäni. Tällä kerralla en kuitenkaan ollut humalassa. menin vuoteeseeni, mutta jostain syystä en saanut unta. Minulla oli voimakas tunne siitä, että tänä yönä tulee tapahtumaan jotain ihmeellistä. Klo 2:sta lähtien kuulin, kuinka käkikello löi aina kello neljään saakka ja kummallista kyllä, joka kerran kello löi vain yhden kerran. 

Noin klo 4:30 aamuyöstä aloin kuulla vuoteeni vierestä raskasta hengitystä tai paremmin sanoen läähätystä. Tarkemmin katsoesssani näin vieressäni mustan olennon. Kauhistuneena käänsin kasvoni seinään päin ja samassa olento hyppäsi sängylleni. Sanoin olennolle olevani Jumalan lapsi, vaikka sydämessäni tiesin, että se ei ollut totta. Olento ei lähtenyt minnekään. Olin kuullut, että Jeesuksen nimessä on ihmeellinen voima ja että uskovat vetosivat häneen hädän hetkellä. Niinpä käskin tätä paholaista poistumaan Jeesuksen nimessä. Olento totteli ja lähti jääden kuitenkin eteiseen. Mietiskelin vuoteessani oliko Jumala hylännyt minut lopullisesti, koska monista kehotuksista huolimatta en olut tehnyt parannusta. 

Äkkiä minusta tuntui, että vuodettani heilautettiin hiljaa pari kertaa. Näin vuoteeni vieressä puhtaan valkoiseen verhoutuneen enkelin. Hän oli normaalimiehen mittainen ja kaunis kasvoiltaan. Enkeli kysyi: "Tahdotko lähteä seuraamaan Jeesusta?" Hieroin silmiäni luullen näkeväni unta. Enkeli sanoi minun olevan hereillä ja toisti aiemman kysymyksensä. Nousin vuoteestani ja polvistuin lattialle noudattaen hänen esimerkkiään. Olin noin metrin päässä hänestä. Enkeli kehotti minua tunnustamaan syntini ja aloittamaan uuden elämän viivyttelemättä. Hän sanoi, että minun tuli hylätä alkoholi, muut huumaavat aineet, roskakirjat ja kaikki muu turhuus.  Minun tuli myös selvittää kaikki keskeneräiset asiat lähimmäisteni kanssa kuten maksamattomat velat. 

Kun olin tunnustanut syntini ja tehnyt parannuksen, enkeli sanoi, että syntini olivat nyt haudatut merten syvyyksiin. Hän myös kertoi, että tämä oli ollut Jumalan viimeinen kutsu minulle. Olin 33-vuotias ja saanut voimakkaita kutsuja Jumalalta aiemminkin. Kun kello oli yöllä lyönyt vain yhden kerran klo 2, 3 ja 4 aikaan, enkeli kertoi sen viitanneen kolmeen aiempaan kutsuun elämän tielle, jotka olin hylännyt. Tuona hetkenä tehtyäni parannuksen sain kuitenkin sellaisen voiman, että kaikki entiset himot otettiin hetkessä pois. 

Kun olin tehnyt parannuksen, eteisessä luuraava paholainen lähti. Enkeli sanoi: "Nyt se lähtee". Kuulin, kuinka pihamaa tömähteli ikään kuin siellä olisi kävellyt raskas olio. 

Enkeli opettajana

Enkeli sanoi minulle, että minun tulisi kertoa tästä kokemuksestani muille. Sitten hän alkoi opettaa minua Raamatun ja rukouksen merkityksestä. "Kun luet Raamattua, sinun tulee tehdä se ymmärrykselläsi", hän sanoi. "Sinun tulee myös rukoilla paljon. Mitä useammin olet ristin juurella, sen suurempi on siunaus." Lopettaessaan opetuksensa, josta olen kertonut tässä vain pienen osan, enkeli piti tauon ja sanoi sitten voimakkaalla äänellä: "Sapatti on lauantaina". Lopuksi hän kehotti kiittämään Jumalaa kuuluvalla äänellä, että toisetkin voisivat sen kuulla. Tein juuri niin kuin enkeli minua käski, ja kiitin Jumalaa kuuluvasti. Talon muu väki heräsi siihen. He alkoivat kysellä mitä oli tapahtunut. Kerroin heille taivaallisen vieraan käynnistä ja siitä, että nyt olin Jumalan lapsi. Hekin alkoivat iloiten kiittää Jumalaa, sillä nyt oli vuosikausien rukouksiin saatu vastaus. 

Saman päivän iltana enkeli tuli luokseni vielä uudelleen. Hän saapui klo 22:30 ja viipyi luonani aina kello kuuteen asti aamulla. Sinä yönä sain monenlaista opetusta niin hengelliseen kuin ajalliseenkin elämään nähden. Jouduin useaan otteeseen myös näkytilaan, jossa sain nähdä tämän kaidan tien salakareja ja vaikeuksia, jotka ovat toteutuneet matkani varrella. Sain myös katsella taivaan kirkkautta, joka on jo lähellä. kaidalla tiellä ei  ollut tungosta. Vaeltajat kulkivat eteenpäin määrätietoisesti taakseen katsomatta. Saadessani Pyhän Hengen sain samalla kolme eri tehtävää. Jotta tästä kaikesta tulisi kunnia yksin Jumalalle, enkeli sanoi: "Sinulla ei saa olla ollenkaan omaa voimaa, ei edes mannasuurimon vertaa. Anna kunnia yksin Jumalalle tästä ilmestyksestä. Älä ota siitä itselesi kunniaa". Lopuksi, aivan kuin uudestisyntymisen merkiksi, enkeli kehotti minua peseytymään, vaihtamaan puhtaat vaatteet ylleni ja ajamaan parran.

Sisäinen vallankumous

Tämä kokemukseni vaikutuksesta elämässäni tapahtui täydellinen muutos, sisäinen vallankumous. Herra otti pois vanhan, turhan elämäni ja antoi tilalle uuden, onnellisen, sisäisesti rikkaan elämän Jeesuksessa. Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Haluan palvella Jeesusta kaikesta sydämestäni  ja kirkastaa hänen nimeään myös muille sen mukaan kuin Herra minulle kykyjä ja voimia antaa. 

Pian kääntymykseni jälkeen aloitin kristillisten kirjojen myymisen, jota tein noin kolme vuotta, Sen jälkeen aloitin elämäntyöni yksityisyrittäjänä puutavara-alalla. Ostelin metsätiloja ja tukkileimikoita. Palveluksessani oli enimmilllään 12 miestä, metsureita ja ajomiehiä. Minulla oli onni saada palvelukseeni hyviä, uskollisia työmiehiä. Tämän tehtävän kautta Herra antoi lukemattomia tilaisuuksia todistaa hänen johdatuksestaan ja hyvyydestään."