Pöydällä Jumalan
alla käden painavan,
alla käden, joka rikkoo astian
Heltymättä puristaa
murskaks lyö, musertaa
siksi että lastaan rakastaa.
Tuskasta mä huudan ahjossain,
oonhan pelkkä savimuru vain.
Nisunjyvän kuolema
on aina tuskaisaa
omat toiveet kun sitä vastustaa.
Oman tahdon valtatie
tuhoon kuitenkin vie
siksi Herra ahjon kuumentaa.
Tuskasta mä huudan ahjossain,
oonhan pelkkä savimuru vain.
Malja kultainen
on tuloksena sen
kun Herra tulta hehkuttaa.
Kuvan Kristuksen
kirkkaan ihmeellisen
malja pinnaltaan nyt kuvastaa.
Kiitän riemuiten mä ahjostain
että siinä puhdistua sain.
(säv. san. Seija Lehtonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti